Kesää odotellessa treenaillaan

Viikko taas mennä vilahti hirveetä kyytiä. Agiliito on kuulunut viikko-ohjelmaan tiiviisti. Tiistaina Vipu liiteli Mikon opeissa. Kontaktit olivat vielä silloin hukassa ja taisipa Pasillakin olla käskytys ja kehut vähän missä sattuu. Pientä onnettomuuden tynkääkin pääsi sattumaan, kun kontaktin jälkeisessä tilanteessa Vipu törmäsi Pasiin. Hirveä vinkaisu, eikä sen jälkeen Vipu suostunut laittamaan takajalkaansa enää maahan. Pienen kävelyttämisen ja tauon jälkeen Vipu kuitenkin käveli ihan normaalisti, eikä sen jälkeen ontumista ole näkynyt. Taisi pikkukaveri vaan säikähtää.

Keskiviikkona treenailtiin hallissa kontakteja ja Kampikin pääsi hömpöttelemään esteille. Eikä tältäkään reissulta selvitty ihan ilman säikähdystä. Hurjapää Kampi lipesi puomilta ja tuli alas mukkelis makkelis. Kaveri vähän ravisteli itseään ja oli heti valmis uuteen yritykseen. Onneksi tuossakaan tilanteessa ei käynyt sen kummemmin.

Vipun kontaktit näyttää jo ihan hyvältä. Tosin tänään selvisi, että jos minä olen kentällä palkaamassa, niin tietää kyllä mitä pitää tehdä. Jos taas olen kentän reunalla ja joku muu palkkaa, niin ei meinaa sitten millään malttaa!!! Tarvitaan siis vielä paljon häiriötreeniä.

Kuuma päivä vaatii ehdottomasti viilentävät huvitukset. Käytiin siis meren rannalla hieman juoksemassa. Vipu kaahaili sydämensä kyllyydestä kepin perässä, mutta intoutuipa Kampikin vilvoittelemaan itseään.


Hiio hoi! Laiva näkyvissä!


Rannallakin voi spurttailla, tuumii Kampi.


Kampi kirmailee kuivalla maalla


Vaan joutuipa sittenkin kastelemaan itsensä.


Vipu the uimapeto


Sinne molskahti, ja eikun perään!


Vipu nauttii!


Rantahepuleita!


Kumpi vai Kampi voittaa... vai onko se sittenkin Vipu?!?

-Pia-

Opintomatkaa pukkaa

Viikko päättyikin aikalailla totaalisesti siihen A:han.

Perjantaina Vipu treenaili ActiveDogilla korvaavissa treeneissä. Tällä kertaa vetäjänä oli Mari Kaplas. Vettä oli juuri satanut ja saatiin erinomaista lätäkkötreeniä. Vaikka Vipu onkin melkoinen vesipeto (ei kuitenkaan äitinsä veroinen:)), niin jopas oli kaameeta pujotella lätäkössä. Noh, menihän sekin sitten, kun tarpeeksi jankkas. Vipu sai paljon kehuja taidostaan lukea Pasin ohjausta ja aika moni muukin asia oli kohdallaan. Vaan mistäpä sitten tuli NOOTTIA?!? No, kontakteistapa tietty. Niiden treenaaminen on Pasilla jäänyt puolitiehen ja sen huomaa kyllä lipsumisena. Kiitos Mari, että piiskasit tota Pasia, jospa se nyt ottais itteensä niskasta kiinni ja pistäs kontaktit ojennukseen. Lupaushan täytyy pitää!!!

Lauantaina oli vain Vipun päivä kisata. Lee Gibsonin radat olivat sujuvan oloisia, jopa helpohkoja, ainakin näin radan reunalta katsottuna. Eka radan putki puomin alla -hässäkästä kun pari selvisi, niin loppurata oli tosi sujuvan näköistä menoa. Kontaktitkin olivat vielä tällä radalla kohtuu hyvännäköiset. Radalta 0 ja sij. 2./15. Toinen rata oli myös melkoista menoa. Kontakteilla pysähtymisestä ei ollut tietoakaan, vaikka virheitä niistä ei tullutkaan. Radalta 0 ja sij. 1./14. Puuttuva tuplanolla oli siis kasassa, vielä puuttui SM -opintomatkaa varten yksi nolla.

En kyllä koskaan varmaan lakkaa ihmettelemästä tota Vipun tyyliä olla eri koira radan reunalla kuin radalla. Vipu kulkee ennen omaa vuoroaan nokka maassa aivan muissa maailmoissa. Vielä lähtöportillakin Vipu saattaa nuuskutella ja Pasin on vaikeuksia saada kaveri sivulle. Vaan radalle Vipu sitten lähtee kuin tykin suusta säestäen menoaan haukkumisella. Radan jälkeen lelupalkka ei välttämättä kelpaa ja taas mennään nuuskuttelu -moodiin. Ihme kaveri :)!

Sunnuntaina pääsivät sitten molemmat nauttimaan liitelyn fiiliksistä. Eka rata oli hyppyrata. Vipu liiteli oikein mallikelpoisen radan erinomaisilla kurveilla ja nappasi viikonlopun kolmannen nolla -tuloksen. Sijoitus oli 1./16. Opintomatka oli siis tienattu!

Ja Kampi pääsi elementtiinsä! Oi, kuinka sen silmät aina loistaa, kun se kohta tietää pääsevänsä :)! Kampi liiteli oikein kelporadan. Harmiksi vaan pujottelun jälkeen Kampi luki Pasin vekkiohjauksen ohittamalla hypyn Pasin selän takaa ja siitä kielto. Muuten radalta löytyi pari tosi mallikasta käännöstä Kampiksi ja niistä voi olla erittäin tyytyväinen. Tulos siis 5.


"Joko mä pääsen radalle?!" tuumii Kampi


" Ja entäs sitten, mihin päin seuraavaksi?"


"Täältä tullaan!"


"Vähänkö oli siistiä!"

Kiitos Kampin upeista kuvista Juha Lehtikankaalle!

Viikonlopun viimeinen rata oli tiedossa ja tässä oli ehkä eniten sitä haastetta. Vipun kontaktit olivat taas aika karmeeta katseltavaa, vaikka alas asti Vipu tulikin ne. Ei vaan pysähdy! Yhdessä takaakierrossa Vipu meinasi tulla Pasin syliin, mutta siitä ei tullut virhettä. Neljäs nollatulos siis viikonlopulle... jotenkin niin uskomatonta! Kaupan päälle vielä sijoitus 1./17!

Kampin toinen rata oli myös ihan hyvä. Kampille tyypillisesti jotain radalla on aina keksittävä ja nyt kaveri päätti loikata puomin alastulon. Tulos siis 5. Vaan siitä voi olla erittäin tyytyväinen, että Kampi hyppäsi hyvin, eikä ensimmäistäkään rimaa tippunut. Taitaa kaverin kroppa olla vetreessä kunnossa!

Do dih, kisojen saldo ei siis ollut hassumpi! 4 0 -tulosta, joista 3 x 1. ja 1 x 2. ja 2 x 5 -tulos. Opintomatka SM -kisoihin taitaa olla Pasilla edessä, sillä kerrankin matkakin on niin lyhyt, että voi yöpyä vaikka kotona :)! Mutta sitä ennen otetaan kontaktien tehotreenit, sillä eihän noilla viiti mihinkään lähtä.

-Pia-

Viikko alkoi A:lla

Siis agilityllä...

Maanantaina Kampi liiteli pitkästä aikaa seuran ryhmätreeneissä. Treenit olivat kevään toiseksi viimeiset. Ensimmäinen kierros rataa meni puhtaasti viimeiselle hypylle asti, josta rima alas. Pitkiä kaarroksia korjailtiin eri vaihtoehdoilla, joista parhaimmaksi osoittautui suhinan kanssa jarrutus.

Vipun treenit olivat eilen Mikon opeissa. Nyt ennen SM -kisoja treenaillaan kunnolla rataharjoituksia ja nimen omaan niin, että saataisiin 0 aikaiseksi. Eilen ei Vipulla oikein onnistanut, vaikka viimeinen kierros oli "lähellä". Pituuden suorittaminen "tyhjään" osottautui Vipun ja Pasin kompastuskiveksi ja viimeisellä kierroksellakin Vipu hyppäs pituuden vinottain, vaikka rata muuten oli tosi hyvä. Selvennykseksi vielä, että Vipulla ei ole SM -nollat kasassa, ei edes tuplanollaa (ainakaan vielä :)), mutta monilla ryhmäläisillä SM -kisat on edessä ja siksi treenataan niitä silmällä pitäen. Ja ns. nolla -treenit on aina hyväksi... kasvattaa ohjaajille tsemppi -asennetta.

Viikonloppuna on taas agin täyteinen viikonloppu, sillä Vipulle on kaavailtu neljä starttia ja Kampi pääsee kahteen starttiin. Mielenkiintoinen kisarupeama edessä, sillä tuomarina toimii englantilainen Lee Gibson. Huhujen mukaan engelsmanni testailee mielellään suomalaisten takaaleikkaus- ja irtoamistaitoja. Uuhh!

-Pia-

Vetreä veteraani

Miten haluaa vetreä veteraani aloittaa syntymäpäivänsä? Parhaiten päivä alkaa lämmittelyllä aurinkoisessa säässä ja sitten jatketaan oikein hikijumpalla tähän malliin:







Välissä otetaan vähän leukojen vetoja tähän tyyliin:







Veteraani tietää myöskin oikean tankkaussysteemin ja muistaa juoda nestettä.



Vielä jaksaa muutaman kierroksen, vai jaksasko?!?



Seuraavaksi vetreän veteraanin toivelistalla on herkkukakku, jonka valmistumista Kampi joutuu odottelemaan iltapäivään! Oikein paljon onnea kaikille 8 -vuotiaille sisaruksille ja monia, monia vetreitä vuosia lisää!

SE viimeinen

Tokokisat tältä keväältä/kesältä on nyt sitten takanapäin. Jaa, että mitenkäkö meni? Selventääkö, jos sanon että hyvin ja huonosti ;)! No, ei vaiskaan, jos käyn taas liikkeet läpi.

Koe oli Oulun Palveluskoirayhdistyksen järjestämä iltakoe, jossa tuomarina toimi Marja-Leena Hituri.

Luoksepäästävyys: Meni tosi hienosti 10p.

Paikalla makaaminen: Alku meni nyt ihan hyvin ja ensimmäisestä käskystä maahan. Piinaavat 2 min, jotka myös menivät ihan hyvin, mutta kun lähdin palaamaan koiran luo, niin Vipu nousi istumaan. 9p.

Seuraamiset: Molemmissa seuraamisissa ongelmana oli perusasennot. En meinannut saada Vipua lähtöasemiin millään istumaan. Itelläkin meinasi jo tulla hätä, vaikka tuomari oli ihana kun sanoi, ettei ole mitään kiirettä ota ihan rauhallisesti vaan koira sivulle. Pätkiä seuraamisesta meni ihan hyvin, mutta välillä Vipu haahuili. Vasemmalle kääntymiset oli ihan karmeita, kuin olis purjekonetta kääntänyt :)! Molemmista seuraamisista 8,5p.

Maahanmeno: Viime kirjoituksessa tuskailin, että Vipu menee koko ajan ja joka tilanteessa maahan. Ylläri pylläri, eipä mennytkään vaan jäi seisomaan. 0p.

Luoksetulo: Hyvä ja iloinen suoritus. 10p.

Seisominen: Tää sitten taas meni nappiin. 10p.

Estehyppy: Hyppäs ekalla käskyllä, mutta jäi esteen sivulle. 9p.

Kokonaisvaikutus: 9p.

Yhteensä 165 p. ja koulari: TK1!!!

Kehästä poistuttua päällimmäinen olo oli tyhjä fiilis. Koiraan en ollut ollenkaan pettynyt, vaan itseeni. Miksi en tehnyt ennen koetta enemmän töitä Vipun kanssa, Miksi ei käyty kisakentällä kuin yhdesti treenaamassa, miksi kokeessa hätäilin ja sain aikaan jopa luovuttajafiiliksen? Miksi lähdin kentälle tuuriasentella? Vipu oli kyllä tosi loistava, vaikka sitä jänskätti, niin se teki kuitenkin työnsä just niin kuin se siinä tilanteessa pystyi!!! Olen siitä ylpeä!

Yön yli nukkuttuani on jo paljon paremmat fiilikset! Nyt saadaan jättää Alo -luokan hinkkaamiset taakse, keskittyä meidän heikkoihin kohtiin ja opetella pussillinen uusia kivoja juttuja! Mutta ensin otetaan vähän irtiottoa tokoon!


TK1 Kipazin Mentha Viridis

-Pia-

Kuulumisia menneeltä viikolta

Aikalailla toko- ja loikoilupainotteinen viikko on ollu. Eilen kävin vähän humputtelemassa agiesteilläkin poikien kanssa ja tänään Vipu pääsee tositoimiin Mikon oppeihin.

Viikon sana on siis ollut TOKO ja sen kimurantit kiemurat. Eikö luulis, että sen minkä kerran oppii niin sen taitaa aina?!? Mutta eipä se välttämättä niin olekaan... olen siis taas tuskaillut jättävien kanssa. Maahanmeno on nyt Vipun mielestä IN! Maahan mennään mielellään aina jättävissä, oli käsky mikä tahansa tai välttämättä käskyä ei tarvita ollenkaan. Toisaalta taas välillä seisominen onnistuu kuin unelma ja olenkin nyt yrittänyt miettiä pääni puhki mitä teen erilailla liikkeissä. Maahanmenon ja seisomisen käskyt Vipu erottaa hyvin, sillä peruuttaessani ja Vipun kulkiessa edessäni liikkeet onnistuvat lähes 100%.

Seuraaminen oli välillä niin tiivistä, etten pystynyt kävelemään kunnolla, vaan jouduin työntämään vasemmalla jalalla Vipua kauemmas. Nyt taas näyttäs siltä, että väljyyttä piisaa... ehkäpä jo liikaakin. Mitähän taas olen tehnyt?!?

Eilen illalla käytiin katsastamassa huomisten tokojen kisapaikka. Ja kuinka ollakkaan sattumalta alokasluokan kaverimme, rotikka narttu, oli treenailemassa samalla kentällä. Otettiin sitten yhteinen paikallaolo, joka meni suht hyvin... tosin pientä nuuskuttelua oli kyllä ilmassa. Liikkeissä keskittyminen oli hieman haparoivaa. Jokaisessa tilaisuudessa, minkä vain annoin, nokka oli maassa!

Hirveesti en heitä toiveita kokeeseen näiden treenien perusteella, vaikka eipä olisi ensimmäinen kerta kun Vipu yllättää. Tietysti pitäisi luottaa koiraan, mutta tällä hetkellä se on vähän vaikeaa. Meni siis syteen taikka saveen, nämä ovat kevään ja kesän viimeiset kokeemme. Tilanteen mukaan katsotaan syksyllä uudestaan. Tarkoitus olisi saada seuraavaksi nouto kuntoon, jotta voitaisiin haaveilla AVO:n liikkeistä.

Tänään kuitenkin Vipu keskittyy pelkästään agiin ja Mikon kiemuroihin. Huomenna tokoillaan.

-Pia-

Reissussa rähjääntyneet?

Vihdoin ja viimein pääsin näppiksen ääreen kirjoittamaan reissuraporttia...

Perjantai

Matkattiin Seinäjoelle kisaamaan. Molemmille koirille oli luvassa kaksi starttia. Kampin eka startti oli viikonlopun kisasaaliista sen ehdottomasti paras. Radalta nolla ja muutaman ylimääräisen pyörähdyksen ja kaarroksen "ansiosta" sijoitus vasta 10. Toiselta radalla tuli pari kappaletta rimoja alas. Vipun päivä ei ollut Seinäjoella... vai pitäisikö sanoa Pasin päivä ei ollut. Tsemppi ja skarppi puuttuivat ohjauksesta, joten mistäpä se koirakaan olisi tiennyt minne pitää mennä. Vipun tuloksina oli 2 x 10, joista kolme kieltovirhettä ja yksi rima. Seinäjoelta matkattiin Kampin ja Vipun kasvattajan luokse Nummelaan, jossa meitä odotti iltapala ja vilpoinen mökki, jossa uni maittoi erinomaisesti.

Lauantai

Vietettiin ihanan rentouttava päivä Kipalassa. Nautittiin auringosta, koirien temmellyksestä, hyvästä ruoasta ja erityisesti hyvästä seurasta. Kiitos Kipa & co taas meidän majoittamisesta ja muonituksesta!


Sisäkumin venytystä


Sisäkumin venytystä a' la Totoro ja Cello (Vipun veli ja isä)


Totoro tukka silmillä


Huilitauko Totorolla

Sunnuntai

Matkattiin länderimestaruuskisoihin Janakkalaan. Kenttä on kyllä upealla paikalla montun pohjalla, josta nousee rinteet ylös. Ylhäältä löytyy lenkkeilymaastoja ristiin rastiin. Mestaruudet ratkottiin kahden radan yhteistuloksella. Tuomareina toimivat Huittisen pariskunta. Noh, eipä ollut asiaa tänä vuonna tavoitella mestaruuksia, kon molemmille tuli heti eka radoilta hylyt. Vipun radalla hylky tuli heti alkumetrien välistävedossa, kun Pasi kökköili ohjauksessa ja selvästi ohjasi paikan takaakiertona.


Vipu kiitää

Kampin rata näytti hyvältä puoleen väliin saakka, kunnes sattui jotain kummaa. Kampi tuli putkesta, hyppäsi edessä olevan hypyn, vaikka Pasi oli ihan toisella suunnalla ohjaamassa koiraa pujotteluun. Kampi kierteli hetken radalla etsien Pasia, moikkasi tuomarin ja vihdoin löysi etsimänsä. Herää siis epäilykset, että näkö teki tepposet. Ilmeisesti putkesta ulos tullessa valo sokaisi tai jotain. Nyt täytyy seurata seuraavia kisoja/treenejä tarkasti.

Toiselle radalle Pasi sitten kunnostautui kunnon ohjaukseen ja käskytykseen. Vipu nappasi upean nollaradan ja yllätykseksi myöskin voiton! Eipä yhtään hassummin tuolta kakaralta, kun plakkarissa on jo kaksi nollavoittoa, toinen hyppäriltä, toinen agiradalta. Kampin toinen rata ei ollut hassumpi, pari ohjausvirhettä Pasilta ja tulos oli 15.

Länderimestaruuden medeissä vei Anu ja Viima ja maxeissa Maarianna ja Taco! Paljon onnea!!! Onnittelut myös muille sijoittuneille!

Vipu sai kunnian tavata vielä tulevan morsiamensa lenkkeilyn merkeissä. Enni oli tullut haistelemaan mestaruustunnelmia Turengin näyttelyn kautta, jossa Ennistä oli tullut Fin Mva! Onneksi olkoon!


Kyyhkyläiset Vipu ja Enni (Jazzmo Flamenco)


Saisikos namia?!?

Sitten oli aika päättää reissu ja lähteä kotimatkalle. Kotimatkaan tuli vielä yksi muutos, kun saatiin mahdollisuus yöpyä matkalla. Se olikin viisas päätös, sillä kotona oltais oltu vasta puolen yön jälkeen. Kiitos asianosaisille yöpaikasta... aamulla oli huomattavasti mukavampaa ajella pirteinä kotiin!

-Pia-

P.S Kuvia länderimestaruuksista löyty täältä. Kuvia saa käyttää omiin tarkoituksiin (kotisivuille / blogiin) vapaasti kunhan kuvaajan puumerkit näkyvät.

Kreativ Blogger Award

Saatiin tällainen hieno tunnustus Hannamaarialta, Freyalta ja Linalta Kokkolasta. Kiitos kovasti!



Tässä Avardin säännöt:

1. Kopioi Kreativ Blogger palkintologo blogiisi
2. Tee linkki hänen blogiinsa keltä tunnustuksen sait
3. Anna tunnustusta 3:lle muulle blogille
4. Lisää blogiisi linkit heidän blogeihinsa
5. Jätä heidän blogeihinsa kommentti, että tietävät saaneensa tunnustusta.

Tunnustus ja iloiset vapputerveiset lähtevät seuraaville blogeille:

Råtta ja Tiltu
Merri ja Nemi
Pikku-Ruut

-Pia-

Käytiinpä mutka Vaasassa

Aamulla klo 5.30 pärähti kello soimaan, oli aika pistää kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata reilu 300 km Vaasaan näytelmiin. Perillä tajuttiin eräs äärettömän tyhmä ratkaisu reissun suhteen. Jouduttiin ajamaan kilsan päähän hallista auto ja takakontissa matkusti näyttelytähden lisäksi myös turistikoira Kampi. Mihin laitetaan Kampi, kun lämpöä ulkona oli 20 astetta? Eikä sitten käynyt mielessäkään viedä Kampia mihinkään hoitoon... äly hoi älä jätä!

No eipä siinä ollut paljon muuta mahdollisuutta, kuin Pasin ja Vipun lähteä talsimaan kohti näyttelypaikkaa minun jäädessä Kampin seuraksi. Tehtiin Kampin kanssa mukava reilun puolen tunnin lenkki katsellen Mustasaaren maisemia. Pasi soitteli, että ei mitään kiirettä, kehä on tunnin myöhässä. Jatkoin siis Kampin kanssa ulkona oleilua, kunnes seuraava puhelu ilmoitti, että kohta kehä alkaa. Laitoin autosta kaikki ikkunat auki, takakontin jätin raolleen, sillä onhan autossa häkki, josta Kampi ei ulos pääse. Auringon suojaksi laitoin viltin ja lisäksi vielä vettä häkkiin. Sydäntä silti kylmäsi lähteä...

Kun palattiin autolle, niin Kampilla oli kaikki hyvin. Häkki oli mukavan viileä ja Kampi oli selvästi ottanut rennosti.

Mutta itse siihen näytelmään... tuomarina oli Dan Ericsson Ruotsista. Kehä oli kuulemma myöhässä siksi, koska tuomarin lento oli ollut myöhässä. Noh, jälki näytti olevan sen mukaista... Kaksi länderiä oli ilmoitettu näyttelyyn: Vipu ja Jazzmo Flamenco "Enni". Vipu kävi ensin pyörähtämässä kehässä. Se oli n. minuutin keikka: yhesti kehän ympäri, pöydälle tutkittavaksi, maahan ja nauhoja jo käteen. EH oli tulos. Seuraavaksi Enni, arvostelu oli yhtä pikainen ja tuloskin sama.

Vipun arvostelu oli ihan todenmukainen: kehuttiin runkoa, turkkia, takaosaa ja kulmauksia ja moitittiin silmiä ja korvia. Yhden puuttuvan hampaankin tuomari löysi :). Pikkuisen jäi kyllä harmittamaan myyntitermiä käyttääkseni asiakaspalvelu: puolihuolimaton arvostelu, kun kuitenkin itse ollaan nähty vaivaa matkata paikanpäälle ja odotetaan tietysi tuomarilta paneutumista työhönsä. Vaan eipä taida olla ensimmäinen eikä varmaankaan viimeinen kerta, kuin näin käy...

Vaan ei meillä kuitenkaan ihan turha reissu ollut. Nähtiin Vipun tuleva morsmaikku Enni omistajineen ja päästiin kunnolla vaihtamaan kuulumiset. Aivan selvästi Vipu eka treffeillä kainosteli Enniä... ilmeisesti tosi lempeen pitää tutustua kunnolla :). Viikon päästä on uudet treffit, tiedä vaikka sitten jo uskaltaisi supattaa jotain hempeää...


Ensin haistellaan yhdessä postit...


Sitten puolin...


ja toisin.


Sitten odotetaan pientä purtavaa...


ja lopuksi poserataan eka virallinen treffikuva


Mikäs tällaista tyttöä on treffatessa, timanttipannat ja kaikki :)!

-Pia-

Vihdoin ja viimein...

... kotisivut saivat uuden päivitetyn ilmeen. Mulla oli suuria suunnitelmia ja loistavia visioita sivujen varalle. Piti olla helposti päivitettävää ja tietoa ties vaikka kuinka paljon. Yks kaunis päivä sitten tupsahdin maanpinnalle ja tajusin, että kaiken sen hienon opetteluun olisi mennyt vuosi ellei kaks.

No, nyt mennään taas eteenpäin noilla sivuilla. Poikien tulokset karsin pois, sillä niiden päivittäminen on liian työlästä... Sitä paitsi, tuloksethan löytyy aikaa myöten koiranetistä.
Uutena juttuna löytyy Uutiset -sivu, jota sitten yritän parhaani mukaan päivittää. Aika näyttää miten työlääksi se käy. Linkkien ja gallerian päivitys on vielä hieman kesken... aikaa kun on, niin nekin tulevat ajan tasalle.

Kaikkein vaikeinta ja eniten voimia vei Muistoissamme -sivujen tekeminen... Yritin väistellä sivujen tekemistä viimeiseen asti ja sitten kun aloitin... sivut ovat maustettu suolaisilla kyyneleillä ja ihanilla, mutta mulle vielä niin kipeillä muistoilla!

Sitten toivoisin pientä palvelusta. Jos huomaat sivulla kirotus taikka muita virheitä, tai jostain syystä joku kohta tökkii, niin laita viestiä s-postiin pia. soronen (ät) n-elikot.net tai kommentoi vaikka blogiin. Korjaan (jos osaan) asian pikimiten.

Katjalle vielä tuhannet kiitokset sivujen otsakkeen kuvasta! Se on niin loistava tilannekuva :)!

-Pia-

Sunnuntaina kisattiin taas

Joo, käytiin eilen kisaamassa agia Kampin ja Vipun kanssa. Oli aika kaksijakoinen päivä, toisaalta meni hyvin, toisaalta ei niin kovin hyvin. Kummallakin kaksi kisaa, hyppäri ja agirata.

Vipu meni ensin ja ensimmäisenä oli siis hyppäri. Aloitus sujui varsin hyvin, kunnes päästin koiran hieman liian vapaasti hyppäämään 5. ja 6. hypyn, joissa molemmissa tuli pitkät kaarrokset. Muuten rata meni hyvin ja Vipu kävi yllättävän kuumana radalla. Itse en sitä huomannut juostessani, mutta videolla kuuluu lähes taukoamaton räksytys. Nollalla selvittiin kuitenkin maaliin. Taidettiin olla neljänneksi viimeisenä lähdössä, joten tuota pikaa kuulutus kertoi, että olimme voittaneet! Huh heijaa, etten sanoisi... Liekö uutinen vienyt keskittymiskyvyn vai olisiko sittenkin syynä vähäinen harjoittelu Kampin kanssa, koska saatiin aikaiseksi nätti hylky. Vanha perusmokani eli hieman liian vaikea ratasuunnitelma erääseen kohtaan koitui kohtaloksemme.

Agiradalla Vipu sitten oli hieman liian nopea minun epävarmalle ohjaukselle. Alku oli meille(tai siis minulle) perin hankala, toistuvia käännöksiä vastakkaiseen suuntaan. Törkkäsin Vipun keppien aloituksessa liian pitkälle ja niinpä siitä tuli aloitusvitonen. Parissa paikkaa tuli aika myöhäiset kääntämiset ja loppujen lopuksi yksi aivan liian myöhässä ollut käännös, joka aiheutti hylyn.

Kampin kanssa sain aloituksen onnistumaan tosi hyvin, jopa jarrutus onnistui kohtuullisesti. Kepeille meno oli noin 40 asteen kulmassa terävämmältä puolelta. Lähetin Kampin aloittamaan ja leikkasin sitten keppien taakse, onnistui moitteettomasti. Hyvä Kampi!! Tuloksena 10 radalta, yksi riman pudotus ja yksi kielto. Kieltovirhe oli oma moka, olisi pitänyt sanoa puomille mennessä pelkkä "kiipee" eikä "puomi kiipee". Muistetaan seuraavalla kerralla paremmin(?!).

Valiokello pistettiin käyntiin siis myös Vipun osalta, Kampin kanssa jatketaan jahtaamista yhtä uutterasti kuin ennenkin ;- ) Tästä jatketaan kohti uusia kisoja.

Pasi

Tiukaksi meni!

Eilinen tokokisa todisti taas sen, että Vipu kyllä osaa järjestää yllätyksiä kokeeseen! Ei kerkee kyllästyä kaverin kanssa tokoiluun. Ja, jos joku väittää, että tokoilu on tylsä harrastus, niin saa ottaa Vipun hetkeksi lainaa... ihan varmasti kaveri järjestää ylimääräisiä sydämentykytyksiä :).

Mutta siis siihen kokeeseen: Tuomarina Piritta Pärssinen

Luoksepäästävyys: 10p. Ei mitään ongelmaa, kun tuomari tuli hyvin luo.

Paikalla makaaminen: 0p. Tää oli se sydämentykytys paikka... alku meinasi mennä taas pipariksi, kun Vipu meni ennen käskyä maahan. Onneksi liikkeenohjaaja ei ollut vielä sanonut käskyä, joten kerkesin huikkaamaan etten ollut valmis. Otin Vipun ylös ja takaisin sivulle istumaan. Toisella kertaa meni oikein maahan. Vähän puolen välin jälkeen näin kun Vipun korvat menivät taakse ja pientä levottomuutta oli ilmassa. Hirvee paniikki iski ja katsoin hetken muualle. Kun taas katsoin Vipua, niin siellä se jo seisoi. Seuraavaksi kaveri nuuskutteli siellä jo omiaan, kait siinä oli joku ihana tytsy viimeksi maannut. Sain luvan ottaa Vipun kiinni ja sitten aika olikin jo täys.

Niinpä niin, se meidän varma liike oli nyt nolla (älä koskaan sano varma liike!!!) ja minä olin maani myynyt. Kävelin kehästä suoraan autolle ja laitoin Vipun häkkiin. Oli pakko saada ravistella harmin tunne pois hartioilta. Onneksi kisailijoita oli 14 ja paikallaolo oli kolmessa ryhmässä. Oli siis aikaa miettiä asioita. Hetken rauhoittuminen auttoi ja otin Kampin autosta pihalle. Pidettiin hauskaa ja leikittiin Vipun ollessa autossa. Kampi alkaakin olla jo konkari tässä "vivun virityksessä!"

Otin Vipun autosta aivan viime tinkaan ja annoin sen vielä hetkeksi Pasille. Päätin, että otetaan nämä kisat aivan treenin kannalta ... mielestäni kun ykköseen ei ollut enää mitään mahiksia. Taas ennen kehään menoa Vipu näytti oleven aivan muissa maailmoissa, nokkaa oli vaikea saada irti maasta. Eikä nuuskuttelun tuoma epävarmuus auta mun jännityksessä yhtään. Vaan Vipupa päätti yllättää...

Seuraaminen kytkettynä: 9,5p Tosi hyvän tuntuista ja ilmeisesti näköistäkin. Perusasennot hyvät. Käännöksistä puoli pistettä pois.

Seuraaminen taluttimetta: 9,5p. Sama juttu!

Liikkeestä maahanmeno: 9p. Olisi saanut mennä nopeammin maahan.

Luoksetulo: 9,5p. Hyvä vauhti, mutta kävi hieman liian takana sivulle tultaessa. (Kerkesin jo ajatella, että mihin se katosi:))

Liikkeestä seisominen: 9,5p. Olisi voinut pysähtyä nopeammin. (Mun käsky oli kyllä "vähän" ylikorostettu)

Hyppy: 9p. nuuskutteli vähän hypyn jälkeen estettä ja sen jälkeen maata.

Kokonaisvaikutus: 9,5p. Puoli pistettä lähti koiran nuuskuttelusta, vasten hyppimisestä (länderi!) ja mun kumartelusta (mun paha ongelma!!!).

Olin aivan älyttömän onnellinen kehästä poistuessani! Kaivoin ensin pyörykät repusta ja istuin tovin maneesin lattialla vain syöttäen koiraa! Pasi kävi huikkaan tuloksen... 160p!!! Siis tä? Just ykköstulos... yhtään pistettä taikka sen puolikastakaan ei siis ollut vara menettää! Siis aivan mieletöntä... koko loppupäivän olin kuin hangonkeksi, niin hirveen tyytyväinen olin tuohon pieneen yllätyksen järjestäjään!

Kauppareissulta pojat saivat omat hienot palkinnot:


Vipu ja uusi koera!


Taitava "vivun virittäjä" Kampi ja nalle!

Kepo ja ohjastajakin olivat ansainneet "palkinnon" ja niin tultiin kotiin pizzerian kautta. Nelijalkaiset tietty herkuttelivat vielä pitsan osingoilla!

-Pia-

Pääsiäinen mennä jolokotti

Niin ne tuli lomat "lusittua" ja arkinen aherrus alkoi taas. Lumetkin on saaneet hurjaa kyytiä, kun lämpöä on riittänyt. Tänään erehdyin vielä metsälenkille ja karvaasti sain kokea märät kengät ja vielä märemmät sukat. Ughh, mikä ihana olotila! Tein sanattoman sopimuksen, että huomenna kuljetaan vain pyöräteitä.

Vipun kanssa ollaan valmistauduttu ensi viikonlopun kokeeseen. Tänään oli huippuhyvät ryhmätreenit. Saatiin treeniä oikein kunnolla paikallaolon alkuihin... pääsin siis hyvin palkkaamaan oikea- aikaisesta maahanmenosta. Treenailtiin seuraamista ja erityisesti otettiin perusasentoja, joissa ei tietenkään mitään ongelmaa ollut :). Luoksepäästävyyskin oli huippuluokkaa! Luottavaisin mielin ollaan siis menossa lauantain kokeeseen! Nyt sitten vaan peukut pystyyn!

Sunnuntaina Kampikin pääsee pitkästä aikaa kisoihin. Varpaanväli ei ole enää vaivannut... itseasiassa se on parantunut kokonaan. Voipi kaverissa olla "pikkasen" virtaa, vaan milloinpa siinä ei olisi :)! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis luvassa viikonlopulle... vaan sekös vasta mukavaa on!

Lopuksi kuvatuksia Vipu vilpertistä hankileikeissä, Kampi kun ei vapaaehtoisesti kahlaile märässä lumessa.

-Pia-

Pääsiäishulinoita

Tänään vietettiin länderimäistä päivää, kun käytiin lenkillä 4 länderin voimin. Eihän lenkki tietenkään ole mitään ilman epäländeriä, joten mukana oli myös Onni glenni. Kampilla ja Vipulla oli kovasti tekemistä, sillä Amandaa piti yrittää iskeä kaikin mahdollisin keinoin. Kampikin, joka on jo tyytynyt vanhanpojan osaansa, oli ihan LOVENA!


Epäländeri "Onni"


"uuh, mitä typyjä!"


"Hyvin koulutettuja koiria, kaikki osasivat istua :)"

Kuje käytti tilaisuutta hyväkseen, kun pojat seurasivat Amandaa, ja nautti täysin siemauksin lumipalloleikeistä.









Sitten oli aika sanoa haikeat jäähyväiset lomalaisille ja toivoa pikaista jälleennäkemistä!


"Et lähtis vielä Amanda!"


"Vaan mitäs jos tulisinkin teille yökylään?!?"

Hauskaa pääsiäisen jatkoa!

-Pia-

Harmittavan lähellä

Käytiinpä sitten eilen Kannuksen hulppean hienossa hallissa tokokisoissa. Tuomarina oli Jari Salokanto. Pisteitä tuli 156, joten harmittavan lähelle jäi ykkösestä...

Luoksepäästävyys: Tuomari halusi nähdä koirien hampaat. Vipu peruutteli ja väisteli tuomaria, mutta mun avustuksella antoi katsoa hampaat. Tilanteessa ei kuitenkaan ollut mitää murinaa tai hampaitten "napsuttelua", yritää vain paeta ahistavasta tilanteesta. Toivottavasti tästä ei tule tapa... 8p.

Paikalla makaaminen: Meni vasta toisella käskyllä maahan. Makas taas kuin tatti. 7p. (tuomarin mielestä annoin useamman lisäkäskyn...)

Seuraaminen kytkettynä: Tosi hyvää seuraamista, ei painanut niin paljon kuin viime kokeessa, mutta ei tehnyt ensimmäistäkään perusasentoa???? 6,5p.

Seuraaminen taluttimetta: Sama juttu, itse seuraaminen tosi hyvää, mutta ei niitä perusasentoja 7p.

Maahanmeno: Ihan loistava!! Pistemenetys tuomarin mielestä liian matalasta äänensävystä. 9p.

Luoksetulo: Lähti vasta toisella käskyllä ja tuli sivulle vinoon. 6,5p. (Vipulle oli liian suuri häiriö kehän laidalla istuneet nuoret, jotka pistivät kameransa "laulamaan" luoksetulossa)

Seisominen: Täys kymppi :)! 10p.

Estehyppy: Sama juttu :)! 10p.

Kokonaisvaikutus: 8,5p.

Monta viikkoa olen tuskaillut noiden jättävien kanssa ja ne meni niin loistavasti! Olen kyllä niistä tosi ylpeä! Pakko vaan luottaa siihen, että kyllä se ne osaa, vaikka välillä muulta näyttäiskin.

Ne missä Vipu on taas näyttänyt aiemmin osaamisensa, menivät nyt heikosti. Jäin miettimään, miksi kaikki perusasennot jäivät puuttumaan??? Ei passaa ottaa kuitenkaan niistä "pulttia", eiköhän ne taas sieltä löydy.

Ainut mikä jäi kovasti harmittamaan oli toi luoksepäästävyys. Sitä pitäisi nyt päästä treenaamaan paljon... vaan sitä on aika hankala yksin treenata. Täytyy yrittää jollain konstilla kehitellä tilanteita.

Pari viikkoa ja taas päästään kokeilemaan mitä uutta sitten keksittäs ja onko kotikentästä mitään etua?

-Pia-

Muutakin kuin agilityä

Jospa taas itse astuisin näihin kirjoituspuikkoihin...

Viikonloppuna, kun Vipu ja Pasi hurvittelivat Vöyrissä, me Kampin kanssa otettiin kotona rennosti. Käytiin pitkällä metsälenkillä ja olihan outoo kulkee yhen koiran kanssa. Kampistakin tilanne oli epänormaali, kun selvästi kulki lähempänä kuin normaalisti.


Tossupoika juoksee

Viikonloppuna kävin myös opiskelemassa valokuvauksen saloja. Pohjoisen Belgit järjestivät kahden viikonlopun kuvauskurssin, jonka ensimmäinen osio käsitteli (koirien) muotokuvausta. Lauantaina käytiin teoriaa läpi ja sunnuntaina tehtiin teoriasta käytäntöä. Hirveen paljon tuli uutta asiaa, paljon jäi vielä pimentoonkin, mutta osaanpa nyt käyttää tosta kamerasta jotain muutakin kuin automatiikkaa. Tänään olis vuorossa kurssin toinen osa, joka käsittelee liikekuvausta. Odotan mielenkiinnolla...

Keskiviikkona käytettiin pojat silmäpeilauksessa. Kampikin päätettiin käyttää ihan jo sen takia, että nähtäisiin onko lelun iskusta jäänyt silmään mitään vaurioita. Tulipa taas todettua, mikä on tullut todettua ennenkin, että on nuo kaverukset vaan niin erilaisia. Kampille laitoin yksin silmätipat, sillä aikaa kun Pasi täytteli lappusia, eikä se ollut moksiskaan. Vipun kohdalla tarvittiin mua pitämään ja Pasia laittamaan tipat, ja siltikin pikkukaveri pääsi aina valahtamaan tuolin alle :).

Kampi sai mennä ensin peilauspöydälle ja jäppinen tapansa mukaan seisoi kuin tatti. Ell tutki silmät tarkkaan, välillä kirjasi asioita ylös ja taas jatkettiin. Kaihi oli taas hieman edennyt, mutta etenee kuitenkin hitaasti. Molemmista silmistä kajastaa valo läpi, ainoastaan hämärässä näkö saattaa temppuilla. Lelun iskusta silmissä ei näkynyt mitään merkkejä. Samalla katsottiin Kampin anturanväliä. Rakko oli hieman pienentynyt, mutta ei poistunut kokonaan. Päätettiin, että seurataan tilannetta, koska se ei enää vaivaa Kampia. Mutta jos alkaa vaivata, niin sitten ehkä joudutaan operoimaan.

No, sitten oli Viputin vuoro päästä pöydälle. Vipu oli sitä mieltä, että mikäs karmea kolmisilmäinen hirviö sieltä tulee ja yritti rimpuilla Pasin otteesta kaikin tavoin. Meidän pieni draamakuningas oli hetken kauhuissaan, mutta rauhoittui kun huomasi ettei lamppupäinen ell syönytkään sitä. Ja miten ihania uutisia kuultiinkaan... terveet silmät, jahuu!!!


Vipu irrottelee!

Itse sairastuin ah, niinkin ihanaan tautiin kuin oksennustautiin toissayönä. Kyllä voi vetää ihmisen ventiksi kyseinen tauti. Reilu vuorokausi meni nukkuessa, mutta nyt onneksi aletaan olemaan jo voiton puolella... toivottavasti ainakin, sillä huomenna pitäisi lähteä ajamaan Kannukseen tokokisoihin.

-Pia-