Tänään lähdimme jälleen päivälenkille Isoniemen hienoihin maisemiin. Aurinko paistoi nyt todella lämpimästi ja lumet olivat sulaneet käytännöllisesti katsoen kokonaan. Vipu sijoitettiin alkumatkasta reppuun ja matka alkoikin mukavasti. Isot pojat, Kampi ja Miki etunenässä, vaelsivat kaukana edellämme. Niinpä jouduimme huhuilemaan niitä tuon tuostakin lähemmäksi, koska alue varsinkin viikonloppuisin on tosi suosittua liikunta-aluetta. Mukavan kumpuileva maasto on sinänsä mukava, mutta muodostaa samalla tehokkaan näkemäesteen, joten koirat on sitten pidettävä yleensä aika lähellä meitä ihmisiä.
Vihdoin koitti se hetki kun Vipu vapautui repusta ja pääsi juoksentelemaan pitkin hiekkarinnettä. Kyllä siinä pikku tassut saivat kyytiä ja monia asioita piti ihmetellä. Esimerkiksi ruohonkorret, jäkälä ja pikku oksat saivat kyytiä kun Vipu pääsi vauhtiin. Elämä synkkeni heti kun poitsu pistettiin takaisin reppuun lepäämään. Jouduin olemaan tosi tarkkana, ettei pentu ponnistanut ulos repun suusta.Lenkin jälkeen pistäydyimme vielä hetken kaverimme Sarin luona. Vipu sai uuden kaverin, bordercollie Jensin, jonka kanssa synkkasi todella hienosti heti. Pojat telmivät takapihalla risuja kantaen, välillä oltiin hippasilla ja lopuksi oli pakko juoda kunnon kulaus vettä. Aurinkoinen ja lämmin takapiha, lenkki ja uusi kaveri veivät Vipun voimat niin, että ruuan jälkeen uni on maittanut.
Pasi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti