Liitämistä ja kiitämistä

Tiistaina pakattiin koko kööri sekä lisäksi vielä Minna ja Vilma autoon ja lähdettiin epiksiin kisaamaan. Pasi kisasi ensimmäistä kertaa sheltti Vilmalla. Vilmahan ei ole vielä aloittanut kisauraansa, mutta esteet ja radanpätkät ovat jo hallussa itsenäistä pujottelua ja keinua lukuun ottamatta. Kisat aloitettiin mölliradalla, johon Vilma ilmoitettiin mineihin. Rata oli ns. hyppyrata ja meni parilla tosi hienosti, vain pituuden kohdalla Vilma kävi katsomassa numerosta ollaanko menossa oikeaan suuntaan. Siitä siis 5 virh. ja sijoitus upeasti 1.

Vilma liitää. Kuva Sari Eskelinen

Välissä minä osallistuin Kampin kanssa pujottelukisaan, jossa sähköisellä ajanottolaitteella otettiin aika pujottelusta. Nopeimmillaan pujottelu meni aikaan 3.19, joten ei pöllömmin. Päästiin tuolla ajalla finaaliin, jossa oli vain yksi yritys. Nälkä kasvaa syödessä, sopii tähän paremmin kuin nenä päähän. Innostuksissani vedätin liikaa alussa ja Kampi jotenkin törmäsi keppeihin ja meni kaksi väliä ennen kuin sai rytmistä kiinni. Oli kyllä oikein mukava kisa, ja tietty oli kiva tietää miten kovaa sitä oikein pujottelussa mennään.

Sitten oli vuorossa vielä kilpailevien rata. Vilma sai mennä senkin, tosin ihan vain harjoittelu mielessä kontaktit palkaten. Kampi painalsi sitten kuin tuulispää eikä niin kovin hyvä sellainen. Pujottelusta viimeiset välit kiertämättä, A:n kontaktilta karkaaminen, rimoja ja jne. Pasikin kyllä kämmäili, kun unohti että Kampia pitää radalla ohjata eikä vaan juosta. Radan reunalta on hyvä katsella koiran liikkumista. Kampi hyppäsi mielestäni hieman hankalasti, joten tilasimme osteopaatille ajan.

Vipu oli episten jälkeen tosi väsynyt, ei ole varmaan sitten pikkupentuaikojen kellahtanut noin nopeasti nukkumaan. Jos ite treenaa, niin ei väsytä, mutta jos toiset treenaa niin sitten voi nukkua heidän puolestaan. Miten empaattista!

Eilen käytettiin Kampia osteopaatilla ja olihan sitä taas jumeja. Rintarangan nikamien viimeiset välit aivan kiinni. No, toivottavasti nyt pysyisivät auki. Täytyy pitää huoli, etteivät kauheasti pääse Vipun kanssa revittelemään.

Sitten oli Vipun vuoro päästä liitämään alkeiskurssilla. Eka kertaa Vipu kiipesi A –esteelle. A ei ollut yhtään pelottava, vaan ennemminkin hirmu kiva. Suoran pätkiä Vipu menee jo ihan kivasti… siis niin, että osaa itse hakea seuraavat esteet ja menee suoraan makupalalle. Mutkaputkeen irtoamisessa tarvitaan vielä toistoja. Pasin piti viedä vielä melko pitkälle, ennen kuin Vipu bongas putken. Ja edistystä siinäkin mielessä, että sain katsella radan reunalla, eikä Vipu huomannutkaan mua!

Tässä siis parin päivän liidot. Viikonlopuksi melkiistä muutetaan kisakentän viereen, sillä Pasi skabaa seura- ja piirimestaruuksista. Täytyy muistaa laittaa kalsongit jalkaan ja käpyrä päähän, sillä on luvattu KYLMÄÄ ja SADETTA.

-Pia-