Pikku apulainen

Perjantaina saatiin vihdoin käynnistettyä jälki ja esineruutu kausi. Vipu pääsi ensimmäiselle jäljelleen. Pasi talloi muuan metrin jäljen laittaen jokaiselle askelmalle makupalan. Jäljen lopussa oli sitten ruokakuppi. Vipu hoksasi parin makupalan jälkeen mistä on kyse ja nenä kävi ahkerasti makupaloja etsien. Jäljen päässä ollut ruoka-annos ei kyllä kiinnostanut. Maha vissiin tuli täyteen jo matkan varrella syödyistä herkuista.

Konsta konkari, haki kaikki esineet vanhasta muistista. Viimeksi esineruudussa ollaan oltu viime kesänä, mutta eipä olleet vanhan herran taidot ruosteessa. Ok, yhden esineen päälle piti kusasta ennen kuin se tuotiin mulle. Kampilla oli höyryvaihde päällä. Kaamea kaahotus alueella ja vähän ylikin. Kaks ensimmäistä löytyi helposti, mutta kolmas oli hukassa. Sitä sitten etsiskelimme kävellen alueella. Löytyihän se kadonnut lompsakin vihdoin ja voitiin olla tyytyväisiä. Kesän lupaus olkoot, että ainakin yhesti otetaan vielä esineitä. Oli se koirista vaan niin kivaa. Miki sai puputtaa myös makupaloja. Tapana on heitellä herkkuja tietylle alueelle ja päästää Miki sitten etsimään niitä. Yhen sortin jäljestämistä sekin.

Lauantaipäivänä lähdettiin Vipun kans shoppailemaan. Tai ekaksi mentiin Oulun kävelykadulle eli Rotuaarille katselemaan kaupungin vilinää. Ostettiin tavan mukaan pehmikset ja mentiin syömään ne Oulun kuuluisimmalle treffauspaikalle Rotuaarin pallolle. Muutamaa ihmistä nauratti, kun Pasi syötti Vipulle pehmistä.

Kesä ja jäätelö, nam!

Shoppailureissu jatkui keskustasta huonekaluliikkeisiin, joista yhdestä löysimme uuden sängyn. Sänky jäi vielä liikkeeseen säilytykseen odottamaan heinäkuun alkua. Huonekaluliikkeestä matka jatkui markettiin, josta matka jatkui puutarhamyymälään. Vihdoinkin muistimme ostaa koirien haudoille kukkia.

Roope täyttäisi tänään 15 vuotta. Tuntuu, että Roopen kuolemasta on hirvittävä ikuisuus. Toisaalta taas, kuulin että Roopen sisko on vieläkin elossa. Kävimme siis tänään viemässä kukkaset haudoille. Pikku puutarhuri oli työssään kovasti auttamassa. Välillä oli päätään myöten multapussissa ja välillä kantoi tyhjiä kukkapurkkeja piiloon.

Illalla pikku apulainen halusi olla kovasti mukana tavaroiden pakkauksessa. Aina kun jonkun kaapin avasi, niin pieni pää oli kaapissa kurkkimassa, että mitä kivaa löytyisi. Tietysti on mukavaa, että voi noinkin helposti järjestää virikkeitä pennulle.

Ja jutun lopuksi... Ihmeiden aika ei ole ohi...

-Pia-