Kärpäsen puremaa???

Kärpäsen puremaa vaiko mitä, mutta ollaan ainaskin vähän innostuttu taas tokoilusta. Vähän jotain melkein joka päivä, niin alkaa tulostakin näkyä. Noutoprojekti on edistynyt hyvin... siis ennen kaikkea minä olen edistynyt :). Pystyn olemaan jo rauhallinen enkä enää panikoi kapulan tippumisen kanssa. Kaikki paranikin heti, kun minä rauhoituin: kapula pysyy suussa luovutukseen asti ja pureminen väheni, vaikka sitä vielä ilmeneekin. Yritän olla kiinnittämättä huomiota puremiseen ja palkata puremattomuudesta. Jospa se korjaantuisi... toivossa on hyvä elää...


Kampi marjastaa


Vipukin haluaa osallistua


Marjastusta yhdessä


Eilen aloitettiin Active Dogin tokokurssi Marin opeissa. On se vaan luxusta, kun on lämmin tekonurmipohjainen halli. Treenailtiin suurimmalta osalta meille vieraiden koirakoiden kanssa ja yllättävän hyvin meni. Nokka kyllä oli maassa, kun oli "luppoaikaa", mutta kun alettiin tekemään, niin Vipu oli loistavasti kuulolla. Treenailtiin katsekontaktia sivulla häiriön alla, vasemmalle käännöksiä, paikallaoloa ja jättäviä. Noista katsekontakti meni hyvin, vaikka Mari heilutteli leluja kirsun edessä. Vasemmalle käännöksissä on mulla vielä tekemistä PALJON. En vaan osaa niitä. Paikallaolossa menin piiloon ja se meni hyvin siihen asti, kunnes palasin koiran luo. "Vanha vaiva", paineistuminen tuli taas esiin ja siihen sain vinkin käyttää etupalkkaa. Jättävät meillä oli taas sekaisin kun otin niistä seisomista ja maahanmenoja vuorotellen. No, eipä noita ole pitkään aikaan otettu... eikä varsinkaan juoksun kanssa. Kotiläksyksi saatiin treenata noita ja lisäksi tunnarin alkeita eli piilotella keppejä metsässä. Onneksi on aikaa tehdä kotiläksyjä, kun seuraava treenikerta on parin viikon päästä.

Toivoa siis on, että avoliikkeet olisivat hallinnassa tän vuoden loppuun mennessä ja voitais ens vuonna aloittaa se TK2:sen metsästys.

-Pia-

Kaksi pentua vielä vapaana

Vipun ja Ennin pennut sen kuin kasvavat ja pulskistuvat. Ikää on jo täynnä 4 vkoa ja vipellys kasvattajan luona melkoinen. Varausperuutusten vuoksi yksi uros ja yksi narttu on vielä uutta kotia vailla. Eli, jos olet kiinnostunut ihanasta elämänkumppanista, joka nauttii kaikesta tekemisestä kanssasi, niin kyseleppä lisätietoja kasvattajalta:

Kennel Cierimon
Pekka Tuomanen
Kartanonpolku 20 B
37530 Lempäälä
040 5573360
pekka.tuomanen (at) dnainternet.net

Ennin pentulaatikko

-Pia-

Vuoden ensimmäiset jälkitreenit

Vihdoin viimein eilen mekin pääsimme jälkimetsään. Olen jo pitkään palavasti halunnut lähteä jäljelle, mutta aina se vaan on jostain syystä jäänyt. Nyt oli täydellinen syyskeli, erinomainen seura, hyvä tarjoilu ja ihan parhaat jäljen ajajat :). Ensin siis tehtiin jäljet vanhenemaan. Kampille tein vain ihan lyhyen suoran jäljen, jossa lopussa ruokapalkka. Vipulle tehtiin, vaikka vuoden ensimmäinen jälki olikin, haasteellinen jälki kulmineen neljällä kepillä. Sillä välin olikin aikaa juoda kaffit hyvässä seurassa.

Hups, kummasti vain tunti vierähti "juoruillessa" kuulumisia, ja Kampinkin jälki oli tunnin vanha. Täytyy vaan todeta, että vanhakin oppii uusia temppuja, niin hyvin jälki Kampillakin meni. Tarkka poika jaksoi haistella jokaisen jäljen ja loppupalkka oli niin mieluinen, että koko purkki meinasi mennä mukana :).


Kampi tarkkana


Loppupalkalla


Kampi kaikkienkaveri eli sosiaaliländeri vaatimassa rapsutuksia ihan kaikilta.

Eipä ollut epäilystäkään etteikö Vipu olisi tiennyt mitä tehdä, kun autolta lähdettiin matkaan. Määrätietoinen jäljen ajo lähti siis heti liikkeelle. Itse keskityin pitämään vauhdin tasaisen rauhallisena ja jälkiliinan tiukkana. Ja mitkä keppien nostot!!! Eka kepin kohdalla Vipu pysähtyi ja katsoi keppiä. Pääsin kehumaan tästä ja loput Vipu otti suuhun ja toi mulle "Kato mitä mä löysin... leikitään" -tyyliin. Jaksan aina ihastella Vipun motivaatiota jäljellä. Jos jälki menee hukkaan, niin Vipu ei lähde "jalan nostolle", vaan etsii määrätietoisesti oikeaa jälkeä. Ihan mieletön kaveri! Niin mieletön, että mietin monesti, että tuon luonnonlahjoja pitäisi käyttää johonkin oikeesti hyödylliseen esim. PePaan. Riittäisi vaan aika kaikkeen...


Vipu painelee määrätietoisesti eteenpäin


Keppi löytyi!!!

Kiitos kavereille hyvästä seurasta, otetaan uusiksi vielä tälle syksylle!

-Pia-

P.S Hienoon viikonloppuun kuuluu monta upeeta asiaa: Näytelmäpuolella Vipun veli Totoro ja sisko Flii saivat molemmat sertit Paraisilla ja molemmista tuli FI MVA! Onneksi olkoon! Nyt tässä sisarusparvessa on jo neljä Fi MVA:ta ja yksi N MVA!

Agirintamalla Suomi sai medeissä joukkuekultaa ja mineissä yksilökultaa ja makseissakin oltiin upeasti 4. ja 5.! Aika huippua! Onnittelut ihan kaikille!

Tuumailuja

Nyt on urakalla tuumailtu tulevaisuuden treenailuja ja hip hei, jopa otettu itseä niskasta kiinni ja tehty tuumailuista totta.

Tokopuolen tuumailuissa ollaan päästy niin pitkälle, että ollaan käyty porukkatreeneissä saamassa hyviä vinkkejä. KeVe oli mulla mukana ja niin neiti täytti kennelvekara - nimikkeensä täysin ja istuskeli koko ajan kaukalossaan hiiren hiljaa ja katseli kukkasia :)!


KeVe miettii tulevaisuuden koulutusmetodeja...( ja Vipu taustalla odottaa niitä kauhulla)


Ja löysi niihin hauskan ratkaisun

Otettiin asiaksi, taas jälleen kerran, nouto. Treenausta pelkästään sivulle tuloon, niin että kestää kosketuksen eikä pomppaa pois. Treeniä kapulan sivulle tuontiin, niin että ottaa kapulan maasta luoksetullessaan ja tulee sivulle. Minä sitten harjoittelen RAUHALLISUUTTA (joka tuntuu olevan NIIN vaikeeta)!!! Otan siis kapulasta RAUHALLISESTI kiinni ja sanon kiitos, jolloin koira irroittaa otteen kapulasta (enkä minä suinkaan vedä sitä sen suusta pois)! Tuon kun muistais!

Toisena treenin aiheena oli luoksetulon pysäytys, jossa puunkierron avulla harjoiteltiin pysähtymistä. Tämä meni itseasiassa aika hyvin, kun palkka tuli avustajalta koiran taakse. Nyt pitää vähentää apuja ja treenata vielä avustajan kanssa.

Tuumasta toimeen, olen myös ilmoittanut Vipun Active Dogin tokon valmennusryhmään. Vielä en varmaksi tiedä mahdutaanko mukaan, toivottavasti, sillä sitten olis ainakin pakko treenata!


Kukas se sillä kurkkii? Taitaa olla Vipu!


Saaks näitä syödä?


"Ohhoi, taas tätä tylsää poseeraamista." tuumii Kampi



"Ooksä nyt ihan varma, et tässä voi makoilla? Ettei vaan noi sienet oo myrkyllisiä?" miettii Vipu

Aksaakin pojat on treenanneet. Vipu käy pari kertaa viikossa ryhmätreeneissä ja Kampi on päässyt kerran. Mulla ei ole noista treeneistä paljon sanomista, sillä en ole niissä ollut mukana. Pasi siis tarinoikoon niistä, jos haluaa.

Onkohan muuten Kampista tullut vanha? Eilen se nukkui niin sikeästi sängyssä, että tipahti siitä lattialle. Oli sillä hyvä ilme, kun se huomas olevansa lattialla. "Emmä mitään tippunu, kunhan vaan venyttelin." :).

-Pia-

Piiri- ja seuramestaruusskapoissa

Viikonloppu oli agilityä täynnä. Koko perhe suunnattiin siis kentän laidalle kannustamaan omiamme ja katselemaan hienoja suorituksia. KeVe oli kiltti ja nautti molempina päivinä n. 5 tunnin päikkärit vaunuissa. Mikäs sitä on nukkua ihanassa syyssäässä ja kotoisassa koiran haukunnassa.

Lauantaina oli piirimestaruuskisat, joihin molemmat koiruudet oli ilmoitettu. Eka radalta Vipulle harmittavasti yksi rima alas. Kontaktit eivät olleet kovinkaan mallikelpoiset: puomilla jarrutetaan aivan liian aikaisin ja A:lla ei malta pysähtyä. Maaliin kuitenkin kaikkein nopeimmalla ajalla.

Vipun hyppyrata taas oli aika sähellystä. Alkuun pari rimaa alas ja lopussa vielä kielto pituudelta, kun Vipu hyppäsi pituuden välistä. Nyt noita rimoja on alkanut tuleen alas... on varmaan syytä tilata aikaa osteopaatille. Piirimestaruusyhteistuloksissa Vipu oli 5.

Kampi kunnostautui tekemällä kaksi kelpo rataa. Pitkiä kaarroksia oli joukossa, mutta kaikki esteet suoritettiin numerojärjestyksessä. Molemmilta radoilta tuli 5 virheet rimanpudotuksista ja yhteistuloksissa Kampi oli 4.

Molemmilla oli vielä edessä joukkueradat, mutta siinä vaiheessa me KeVen kanssa lähdettiin kotiin. Tarjalle ISO kiitos kyydistä! Vipun joukkue oli voittanut medien piirimestaruuden ja Kampin joukkue oli makseissa pronssilla.

Sunnuntaina oli seuramestaruuskisa ja taviskisa ja vain Vipu osallistui näihin. Seuramestaruuskisassa Vipu teki aivan loistavan radan. Radassa oli haasteellinen neliö, josta moni koira bongasi sivummalla olevan putken. Vipu teki tässä kohtaa upean tiukat käännökset eikä vilkaissutkaan putkeen. Hirvittäväksi harmiksi loppusuoralla Pasi myöhästyi persjätöstä ja Vipu tuli pussin ohi. Siitä siis saldoksi 5. Ja seuramestaruussija 2.

Toisella radalla taas heti alun ohjaus meni pieleen ja Vipu hyppäsi hypyn väärinpäin. Pasi otti sitten lopun kontaktitreeninä ja kun Vipu tuli A:n läpi, niin Pasi palautti sen takaisin. Noi kontaktit on kyllä ikuista tasapainoilua... välillä menee hyvin ja välillä taas hidastellaan tai vaihtoehtosesti tullaan läpi. Siinäpä sitä onkin taas treenaamista!!!

Sitten toisiin uutisiin: Vipun ja Ennin lapsoset kasvaa ja pulskistuu. Kuvia ja kuulumisia voi käydä katsomassa Ennin pentulaatikosta.

-Pia-

Vipusta isä!

Eilen syntyi keisarinleikkauksella Ennille 4 pientä länderinpentua! Leikkaukseen jouduttiin sen takia, että kaksi pentua oli pyrkinyt maailmaan yhtä aikaa. Tuntuvat siis olevan melkoisia menijöitä heti syntyessään. Pennuista kaksi oli uroksia ja kaksi narttua.

Vipu onnittelee Enniä pentujen syntymän johdosta ja toivottaa äiskälle voimia ja jaksamista! Ja me kaksijalkaiset odottelemme innolla kuvia pennuista! Tuota välimatkaa kun on sen verran, ettei ihan joka viikko pääse käymään ;- ) !

Pia ja Pasi

Vauvauutisia

Mahdollisesti tänä viikonloppuna Vipusta tulee 4 pienen palleroisen ISKÄ! Enni -äiti voi kuulemani mukaan hyvin ja paksusti! Nyt sitten jännityksellä odotellaan vauvojen sukupuolta sekä pidetään peukut pystyssä, että paaperoiset ovat terveitä! Tsemppiä sinne koko synnytysporukalle, täällä ollaan hengessä mukana!


Hah hah, vai Vipusta muka iskä :D

-Pia-

Harjoitukset käynnistetty

Viikonloppuna käynnistettiin uudet noutoharjoitukset. Ei kovin fiksua lähteä yheksän jälkeen illalla kentälle treenaan ja ottaa molemmat koirat mukaan. Muuta vikaa treenissä ei ole, kuin että toinen kun tekee niin toinen sitten kateudessaan huutaa!!! Ja ne jotka ländereitä yhtään tietävät ja tuntevat, niin uskovat että ääni ei ole ihan pieni. Ja naapurit tykkää...

No, kaikesta huolimatta treenit menivät hyvin. Vipu hakee innoissaan kapulaa, eikä liiemmälti pure. Pitämistreenit menee hyvin, vaikka Vipun ilme ei kyllä ole kovinkaan innostunut. Tänään olisi tarkoitus ottaa piilotustreeniä vaihtelun vuoksi.



Ja jottei ihan menis tokopainotteiseksi, niin poijjat kävivät eilen aksaamassakin. MM -kisarata oli taas treenien aiheena. Kampin kohdalla korjailtiin muutamia Pasin käännöksiä. Pasin ja Kampin kohdalla on niin helppo nähdä virheet, kun itse olen Kampia ohjannut ja tiedän tasan tarkkaan, mitä se osaa. Vipu meni radan loistavasti, tiukkoja käännöksiä ja hyviä irtoamisia mahtui rataan.


- Kerro, kerro kuvastin MÄ olen maassa kaunehin


- Jos SÄ olet kaunein, niin MÄ olen sitten komein

Muuten me ollaan harkattu kotona löhöömistä, seurustelua, mummolassa retkeilyä ja niitä pitkiä pitkiä yövalvomisiakin. Aina ei neidin elämä ole herkkua, mutta onneksi meitä on lohdutettu, että tätä kestää vain pari kuukautta...

-Pia-

Jotain kirjotettavaa

Monena päivänä on tullut tunne, et pitäskö kirjoittaa jotain blogiin. Vaan mitähän kirjottas, kun koirarintamalla ei ole mitään uutta tapahtunut?!? Kuviakaan ei ole tullut otettua herran aikoihin. Tai siis on, mutta ei koirista :)!

No, tällä viikolla koiratkin ovat päässeet harrastamaan. Tiistaina Vipulla alkoi agitreenit Mikon ohjauksessa. Heti kärkeen oli ollut rata joka mentiin kilpailunomaisesti. Radalta otettiin aika ja katsottiin virheet ja valmennusryhmien kesken katsotaan paras tulos. Vipulla oli ollut tosi hyvä rata, kontaktit hyvät, ainoastaan viimeinen rima oli tippunut. Lopuksi radasta sai mennä pieniä pätkiä eri vaihtoehdoilla.

Eilen pakattiin koko komppania autoon ja lähdettiin pitkästä aikaa ryhmätokotreeneihin. Vähän oltiin myöhässä, joten otin Vipun ensin, jotta sain häiriötreeniä. Seuraaminen oli tosi topakkaa, tosin lelu oli koko ajan esillä. Vasemmalle kääntymiset menee ihan hyvin lelun kanssa. Vaan mitenkähän on ilman lelua?!? Luoksetulon toppeja treenailin puunkierrolla. Tosi topakat pysähdykset, vaan sitten muistinkin mikä meidän ongelma niissä on! No ennakointipa tietty... kun ei käskyä tule niin pysähtyy silti. Otin sitten muutaman läpijuoksun ja niitä täytyy nyt ottaa paljon.

Sitten noudon kimppuun. Eka näytin miten ollaan pitämistä treenattu ja Vipu alkoi väistämään kapulaa. Apua, mites se nyt noin!!! Otettiin sitten Vipulle kivoja kapulan piilotusleikkejä ja heti oli kapula paljon kivempi! Sit jouduin näyttämään kokonaisen noutoliikkeen. Sehän meni melkein loistavasti kun katsoin ohi koiraa! Vain kapulan ottamisessa hieman pyöritteli sitä suussaan. Sain nyt ohjeeksi treenailla "kokonaista" noutoa, eli hakemista ja tuomista. Erikseen treenaillaan sit sivulla pitämistä ja siinä irrottamista.

On se vaan niin vaikeeta. Yksin kun yrittää huseerata niin tekee hirveesti virheitä. Mä hätäilen kauheesti palautusten kans. Pelkään siis, että Vipu puottaa kapulan ja yritän napata sen mahollisimman nopeasti pois. Toinen mun ongelma on koiraan päin kumartelu ja sen tuijottelu. Onneksi on noita tarkkasilmäisiä tyyppejä, jotka sitten korjaa mun virheitä. Kiitos siis treeneistä!

Hyvä mieli jäi treeneistä ja siitä että sain vihdoin itteni liikenteeseen. Välillä jo tuntui etten jaksa alkaa avoimen liikkeitä hinkkaamaan, mutta päätin kuitenkin, et periksi ei anneta. Nyt pistetään treenattavat asiat paprulle ylös ja treenaillaan tavoitteellisesti. Menee varmaan ens vuoteen ennen kuin startataan avoimessa.

Kampikin kerkesi pyörähtää tokokentällä... juu vain pyörähtää, sillä KeVe päätti, että treenit on nyt treenattu ja on aika lähteä kotiin! Tiukka neiti siitä taitaa tulla :).

-Pia-

Ihmeellistä asiaa

Viime päivinä on hämmästyttänyt ja kummastuttanut tämä maailman ihmeellisyys tuon pikku nyytin muodossa. Aikahan siinä on kiitänyt hurjaa vauhtia ihmetellessä... päivät on aivan sekaisin, ei tiedä onko viikonloppu vai arkipäivä. Vaan mitäpä noista päivistä, kun molemmat Pasin kanssa ollaan lomalla.

Vaan, jos on saanut miettiä tuon nyytin ihmeellisyyttä, niin olipa Pasi ja koirat hämmästyneet yks päivä aamulenkillä. Vastaan oli nimittäin kipittänyt minipossu. Tämä minipossun pentu ( vai onko se poikanen?) oli kipitellyt irti tulemaan ja arvata saattaa, ettei ollut pelännyt pätkääkään pelosta äriseviä ländereitä. Vipu oli kuitenkin uskaltautunut haistelemaan töpselikuonoa, ennen kuin kaveri oli jatkanut "laumansa" kanssa matkaa.

Ihmeelliseksi asiaksi en kuvailisi kyyn kohtaamista, mutta kohtasinpa koirien kanssa tänään sen iljettävän otuksen. Koirat eivät onneksi huomanneetkaan sitä kammotusta ja minäkin huomasin sen vasta kun olimme menneet siitä ohi. Kyllä puistatti... toivottavasti emme enää kohtaa sitä taikka sen kavereita.

Ihmeellistä vai ei, mutta pojat on käyneet treenailemassa sillon tällön agiliitelyäkin. Parilla viime kerralla treenien aiheena on olleet mm -karsintaradat ja voi sanoa ettei pojista olis ollut edustajiksi niihin skapoihin :)! Tarvittiin nimittäin aika monta uusintaa, ennen kuin suoritus meni sinne päinkään.

Siinäpä ne tärkeimmät ihmettelyn kohteet.

-Pia-

Titteleitä onko heitä...

Eilen oli Vipulla näyttelypäivä. KeVekin pääsi ensimmäiseen koiratapahtumaansa. Varhain se on oppi kennelhommiin ammennettava :)! Hyvin neidillä meni reissu, jaksoi nukkua melkein loppuun asti. Ja kun sitten lähdettiin KeVen kanssa syömään kahvioon, niin Pasi ja Vipu kerkesivät pyörähtää kehässä! KeVe ei siis päässyt vielä opiskelemaan handlerin saloja... täytyy jättää ensi kertaan ;).

Tavoiteltua tulostakin saatiin eli unkarilainen tuomari Levente Miklos tykkäs Vipusta, niinpä Vipu sai Erin, Sertin ja Cacibin ja oli ROP. Vipusta siis tuli FI Mva!


Virallinen poseerauskuva

Arvostelu:

Typical compact male. Nice head and expression. Straight back. Good underline. Slightly too straight upperarm, rear good angulated. Typical movement. Very good coat.

Siskolikka Kuje pyörähti kehissä heti mammalomansa jälkeen ja sai hienosti EH:n! Onnea ja tsemppiä tälle päivälle!


Väsyneet kehäketut

-Pia-

Elämän menoa

Elämähän pyörii aika pitkälle tuon pienen nyytin ympärillä. Kummasti sitä vaan huomaa, ettei ole kerennyt koko päivänä käymään koneella, saatika avaamaan TV:tä. Yöpaitakin voi olla huoletta päällä vielä iltapäivälläkin. Vaan mikäs tässä on nauttiessa pikku nyytistä :)! Neiti on tainnut tulla luonteensa puolesta isäänsä. Rauhallinen tapaus, jolla on hyvät unenlahjat!


"Isoveli" valvoo

Poikien huomio on jäänyt väkisinkin vähemmälle ja siitä tietysti poden aika ajoin huonoa omatuntoa. Olen mä "karannut" aina välillä koirien kanssa lenkille ja muutaman kerran ollaan käyty koko porukalla "vaunuilemassa". Pari kertaa ollaan käyty kentällä tottistelemassa, vaan jossain hukassa on motivaatio. Olen yrittänyt sitä etsiskellä joka paikasta, mutta vielä se ei ole tullut esiin. Onks kukaan nähny mun motivaatiota? Agia Pasi on käynyt ottaan vissiin kerran, joten taitaa silläkin olla M hukassa...

Noh, eipä tässä olla menossakaan mihinkään kisoihin. Klagin kisat meni, karsinnat jää väliin... seuraavat skapat taitaa olla joskus elokuussa. Tosin tavoitteet Vipun osalta tälle vuodelle on täyttyneet jo moninkertaisesti. Kampille tietty se puuttuva nolla olis kiva saada. Vaikka agia ei olekkaan tiedossa, niin näytelmää olis. Vipu "misseilee" lauantaina Oulun nlyssä ja kehässä on pari muutakin länderiä. Ketähän mahtanee olla?!?

Kuvatuksiakin olis: päivää ennen KeVen syntymää käytiin rantsussa polskuttelemassa. Enpä olis arvannu mihin seuraavana yönä lähetään...


Vipu elementissään




"Älä präiskytä" tuumii Kampi

-Pia-

Saammeko esitellä..

Laumamme uusin vahvistus, handlerien kuningatar, agikenttien tuleva kaunotar syntyi 28.6!



Strategiset mitat: 50 cm, 3540g.



"Mikäs vieras se tällainen on, joka tulee ja pistää heti koisimaan"

Kampia ei KeVe (KennelVekara :)) olisi voinut juuri vähempää kiinnostaa, Vipua taas kiinnostaa paljonkin. Vipu haluaisi tökkiä KeVeä kuonollaan, mutta se ei ehkä vielä ole neidistä kovin mukavaa.

Kiitos kaikille meitä niin monin tavoin muistaneille! Onnittelut ovat lämmittäneet mieltä!

T: Pia ja Pasi

Rakkauvven hetelmiä tekemässä

Maanantai-iltana tapasi pojankloppi Vipunen nuoren valittunsa Enni -neidon.



Vipu oli oikein tyytyväinen valintaan ja kosiskeli Enniä minkä taidoillaan vaan osasi.



Enni vaan oli vielä epävarma sulhasensa aikeista, ettei vaan valitulla ollut kolttoset mielessä??



Pariskunta päätti miettiä yön yli suhdettaan, perustaakko perhettä vaiko eikö? Enni oli miettinyt yön asiaa monelta kantilta ja päätynyt siihen tulokseen, että Vipusesta voisi tehdä ihan kelpo isän. Kunhan ensin hieman kouluttaa kaveria :).

Koivujen varjossa on hyvä odotella sulhon saapumista.


Sulho sai lainata Ennin upeaa timanttipantaa, olihan tämä päivä sen verran juhlallinen hetki!

.

Päivä aloitettiin valssin opettelulla.


Mutta jo hetken perästä siirryttiin nuorelleparille tuttuun Disco -jumputukseen.






Hyvin vatkasi molempien lantio discon tahdissa mutta päätettiin vielä jatkaa rockilla ennen lemmenpesään siirtymistä.







Lemmenpesä jo odotti pariskuntaa saapuvaksi ja niin saivat mahdolliset pikku Ennit ja pikku Viput alkunsa.



Keskiviikkona ja torstaina pariskunta vielä tapaili toisiaan.



Hempeilyä oli ilmassa puolin ja toisin, mutta ei enää mitään "vakavampaa". Ennin mielestä pullat olivat jo uunissa :)!



Pariskunta piti kuitenkin vielä hauskaa Nallikarin kauniissa puistossa nauraen ja hullutellen.







Kunnes sitten torstaina oli aika toivottaa morsiamelle onnellista ja hedelmällistä odotusta. Tuleva iskä jää odottelemaan kirjeitä!

-Pia-

P.S Kuvia enemmän pariskunnan lemmenleikeistä löytyy galleriastamme.
P.P.S. Lisätietoja lemmenleikkien tuotoksista voi kysellä:

Kennel Cierimon
Pekka Tuomanen
Kartanonpolku 20 B
37530 Lempäälä
pekka.tuomanen (at) dnainternet.net

Juhannusjuhla oli ja meni

Keskikesän juhla mennä vilahti, melkein kuin omia aikojaan. Perjantaina grillailtiin herkkuja hyvässä seurassa ja syötiin sisätiloissa, sillä ulkona olisi saanut olla toppakamppeet, jotta olisi tarennut. Muuten Jussi ollaan vietetty rennon letkeissä merkeissä.

Muistoina juhannuksilta vaan on ne ajat, jolloin matkattiin Hailuotoon koirien kanssa yöttömän yön agilitykisoihin. Nukuttiin rämiskössä aitassa, johon hyvin mahtui kolme ihmistä ja kolme koiraa, vaikka neliöitä oli n.5 ja sänkyjä vain kaksi. Silloin sitä jaksoi valvoa aamuun asti, kisata "hieman" huonovointisena ja pakertaa vielä monta tuntia työntekijänä. Ja parhaiten mieleen reissuista on jääneet pitkän hiekkarannan ja loputtoman meren lisäksi ne aggressiivisesti pesiään suojelevat naakat, joiden hyökkäyksen uhriksi minäkin jouduin. Pelko pesiä suojelevia lintuja kohtaan on säilynyt siis noilta ajoilta näihin päiviin asti.

Jaaha, palataanpa takaisin nykyaikaan... lauantaina toteutin pitkäaikaisen aikomukseni ja nypin molemmat "karvaturrit" kesäkuosiin. Vipua olin nyppinyt jo aiemmin ja lähinnä hieman viimeistelin kaveria. Kampi nyt on superhelppo tapaus ton karvansa kanssa, joten sen lookin siistimiseen meni n. 10 min. Selkä tietty huusi hallelujaa, mutta selvisin urakasta kohtalaisesti.

Kampi:





Vipu:





Alkuviikosta on sitten jännät paikat, kun Vipulle tulee naisvieras kyläilylle. Miten pikkumies selviää morsiamen kosinnasta, se selviää myöhemmin :)!

-Pia-

Opintomatkan tuloksia

Viikonloppu tuli vietettyä tiiviisti sekä kisapaikalla että tien päällä. Ajoin kahtena päivänä Tornioon, Pia oli matkakumppanina ja henkisenä tukena lauantain.

Lauantaina oli joukkuerata, jossa seuramme medijoukkueella oli hyvät mahdollisuudet ties vaikka kuinka korkealle. Meidän osalta alku sujui vallan mainiosti. Jopa vaikea kepeille meno pussin jälkeen terävässä kulmassa onnistui hyvin ja Vipu irtosi mainiosti putkiin sekä takakierroille. Ainoa kökköpaikka tuli radan kolmannella neljänneksellä. En saanut käännettyä koiraa muurin jälkeen riittävän ajoissa oikealle ja Vipu pyörähti ennen seuraavaa estettä. Putken jälkeen oli puomi ja siinä kohdalla meni mitali, näin uskallan sanoa(väristä en sitten puhukaan mitään...). Vipu valui hieman liian pitkälle ulostulossa ja lisäksi lähdin kääntämään koiraa liian aikaisin puomin ylösnousulle. Vipu juoksi hieman puomin yli ja ohi, sekä lähti toisella yrityksellä enemmän jalkojeni suuntaan kuin käden osoittamaan suuntaan. Puomin alastulokontakti oli erittäin hyvä ja loputkin esteet sujuivat puhtaasti. Tulos meidän osalta 10 radalta ja yli 12 sekuntia yliaikaa.

Sunnuntaina lähdin ajelemaan Tornioon 9.30 ja päästyäni perille kävelin ilmoteltalle hakeakseni numerolapun ja lähtölistan. "Sulle on annettu numerolappu jo eilen", sanottiin teltalla ja mulle iski paniikki! Missä se on, ei ole repussa eikä autossa. Radalle ei olisi asiaa ilman numerolappua. Soitto kotiin Pialle ja nyt alkoi kylmä hiki virrata tosissaan: numerolappu on kotona sievästi kirjekuoressa, jonka olin saanut lauantaina. Paniikissa etsimään ylitoimitsijaa, joka pisti hommat rullaamaan ja saapui pian luokseni versio 2.0 kädessään. Niiltä osin siis homma kuosissa ja saatoin alkaa keskittymään kisatapahtumaan. Suurkiitos Anne-Marille myös tätä kautta!

Ensimmäisenä hyppis, Kati Walan käsialaa. Alun väännöt kepeille sujui hyvin, keppien jälkeen poispäin käännös erinomainen ja Vipu irtosi hyvin putkeen. Ehdin hyvin ulostulolle kääntämään koiran jatkolle ja kaikki meni mainiosti esteiden 12 ja 13 väliin asti. Siinä kohtaa piti tehdä eräänlainen välimallin ohjaus, joka toimi aika hyvin. Sitten kiireellä eteenpäin esteelle 17, jossa vekkaus ja loppusuora häämötti. Radalta puhdas 0 ja aikakin hyvä, joten finaalipaikka lunastettiin sijoituksella 8.

Toinen rata aiheutti monenlaisia mietteitä rataantutustumisessa. Voi sanoa, että haasteita riitti monissa eri muodoissa läpi radan. Kolmantena esteenä ollut A oli hidas, johtuen siitä, että en päässyt juoksemaan "riittävästi" ohi ja Vipu oli hieman epävarmana oikeasta paikasta. Kontakti otettiin kuitenkin varmasti ja vauhti kiihtyi. Toinen A oli jo erittäin hyvä, nopea alastulo ja naps! etutassut maahan ja matka jatkui. Vipu irtosi tälläkin radalla erittäin hyvin ja minulla meinasi tulla kiire takakierrolle viennissä. Pari hyvää ja tiukkaa käännöstä ja hankalahko puomille vienti. Puomin alastulo oli aivan uskomattoman upea suoritus Vipulta. Minä juoksin puomin ohi ja leikkasin oikealle puolelle, sillä aikaa Vipu oli pysähtynyt täysin oikeaan paikkaan. Lopuksi kaksi hyppyä ja kunnon tuuletukset!! Lopputuloksissa olimme sijalla 10. Opintomatka päättyi erinomaisiin tunnelmiin! Ja tunnelmaa lisäsi ländereiden mainio menestys: 4 koiraa kymmenen parhaan joukossa! Onnittelut Katjalle ja Kokolle vielä tätäkin kautta hopeamitalista. Lisäksi onnittelut myös Tiialle ja Reettalle sekä Villelle ja Adille.

Vipun finaaliradan voi käydä katsomassa RC:n sivuilta ja sieltä sarja: medi ja lähtö: medi043

Pasi

Valmistautumista opintomatkaan

Tornion SM -kisat lähestyy... jotkut on valmistautuneet hyvin reissuun... toiset taas ei :)!

Vipu on valmistautunut koitokseen käymällä viimeisissä ActiveDogin treeneissä tälle keväälle/kesälle. Vaikka vetäjä oli estynyt tulemasta paikalle, niin hyvät ratatreenit saatiin aikaiseksi... ja paljon keskusteltavaa myös kotimatkalle :). Radan alussa oli Vipulle hirvittävän vaikea takaa kierto, kun kulma oli reilut 180 astetta ja hypyt vieläpä eri tasolla. Välistähän Vipu halusi väkisin ängetä, jos Pasi vähänkään ennakoi vientiä. Toinen vaikea paikka oli pujotteluun meno, sillä kulma oli sellainen, että koiran piti osata itsenäisesti hakea pujottelu. Vipua ei pujottelu vedä vielä puoleensa, joten tässä oli myös omat vaikeutensa. Lopuksi otettiin nuo molemmat vaikeat paikat lelupalkalla, jotta saatiin onnistuneet ja kivat suoritukset.

Vipu kävi myös vetreyttämässä itseään osteopaatin käsittelyssä, jotta kaikki mahdolliset jumit voitaisiin eliminoida pois. Tämä oli Vipun toinen kerta osteopaatin luona ja ihan hyvin meni. Ekaa kertaa jopa makoili käsittelyssä. Pari kertaa yritti rimpuilla ylös, mutta rauhoittui, kun huomasi, ettei auta itkut markkinoilla. Kolmanneksi viimeisten rintanikamien kohdalta löytyi jumia, mutta nekin aukesivat helposti. Muuten kaveri oli vetreenä. Kannustaja Kampi kävi myös käsittelyssä ja samoilta paikkeilta kuin Vipullakin löytyi jumeja, mutta ei muuta. Puomilta tippuminen ei siis ollut aiheuttanut mitään pysyvää.

Muuten Vipu on viettänyt suht rauhallista kotielämää. Paljon unta ja metsälenkkejä vapaana ja vähän tokoilua. Eilen jopa ryhmätreeniä, jossa treenailtiin luoksetulon pysäytyksiä, ruutua ja noutoa. Ja hurjan hyvä paikallaolotreenit Vipu sai! Kun oltiin menossa piiloon, niin naapurikoira nousi ja meni rotevasti Vipun luo... ja Vipu vaan makoili ihan rauhassa. Tilanteesta selvittiin tosi hyvin ja voitiin ottaa paikallaolo uudestaan. Näyttäisi Vipulle olevan huomattavasti helpompaa piilopaikallaolo, kuin että seison vasten... vaan eipä nuolasta ennen kuin tipahtaa.

Pasin valmistautuminen sitten... taitaa olla niin, että sitä samaa doupingia on sauhutellu, mitä viimeiset vuosikymmenetkin. Lisäksi ehkä hieman extra-annos kahvia ja pullaa, muutama ylimääräinen nettipeli ja sopivasti tv:n katselua ja unta... normaali työkuvioita unohtamatta. Siinäpä sitä valmistautumista kerrakseen... Ai niin, ollaanhan me käyty asennekeskusteluja koskien Vipun ohjaamista radalla ja päästy niissä ehkä jopa jonkinlaiseen ratkaisuunkin. Viikonlopun jälkeen nähdään, oliko keskustelusta hyötyä.

Kannustusjoukon valmistautuminen sitten... Noh, Kampi on valmentanut Vipua spurttilähtöihin, joita treenataan joka päivä lenkeillä. Lisäksi Kampi on kiihdyttänyt Vipun mieltä sopivasti treeneihin, kun vetsku aloittaa jo 5 km ennen treenipaikkaa kauheen metakan kontissa! Ja kateuden avulla Kampi on saanut Vipuun virtaa, kun yleensä saa tehdä kaikkee hauskaa ensin. Ja nyt vetreenä Kampi voi hyvin läpyttää tassuja yhteen Torniossa!

Toinen kannustusjoukon jäsenistä on valmistautunut... no oikeestaan vaan käpyttelemällä koirien perässä metsälenkeillä... siellä niin mukavasti mieli lepää :)! Hei, olisko mun pitänyt tehä jonkinlainen kannustusplakaatti, jossa lukis esim. "GO, PASI & VIPU, GO! Tai vähintäänkin keksiä jokin laulu, jota mä sitten hoilaisin, kun Pasi ja Vipu menee radalla. Noh, ehkä sitten ensi vuonna, jos mukana kekkereissä ollaan ;D!

-Pia-

No onkos tullut talvi...

... nyt kesän keskelle?


Hei, onko meillä lunta???



Ei nyt ihan, vaikka taivaalta on tänään tullut räntää ja rakeita. Ja kalsarit on saanut kaivella esiin kaapista.


Suopursut kukkii


Hei, onhan seassa koirakin.


Vipskahan se siellä keppi suussa laukkoo...


... ja nauttii lemppari harrastuksestaan.


Kampi söpöstelee


2 x söpöstelyä.

Toivotaan nyt, ettei ihan talvee tulis, vaan saatas nauttia lämpimimmistä keleistäkin.

-Pia-