Viime päivinä on hämmästyttänyt ja kummastuttanut tämä maailman ihmeellisyys tuon pikku nyytin muodossa. Aikahan siinä on kiitänyt hurjaa vauhtia ihmetellessä... päivät on aivan sekaisin, ei tiedä onko viikonloppu vai arkipäivä. Vaan mitäpä noista päivistä, kun molemmat Pasin kanssa ollaan lomalla.
Vaan, jos on saanut miettiä tuon nyytin ihmeellisyyttä, niin olipa Pasi ja koirat hämmästyneet yks päivä aamulenkillä. Vastaan oli nimittäin kipittänyt minipossu. Tämä minipossun pentu ( vai onko se poikanen?) oli kipitellyt irti tulemaan ja arvata saattaa, ettei ollut pelännyt pätkääkään pelosta äriseviä ländereitä. Vipu oli kuitenkin uskaltautunut haistelemaan töpselikuonoa, ennen kuin kaveri oli jatkanut "laumansa" kanssa matkaa.
Ihmeelliseksi asiaksi en kuvailisi kyyn kohtaamista, mutta kohtasinpa koirien kanssa tänään sen iljettävän otuksen. Koirat eivät onneksi huomanneetkaan sitä kammotusta ja minäkin huomasin sen vasta kun olimme menneet siitä ohi. Kyllä puistatti... toivottavasti emme enää kohtaa sitä taikka sen kavereita.
Ihmeellistä vai ei, mutta pojat on käyneet treenailemassa sillon tällön agiliitelyäkin. Parilla viime kerralla treenien aiheena on olleet mm -karsintaradat ja voi sanoa ettei pojista olis ollut edustajiksi niihin skapoihin :)! Tarvittiin nimittäin aika monta uusintaa, ennen kuin suoritus meni sinne päinkään.
Siinäpä ne tärkeimmät ihmettelyn kohteet.
-Pia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti