Käytiinpä mutka Vaasassa

Aamulla klo 5.30 pärähti kello soimaan, oli aika pistää kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata reilu 300 km Vaasaan näytelmiin. Perillä tajuttiin eräs äärettömän tyhmä ratkaisu reissun suhteen. Jouduttiin ajamaan kilsan päähän hallista auto ja takakontissa matkusti näyttelytähden lisäksi myös turistikoira Kampi. Mihin laitetaan Kampi, kun lämpöä ulkona oli 20 astetta? Eikä sitten käynyt mielessäkään viedä Kampia mihinkään hoitoon... äly hoi älä jätä!

No eipä siinä ollut paljon muuta mahdollisuutta, kuin Pasin ja Vipun lähteä talsimaan kohti näyttelypaikkaa minun jäädessä Kampin seuraksi. Tehtiin Kampin kanssa mukava reilun puolen tunnin lenkki katsellen Mustasaaren maisemia. Pasi soitteli, että ei mitään kiirettä, kehä on tunnin myöhässä. Jatkoin siis Kampin kanssa ulkona oleilua, kunnes seuraava puhelu ilmoitti, että kohta kehä alkaa. Laitoin autosta kaikki ikkunat auki, takakontin jätin raolleen, sillä onhan autossa häkki, josta Kampi ei ulos pääse. Auringon suojaksi laitoin viltin ja lisäksi vielä vettä häkkiin. Sydäntä silti kylmäsi lähteä...

Kun palattiin autolle, niin Kampilla oli kaikki hyvin. Häkki oli mukavan viileä ja Kampi oli selvästi ottanut rennosti.

Mutta itse siihen näytelmään... tuomarina oli Dan Ericsson Ruotsista. Kehä oli kuulemma myöhässä siksi, koska tuomarin lento oli ollut myöhässä. Noh, jälki näytti olevan sen mukaista... Kaksi länderiä oli ilmoitettu näyttelyyn: Vipu ja Jazzmo Flamenco "Enni". Vipu kävi ensin pyörähtämässä kehässä. Se oli n. minuutin keikka: yhesti kehän ympäri, pöydälle tutkittavaksi, maahan ja nauhoja jo käteen. EH oli tulos. Seuraavaksi Enni, arvostelu oli yhtä pikainen ja tuloskin sama.

Vipun arvostelu oli ihan todenmukainen: kehuttiin runkoa, turkkia, takaosaa ja kulmauksia ja moitittiin silmiä ja korvia. Yhden puuttuvan hampaankin tuomari löysi :). Pikkuisen jäi kyllä harmittamaan myyntitermiä käyttääkseni asiakaspalvelu: puolihuolimaton arvostelu, kun kuitenkin itse ollaan nähty vaivaa matkata paikanpäälle ja odotetaan tietysi tuomarilta paneutumista työhönsä. Vaan eipä taida olla ensimmäinen eikä varmaankaan viimeinen kerta, kuin näin käy...

Vaan ei meillä kuitenkaan ihan turha reissu ollut. Nähtiin Vipun tuleva morsmaikku Enni omistajineen ja päästiin kunnolla vaihtamaan kuulumiset. Aivan selvästi Vipu eka treffeillä kainosteli Enniä... ilmeisesti tosi lempeen pitää tutustua kunnolla :). Viikon päästä on uudet treffit, tiedä vaikka sitten jo uskaltaisi supattaa jotain hempeää...


Ensin haistellaan yhdessä postit...


Sitten puolin...


ja toisin.


Sitten odotetaan pientä purtavaa...


ja lopuksi poserataan eka virallinen treffikuva


Mikäs tällaista tyttöä on treffatessa, timanttipannat ja kaikki :)!

-Pia-