Tänään oli Kampin rentoutus päivä, kun osteopaatti saapui aamulla meille. Itse tosin olin töissä, mutta Pasi hoiti virkansa hyvin. Eipä Kampi sitten ollutkaan niin jumissa, kuin luulin. Ilmeisesti kotihieronnasta oli ollut jotain apua. Vasen lapa oli ollut tosi jumissa, mutta selkä muuten aika hyvässä kunnossa. Jatkamme siis silloin tällöin kotihierontaa.
Pieni paniikki meinaa tulla ton agirodun kanssa... vähiin on jäänyt Vipun agitreenaaminen. Hyvinhän Vipu menee ns. hyppyrataa, mutta kontaktit on vähän hakusassa. Remmitreenit eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, sillä pikkumiehellä ei ole käsitystä pysähtyä kontaktilla. Tänään käytiin treenailemassa kontakteja irti. Putken kautta eka A:lle ja minä kontaktilla ottamassa Vipua vastaan. Hyvinhän se noin onnistu... viikko aikaa saada kaveri sisäistään edes vähän asiaa :). No, pääasia ettei loukkaa radalla itteänsä. Muutama kerta samalla lailla puomia ja sitten Vipu oli sitä mieltä ettei jaksa enempää. Paineli varjoon loikoileen, kun oli niin kuuma. Lopetettiin sitten siihen.
Tänään vasta hommattiin majoitus tuonne agirotuun. Saatiin edullinen mökki vajaan 50 km päästä Ylöjärveltä Ikaalisista. Onneksi on tuo auto persiin alla, nopeastihan tuon matkan suhauttaa tulemaan.
Mutta nyt iltapalalle. Lomalainen saa käyttää koirat lenkillä kun duunari painuu pehkuihin.
-Pia-
maanantaina, kesäkuuta 30, 2008
lauantaina, kesäkuuta 28, 2008
Jälkimetsässä
Aamupäivä kului kivasti metsässä sääskien ininää kuunnellessa. Pakattiin nimittäin poijjat autoon ennen ysiä ja suunnattiin Valkiaisjärven maastoihin. Tuli ihan lapsuus mieleen, kun käytiin tuolla järvellä aina uimassa. Tai me sanotiin järvee Valkeisjärveksi, mutta enivei, siellä polskuteltiin kuitenkin. Niin ja tulihan mulla nekin kerrat mieleen, kun Konstan kans oltiin pelastuspalveluporukoissa ja joskus isoissa etsintäharjoituksissa kera virkavallan ja Sepen noilla perukoilla.
Siis asiaan... Pasi taiteili eka ensimmäisiin kisoihinsa matkaavalle Jenssille alokasluokan jäljen. Vipulle tehtiin myös ihan kohtuu pitkä jälki, jolla kaksi keppiä. Tarkoitus oli nyt muistaa jarrutella koiran menoa, jotta saataisiin sitä tarkkuutta lisää. No mitäpä sitten tehtäis tunti siinä odotellessa?? Kaffiakin tekis mieli. Briljantti idea oli lähteä läheiselle kirppikselle kaffille ja odottelemaan jälkien vanhentumista.
Ja eikun takaisin metsään. Vipun jälki oli vanhentunut reilun tunnin, joten sinne siis. Maasto oli aika haastava, pitempää kasvillisuutta, joten ei paljon tarvinnut jarrutella. Eka keppi löytyi hienosti, leekausta hieman ja taas töihin. Toinen keppikin löytyi, mutta mitä tekee emäntä. Käyttää mukamas omia aivojaan ja päättelee, ettei se TUO keppi voi olla. Voi pöllöjen pöllö. Ei pitäisi ajatella jäljellä mitään, vaan antaa koiran tehdä työ. Toinen keppi olisi tietysti ollut se. No, jatkettiin matkaa ja loppupalkkakin löytyi hienosti. Vipu teki kyllä hyvää työtä koko ajan. On se vaan pätevä poika jäljestämään!
Sitten oli vuorossa Jensin "kisajälki"... tai olisi ollut, mutta tuli "pikku" viivästys. Kaikista Oulun alueen metsistä olimme osanneet valita paikan, jossa oli myös VaPePan 2 km pituinen kisajälki. Ei oltu aivan varmoja menivätkö jäljet päällekkäin, joten sovittiin, että annetaan kisaajan ensin ajaa omansa ja Jens pääsee sitten omallensa. Tunti taisi vierähtää autossa istuessa, ennen kuin Jens pääsi töihin. Onneksi keli oli hieno, eikä mitään kiirettä minnekään (kotihommat eivät olleet kadonneet), joten odottelu ei haitannut. Eivät jäljet olleet sitten tainneet mennä ristiin, sillä hienosti Jens nosti kaikki keppinsä.
Vipulla on ollut iltapäivällä erinäisiä aktiviteettejä. Kotona kiltisti odottaneet kotihommat tarjoavat aktiiviselle nuorelle miehelle paljon puuhaa. Ikkunanpesua täytyy seurata silmä tarkkana, takapihan siivoukseen osallistutaan ainakin syömällä heinää, jos ei muuten. Ja täytyyhän naapurin kissaa hätistellä kauemmas omalta reviiriltä. Tosin Vipu enemminkin pelkäsi kissaa ja koiriin tottunut kissa vaan tuijotti tyyliin, tyhmä kakara.
Nyt talossa makaa väsyneitä nelijalkaisia... taidanpa tehdä seuraa niille.
-Pia-
Siis asiaan... Pasi taiteili eka ensimmäisiin kisoihinsa matkaavalle Jenssille alokasluokan jäljen. Vipulle tehtiin myös ihan kohtuu pitkä jälki, jolla kaksi keppiä. Tarkoitus oli nyt muistaa jarrutella koiran menoa, jotta saataisiin sitä tarkkuutta lisää. No mitäpä sitten tehtäis tunti siinä odotellessa?? Kaffiakin tekis mieli. Briljantti idea oli lähteä läheiselle kirppikselle kaffille ja odottelemaan jälkien vanhentumista.
Ja eikun takaisin metsään. Vipun jälki oli vanhentunut reilun tunnin, joten sinne siis. Maasto oli aika haastava, pitempää kasvillisuutta, joten ei paljon tarvinnut jarrutella. Eka keppi löytyi hienosti, leekausta hieman ja taas töihin. Toinen keppikin löytyi, mutta mitä tekee emäntä. Käyttää mukamas omia aivojaan ja päättelee, ettei se TUO keppi voi olla. Voi pöllöjen pöllö. Ei pitäisi ajatella jäljellä mitään, vaan antaa koiran tehdä työ. Toinen keppi olisi tietysti ollut se. No, jatkettiin matkaa ja loppupalkkakin löytyi hienosti. Vipu teki kyllä hyvää työtä koko ajan. On se vaan pätevä poika jäljestämään!
Sitten oli vuorossa Jensin "kisajälki"... tai olisi ollut, mutta tuli "pikku" viivästys. Kaikista Oulun alueen metsistä olimme osanneet valita paikan, jossa oli myös VaPePan 2 km pituinen kisajälki. Ei oltu aivan varmoja menivätkö jäljet päällekkäin, joten sovittiin, että annetaan kisaajan ensin ajaa omansa ja Jens pääsee sitten omallensa. Tunti taisi vierähtää autossa istuessa, ennen kuin Jens pääsi töihin. Onneksi keli oli hieno, eikä mitään kiirettä minnekään (kotihommat eivät olleet kadonneet), joten odottelu ei haitannut. Eivät jäljet olleet sitten tainneet mennä ristiin, sillä hienosti Jens nosti kaikki keppinsä.
Vipulla on ollut iltapäivällä erinäisiä aktiviteettejä. Kotona kiltisti odottaneet kotihommat tarjoavat aktiiviselle nuorelle miehelle paljon puuhaa. Ikkunanpesua täytyy seurata silmä tarkkana, takapihan siivoukseen osallistutaan ainakin syömällä heinää, jos ei muuten. Ja täytyyhän naapurin kissaa hätistellä kauemmas omalta reviiriltä. Tosin Vipu enemminkin pelkäsi kissaa ja koiriin tottunut kissa vaan tuijotti tyyliin, tyhmä kakara.
Nyt talossa makaa väsyneitä nelijalkaisia... taidanpa tehdä seuraa niille.
-Pia-
torstaina, kesäkuuta 26, 2008
Miesvoimin epiksissä
"Ukot" olivat olleet tänään naapuriseuran epävirallisissa. Ite kärvistelin töissä, joten ketyä ei tänään ollut matkassa. Vipu oli päässyt mölliradalle, jossa ei ollut kontakteja, pujottelua eikä rengasta. Rata oli ollut helppo M:n mallinen, jonka Vipu oli mennyt hienosti. Tällä kertaa Vipu tarjosi muille palkinnoksi saamiaan koirankeksejä. Vipu sai uuden kokemuksen, miltä tuntuu olla naapuriseuran kentällä kehäaitojen sisäpuolella. Ulkopuolelta agimenoa ollaan katsottu useat kerrat.
Kampilla oli ropsahtanut radalta pari rimaa. Kontaktit oli kuitenkin Pasin mielestä mennyt hyvin. Hyvä, sillä niihin onkin nyt kiinnitettävä huomiota. Rimojen tiputteluun saadaan toivottavasti apua maanantaina, kun osteopaatti tulee käymään. Kampi selkä on ollut kireänä ja olen sitä yrittänyt ite löysätä, mutta aika huonoin tuloksin. Ei ole meikällä sellaisia taikasormia, kun noilla ammattilaisilla... eipä tosin ammattiakaan tuolle puolelle :).
Pari kertaa tällä viikolla ollaan käyty kentällä tokoilemassa. Olen yrittänyt muistaa pitää ryhtiä suorana ja katsoa eteenpäin. Välillä olen kyllä saanut itseni kiinni toljottamasta Vipua kumartuneena sen päälle. Täytyy varmaan ruveta "Kaikkoseksi" ja hommata kanki. Pitkä ja kivinen on tie meidän tokokisauran aloitukseen. Välillä tuntuu aivan toivottomalta... vaan mihinpä sitä kiire olisi... ei mihinkään.
-Pia-
sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2008
Juhannustunnelmia
Juhannusaatto meni niin kuin mikä tahansa perjantai. Eipä paljon tullut juhlittua keskikesän juhlaa. Lauantaina lähdettiin aamupäivästä ajelemaan Rokualle, missä järjestettiin Juhannuskisat. Upeat kangasmaastot houkuttelivat heti merkityille poluille lenkkeilemään. Ei tosin kovin kauas, sillä Kampin eka startti oli hetken kuluttua.
Rata oli Salme Mujusen käsialaa. Alku alkoi kolmella hypyn takaakierrolla, joka tuotti monille koirakoille vaikeuksia. Niin Kampillekin (tai Pasille), viimeinen takaakierto epäonnistui ja siitä hylky. Positiivista radalla oli Kampin bravuuri, pujottelun aloitus, joka tälläkin kertaa meni nappiin avokulmasta. Pujottelun takana oli putki, jonne moni koira meni suoraan.
Ykkös- ja kakkosluokat olimme töissä. Uhkaavia pilviä alkoi kerääntyä taivaalle juuri, kun meidän työhuki alkoi. Saatiin tosissaan kaivella sadekamppeita autosta, laitella auton ovet kiinni ja toivoa parasta. N. puoli tuntia vettä tuli kuin aisaa ja jyrinä oli, voisko sanoo, mahtava. Omat housut oli litimärät, koska varustuksesta puuttui sadehousut. Sateenvarjo oli olemassa, mutta se jouduttiin lainaamaan ruotsalaistuomarille, hänellä kun oli college päällään. Sitten kuuro oli ohi. Kerkesin saada housut kuivaksi ennen seuraavaa kuuroa, joka oli hieman edellistä laimeampi.
Ja tietysti kun työhukit olivat ohi, niin alkoi aurinko paistamaan komeasti. Kampi oli hieman paniikissa, mutta rauhoittui nopeasti lenkillä, kun Pasin kanssa höpötimme Kampille agiesteiden nimiä.
Toinen rata oli siis ruottalaismiehen käsialaa ja hyppyrata. Rata meni jo paljon paremmin, tosin rimoja tippui parinkympin edestä. Olenkin katsellut Kapin liikkumista jo hetken ja huomannut, että selkä on kireänä. Toivottavasti saataisiin osteopaatille aikaa ensi viikolle.
Siinäpä ne Juhannuksen hulinat. Tämä päivä on mennyt elpyessä. Ens viikolla uudet kujeet.
-Pia-
Rata oli Salme Mujusen käsialaa. Alku alkoi kolmella hypyn takaakierrolla, joka tuotti monille koirakoille vaikeuksia. Niin Kampillekin (tai Pasille), viimeinen takaakierto epäonnistui ja siitä hylky. Positiivista radalla oli Kampin bravuuri, pujottelun aloitus, joka tälläkin kertaa meni nappiin avokulmasta. Pujottelun takana oli putki, jonne moni koira meni suoraan.
Ykkös- ja kakkosluokat olimme töissä. Uhkaavia pilviä alkoi kerääntyä taivaalle juuri, kun meidän työhuki alkoi. Saatiin tosissaan kaivella sadekamppeita autosta, laitella auton ovet kiinni ja toivoa parasta. N. puoli tuntia vettä tuli kuin aisaa ja jyrinä oli, voisko sanoo, mahtava. Omat housut oli litimärät, koska varustuksesta puuttui sadehousut. Sateenvarjo oli olemassa, mutta se jouduttiin lainaamaan ruotsalaistuomarille, hänellä kun oli college päällään. Sitten kuuro oli ohi. Kerkesin saada housut kuivaksi ennen seuraavaa kuuroa, joka oli hieman edellistä laimeampi.
Ja tietysti kun työhukit olivat ohi, niin alkoi aurinko paistamaan komeasti. Kampi oli hieman paniikissa, mutta rauhoittui nopeasti lenkillä, kun Pasin kanssa höpötimme Kampille agiesteiden nimiä.
Toinen rata oli siis ruottalaismiehen käsialaa ja hyppyrata. Rata meni jo paljon paremmin, tosin rimoja tippui parinkympin edestä. Olenkin katsellut Kapin liikkumista jo hetken ja huomannut, että selkä on kireänä. Toivottavasti saataisiin osteopaatille aikaa ensi viikolle.
Siinäpä ne Juhannuksen hulinat. Tämä päivä on mennyt elpyessä. Ens viikolla uudet kujeet.
-Pia-
torstaina, kesäkuuta 19, 2008
Aurinkoista Jussia
Toivotamme kaikille blogimme lukijoille oikein ihanaa, toivottavasti kesäisen aurinkoista, Juhannusta!
keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008
Vipu tarjoaa ruoat
Taas eilen lähti ruokasäkki mukaan ActiveDogin epävirallisista. Vipu on oikein kunnostautunut Kampin ja Mikin ruokkimisessa. Itse Vipu syö sitten "hieman" kalliimpaa erikoisruokaa.
Takaisin niihin eilisiin kisoihin... Mölliluokassa oli tosi paljon porukkaa. Näin kun Pasi odotteli omaa vuoroaan Vipun kanssa ja Vipulla oli koko ajan nokka maassa. Liekö paikalla ollut hyväntuoksuinen narttu vai mikä niin kiinnosti, mutta tuli mieleeni että saapa nähä kuin käy. Niin vaan Viputti istui oman vuoron tultuaan hypyn takana kuin tatti ja sitten mentiin. Todella hienosti Viputti kiiti tiukoilla käännöksillä. Draivia ei ollut ehkä ihan niin paljon kuin joillakin aikaisemmilla kerroilla on ollut, mutta vauhdikas rata oli kuitenkin. Ja eka nollahan sieltä plakkariin räpsähti ja vieläpä medimöllien voitto. Ja taas radan jälkeen saattoi alkaa nuuskutus :).
Tässäpä rata noin niinku suurin piirteen. Suhteet ja estekulmatkin voi heittää ihan häränpyllyä.
-Pia-
Takaisin niihin eilisiin kisoihin... Mölliluokassa oli tosi paljon porukkaa. Näin kun Pasi odotteli omaa vuoroaan Vipun kanssa ja Vipulla oli koko ajan nokka maassa. Liekö paikalla ollut hyväntuoksuinen narttu vai mikä niin kiinnosti, mutta tuli mieleeni että saapa nähä kuin käy. Niin vaan Viputti istui oman vuoron tultuaan hypyn takana kuin tatti ja sitten mentiin. Todella hienosti Viputti kiiti tiukoilla käännöksillä. Draivia ei ollut ehkä ihan niin paljon kuin joillakin aikaisemmilla kerroilla on ollut, mutta vauhdikas rata oli kuitenkin. Ja eka nollahan sieltä plakkariin räpsähti ja vieläpä medimöllien voitto. Ja taas radan jälkeen saattoi alkaa nuuskutus :).
Tässäpä rata noin niinku suurin piirteen. Suhteet ja estekulmatkin voi heittää ihan häränpyllyä.
-Pia-
maanantaina, kesäkuuta 16, 2008
Kesämielellä
Aloitetaanpa lauantaista. Käytiin aurinkoisessa, suorastaan lämpimässä säässä Hietasaaressa ensin liitäen yksittäisiä esteitä. Kamera oli mukana harjoituksen vuoksi ja pari otosta onnistuikin.
Kampin taidonnäytteet
Sitten Vipu näyttää taitonsa
Ja kun oli urheiltu voi lähteä vilvoittelemaan... tai siis Vipu vilvoitteli, muut "ruikuttivat" rannalla.
Lopun päivää kaverit saivatkin leputella silmiään kotona, sillä me matkattiin ystävämme synttäreille herkkujen ääreen. Ensimmäisenä meitä oli vastassa pihalla, ei synttärisankari, vaan Senta, joka kellahti heti nurmikolle tyytyväisen örinän saattelemana Pasin rapsuteltavaksi. Meinattiin ottaa Senta mukaan yön kähmässä ja eihän tuo näyttänyt kovin vastahakoiseltakaan, mutta kuitenkin oman "äipän" kutsu vei voiton. Olipas hauskat yllätyssynttärit! Kyllä nuilla miehilläkin näyttää olevan tuota järjestelykykyä :).
Sunnuntaina oli sellainen päivä, ettei paljon kerennyt tajutakkaan, kun oli jo illan kähmä. Nukuttiin pitkään ja kun viimein herättiin niin lähdettiin kaverin luo talonmaalaukseen. Ja siinähän tunnetusti aikaa vierähtää. Vettä satoi päivän aikana enemmän ja vähemmän, mutta maalailtiin kuitenkin sellaisia paikkoja, mihin ei satanut. Kello taisi olla 18 kun viimein oltiin kotona. Koirien lenkityksen jälkeen pakkasin Vipun ja kamat autoon ja matkasin tokotreeneihin. Sari oli jo Jensin kanssa aloitellutkin kentällä. Ja sade vaan koko ajan yltyi. Mielenkiintoista olikin nähdä, kuinka Vipu toimisi sateessa. Turha pelko, virtaa oli enemmän kuin pienessä pitäjässä. Ei paljon vesipetoa sade haitannut. Minä sain taas rankasti satikutia. Kumartelut koiran päältä seuraamisessa pois. Selitykseksi ei kelpaa, että en muuten näe koiraa. Sitä se teettää, kun yksin treenaa. Palkkaukseen on kiinnitettävä kans huomiota... sen olen kyllä tiedostanutkin, että joskus palkkaan vääristä asioista ja palkkaan liian paljon. Pelkään siis, että Vipu "sammuu". Mutta mullahan on "järeät" aseet käytössä. Jos sammuu, niin Kampi kehiin ja Vipu pois. Oppii varmasti, että kannattaa olla skarppina mun kans.
No oltiin me vähän hyviäkin. Edistystä oli tapahtunut ton motivaation kans huomattavasti siitä kun Sari viimeksi näki meitä. Ja nouto oli innokas, vaikka otettiin Jenssin kapula. Hetken eka kerralla mietti, että mikäs tää on, mutta ratkas ite ongelman ja toi kapulan. Noudossa muistettava lopussa, etten sähellä kapulaa itelle.
Kiitti Sari "satikutista", pisti taas miettimään tokon saloja. Otetaan ens kerralla treenit auringon paisteessa... tai ukkosen jyrinässä tai vaikka räntäsateessa. Jospa me taas oltas jotain opittu.
-Pia-
Kampin taidonnäytteet
Sitten Vipu näyttää taitonsa
Ja kun oli urheiltu voi lähteä vilvoittelemaan... tai siis Vipu vilvoitteli, muut "ruikuttivat" rannalla.
Lopun päivää kaverit saivatkin leputella silmiään kotona, sillä me matkattiin ystävämme synttäreille herkkujen ääreen. Ensimmäisenä meitä oli vastassa pihalla, ei synttärisankari, vaan Senta, joka kellahti heti nurmikolle tyytyväisen örinän saattelemana Pasin rapsuteltavaksi. Meinattiin ottaa Senta mukaan yön kähmässä ja eihän tuo näyttänyt kovin vastahakoiseltakaan, mutta kuitenkin oman "äipän" kutsu vei voiton. Olipas hauskat yllätyssynttärit! Kyllä nuilla miehilläkin näyttää olevan tuota järjestelykykyä :).
Sunnuntaina oli sellainen päivä, ettei paljon kerennyt tajutakkaan, kun oli jo illan kähmä. Nukuttiin pitkään ja kun viimein herättiin niin lähdettiin kaverin luo talonmaalaukseen. Ja siinähän tunnetusti aikaa vierähtää. Vettä satoi päivän aikana enemmän ja vähemmän, mutta maalailtiin kuitenkin sellaisia paikkoja, mihin ei satanut. Kello taisi olla 18 kun viimein oltiin kotona. Koirien lenkityksen jälkeen pakkasin Vipun ja kamat autoon ja matkasin tokotreeneihin. Sari oli jo Jensin kanssa aloitellutkin kentällä. Ja sade vaan koko ajan yltyi. Mielenkiintoista olikin nähdä, kuinka Vipu toimisi sateessa. Turha pelko, virtaa oli enemmän kuin pienessä pitäjässä. Ei paljon vesipetoa sade haitannut. Minä sain taas rankasti satikutia. Kumartelut koiran päältä seuraamisessa pois. Selitykseksi ei kelpaa, että en muuten näe koiraa. Sitä se teettää, kun yksin treenaa. Palkkaukseen on kiinnitettävä kans huomiota... sen olen kyllä tiedostanutkin, että joskus palkkaan vääristä asioista ja palkkaan liian paljon. Pelkään siis, että Vipu "sammuu". Mutta mullahan on "järeät" aseet käytössä. Jos sammuu, niin Kampi kehiin ja Vipu pois. Oppii varmasti, että kannattaa olla skarppina mun kans.
No oltiin me vähän hyviäkin. Edistystä oli tapahtunut ton motivaation kans huomattavasti siitä kun Sari viimeksi näki meitä. Ja nouto oli innokas, vaikka otettiin Jenssin kapula. Hetken eka kerralla mietti, että mikäs tää on, mutta ratkas ite ongelman ja toi kapulan. Noudossa muistettava lopussa, etten sähellä kapulaa itelle.
Kiitti Sari "satikutista", pisti taas miettimään tokon saloja. Otetaan ens kerralla treenit auringon paisteessa... tai ukkosen jyrinässä tai vaikka räntäsateessa. Jospa me taas oltas jotain opittu.
-Pia-
perjantaina, kesäkuuta 13, 2008
Uusi koiransänky
Toukokuussa kun kävimme Kipalassa, ihastuin hirvittävästi ländereiden uuteen sänkyyn. Kipa tarjoutui hakemaan meillekin seuraavana päivänä samanlaisen sängyn ja halusin tietysti Kampille sellaisen. Miksi Kampille, no jotenkin ajattelin sen ihastuvan siihen, se kun tykkää nukkua aina pehmeällä paikalla. No, eihän niitä sänkyjä Honkkarissa enää seuraavana päivänä ollut, joten jäimme siltä erää ilman.
Eräs perjantai, kun olin Vipun kans menossa treenaamaan, soi puhelin. Kipa kyseli, että haluanko vielä sängyn, sellaisia olisi taas tarjolla. No iliman muuta halusin. Sitten kasvattitapaamisessa kammettiin suuri Elainsanky (niin paketin kyljessä luki) autoon. Onneksi on iso auto.
Tässä kuva sängystä
Vaan kuinkas sitten kotona sängylle kävikään. Kampi on mennyt sänkyyn tasan kaks kertaa, kehoituksestani. Ei kertaakaan vapaehtoisesti. Vipun olen nähnyt makoilevan siinä pari kertaa, mutta ihmissänky tuntuu paremmalta. Parina aamuna kun olen herännyt niin Miki on koisinut siinä onnellisen autuaallisena. Mikihän yleensä koisii sängyn alla, mutta nyt näyttää siltä että Miki valtasi uuden "luomuksen". Samapa se, kuka siinä nukkuu. Olisi ollut sääli, jos sänky olisi jäänyt käyttämättä.
Sängyn uusi omistaja
Iloista viikonloppua!
-Pia-
Eräs perjantai, kun olin Vipun kans menossa treenaamaan, soi puhelin. Kipa kyseli, että haluanko vielä sängyn, sellaisia olisi taas tarjolla. No iliman muuta halusin. Sitten kasvattitapaamisessa kammettiin suuri Elainsanky (niin paketin kyljessä luki) autoon. Onneksi on iso auto.
Tässä kuva sängystä
Vaan kuinkas sitten kotona sängylle kävikään. Kampi on mennyt sänkyyn tasan kaks kertaa, kehoituksestani. Ei kertaakaan vapaehtoisesti. Vipun olen nähnyt makoilevan siinä pari kertaa, mutta ihmissänky tuntuu paremmalta. Parina aamuna kun olen herännyt niin Miki on koisinut siinä onnellisen autuaallisena. Mikihän yleensä koisii sängyn alla, mutta nyt näyttää siltä että Miki valtasi uuden "luomuksen". Samapa se, kuka siinä nukkuu. Olisi ollut sääli, jos sänky olisi jäänyt käyttämättä.
Sängyn uusi omistaja
Iloista viikonloppua!
-Pia-
torstaina, kesäkuuta 12, 2008
Tokotokotokoa ja oksennusta
Kampilla oli eilen illalla tosi huono elämä. Kaikki alkoi, kun huomasin Kampin istuvan nenä nurkkaan päin tosi jännittyneenä. Sitten alkoi niiskutus ja epäilin nenäpunkkia. Niiskutus ja korina vaan jatkuivat, kunnes mukaan tuli oksennus. Vuorotellen Pasin kanssa kerättiin alkuyöstä limaisia oksennuksia lattialta. Huono olo ei meinannut millään loppua, ja näki että kaikki ei ollut tosiaankaan kunnossa. Epäilen, että Kampi oli taas leikkinyt lehmää ja saanut heinänkorren kurkkuunsa/nenäänsä ja se ärsytti pahasti tai sitten kyseessä oli mahatauti. Vihdoin puolenyön kieppeillä Kampi rauhoittui sängynviereen maate ja itse nukahdin samontein. Aamulla kaikki oli ok. Kampi söi ja kulki ihan normaalisti. Toivottavasti oli vain jotain tilapäistä.
Tokoiltu ollaan parina aamuna läheisellä kentällä. Tulee aina niin älyttömän hyvä mieli, kun saa Vipun kanssa touhuta. On se sen verran touhukas Vipunen! Nyt olen kokeillut jo luoksetuloa sivulletulon kanssa ja vauhtia kyllä piisaa. Tänään rohkenin myös kokeilemaan noutoa sivulletulon kanssa ja toimii! Jes, hyvä Vipunen! Yks epäkohta noissa, samoin kuin seuraamisessa on, sivulle tulo on vino. Jospa se korjaantuisi tässä. Tärkeintä on nyt pitää yllä hyvä vire ja hauskuus... ja omalla porukalla näyttää hyvältä. Ryhmässä en tiedä.
On Kampi ja Vipu päässeet myös liitämään. Vipulla oli viimeinen kerta ActiveDogilla ennen kesätaukoa. Treenien kulusta en pahemmin osaa kertoa, kun en ite ollut paikalla, mutta pujottelu oli kuitenkin mennyt hyvin. Eilen Kampin treeneissä olivat olleet taas sääskien syötävinä. Siellä jos missä niitä riittää.
Tässäpä nämä kuulumiset...
-Pia-
Tokoiltu ollaan parina aamuna läheisellä kentällä. Tulee aina niin älyttömän hyvä mieli, kun saa Vipun kanssa touhuta. On se sen verran touhukas Vipunen! Nyt olen kokeillut jo luoksetuloa sivulletulon kanssa ja vauhtia kyllä piisaa. Tänään rohkenin myös kokeilemaan noutoa sivulletulon kanssa ja toimii! Jes, hyvä Vipunen! Yks epäkohta noissa, samoin kuin seuraamisessa on, sivulle tulo on vino. Jospa se korjaantuisi tässä. Tärkeintä on nyt pitää yllä hyvä vire ja hauskuus... ja omalla porukalla näyttää hyvältä. Ryhmässä en tiedä.
On Kampi ja Vipu päässeet myös liitämään. Vipulla oli viimeinen kerta ActiveDogilla ennen kesätaukoa. Treenien kulusta en pahemmin osaa kertoa, kun en ite ollut paikalla, mutta pujottelu oli kuitenkin mennyt hyvin. Eilen Kampin treeneissä olivat olleet taas sääskien syötävinä. Siellä jos missä niitä riittää.
Tässäpä nämä kuulumiset...
-Pia-
maanantaina, kesäkuuta 09, 2008
Kasvattitapaamisessa
Perjantaiaamuna pakattiin auto viikonlopun reissua varten. Ajeltiin ensin lenkille Sanginsuun maastoihin ja käytiin samalla kastelemassa koirien haudoilla kukat. Sitten vietiin Miki viikonloppuhoitoon ja matka kohti Lohjaa pääsi alkuun. Ensimmäinen pysähdys oli vakio paikalla Pihtiputaalla. Järvimaisemissa on ihana lenkkeillä sopivan mittainen lenkki.
Eväiden syönnin jälkeen jatkettiin taas matkaa. Vielä toinen pysähdys matkalla ja illan suussa oltiin perillä Kipalassa. Pojat saavat aina ensin tutkia pihaa, sillä siellä kyllä hajuja piisaa. Kampi ei paljon kasvattajaa joudakaan tervehtimään, mutta Vipu tekeekin sitten senkin edestä. Pusuja satelee tervehdykseksi. Ja me päästiin taas runsaan iltapalan ääreen. Näillä reissuilla ei nälkä pääse yllättämään. En oo vielä uskaltanut käydä puntarilla, kuinka paljon on tullu lisää painoa. Sitten saunaan ja saunan kautta olikin mukava päästä mökkiin nukkumaan. Eikä tarvinnut unta paljon ootella.
Lauantaiaamu valkeni suht aikaisin ja olikin itse tapahtuman aika. Kymmenen huitteilla porukkaa alkoi tulla tapaamiseen . Oli ihana nähdä kaikki... erityisesti Kampin veli Hugo isäntineen ja emäntineen ja kaikki Vipun sisarukset perheineen.
Ensin tehtiin ostoksia, sillä Nummelan M&M oli paikalla. Ja minä tietty elementissäni tuhlaamassa kaiken käteiseni. Onneksi en sentään laskulle ostanut, senkin olisi saanut tehdä. Kaikkee tarpeellista ja vähemmän tarpeellista tuli ostettua, kuten röhkivä possu, Wubba ja PlaqueOffia hammaskiviin. Kun ensimmäiset kuulumiset oli vaihdettu niin oli aika siirtyä kuuntelemaan luentoa koiran oppimisesta. Erinomainen luento, jossa mulle vahvistui monta asiaa lähinnä Vipun tokokoulutukseen liittyen.
Mukavasti luennon jälkeen oli taas vapaata seurustelua ja syömistä, ennen seuraavaa luentoa. Kasvattaja kertoi koiratanssista ja näytti meille muutamia temppuja Cellon kanssa. Kasvattajalle oli myös esitetty "kiperiä" kysymyksiä, joihin hän vastaili. Kysymykset herättivät myös kivasti keskustelua jokaisen omista kokemuksista.
Takaa Roosa, Flii ja Chili
Veljekset Padi ja Veikko
Kuje lepakko
Hugolla jo iltaunien aika?
Loppuilta kului rennon juttelun merkeissä ja juttuahan riitti. Ihana kuulla toisten kuulumisia, mitä kukin on kerennyt tekemään koiriensa kanssa. Ilman näitä tapaamisia moniakaan sukulaiskoiria tuskin koskaan näkisi. Mahtavaa, että kasvattaja haluaa koota meidät kaikki tällaiseen tilaisuuteen, antaa meidän tavata toisiamme ja samalla näkee itse paljon kasvattejaan. Tulee turvallinen fiilis siitä, että kasvattaja haluaa kuulla meidän niin hyvät kuin huonotkin kuulumiset ja haluaa auttaa/tukea meitä kaikissa tilanteissa. KIITOS KIPA, OLET IHAN HUIPPU!
Sunnuntai tuli sitten taas äkkiä ja oli aika pakata auto kotimatkalle. Sitä ennen kuitenkin meidät evästettiin hyvin matkalle. Eipä tarvinnu huoltoasemien eväitä ostella kun kylmälaukussa oli runsaat Kipalan eväät. Pihalla vielä lopputurinat, kiitokset ja halaukset ja kotimatka alkoi. Ajeltiin kotiin hieman eri kautta. Puikattiin Hämeenlinnaan läpi, Pälkäneelle ja Orivedelle ja sieltä Jyväskylään. Vaihtelu virkistää. Kotona taas illansuussa. Väsyneinä, mutta reissusta hyvillä mielin.
-Pia-
Eväiden syönnin jälkeen jatkettiin taas matkaa. Vielä toinen pysähdys matkalla ja illan suussa oltiin perillä Kipalassa. Pojat saavat aina ensin tutkia pihaa, sillä siellä kyllä hajuja piisaa. Kampi ei paljon kasvattajaa joudakaan tervehtimään, mutta Vipu tekeekin sitten senkin edestä. Pusuja satelee tervehdykseksi. Ja me päästiin taas runsaan iltapalan ääreen. Näillä reissuilla ei nälkä pääse yllättämään. En oo vielä uskaltanut käydä puntarilla, kuinka paljon on tullu lisää painoa. Sitten saunaan ja saunan kautta olikin mukava päästä mökkiin nukkumaan. Eikä tarvinnut unta paljon ootella.
Lauantaiaamu valkeni suht aikaisin ja olikin itse tapahtuman aika. Kymmenen huitteilla porukkaa alkoi tulla tapaamiseen . Oli ihana nähdä kaikki... erityisesti Kampin veli Hugo isäntineen ja emäntineen ja kaikki Vipun sisarukset perheineen.
Ensin tehtiin ostoksia, sillä Nummelan M&M oli paikalla. Ja minä tietty elementissäni tuhlaamassa kaiken käteiseni. Onneksi en sentään laskulle ostanut, senkin olisi saanut tehdä. Kaikkee tarpeellista ja vähemmän tarpeellista tuli ostettua, kuten röhkivä possu, Wubba ja PlaqueOffia hammaskiviin. Kun ensimmäiset kuulumiset oli vaihdettu niin oli aika siirtyä kuuntelemaan luentoa koiran oppimisesta. Erinomainen luento, jossa mulle vahvistui monta asiaa lähinnä Vipun tokokoulutukseen liittyen.
Mukavasti luennon jälkeen oli taas vapaata seurustelua ja syömistä, ennen seuraavaa luentoa. Kasvattaja kertoi koiratanssista ja näytti meille muutamia temppuja Cellon kanssa. Kasvattajalle oli myös esitetty "kiperiä" kysymyksiä, joihin hän vastaili. Kysymykset herättivät myös kivasti keskustelua jokaisen omista kokemuksista.
Takaa Roosa, Flii ja Chili
Veljekset Padi ja Veikko
Kuje lepakko
Hugolla jo iltaunien aika?
Loppuilta kului rennon juttelun merkeissä ja juttuahan riitti. Ihana kuulla toisten kuulumisia, mitä kukin on kerennyt tekemään koiriensa kanssa. Ilman näitä tapaamisia moniakaan sukulaiskoiria tuskin koskaan näkisi. Mahtavaa, että kasvattaja haluaa koota meidät kaikki tällaiseen tilaisuuteen, antaa meidän tavata toisiamme ja samalla näkee itse paljon kasvattejaan. Tulee turvallinen fiilis siitä, että kasvattaja haluaa kuulla meidän niin hyvät kuin huonotkin kuulumiset ja haluaa auttaa/tukea meitä kaikissa tilanteissa. KIITOS KIPA, OLET IHAN HUIPPU!
Sunnuntai tuli sitten taas äkkiä ja oli aika pakata auto kotimatkalle. Sitä ennen kuitenkin meidät evästettiin hyvin matkalle. Eipä tarvinnu huoltoasemien eväitä ostella kun kylmälaukussa oli runsaat Kipalan eväät. Pihalla vielä lopputurinat, kiitokset ja halaukset ja kotimatka alkoi. Ajeltiin kotiin hieman eri kautta. Puikattiin Hämeenlinnaan läpi, Pälkäneelle ja Orivedelle ja sieltä Jyväskylään. Vaihtelu virkistää. Kotona taas illansuussa. Väsyneinä, mutta reissusta hyvillä mielin.
-Pia-
keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008
Mammanpoika liitää
Vipulla oli eilen agitreenit vissiin eka kerran aurinkoisessa säässä Haukiputaalla. Aina on vähintäänkin ripistellyt vettä. Vitsailtiinkin siinä, että täytyy vissiin soittaa Mikolle, ettei tulla treenaan kun on näin hyvä ilma, mennään biitsille. No mentiin tietty kuitenkin treenaileen.
Vipu oli oikea mammanpoika tällä kertaa. Eka treeni meni hyvin. Paria käännöskohtaa siinä taisivat "hinkata". Eka kertaa Vipu meni pujottelun radalla. Aloitukset meni aika hapuilevasti, mutta itse pujottelu jo tosi loistavasti. Aloitusten opettaminen on meillä vähän jäänyt. Täytynee nyt ottaa nekin asiaksi.
Niin sitten se toinen treeni... siinä oli suoranpätkä, jossa hyppy, muuri ja rengas. Seisoin kentän laidalla kameran kanssa ja Vipu väänsi aina ohi muurista kohti mua. Sitten se ei suostunut istumaan Pasin sivulla selkä minuun päin. Täytyi ihan lähteä pois kentän reunalta. Luulen, että Vipu keksi omassa päässään, että palkka on mulla ja sinnepäin siis. Eipä oo tuota kuitenkaan tehny sitten alkeiskurssin, jolloin meno oli paljon pahempaa.
Ite yritin siis kuvailla kentän reunalla ja suoraan sanottuna meinas hermot mennä! Ei siis yhtään terävää kuvaa hypyiltä. Aina kuvattava koira ihan samee. Olis ehkä parempi perehtyä ohjekirjaseen ennen kuin menee kiroileen kentänlaidalle. Ylempänä kuitenkin Vipusesta onnistuneita pujottelukuvia... ne ainoat onnistuneet 50 kuvasta.
Valmistautuminen kasvattitapaamiseen on alkanut. Pasi sai lomapäivän huomiselle, joten pistin ukon hommiin. Olis pyykättävää ja siivottavaa, jotta on sitten sunnuntaina mukavampi palata reissusta kotiin. Huominen päivä vielä ja sitten reissu voi alkaa...
-Pia-
Vipu oli oikea mammanpoika tällä kertaa. Eka treeni meni hyvin. Paria käännöskohtaa siinä taisivat "hinkata". Eka kertaa Vipu meni pujottelun radalla. Aloitukset meni aika hapuilevasti, mutta itse pujottelu jo tosi loistavasti. Aloitusten opettaminen on meillä vähän jäänyt. Täytynee nyt ottaa nekin asiaksi.
Niin sitten se toinen treeni... siinä oli suoranpätkä, jossa hyppy, muuri ja rengas. Seisoin kentän laidalla kameran kanssa ja Vipu väänsi aina ohi muurista kohti mua. Sitten se ei suostunut istumaan Pasin sivulla selkä minuun päin. Täytyi ihan lähteä pois kentän reunalta. Luulen, että Vipu keksi omassa päässään, että palkka on mulla ja sinnepäin siis. Eipä oo tuota kuitenkaan tehny sitten alkeiskurssin, jolloin meno oli paljon pahempaa.
Ite yritin siis kuvailla kentän reunalla ja suoraan sanottuna meinas hermot mennä! Ei siis yhtään terävää kuvaa hypyiltä. Aina kuvattava koira ihan samee. Olis ehkä parempi perehtyä ohjekirjaseen ennen kuin menee kiroileen kentänlaidalle. Ylempänä kuitenkin Vipusesta onnistuneita pujottelukuvia... ne ainoat onnistuneet 50 kuvasta.
Valmistautuminen kasvattitapaamiseen on alkanut. Pasi sai lomapäivän huomiselle, joten pistin ukon hommiin. Olis pyykättävää ja siivottavaa, jotta on sitten sunnuntaina mukavampi palata reissusta kotiin. Huominen päivä vielä ja sitten reissu voi alkaa...
-Pia-
sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2008
Lauantai kuvina
Aamusta makkarasuolle jälkitreeneihin. Kampille ja Vipulle jäljet. Kampikin aivan selvästi jo hoksasi mistä on kyse. Vipu ajoi pitkän jäljen vastatuuleen. Jo autolta lähtiessä oli heti työnteossa ja voi hirvitys sitä vauhdin määrää. Sain ohjeeksi alkaa jo jarruttelemaan jäljenajoa liinan päässä, jotta tarkkuutta tulisi lisää.
Sitten pihalla köllöttelyä maalaismaisemissa...
Piehtarointia...
Auringonpalvontaa...
Lirputtelua...
Iltapäiväksi jätimme koirat kotiin koisimaan ja lähdimme haistelemaan pennun tuoksua. Ihana pieni valkoinen palleroinen tuo kaveri olikin... rodultaan valkoinenpaimenkoira ja nimeltään Tyyne.
Ketäs tylsiä tyyppejä tänne saapuu??
Jaa, ette te nyt niin kauheen tylsiä olleetkaan, kun viititte mun kaa leikkiä.
Voin mä vähän poseratakin, kun sulla tollanen kapistus kerta on mukana.
Joo, olitte ihan kivoja tyyppejä, mutta voisitteko nyt lähtee, kun mua jo väsyttää?
-Pia-
Sitten pihalla köllöttelyä maalaismaisemissa...
Piehtarointia...
Auringonpalvontaa...
Lirputtelua...
Iltapäiväksi jätimme koirat kotiin koisimaan ja lähdimme haistelemaan pennun tuoksua. Ihana pieni valkoinen palleroinen tuo kaveri olikin... rodultaan valkoinenpaimenkoira ja nimeltään Tyyne.
Ketäs tylsiä tyyppejä tänne saapuu??
Jaa, ette te nyt niin kauheen tylsiä olleetkaan, kun viititte mun kaa leikkiä.
Voin mä vähän poseratakin, kun sulla tollanen kapistus kerta on mukana.
Joo, olitte ihan kivoja tyyppejä, mutta voisitteko nyt lähtee, kun mua jo väsyttää?
-Pia-
perjantaina, toukokuuta 30, 2008
Tokoilua ja liitelyä
Taas on koittanut perjantai ja ihana, toivottavasti lämmin, viikonloppu edessä. Sitä ennen kuitenkin vielä yksi iltavuoro töissä. Blääh, harmittaa tällaisina aurinkoisina päivinä lähtä neljän seinän sisälle illaksi.
No, tokoiltu ollaan aina aamusella, ennen kuin päivä kerkeää kovasti kuumeta. Tosin tänään oli jo tosi lämmin avoimella kentällä ja koirat jo valmiiksi läähättivät lenkistä. En sitten kauheesti viittinyt niitä rassata. Kampi ja Miki lähinnä temppuilevat. Olen opettanut Kampille peruuttamista, joka alkaa jo sujua hyvin. Tarkkana saan olla kyllä palkkauksen kanssa, sillä herkästi Kampi istuu. Jos palkkaan vahingossa istumisesta, niin sitä sitten tarjotaan tovi.
Vipun seuraaminen on jo ihan hyvällä mallilla. Kovin kiinni se on jalassa, mutta en ole siihen puuttunut millään lailla. Parempi, että on kiinni, kuin hiippaille takana. Käännös oikealle menee tosi hyvin, mutta se ikuinen vasen. Aivan surkeaa! En osaa tehä sitä, enkä opettaa koiralle ollenkaan. Se onkin nyt jäähyllä niin kauan, että joku sen meille opettaa.
Nouto on ihan hyvällä mallilla. Vauhdista Vipu tulee jo kapulan kanssa sivulle. Nyt pitäs keksiä vielä keino pitää kapulaa hieman kauemmin suussa.
Vielä on paljon kaikenlaista opeteltavaa, kuten liikkeestä maahanmeno, jota ei olla treenattu vielä ollenkaan. Tarvis tehä treenisuunnitelma, mutta kun olen niissä niin huono. Kiva mennä kentälle ja miettiä siellä vasta mitä tänään ottas :).
Pasi on liidellyt Kampin ja Vipun kanssa iltasella. Eilen sain sellaisen puhelun, etten muista olenko koskaan aikaisemmin sellaista saanut. Oli niin onnellinen mies puhelimen toisessa päässä, kun Kampin kanssa oli treenit menneet niin hyvin. Kampi oli siis taas peruutuspaikalla ActiveDogin treeneissä. Kyllä siis voi kiittää Mikkoa, kun potkii Pasia persuuksille ja antaa myös paljon varmuutta, jota Kampin ohjauksessa tarvitaan.
Että sitten tällainen viikko. Toukokuu kohta takana ja ylihuomenna ollaan jo kesäkuussa. Nyt sitten vaan nauttimaan kesän lämmöstä, vaikka lomasta ei tietoakaan.
-Pia-
No, tokoiltu ollaan aina aamusella, ennen kuin päivä kerkeää kovasti kuumeta. Tosin tänään oli jo tosi lämmin avoimella kentällä ja koirat jo valmiiksi läähättivät lenkistä. En sitten kauheesti viittinyt niitä rassata. Kampi ja Miki lähinnä temppuilevat. Olen opettanut Kampille peruuttamista, joka alkaa jo sujua hyvin. Tarkkana saan olla kyllä palkkauksen kanssa, sillä herkästi Kampi istuu. Jos palkkaan vahingossa istumisesta, niin sitä sitten tarjotaan tovi.
Vipun seuraaminen on jo ihan hyvällä mallilla. Kovin kiinni se on jalassa, mutta en ole siihen puuttunut millään lailla. Parempi, että on kiinni, kuin hiippaille takana. Käännös oikealle menee tosi hyvin, mutta se ikuinen vasen. Aivan surkeaa! En osaa tehä sitä, enkä opettaa koiralle ollenkaan. Se onkin nyt jäähyllä niin kauan, että joku sen meille opettaa.
Nouto on ihan hyvällä mallilla. Vauhdista Vipu tulee jo kapulan kanssa sivulle. Nyt pitäs keksiä vielä keino pitää kapulaa hieman kauemmin suussa.
Vielä on paljon kaikenlaista opeteltavaa, kuten liikkeestä maahanmeno, jota ei olla treenattu vielä ollenkaan. Tarvis tehä treenisuunnitelma, mutta kun olen niissä niin huono. Kiva mennä kentälle ja miettiä siellä vasta mitä tänään ottas :).
Pasi on liidellyt Kampin ja Vipun kanssa iltasella. Eilen sain sellaisen puhelun, etten muista olenko koskaan aikaisemmin sellaista saanut. Oli niin onnellinen mies puhelimen toisessa päässä, kun Kampin kanssa oli treenit menneet niin hyvin. Kampi oli siis taas peruutuspaikalla ActiveDogin treeneissä. Kyllä siis voi kiittää Mikkoa, kun potkii Pasia persuuksille ja antaa myös paljon varmuutta, jota Kampin ohjauksessa tarvitaan.
Että sitten tällainen viikko. Toukokuu kohta takana ja ylihuomenna ollaan jo kesäkuussa. Nyt sitten vaan nauttimaan kesän lämmöstä, vaikka lomasta ei tietoakaan.
-Pia-
tiistaina, toukokuuta 27, 2008
TAAS näitä elämän herkkuhetkiä, NOT!
Arvaatte jo varmaan mikä mun mielestä näitä ei niin "herkullisia hetkiä" on. Joo, nuori herra päätti haluta lenkiltä suoraan suihkuun ja kävi sitten ruskettamassa itsensä P...skassa! Vipulla olisi ollut valittavana tokoiluhetki lenkin päätteeksi läheisellä kentällä, mutta eipä sitten mentykkään. Reppu ja kaikki vermeet olivat mukana tokoilua varten... jos jotain hyvää haluaa repun kantamisesta hakea, niin hyvä puntti se ainakin on kipeille hartijoille. Alan pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, että lenkkeilijöille pitäs laittaa pururadan varrelle huusseja 500 m. välein, niin ei tarttis paskoa koirien lenkkeilymetsiin... tai vaihtoehtoisesti samanlaisia jätösroskiksia pururadalle kuin pyöräteillä koirille ja niissä sitten kuva ihmisestä kyykkimässä housut kintuissa. Pitäskö tehä aloite kaupungille vai valittasko asiasta johonkin foorumiin?
No, se siitä aiheesta... nyt niitä lupaamiani kuvia sunnuntain lenkkeilystä, tarkemmin sanottuna frispiin heitosta. Nuo kelit ovat tänään muisto vain, sillä ainakin täällä on pilvistä ja kylmää. Hanskat olis saanu olla aamulenkilläkin mukana.
Kumpi kerkeää...
Vai oliko sittenkin Kampi?
Tiukka käännös...
Vetävä ravi...
Kenguruko se siellä?
Tää on ainakin lentäväländeri.
-Pia-
No, se siitä aiheesta... nyt niitä lupaamiani kuvia sunnuntain lenkkeilystä, tarkemmin sanottuna frispiin heitosta. Nuo kelit ovat tänään muisto vain, sillä ainakin täällä on pilvistä ja kylmää. Hanskat olis saanu olla aamulenkilläkin mukana.
Kumpi kerkeää...
Vai oliko sittenkin Kampi?
Tiukka käännös...
Vetävä ravi...
Kenguruko se siellä?
Tää on ainakin lentäväländeri.
-Pia-
maanantaina, toukokuuta 26, 2008
Elossa ollaan
Hups, siinähän vierähti melkiistä viikko, etten tänne mitään kirjottanu. Viime viikko oli tasasen tappavan kiireistä koko viikko. Tiistaina oli Vipun liidot. Kyllä on pikku kaveri kehittynyt huimasti. Se painaltaa niin tomerana ja kuuntelee Pasia tosi tarkkaan. Ekaa kertaa kuulin sen jopa vokisevan radalla. Liekö nyt alkaa syttymistä tähän lajiin tapahtumaan?
Keskiviikkona oli Kampin treenit. Kampi sai ratatreenin lisäksi teho a-treenit... ja kyllähän se treeneissä osaa. Nyt vaan pitää muistaa vaatia tekemään aina kisoissakin. Torstaina Kampi pääsi peruutuspaikalle Activedogille treenaan. Wau, mikä taika Mikolla on Pasin asenteeseen. Kyllä oli ihan eri mies noissa treeneissä kuin edellisissä kisoissa. Oikein tsäpäkkää ja hyvää käskytystä. Pitäs kyllä saada Kampikin tuonne treenaan vakituisesti... jos vaan joku taikos lisää kahisevaa. Noista treeneistä kiiruhdettiin jäähdyttelylenkin jälkeen oman seuran kentälle vetämään treenejä. Siinä välissä kerettiin kuitenkin Vipulle ottamaan a-treeniä ja uskaltauduttiinpa kokeilemaan ekaa kertaa kokonaista pujottelua irti. Pari eka kerran höseltämisen jälkeen Vipu jaksoi malttaa kiertää loppuun asti. Vipullehan on nyt opetettu pujottelu vinokepeillä. Ollaan aina oltu perinteisen käsiohjauksen kannalla, mutta nyt on täytynyt käsitystä hieman muuttaa. On niin helppoa, kun ei tarvitse päästä siitä käsiohjauksesta pois ja Vipu on joutunut itse ajattelemaan pujottelun idean.
Perjantaina treenailtiin Vipun kanssa tokoryhmässä, mutta viikonloppu meni koirilla aika lailla rennosti. Itse käytiin lauantaina katsomassa luonnetestejä. Tai siis Jenssin luonnetestiähän me sinne mentiin kannustamaan ja katottiin sen jälkeen yks rotikka. On se vaan älyttömän mielenkiintoista mitä kaikkee tuomarit koirista näkevätkään mitä maallikko kentän reunalta ei näe. Ehkä joku päivä mekin Vipun kanssa uskaltaudutaan, mutta ei vielä ainakaan ensi vuonna.
Pasilla olli kiire luonnetestistä shelttikerhon järjestämään Mätsäriin tuomariksi. Pasi oli saanut arvostella lelukoirakilpailua :-D ja pentuja. Itte en ollut paikalla, joten en siitä kerro sen enempää.
Tässäpä nämä viikon hurjimmat uutiset. Kuviakin olisi ollut sunnuntain lenkkeilystä, mutta nyt on jo valmistautumisessa töihin niin kiire, että laitan sitten joku toinen päivä.
-Pia-
Keskiviikkona oli Kampin treenit. Kampi sai ratatreenin lisäksi teho a-treenit... ja kyllähän se treeneissä osaa. Nyt vaan pitää muistaa vaatia tekemään aina kisoissakin. Torstaina Kampi pääsi peruutuspaikalle Activedogille treenaan. Wau, mikä taika Mikolla on Pasin asenteeseen. Kyllä oli ihan eri mies noissa treeneissä kuin edellisissä kisoissa. Oikein tsäpäkkää ja hyvää käskytystä. Pitäs kyllä saada Kampikin tuonne treenaan vakituisesti... jos vaan joku taikos lisää kahisevaa. Noista treeneistä kiiruhdettiin jäähdyttelylenkin jälkeen oman seuran kentälle vetämään treenejä. Siinä välissä kerettiin kuitenkin Vipulle ottamaan a-treeniä ja uskaltauduttiinpa kokeilemaan ekaa kertaa kokonaista pujottelua irti. Pari eka kerran höseltämisen jälkeen Vipu jaksoi malttaa kiertää loppuun asti. Vipullehan on nyt opetettu pujottelu vinokepeillä. Ollaan aina oltu perinteisen käsiohjauksen kannalla, mutta nyt on täytynyt käsitystä hieman muuttaa. On niin helppoa, kun ei tarvitse päästä siitä käsiohjauksesta pois ja Vipu on joutunut itse ajattelemaan pujottelun idean.
Perjantaina treenailtiin Vipun kanssa tokoryhmässä, mutta viikonloppu meni koirilla aika lailla rennosti. Itse käytiin lauantaina katsomassa luonnetestejä. Tai siis Jenssin luonnetestiähän me sinne mentiin kannustamaan ja katottiin sen jälkeen yks rotikka. On se vaan älyttömän mielenkiintoista mitä kaikkee tuomarit koirista näkevätkään mitä maallikko kentän reunalta ei näe. Ehkä joku päivä mekin Vipun kanssa uskaltaudutaan, mutta ei vielä ainakaan ensi vuonna.
Pasilla olli kiire luonnetestistä shelttikerhon järjestämään Mätsäriin tuomariksi. Pasi oli saanut arvostella lelukoirakilpailua :-D ja pentuja. Itte en ollut paikalla, joten en siitä kerro sen enempää.
Tässäpä nämä viikon hurjimmat uutiset. Kuviakin olisi ollut sunnuntain lenkkeilystä, mutta nyt on jo valmistautumisessa töihin niin kiire, että laitan sitten joku toinen päivä.
-Pia-
tiistaina, toukokuuta 20, 2008
Kontaktiloikkaa, kohellusta ja puuskutusta
Viikonloppu oli ja meni ja sen mukana kisat myös. Kampi oli kisoissa repiä pelihousunsa, sillä niin onnellinen jätkä näytti synttärilahjastaan olevan. Kampin meno näytti kesälaitumelle päässeen sonnin riemulta ja sitä se kait olikin :). No mitäpä siitä sitten seuraa, A:n järkyttäviä kontaktiloikkia ja hirveetä kohellusta muutenkin. Hyppyrata kuitenkin ihan siedettävän näköistä menoa yhdellä rimanpudotuksella.
Eilen lenkkeiltiin Vilman, Pennin, Eeli -pojan ja Minnan kanssa. Tehtiin ensin Vipulle jälki vanhenemaan ja lähdettiin lenkkeilemään. Miki -vanhus nuortuu puolella aina kun näkee Pennin. Niin on Miki neitoon rakastunut :). Lenkin jälkeen ajettiin Vipun jälki. Taas lähettiin junan lailla puuskuttamaan, ensimmäinen "keppi" nousi metsästä hyvin. Käännöksen kohdalla hieman haettiin jälkeä, mutta taas Vipu taitavasti haki jäljen ihan itse. En tosin olisi pystynyt auttamaankaan, kun Pasi teki jäljen ja mulla ei ollut hajuakaan miten se kulki. Toinen "kepu" jäi jostain syystä metsään, vaikka Vipu puuskutti sen päältä. Nappasin sen kuitenkin vauhdissa taskuuni. Jäljen loppu löytyi hyvin ja Ceasar maistui metsässä makoisalta.
Tytöille tehtiin myös omat jäljet ja keksinpä alkaa opettamaan jälkeä Kampillekkin. Tein n. 10 metrin pituisen jäljen ja pistelin frolickeja jokaiselle askeleelle ja lopuun Ceasar -purkin. Kampin tarkkuus näkyi selvästi jäljellä. Joka ikinen askel haisteltiin tarkasti ja jokainen frolicki löysi tiensä Kampin vatsaan. Ja Ceasar näytti olevan suurensuurta herkkua. Ehkäpä saadaan tästä uusi harrastus Kampillekkin.
Jaahas, täytyy lähteä valmistautumaan Vipun agitreeneihin. Siis lähden KETYilemään.
-Pia-
Eilen lenkkeiltiin Vilman, Pennin, Eeli -pojan ja Minnan kanssa. Tehtiin ensin Vipulle jälki vanhenemaan ja lähdettiin lenkkeilemään. Miki -vanhus nuortuu puolella aina kun näkee Pennin. Niin on Miki neitoon rakastunut :). Lenkin jälkeen ajettiin Vipun jälki. Taas lähettiin junan lailla puuskuttamaan, ensimmäinen "keppi" nousi metsästä hyvin. Käännöksen kohdalla hieman haettiin jälkeä, mutta taas Vipu taitavasti haki jäljen ihan itse. En tosin olisi pystynyt auttamaankaan, kun Pasi teki jäljen ja mulla ei ollut hajuakaan miten se kulki. Toinen "kepu" jäi jostain syystä metsään, vaikka Vipu puuskutti sen päältä. Nappasin sen kuitenkin vauhdissa taskuuni. Jäljen loppu löytyi hyvin ja Ceasar maistui metsässä makoisalta.
Tytöille tehtiin myös omat jäljet ja keksinpä alkaa opettamaan jälkeä Kampillekkin. Tein n. 10 metrin pituisen jäljen ja pistelin frolickeja jokaiselle askeleelle ja lopuun Ceasar -purkin. Kampin tarkkuus näkyi selvästi jäljellä. Joka ikinen askel haisteltiin tarkasti ja jokainen frolicki löysi tiensä Kampin vatsaan. Ja Ceasar näytti olevan suurensuurta herkkua. Ehkäpä saadaan tästä uusi harrastus Kampillekkin.
Jaahas, täytyy lähteä valmistautumaan Vipun agitreeneihin. Siis lähden KETYilemään.
-Pia-
lauantaina, toukokuuta 17, 2008
Kampi 7 vee!
Eipä ihan uskois, että toi Kamppuri täyttää jo seiska vee. Ihan käsittämättömän nopeesti on aika mennyt. Ens vuonna jo vetsku, heh! Kampi on kaveri, joka on mut saanu rakastumaan tähän rotuun. Kampi raasu on joutunut mun koekaniiniksi, kun olen opetellut ymmärtämään sen ajatuksen juoksua. Nyt tunnen sen jo kuin omat taskuni (voisin väittää). Tiedän mitä sen pääkoppa kestää ja miten toimin jossain vaikeissa tilanteissa. Sen vekkuli katse, kun se miettii mitä sille haluan opettaa, on vailla vertaa. Isot tummat silmät vaan näkyvät kulmakarvojen alta ja aivot selvästi käyvät kahtasataa :).
Kampin myötä olemme saaneet myös monia ihania uusia ystäviä. Kasvattaja niistä varmasti meille tärkein. 7 vuotta ollaan vaihdettu kuulumisia, joka toisaalta tuntuu aika uskomattomalta. En ole laskenut kuinka monta kertaa ollaan Kipalassa käyty ja mökissä saatu nukkua, mutta jokaisessa kasvattitapaamisessa ollaan 7 vuoden aikana käyty. Tapaamiset on meille yks kesän kohokohta, sillä on ihanaa nähdä "sukulaisia", vaihtaa toisten kanssa kuulumisia ja aina on ollut jotain mielenkiintoista ohjelmaa. Kiitos Kipa, että jaksat tapaamisia järjestää!
Nyt sitten vaan olisi enää yksi toivomus... että saataisiin ensi vuonna viettää Kampin synttäreitä iloisemmissa merkeissä! 15. päivähän tuli vuosi Hugon kuolemasta, joten kahteen vuoteen ei olla iloisissa merkeissä Kampin synttäreitä juhlittu. Kampi saa onneksi nauttia lahjastaan. 4 agirataa edessä! Onnea hauska kaveri!
-Pia-
Kampin myötä olemme saaneet myös monia ihania uusia ystäviä. Kasvattaja niistä varmasti meille tärkein. 7 vuotta ollaan vaihdettu kuulumisia, joka toisaalta tuntuu aika uskomattomalta. En ole laskenut kuinka monta kertaa ollaan Kipalassa käyty ja mökissä saatu nukkua, mutta jokaisessa kasvattitapaamisessa ollaan 7 vuoden aikana käyty. Tapaamiset on meille yks kesän kohokohta, sillä on ihanaa nähdä "sukulaisia", vaihtaa toisten kanssa kuulumisia ja aina on ollut jotain mielenkiintoista ohjelmaa. Kiitos Kipa, että jaksat tapaamisia järjestää!
Nyt sitten vaan olisi enää yksi toivomus... että saataisiin ensi vuonna viettää Kampin synttäreitä iloisemmissa merkeissä! 15. päivähän tuli vuosi Hugon kuolemasta, joten kahteen vuoteen ei olla iloisissa merkeissä Kampin synttäreitä juhlittu. Kampi saa onneksi nauttia lahjastaan. 4 agirataa edessä! Onnea hauska kaveri!
-Pia-
Elämä jatkuu EHKÄ sittenkin
On tämä niin vaikeaa, vaikka pikkuhiljaa alkaa helpottamaankin. Kotona oleminen on kaikkein vaikeinta ja ne tutut lenkkipolut, joilla Konsta oli mukana. Jokainen asia kotona muistuttaa Konstasta ja sen poissaolosta. Panta naulakossa, tyhjä kupinpaikka, kuvat seinällä ja pöydällä. Muistot tuntuvat vielä niin kovin kipeiltä asioilta. Onneksi meillä on kuitenkin paljon ihania muistoja Konstasta, joita voin myöhemmin lämmöllä muistella.
Onneksi on nuo toiset kaverit pitämässä meidät kiinni rutiineissa. Vipu varsinkin on sellainen ilopilleri, ettei sitä voi hymyilemättä katsoa. Ja jos ei yhtään hymyilytä, niin se tulee viereen istumaan ja tökkää märän kuononsa korvaan. Ei siinä voi kiljumatta istua. Kyllä nämä kaverit pakostakin helpottaa oloa.
Jotain olemme yrittäneet tehdäkkin. Olen ollut iltaisin töissä, joka on antanut hengähdystauon tälle kaikelle. Vaatekaapit ovat saaneet kotona kevätsiivouksen. Paljon on pyykkikone nielaissut sukkia, kun melkein puoli pussillista "varalta säilytettyjä" parittomia sukkia meni roskiin. Kirppiksellekkin olisi vaatetta, jos vaan joku niitä möisi. Eilen tokoilin kavereiden kanssa. Aijai, kun Vipu kerää mukavasti kierroksia kun pääsee vasta viimeisenä tekemään. Kyllä on pikkasen topakkaa poikaa! Nyt alkaa ilmeissä ja tekemisissä olla sitä "minä haluan" -paloa. Kateus on kantava voima.
Pasi kävi eilen ActiveDogin epävirallisissa agikisoissa Kampin ja Vipun kanssa. Vipukin siis sai mennä elämänsä ensimmäisen möllikisan. Mölleissä ei ollut kontakteja eikä keppejä. Ja Wautsi, Wau voittohan sieltä oli napsahtanut... kylläkin yhdellä hylyllä, mutta mölleissähän niitä ei lasketa. Olipa muuten harvinaisen hienot palkinnot. Kotiin tuomisina 15 kg säkki Hund och Jakt lammas-riisi ruokaa!
Tämä viikonloppu on sitten Kampin kisaviikonloppu. Neljä kisaa aivan kotikulmilla. Mietin ensin, että pystynkö paikanpäälle edes lähtemään. Kuitenkin paremmalta tuntuu mukaan lähteminen kuin kotia jääminen.
-Pia-
Onneksi on nuo toiset kaverit pitämässä meidät kiinni rutiineissa. Vipu varsinkin on sellainen ilopilleri, ettei sitä voi hymyilemättä katsoa. Ja jos ei yhtään hymyilytä, niin se tulee viereen istumaan ja tökkää märän kuononsa korvaan. Ei siinä voi kiljumatta istua. Kyllä nämä kaverit pakostakin helpottaa oloa.
Jotain olemme yrittäneet tehdäkkin. Olen ollut iltaisin töissä, joka on antanut hengähdystauon tälle kaikelle. Vaatekaapit ovat saaneet kotona kevätsiivouksen. Paljon on pyykkikone nielaissut sukkia, kun melkein puoli pussillista "varalta säilytettyjä" parittomia sukkia meni roskiin. Kirppiksellekkin olisi vaatetta, jos vaan joku niitä möisi. Eilen tokoilin kavereiden kanssa. Aijai, kun Vipu kerää mukavasti kierroksia kun pääsee vasta viimeisenä tekemään. Kyllä on pikkasen topakkaa poikaa! Nyt alkaa ilmeissä ja tekemisissä olla sitä "minä haluan" -paloa. Kateus on kantava voima.
Pasi kävi eilen ActiveDogin epävirallisissa agikisoissa Kampin ja Vipun kanssa. Vipukin siis sai mennä elämänsä ensimmäisen möllikisan. Mölleissä ei ollut kontakteja eikä keppejä. Ja Wautsi, Wau voittohan sieltä oli napsahtanut... kylläkin yhdellä hylyllä, mutta mölleissähän niitä ei lasketa. Olipa muuten harvinaisen hienot palkinnot. Kotiin tuomisina 15 kg säkki Hund och Jakt lammas-riisi ruokaa!
Tämä viikonloppu on sitten Kampin kisaviikonloppu. Neljä kisaa aivan kotikulmilla. Mietin ensin, että pystynkö paikanpäälle edes lähtemään. Kuitenkin paremmalta tuntuu mukaan lähteminen kuin kotia jääminen.
-Pia-
keskiviikkona, toukokuuta 14, 2008
Elämäni koira
Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
toinen lähtee, toinen jää,
vain pieni lapsi sisällämme
ei tahdo sitä käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.
-Marcus Bäckman-
Saatoimme eilen illalla Rakkaan Ystävämme viimeiselle matkalle sateenkaarisillalle. Sairaus uuvutti Konstan, eikä lopullisen päätöksen tekeminen ollut vaikeaa. Emme saa koskaan tietää mikä Konstan sairaus oli, koska kilpirauhasarvot olivat liki normaalit.
Kiitos Konsta, että saimme jakaa kanssasi monet ihanat hetket. Meillä on sinua suunnaton ikävä.
Rakkaudella: Pia ja Pasi
sunnuntaina, toukokuuta 11, 2008
Ei mee hyvin
Viikko on ollut täynnä huolta Konstan tilasta. Pari parempaakin päivää joukkoon on mahtunut. Välillä Konsta on jopa tuonut lenkillä keppiä heitettäväksi, mutta jaksaminen on loppunut lyhyeen. Kokeiden tulokset saimme torstaina ja tulehdusarvot olivat korkeat, mutta maksa- ja munuaisarvot normaalit. Nyt sitten odotellaan kilpirauhaskokeiden tuloksia tiistaihin asti. Tuntuu että tiistaihin on ikuisuus, sillä tänään Konstan tila on taas huonontunut. Jokainen tunti ja minuutti tuntuu liian pitkältä ajalta katsoa Konstan väsyneitä silmiä. Iho on mennyt karmean näköiseksi. Jatkuvasti löydän uusia vereslihalla olevia paikkoja eikä niihin tunnut tehoavan mikään. Olo on todella voimaton tämän sairauden edessä. On aivan hirveää katsoa, kun toinen on kipeä ja äärimmäisen väsynyt eikä ite voi oikein tehdä mitään. Eilen ja tänään ei ole oikein enää ruoka maistunut ja tänään Konsta oksensi kaikki lääkkeensä. Nyt illalla kuitenkin söi pienen annoksen helposti sulavaa ruokaa kädestäni.
Toivon todella, että tämä olisi kilpirauhasista johtuvaa. Ainakin lääkkeet löytyisivät siihen ja voisi olla toivoa vielä paremmasta huomisesta. Aikaa ei ehkä ole enää paljon, joten toivottavasti syy noihin vaivoihin löytyy äkkiä.
Kaikesta tästä murheesta huolimatta Vipu toivottaa Chili äidilleen, Kampi Aasa äidilleen ja Miki Veera äidilleen Hyvää äitienpäivää!
-Pia-
Toivon todella, että tämä olisi kilpirauhasista johtuvaa. Ainakin lääkkeet löytyisivät siihen ja voisi olla toivoa vielä paremmasta huomisesta. Aikaa ei ehkä ole enää paljon, joten toivottavasti syy noihin vaivoihin löytyy äkkiä.
Kaikesta tästä murheesta huolimatta Vipu toivottaa Chili äidilleen, Kampi Aasa äidilleen ja Miki Veera äidilleen Hyvää äitienpäivää!
-Pia-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)