Unelmien toteuttamista, pentukerhoa ja kisaraporttia

Tiistaina Pasi toteutti sitten yhden piiiiitkäaikaisista unelmistaan ja vaihtoi autoa. Valkoinen tilaihme piti hakea Saarijärveltä asti. Nyt on tilaa vaikka pienelle kylälle. Olis nyt Hugollekkin ollut oma paikka... Toivottavasti nyt loppuu vähäksi aikaa autosivujen vaklaaminen ja tyydyttäs tähän seuraavat 10 vuotta.

Vipulla oli eilen eläinlääkäriaseman pentukerho. Nyt sitten tiedetään mitä Vipu pelkää. Kolme pientä bichonia oli ell:ssä ja Vipu huusi sydäntä särkevästi nähdessään ne . Vipu oli sitä mieltä, että kolmen kopla vähintäänkin syö hänet. Liekö rasistisia piirteitä vai mitä lie. Harmikseni bichonit eivät tulleet pentukerhoon, sillä luultavasti Vipukin olisi päässyt siellä pelostaan.

Pentuja oli aika paljon. Pennut jaettiin isoihin, pieniin ja "kääpiöihin". Ilokseni ja yllätykseksi pentujen joukossa oli "pikku Onni". 15 viikkoinen glenni jyräsi menemään pienten joukossa. Olipas niin Onnin näköinen ja oloinen pentu. Ei pelännyt mitään ja olisi halunnut leikkiä kaikkien kanssa. Vipukin seilasi menemään tutustuen reippaasti kaikkiin pentuihin ja ihmisiin. Pennuista glenni ja englanninsetteri painivat lattialla ja Vipu oli aivan selvästi erotuomarina. Muut pennut olivat sitten hieman arempia ja katselivat reunoilla. Oli siellä ell:n luentokin aiheesta käytösongelmat, mutta en kuullut montaa sanaa luennosta, johtuen ell:n pienestä äänestä, koirien haukunnasta ja mielenkiinnosta pentujen leikkejä kohtaan.

Pentukerhosta matkasimme okk:n iltakisoihin. Kampi oli ilmoitettu kisaamaan. Maxi kolmoset alkoivat vasta klo 21.15, joten oli hyvää aikaa lenkittää koirat ja valmistautua kisafiilikseen. Rata oli oikein kivan oloinen. Radalla oli muutama paikka, jossa yritin muistella tarkkaan Mikon oppeja. Miten otan koiran haltuun jne. Lähdimme toisena. Ekassa käännöksessä haltuunotto onnistui mielestäni ihan hyvin. Sitten tunsin, kuinka Kampille tuli turbovaihde päälle ja meinasi itselle tulla kiirus. Puomin kontakti oli kohtalaisen nopea ja hyvä. Kolmois sarja oli tähden muodossa ja siitä tipahti keskimmäinen rima. Aa:n kontakti oli jostain syystä tosi hidas, vaikka se on yleensä ollut paras kontaktieste. Jarrutti just ennen kontaktipintaa ja jouduin käskemään erikseen alas asti. Radalta siis 5 ja reilu 4 sek. alle ihanne ajan. Pariin käännökseen olen tyytyväinen, parissa myöhästyin radikaalisti. Kaiken kaikkiaan sujuva rata... mutta ei sitä nollaa.

Tänään alkaa hillitön pakkaaminen (onneksi on autossa tilaa). Mitä kaikkea sitä reissuun piti muistaa ottaakkaan? Sitten olis vielä Mikon kurssi, kaupassa käynti, pyykin pesu ja vaikka mitä. Miten sitä vapaalla kaikken kerkeää?? Huomenna puolen päivän aikoihin suuntaamme nokan kohti Lohjan harjuja. Täältä tullaan kasvattaja

-Pia-