Viikonloppuna, kun Vipu ja Pasi hurvittelivat Vöyrissä, me Kampin kanssa otettiin kotona rennosti. Käytiin pitkällä metsälenkillä ja olihan outoo kulkee yhen koiran kanssa. Kampistakin tilanne oli epänormaali, kun selvästi kulki lähempänä kuin normaalisti.
Tossupoika juoksee
Viikonloppuna kävin myös opiskelemassa valokuvauksen saloja. Pohjoisen Belgit järjestivät kahden viikonlopun kuvauskurssin, jonka ensimmäinen osio käsitteli (koirien) muotokuvausta. Lauantaina käytiin teoriaa läpi ja sunnuntaina tehtiin teoriasta käytäntöä. Hirveen paljon tuli uutta asiaa, paljon jäi vielä pimentoonkin, mutta osaanpa nyt käyttää tosta kamerasta jotain muutakin kuin automatiikkaa. Tänään olis vuorossa kurssin toinen osa, joka käsittelee liikekuvausta. Odotan mielenkiinnolla...
Keskiviikkona käytettiin pojat silmäpeilauksessa. Kampikin päätettiin käyttää ihan jo sen takia, että nähtäisiin onko lelun iskusta jäänyt silmään mitään vaurioita. Tulipa taas todettua, mikä on tullut todettua ennenkin, että on nuo kaverukset vaan niin erilaisia. Kampille laitoin yksin silmätipat, sillä aikaa kun Pasi täytteli lappusia, eikä se ollut moksiskaan. Vipun kohdalla tarvittiin mua pitämään ja Pasia laittamaan tipat, ja siltikin pikkukaveri pääsi aina valahtamaan tuolin alle :).
Kampi sai mennä ensin peilauspöydälle ja jäppinen tapansa mukaan seisoi kuin tatti. Ell tutki silmät tarkkaan, välillä kirjasi asioita ylös ja taas jatkettiin. Kaihi oli taas hieman edennyt, mutta etenee kuitenkin hitaasti. Molemmista silmistä kajastaa valo läpi, ainoastaan hämärässä näkö saattaa temppuilla. Lelun iskusta silmissä ei näkynyt mitään merkkejä. Samalla katsottiin Kampin anturanväliä. Rakko oli hieman pienentynyt, mutta ei poistunut kokonaan. Päätettiin, että seurataan tilannetta, koska se ei enää vaivaa Kampia. Mutta jos alkaa vaivata, niin sitten ehkä joudutaan operoimaan.
No, sitten oli Viputin vuoro päästä pöydälle. Vipu oli sitä mieltä, että mikäs karmea kolmisilmäinen hirviö sieltä tulee ja yritti rimpuilla Pasin otteesta kaikin tavoin. Meidän pieni draamakuningas oli hetken kauhuissaan, mutta rauhoittui kun huomasi ettei lamppupäinen ell syönytkään sitä. Ja miten ihania uutisia kuultiinkaan... terveet silmät, jahuu!!!
Vipu irrottelee!
Itse sairastuin ah, niinkin ihanaan tautiin kuin oksennustautiin toissayönä. Kyllä voi vetää ihmisen ventiksi kyseinen tauti. Reilu vuorokausi meni nukkuessa, mutta nyt onneksi aletaan olemaan jo voiton puolella... toivottavasti ainakin, sillä huomenna pitäisi lähteä ajamaan Kannukseen tokokisoihin.
-Pia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti