Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Otsikon sanonta sopii moniin meidän tekemisiin kuin nenä päähän. Niin myös Kampin Ruotsin valioanomukseen. Tänään saatiin se postiin. Anomuksen löytäminen Ruotsin kennelliiton sivuilta, sen tulostaminen ja täyttäminen, kirjekuoren etsiminen, osoitteen kirjoittaminen, postimerkin osto ja kirjeen laittaminen postiin kesti siis yhteensä vaivaiset 4kk . Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.

Panikko nää nyt siihen varmasti oikian osotteen?

Viime viikolla käytiin naapurikunnassa, Kiimingissä, lenkillä ja kaupassa. Kassajonossa meidän takana oli 90% varmuudella ländereiden messarituomari Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Tiedettiin, että tuomari asuu Kiimingissä. Naurettiin vaan autossa, että olisko pitänyt pitää tuomarille ennakko esittely Kampista ja Vipusta.

Tänään jäi Vipun tokotreenit väliin. Ohjelmassa oli talvirenkaiden vaihtoa, auton pesua sekä edesmenneiden neli- ja kaksjalkojen muistamista haudoilla käyden. Käytiin myös pitkä metsälenkki ja varsinkin Vipu ja Kampi päästelivät sydämensä kyllyydestä. Iltapäivällä, ennen pimeän tuloa otin Vipulla tokoa, joten en ihan laistanut siitäkään hommasta. Maahanmeno onnistuu jo ihan kivasti, samoin sivulle tulo pelkällä käsimerkillä. Meidän kompastuskivi on seuraaminen, joka tuottaa mulle harmaitahiuksia. Täytyy vaan malttaa, ehkäpä se joku päivä joskus alkaa sujumaan.

Tuliko nyt kaikki, mitä oli mielessä?!? Kait ne tuli...

-Pia-