Sitä sun tätä treeniä

Lauantaina oli ensin Vipun tokot. Oli hurja osanotto treeneihin, kun kolme koirakkoa pyöri hallissa. Saatiin ainakin hyvää yksilöopetusta. Otettiin liikkeestä maahanmenoa, seuraamispätkää, paikallaoloa ja hyppyä. Seuraaminen meillä on vielä niin alkutekijöissä, että otetaan Vipun kanssa aina omat kuviot. Ihan kivasti se kuitenkin alkaa sujumaan, kunhan saan palkattua sen aina oikeasta asiasta.

Lopetetaan Vipun kanssa tokot aina vähän aikaisemmin kun muut, sillä heti tokojen jälkeen on nätötreenit. Otettiin Kampi kans mukaan nätötreeneihin. Kampi tietty oli ihan täpinöissään menossa liitämään. Tarkoitus oli vähän treenata molempia yhtä aikaa kehässä, sillä luultavasti sellainen tilanne tulee joskus, että munkin on PAKKO kehään astua jommankumman kanssa. Otin ensin Kampin esitettäväkseni. Mutta eihän siitä tullut mitään, kun en osaa kattoa millon se peitsaa. Vaihdettiin sitten Pasin kanssa koiria. Kampi oli kyllä ihan pihalla koko treenien ajan. Peitsasi, katseli katossa olevia lintuja ja omaa kuvaansa seinillä olevista peileistä. Oli vissiin niin pettynyt kun kierrettiin vaan kehää näyttelyremmi kaulassa, eikä päässyt esteille. Ei ehkä ole Kampille paras paikka treenata näyttelyitä samassa hallissa missä treenataan agiakin. Kuumuu liikaa.

Vipu meni tosi hyvin minunkin ohjaksissa. Ravasi kivasti, seisoi nätisti ja antoi kopeloida itsensä sekä pöydällä että maassa. Oli kyllä tipahtaa pöydältä, mutta ei ollut siitä onneksi moksiskaan.

Sunnuntai oli sitten metsäpäivä. Aamulla kamat kassiin, kaffit pulloon, pasteijat pussiin ja tienpäälle. Hetkellisten harhailujen jälkeen löydettiin oikeaan paikkaan vähän myöhässä. Oltiin samalla porukalla liikkeellä, kuin viimeksikin, kun pidettiin vähän pitempi jälki-, haku- ja esinepäivä. Nyt ei aikaa mennyt kuin 4,5 tuntia, vaikka kaffitteluja nautittiin sama määrä kuin viimeksikin. Edistystä!

Vipun jälki sai vanheta n.50 min ennen kuin lähdimme ajamaan sen. Alku lähti tosi hyvin liikkeelle, mennä posmotti hyvällä vauhdilla eteenpäin. Puolessa välissä pysähty ja haisteli maata tovin ja kappas, merkkasi maasta lelun. Vipu jatkoi matkaa niin nopeasti, että en kerennyt muuta kuin napata lelun taskuuni ja mennä perässä. Jäi siis kehut sanomatta. Hakkuuaukealla Vipu alkoi pyörimään ja etsimään jälkeä. Tuli itselle tosi orpo olo, kun en yhtään tiennyt mihin jälki päättyy. Mulla ei siis ollut tietoo, oltiinko jo menty loppupalkan ohi vai ei. Ei siis auttanut muuta kuin luottaa koiraan ja hyvin se tilanteen selvitti ja lähti jatkaan matkaa. Loppupalkkakin löytyi turppaaseen piilotettuna ja nälkäinen koira sai herkkupalkan. Olin kyllä tyytyväinen Vipun työskentelyyn. Osasi taas handlata vaikean tilanteen ihan itse. Kivaa olla metsässä ihan koiran armoilla.


Lokakuun luonnonoikkuja???

Välissä jäljestivät kokeneemmat (tai ainakin vanhemmat) tapaukset ja lopuksi otettiin esineruutua. Konsta -raasun hajuaistiin oli tainneet antibiootit vaikuttaa, sillä köppänä vaan juoksenteli alueella. Enkä ite etes tajunnut ottaa sellaista asiaa huomioon. No käytiin sitten näyttämässä Konstalle yksi esine, jonka se iloisesti sai hakea.

Kampi päästeli vähän höyryjä pihalle ruudussa juoksemalla pari kierrosta tyhjää ja vasta sitten tekemällä töitä. Pari esinettä kuitenkin löytyi pienellä avustuksella. Harmittelin siinä Kampin höyryämistä ja joku vaan nakkas, että onko tuo nyt ihme, kun pari kertaa kesässä treenaatte esineitä. MITÄ, eikö se riitä?!?! No joo, olis syytä treenata vähän useemmin, jos haluais jotain koiralta vaatiakkin.

Lopuksi Vipukin sai hakea hanskaa ruudusta. Nyt tajusi heti jujun, kun Pasi kävi hanskan viemässä metsään. Vipu sai jopa vähän etsiä esinettä, jotta löysi sen.

Kuviakin tuli jonkun verran otettua, mutta suurin osa joutui roskakoriin huonon laadun vuoksi. Kuvia löytyy täältä. Kiitos taas treeniporukalle hyvistä treeneistä, otetaan taas jossain vaiheessa joskus uusiksi.

-Pia-