Eilen oli ensimmäinen kerta pentukoulutusta. Ennen lähtöä ilma näytti pahalta. Ukkosti ja taivas oli tosi harmaa. Kiva lähteä koulutukseen rankkasateeseen. Lähdön hetkellä jyrisi vielä vaimeasti, mutta onneksi sade muuttui tihkuksi. N. 25 km matkalla kerkesi sää muuttua ihan toiseksi. Pilvet varjostivat edelleen taivasta, mutta näkyipä aurinkokin pilkahtaen paikka paikoin.
Koulutus järjestettiin ”kasvihuoneessa”, joten eipä se vesisade olisi sitten niin kauheasti toimintaa haitannutkaan. Hikeä kyllä pukkasi vähäinenkin liikkuminen, sillä ilmasto oli, kas kummaa, kasvihuonemainen.
Mukana pentuja oli 6 kpl. Kolme terrieriä ja kolme seurakoiraa. Kaikki pieniä rotuja. Vipu oli porukan isokokoisin. Vipusta on aivan selvästi kasvanut iso poika, kun enää bichoni ei ollut kauhistus… tai ainakaan se ei kehdannut enää näyttää pelkäävänsä.
Tunnilla harjoiteltiin istumista, maahanmenoa, sivulle tuloa, seuraamista, tervehtimistä niin ihmisten kuin koirienkin kanssa, vetoleikkejä ja ohituksia. Parasta antia meille oli maahanmenon opetus, johon sain kullan arvoisen vinkin ja joka toimi heti. Eli maahanmeno opetettiin niin, että ohjaaja meni polvilleen ja laittoi toisen jalan eteen 90 asteen koukkuun. Ensin koira ohjattiin makupalalla jalan alta. Koko ajan madallettiin jalan kulmaa ja lopulta koiran piti ryömiä jalan alta. Sitten vaan pysäytettiin makupala ja Avot, koira oli maassa. Toinen mitä ei oltu harjoiteltu ollenkaan, oli seuraaminen. Idea siihenkin oli hyvä, mutta taidan tarvita kuivaharjoitusta ennen kuin se meillä toimii. Vetoleikissä ihmettelin, että miksi Vipu ei ota lelusta kiinni. Ärräsi kyllä lelulle, mutta ei tarttunut leluun hampaillaan. Syykin selvisi melko pian. Lelu ja suu olivat aivan veressä. Nopea tarkastus ja takahammashan se sieltä oli lähdössä.
Ihme kyllä nämä treenit eivät Vipua saaneet väsyneeksi. Kotona jatkettiin touhuamista milloin minkäkin tavaran kanssa, vaikka itse olin valmista kauraa jo nukkumaan. Viikko aikaa harjoitella kotiläksyjä ja ensiviikolla uudestaan.
-Pia-
1 kommentti:
moit,
Kiva lukea teidän koulupäivistä =)
Paavokin oppi maahan menon jalan alta ryömimällä. Tokotunnin opetukset kun eivät aikoinaan tuottaneet yhtään tulosta, niin kovasti miettimään itekseni että kuinka tästä päästä eteenpäin. Ja keksin - tai siis näköjään tapaa käyttävät muutkin, joten keksiminen on ihan väärä termi =) - tuon jalan altavedon + naksun. Jalka oli kyllä välittömästi suorassa. Toistoja ei tarvittu kuin 3 ja maahan meno oli omaksuttu. Todellakin, voimme suositella.
T. Tiina [& Paavo]
Lähetä kommentti