Pasi sitten näytti eilen miten helppoa se on, kun sen osaa. Pihtiputaalle siis kävi meidän tie kisailemaan. Kuumuus hieman yllätti näin viileän kesän jälkeen, mutta onneksi molemmilla oli shortsit mukana... viisastuen viime vuodesta.
Eka kisa meni aivan parin yhteisen kokemattomuuden piikkiin, kun Pasi empi muutamissa paikoissa kuinka mennä. Hyviä pätkiä siinäkin radassa oli. Pari rimaa tuli alas ja viimeiselle aidalle piti tehdä kunniakierros, ennen kuin tultiin maaliin.
Toiselle radalle Pasi oli aivan selvästi kunnostautunut eri lailla. Ohjausta ja asennetta oli laitettu peliin. Hieno nolla sieltä tuli ja sijoitus 3. Arvatkaapa, oliko jännät paikat kameran takana loppu esteillä. En ollut aivan varma tuliko pari edes kuvaan kun niin jännäsin, että pysyykö rimat ylhäällä. Ei ollut aivan turha reissu, eikä aivan turha ohjaajan vaihdoskaan. Hyvä koira ja hyvä ohjaaja sopii hyvin yhteen .
Tässä sitten ottaa lunkisti yks väsynyt kannustaja:
Eka vähän näin...
Sitten pikkasen näin...
Siis voisikko lopettaa jo sen kuvaamisen ja antaa mun nukkua!
2 kommenttia:
Onnea, onnea :)) Sinä olet tehnyt hyvän pohjatyön ja Pasi ottaa kermat kakun päältä vai miten se nyt menee? ;D
Ei tuollaisia suloisia kuvia saa laittaa nettiin... Vauvakuume vaan kasvaa :P
Täytyy myöntää, että pohjatyö on tehty hyvin. Helppohan siinä on mennä,kunhan vähän sinne päin ;- )
Totta puhuen, mua jännitti ihan sairaasti ennen eka rataa mutta onneksi sain skarpattua toiselle.
Pentukuume? Mitä se on? Toimitetaan tuo riiviö sulle hoitoon pariksi yöksi ja katotaan, mitä mieltä sitten olet...; P
Pasi
Lähetä kommentti