Ensilumesta riemuissaan

Ensilumi säilyi kuin säilyikin viikonlopun yli. Nyt tosin näyttää jo, että taitaa sulaa olemattomiin. Olispa ollut niin hienoo, kun oltas saatu nauttia valkoisesta vähän pitempäänkin.

Viikonloppuna otettiin kuitenkin ilo irti lumesta. Pojat saivat mm. urheilla lumipallojen perässä. Käytiinpä sunnuntaina ottaan Vipulla lumijälkeä, harjoituksen aiheena lähinnä mun toiminta liinan päässä. Ja kun jotain muistaa tehä oikein niin toinen sitten unohtuu. Valjaat jäivät kotiin, joten Vipu joutui menemmään pannalla. Saiskos mistään ostettua muistikapasiteettia lisää aivoituksiin??? No, hyvin Vipu pystyi kaikesta huolimatta käyttämään nokkaansa, joten ei pannasta sitten niin paljon haittaa ollutkaan.

Riemumielisiä kuviakin tuli otettua, tosin kuvaaja oli pahasti myöhässä/hukassa välillä.










Lissäää....


Paleltaa.

-Pia-

Lunta tupaan

No ei nyt sentäs ihan tupaan asti, mut hurjasti on tullut. Puoli 3 aikaan käytiin poikien kans lenkillä ja silloin tuprutus pääsi vauhtiin. Ihan sama miten päin käveli ja mihin suuntaan, aina piiskasi naamalle.


Takapihalla n. klo 16


Miki naatiskelee lumikylvyistä


Etupiha n. klo 18

Tän päivän tokotreenitkin jäivät väliin... kesärenkailla ei paljon näillä keleillä ajella. Pasin työmatkakin kotiinpäin oli ollut sellaista extreme urheilua, etten edes harkinnut lähtöä treeneihin. Korvasin sitten tokot treenaamalla Vipulle tassun antamista :). Niin, sitä huisin tärkeää ja hyödyllistä liikettä :)! Konsta oli ainoo tästä porukasta, joka osasi antaa tassua, joten ajattelin jatkaa perinnettä. Ei vaiskaan, oikeestaan tassun antaminen tuli siitä, kun Vipu käyttää paljon tassujaan "kaapimiseen" eli huomion hakuun. Joskus jopa ärsyttävyyteen asti, ainakin silloin kun tassu lävähtää naamalle! No, eipä mennyt kauaa, kun Vipunen sen tajus, heti ekalla kerralla oppi. Nyt kun vielä sais sen tajuamaan, että tassu annetaan vain käskystä :).

Torstaina oltiin Mikon treeneissä. Aiheena välistävedot ja sylkkärit. Mielenkiintoisia syheröitä ja koukeroita näin radan reunalla. Pasi sai hyvin onnistumaan sylkkärit, Vipulla jo oikein hienosti. Pujottelun aloitukset Vipu on kyllä hiffannu upeesti, pitäs saada vaan toi Pasi luottamaan niihin. Aa:ta hinkattiin lopuksi ja muutaman jarrutusmuistutuksen jälkeen pysähty jo hienosti ite. Pitkä on tie vielä kontaktiradoille, mut täytyy luottaa, et joku päivä työ palkitsee.


Kampin treenit kokonaisuudessaan

-Pia-

No nyt niitä flippejä

Alkuviikko on ollut kaikenlaista touhua täynnä. Maanantaina aamusta käytiin Sarin ja Jenssin kanssa hallilla treenailemassa. Innostuinpa minäkin astumaan Kampin puikkoihin ja pääsin treenaileen flippejä (ei siis twistejä :)). Hirvittävän hauskaa oli ja Kampi oli niiiin innoissaan (vaikka millonpa se ei olis). Aika hyvin flipit onnistu jopa multa, ottaen huomioon millon viimeksi oon edes treenannu. Ihan käyttökelpoinen liike, kunhan uskaltas joskus jossain kisoissa sitä käyttää. Lisäksi keksittiin Sarin kans jaakotukselle uusia käyttötapoja, huisin kivaa kun onnistui :).

Vipun kans tokoilin ja uskallauduinpa kokeilemaan eka kertaa seuraamista ilman leluapua. Aluksi Vipu oli hämmentynyt siitä, että mihin lelu oikein katosi, mutta hoksas pian idean. Sekoitettiin tottisteluihin vähän putkee ja hyppyjä, jottei hommasta tulis ihan tylsää. Illalla oli vielä Vipun agitreenit, aiheena välistävedot.

Tänään aamusta sitten tokoilua lisää, seurana Sari ja Jens. Kampi hömpötti ensin temppuja. Välissä meni tokotaitaja Jens ja vikaksi pääsi kierroksia autossa kerännyt Vipu kehiin.
Sari liikkuiroi meille seuraamista, jossa oli paljon meille vaikeeta vasemmalle kääntymistä. Saatiinkin siihen hyviä vinkkejä... aletaan kiertään tötsiä :). Uutena asiana opiskeltiin ruutua. Käytin ruudussa Vipulle tuttua pintaa, johon kaveri hyvin kävi läppäämässä tassuansa. Törpötkin tarkistettiin, toivottavasti autto ruudun hahmottamisessa :). Tätä treenaillaan lisää. Sarille kiitos tarkkailevista silmistä ja uusista vinkeistä! Jatkamme harjoituksisa.

Iltapäivällä Pasi kävi vielä ottaan Vipulle kontaktitreeniä. Pikku hiljaa edistymistäkin havaittavissa. No, pääasia et on hauskaa!

Taidanpa antaa koneen ohjakset Pasille, kisailmoittautumisia kuulemma ohjelmassa.

-Pia-

Tokokisoissa turistina ja metsässä

Lauantaina kerettiin kuin kerettiinkin alokasluokan tokoja katsomaan. Ihan väkisinkin pohdiskelin kehänlaidalla miten toi ja toi liike meillä menis. Pääni päällä keikkui varmaan haavekupla... mukana ehkä hitusen todellisuuttakin. Toisaalta taas, nyt kun kävin kisoja katsomassa niin kynnys kisoihin menoon pieneni huomattavasti. Ei siksi, että kisaajat olisivat olleet huonoja, vaan siksi, että tuomari oli alokkaille ihanan anteeksiantavainen.

Hallilta auton nokka kohti metsätietä. Oltiin nimittäin sovittu pienellä porukalla jälkitreenejä. Mukavasti mettässä saa ajan kulumaan juoruillen, piirrellen suunnitelmia tiehen, tehden jälkiä, ajaen jälkiä ja mikä tärkeintä kaffitellen :). Reipas 3 tuntia hurahti ihan huomaamatta.

Kampille tehtiin pikku ylläri, nimittäin ainakin 3 vuoden tauon jälkeen otettiin hakutreenit. Ajattelin jo, ettei se muista enää mitä piti tehdä. Saatiin lainaksi pari rullaa, sillä ties minne olen Kampin rullat jo heittänyt (Kampi on opetettu rullakoiraksi, ei haukkuvaksi). Maalimies eka vähän leikitti rullalla ja hienosti Kampi tarttuikin rullaan. Sitten ukko pakenevana metsään ja kohta Kampi perään. Hyvin Kampi löysi ukon, tarttui rullaan ja lähti heti tuomaan sitä mulle. Jess, hyvin meni! Näytölle tarvittin vähän apuja, ennen kuin Kampi tajusi lähtä näyttämään mulle ukkoa. Palkaksi hirveet revitykset ja pois mettästä. Sama toiseen kertaan ja yhtä hienosti meni. Kyllä Kampi oli polleeta poikaa, kun pääsi näyttämään mulle, ettei vanhat taidot ole mihinkään ruostuneet. Mulla itellä oli unohtunut kaikki toiminta keskilinjalla, mutta hauskaa oli!

Vipun jälki oli sillä aikaa vanhentunut reilun tunnin. Yritin ensin käyttää Vipua pikku pissalenkillä, mutta eihän se kaveri joutanut muuta kuin nokka maassa ettimään jälkeä. Mentiin sitten jäljen alkuun ja hyvin lähdettiin liikkeelle. Ensimmäinen kulma meni tosi hyvin ja ensimmäinen keppi löytyi hienosti. Kepiltä lähdettiin hyvin jatkamaan matkaa, mutta sitten en tiedä mitä tapahtui. Hetkellistä pyörimistä metsässä ja Vipu lähti takaisin päin. Kohta oltiin jo tiellä... mitäs nyt? Pasi kehotti aloittamaan jäljen uudestaan alusta ja lähti meidän mukaan. Alku vähän kangerteli, koska oltiin siitä jo kerran menty. Sitten kuitenkin lähti rullaamaan, mentiin uudelleen sama kulma, toinen kulma, toinen keppi löytyi... jees, ollaan oikeella suunnalla, kolmas keppi löytyi ja loppupalkka! Jess, kaveri pystyi toimimaan, vaikka eka kerralla ei palkkaa saanutkaan. En tiedä mitä eka kerralla tapahtui. Mä sain kuitenkin hyvän opetuksen taas siitä, etten saa vaan roikkua liinan päässä, sillä silloin Vipulla on mahdollisuus hökeltää ja oikoa jäljellä. Pitäis muistaa hieman pidätellä liinasta, jotta Vipukin tarkentas ajoa.

Hyvä keikka oli, kotona oltiin vasta kun jo oli pimeää. Kolme raatoa makas pitkin kämppää, joten hyvillä mielin saatiin kattoa telkkua ja maata soffalla loppuillan.

-Pia-

Twister sister

Torstain treeneissä poijjat harjoittelivat twistejä. Näytti hauskalta kun Pasikin pyörähteli kuin parkettien partaveitsi konsanaan :).

Rata oli sama sekä Kampin että Vipun treeneissä: Twistit piti tehdä 5 hypyllä putkeen vientiin ja B-C hyppyjen välissä, jotta koiran sai ohi putken suun.



Kampi: Ongelmia oli 5 hypyllä, kun Kampi haki joko "ansahypyn" tai meni putken ohi. Loppuviimein kuitenkin onnistui. 7 hypyltä putkeen vienti onnistui mainiosti. Toisessa pätkässä (A-H) ongelmia tuotti pujotteluun syöttö, kun Kampi haki 4 ansahyppyä ahnaasti.

Vipu: 5 hypyltä putkeen vienti onnistui tosi hyvin, mutta ongelmat tulivatkin suoran putken jälkeen, kun Pasilla tuli "pikkasen" kiiruus :). Kyllä siinä sai pistää tossua toisen eteen, että kerkesi putken toiseen päähän ohjaaman Viput hypylle 7 ja siitä putkeen 8. Toisessa pätkässä (A-H) harjoiteltiin irtoamista pujottelussa, sillä pikkukaveri ei vielä oikein kestä sellasta. Lopuksi kerettiin ottaan vielä monet puomit remmissä ja saatiin Mikolta kullanarvoisia vinkkejä. Välillä nimittäin meinaa usko loppua noiden kontaktien kanssa, kun ei Vipu oo vielä(kään) niitä oikein hiffannu. A:lla on havaittavissa jo ideaa, mutta vaikeeta se on. Työtä toi tyyli vaatii ihan älyttömästä ja myöskin uskoa siihen mitä tekee. Toivotaan, että se joskus palkitsee.

Tänään olis ohjelmassa tokokisojen katselua ja pitkästä pitkästä aikaa jälkeä. Tokossa kiinnostaa lähinnä alokkaat, miten siellä koirakot menevät. Toivottavasti saan vinkkiä omaan treenaamiseen. Sieltä suoraan sitten jälkimetsään.

-Pia-

Päivä kerrallaan

Pasi oli tilannut Mikille eläinlääkäriajan jo useita viikkoja aikaisemmin ja eilen sitten oli se päivä. Mikin suun tilanne ei ole näyttänyt hetkeen kovin hyvältä ja ollaan mietitty monia vaikeitakin asioita. Välillä on toki hyviäkin päiviä, Miki on pirtee oma itsensä. Syöminen ja lenkkeily ovat koko ajan olleet Mikin mieleen.

Automatka taittui hyvin hiljaisissa tunnelmissa, sillä oltiin varauduttu kaikkein pahimpaan... Miki ei tulisi enää kotiin. Odotushuoneessa odottelimme piinaavan pitkän ajan. Miki makoili soffalla keskellämme ja yhtäkkiä mieleeni tuli ajatus, että kyllä Miki lähtee vielä kotiin. En tiedä mistä ajatus tuli, kait tunsin, etten ollut vielä valmis tähän.

Vihdoin päästiin ell- vastaanotolle. Eläinlääkäri oli todella miellyttävä, oikein rauhallinen ja empaatinen. Kerrottiin ensin Mikin kuulumisia. Yöllä Miki on levoton, kaveri joka ei normaalisti nuku sängyssä hakeutuu yöllä jopa jalkojen väliin nukkumaan... kertoo varmasti kiputilasta jotain. Kerrotiin myös, että ruoka ja ulkoilu maistuvat. Ell tarkisti Mikin suun ja kasvanuthan kasvain oli. Se oli kiinteää massaa, joten edes sen pienentäminen ei ollut järkevää. Ell ehdotti kuitenkin antibiootin vaihtoa, sillä voisi saada suussa olevan tulehduksen kuriin. Saatiin miettiä asiaa hetki ja päätettiin kokeilla sitä. Katsotaan tilannetta viikko pari, saadaanko siitä apu. Lopuksi vielä ell halasi Pasia ja käski laittaa hännän pystyyn.

Parannahan lääkkeet ei Mikiä, mutta lisäaikaa voidaan saada. Vaikea päätös on edessä, mutta ensi kerralla tiedetään että kaikki on kokeiltu. Päivä kerrallaan...

-Pia-

Hyl, hyl, hyl

Lauantain agikisat olivat tuloksellisesti hyvin tasaista menoa. 3 x hyl napsahti plakkariin. Vipu meni hyppyradan. Hylkäys tuli vähän samantapaisesti kuin viimekertainenkin. Vipu ajautui hypyn ohi ja suoritti sen väärin päin. Ollaan kelattu tuota hylkypaikkaa videolta eessun taas ja näyttäs siltä, että Vipu katsoo Pasin jalkoja, jotka hieman jarruttelevat käännökseen ja epävarmuuttaan Vipu kääntyy ennen hyppyä pois. Positiivista radalla oli tosi hieno pujotteluun lähetys, joka onnistui aivan upeesti.

Kampin molemmat hyllyradat olivat paikka paikoin nättiä menoa. Hyppyradalla hylky tuli aivan loppumetreillä, kun olisi pitänyt kääntää koiraa oikealle, niin Kampi pyörähtikin vasemmalle ja nappasi juuri hypätyn hypyn uudelleen. Mutta tällaista tää on... tästä tulostasosta on helppo ponnistaa ylöspäin :).

Sunnuntaina pojat olivat niin naatteja hoitolaisen viihdyttämisestä, että koisivat koko illan. Oli kyllä tosi mukavaa, kun kaverit tulivat niin hyvin toimeen keskenään ja alkuhuumakin rauhoittui loppua kohden lähes normaaliksi elämäksi.

-Pia-

Treeninkiä ryhmissä, koiravahtina ja kisajännitystä

Torstaina oli taas tehotreenit Mikon opeissa. Rata oli aika kinkkinen sisältäen kolmen ei -linjassa olevan hypyn vastaanoton, pakkovalssia, twistiä ja pujotteluun syöttöä. Eniten Kampille tuotti vaikeuksia twisti, kun Pasin liike loppui ja koira pääsi sujahtamaan milloin mistäkin väärin hypylle. Vipun rata oli vähän erilainen, mutta sisälsi samoja juttuja. Vipulta nähtiin hyviä irtoamisia hypyn taakse ja pujotteluun menoja, rytmiä tosin pujotteluun saisi tulla lisää. Keinua otettiin lopuksi remmissä ja hyvin Vipunen tulee kontaktille asti ennen kuin pysähtyy. Tätä voisi jo kokeilla irti.

Perjantaina oli Vipun tokotreenit. Ryhmätreenit on kyllä silleesti hyvät, kun aina tulee jotain uutta mitä ei ole edes muistanut treenata. Nyt treenailtiin uutena seuraamisen eri variaatioita, hidasta seuraamista ja juoksua. Vetäjä oli tuonut omien koiriensa lelukokoelman halliin ja saatiin kokeilla niillä noutoa. Vipu haisteli eka kaikki lelut läpi ja valitsi sitten mielestään kivoimman ja toi sen. Seuraavat lelut tulikin jo paljon reippaammin. Kotona ollaan treenailtu noutoa noin paljonkin ja Vipu tuo niin lelunsa kuin kynät, kännyt ja kaukosäätimetkin mulle, joten siinä mielessä tehtävä ei ollut vaikea. Mutta ainahan vieraissa esineissä ja uudessa paikassa on omat haasteensa.

Tänään ollaan saatu laumaan hoitolainen. Iitu kultsu joutui poikien ihailun kohteeksi. Lenkkeily sujui perävaunu meiningillä, mutta onneksi neitonen osaa komentaa haaremiaan. Sisällä onneksi pojatkin rauhoittuivat ja nyt jokainen koisii jossain. Iitu taitaa nukkua eteisen oven edessä, jos vaikka emäntä sieltä kohta tulisi :).

Jotain erikoista taitaa olla tänään tiedossa. Pasi kävelee tuossa hermostuneena edes takaisin, mumisee ja puree kynsiään... kun siltä kysyy jotain, niin en saa vastauksesta mitään selvää. Onko se sitä kisajännitystä?!? Juu, nyt kun mun jutut alkaa meneen reilusti ohi todellisuuden, niin on aika lopettaa.

-Pia-

Keikkea kivaa ja sitä vähemmän kivaa

Poikkeukselliset työkuviot on sekoittaneet mun arkea. Pukkasipa sitten yöviikon päälle ja mulle henk.koht aika rankka viikko. Yöllä nukuttas kovasti, mutta päivällä sitten ei = univelka painaa päälle. Hyvää yöviikossa ja vähissä unissa on se, että aikaa on enemmän koirille. Ollaan tokoiltu reippaasti. Kampi saa aina ensin hömpötellä kivoja temppuja, Miki ottaa rauhallisia liikkeitä ja Vipu viimeiseksi totisempia tokojuttuja. Eipä noita kyllä totisiksi voi oikein sanoo, kun kaverilla on VÄHÄN virtaa kintuissa :). Seuraaminen näyttää jo oikein kivalta. Välillä katse laskee alas, kuin seuratakseen mun jalan liikkeitä, mutta liike on kuitenkin koko ajan hyvin tiivis. Vasemmalle kääntyminen ja täyskäännös tuntuu huippu hyvältä (en sitten tiedä miltä näyttää :)).

Yöllä on myös ollut aikaa pohtia "tokouraa". Mitä vielä pitää treenata alokasluokkaa varten ja milloin sitten eka kisoihin uskaltaudutaan. Jättävät liikkeet, eli liikkeestä maahanmeno ja seisominen ovat ainakin vielä vajavaiset. Muissakin liikkeissä on toki vielä viilaamista. Tavoitteitakin olen mielessäni asetellut, mutta niistäpä ehkä sitten lähempänä H-hetkeä.

Tiistaina käytiin liitelemässä ulkokentällä, nyt hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. Molemmille Pasi otti eteenmenemisiä. Kampikin tarvitsi lelun suoran päähän, ennen kuin irtosi eteenpäin. Saatiin Kampille hyvät mielikuvatreenit, kun lopuksi irtosi empimättä ilman leluakin. Vipulle samaa treeniä samalla tekniikalla. Lisäksi pujottelun alotusta umpikulmasta ja hienosti osasi alottaa itse. Lopuksi vielä A:n kontaktia ensin remmillä ja sitten kokeiltiin irti. Takajalat ei meinaa sitten millään pysyä kontaktilla, vaan pysähtyy vasta maassa. Remmitreeniä siis lisää.

Sunnuntaina lenkkeiltiin shelttityttöjen, Vilman ja Pennin, kanssa. Mikillä oli onnen päivät, kaksi hemaisevaa typykkää, eikä oikein tiennyt kumman perässä kulkisi. Teki mieli laulaa "vanhakin nyt nuortuu" biisiä, mutta siitä ei olis tainnut tulla muuta kuin sanomista :). Kuvatuksia lenkiltä:


Miki perävaunu jahtaa Penniä ja Vilmaa.


Välillä Mikillä oli vaikeuksia pysyä vauhdikkaan Pennin perässä.


Vipu ja Penni jahtaavat keppiä


Hups, eihän tämä este tässä viimeksi ollut...


Söpöstelyä, ennen kuin kameran akku loppui.

-Pia-

Viikko vilahti

Maanantai: Vipulla kakaratreenit hallilla. Aiheena oli tällä kertaa kellotettu rataharjoitus. Kisailtiin vähän niin kuin episten muodossa. Jee, sain kokeilla tuomarina olemista ja täytyy kyllä sanoo, ettei olis meitsin hommaa. Virhe... eikäkö kielto eikäkö hylky. Huh huh. Pasi oli Vipun kanssa ihan pississä...Ei tietoakaan siitä tasaisesta ja varmasta ohjauksesta. Tai Pasin ohjaus oli tasaista, mutta Vipu kävi melkoisilla kierroksilla ja kerkesi kysyä tuhat ja sata kertaa, ennen kuin Pasin vastaus tuli. Huomaa, että Vipu on treenannut paljon lyhyttä ja tekniikkapainoitteista pätkää. Helpot ykkösluokan radat tuottavat vaikeuksia.

Tiistai: Käytiin ottaan ulkokentällä kontakteja illankähmässä. Voisko sanoo, et oli melkosta extreme liitelyä. Uhkaavasti alkoi hämärtää, kun Vipu pääsi kentälle. Kontaktit menevät remmissä ihan kohtuudella. Pienen jarrutuksen Vipu vielä tarvii. Pujottelun aloitukset näyttävät tosi hyvälle. Vaikka mietittiin, että näkeeköhän Vipu edes koko pujottelua, niin joka kerta aloitti pujottelun oikein. Pasin ei siis tartte mennä sössimään aloitukseen, Vipu kyllä osaa. Tarkoitus oli ottaa vielä treeniä Kampillakin, mutta kentällä ei paljon enää esteitä nähny. Hei, mut voitas valaista kenttä autonvaloilla ja pääsihän se Kampikin liiteleen. Tosin piti vähän kattoo mille esteille sen päästää, ettei vahinkoa pääsis syntymään.

Torstai: Oli Kampin ja Vipun Active Dogin treenit. Aiheena pakkovalssit ja twisti (onpas hienoja nimiä käännöksille :)). Pasi pääsi eka testaan Kampilla pätkää. Ainakin pakkovalssit tuottivat Pasille vaikeuksia, jalat eivät meinanneet millään kulkea oikeaan suuntaan. Mukavaa, kun saan arvostella ja naureskella radan reunalta. Ei tartte lähtä ite radalle sekoileen koipieni kanssa. Vaihtoehtona sitten ketyily... lämmittelen ja jäähdyttelen vesisateessa ja tuulessa koiria, kuskaan koiria halliin ja hallista autoon jne. jne. Molempi parempi?!?! Luxusta kuitenkin lämmin halli, josta löytyy penkki ketyllekkin :). Vipulla näytti menevän paremmin sekä pakkovassit että twistit. Rengasta piti ottaa muutamaan kertaan uudestaan, kun kovassa vauhdissa unohtu, mistä sitä pitikään mennä.

Tänään olis vielä Vipun tokotreenit. Ihanaa mennä tokoileen ryhmään kolmen viikon tauon jälkeen. Saapa nähä onko Vipusta yhtä ihanaa :). Hyvää viikonloppua kaikille!

-Pia-

Miki järjestää tylsään päivään actionia

Lauantaina iltapäivällä pakattiin koirat autoon ja syhkästiin hallille. Janita oli tullut Turusta seuralaisiamme viikonlopuksi kouluttamaan ja Kampi siis pääsi liitelemään Pasi kanssa. Paljon ajattelemisen aihetta, hyviä vinkkejä ja haastavia ratoja tuli kurssilta saaliiksi. Älyttömän hyödyllistä aina välillä, kun joku ulkopuolinen katselee menoa. Mieltä erityisesti lämmitti Janitan kehut Kampista :)!

Miki oli ilmeisesti loputtoman tylsistynyt odottamiseen, sillä järjestipä vanhus meille illaksi sydämentykytyksiä. Suoraan hallilta jotain n. puol ysin aikoihin ajeltiin vielä metsään lenkille. Tuohon aikaanhan on jo ihan pilkkopimeää ja meillä oli mukana vain yksi otsalamppu. Vajaa 50 m. oltiin kuljettu autolta, kun ihmeteltiin että mihinkä se Miki taas jäi. Yleensä Miki haistelee omiaan ja kulkee vähän meidän takana. Kun Mikiä ei odottelusta ja huhuiluista huolimatta kuulunut, lähti Pasi lampun kanssa takaisin päin. Pojilla oli heijastintakit päällä, joten valossa Miki olisi pitänyt näkyä. Vaan eipä vanhusta näkynyt. Miki on joskus ennenkin kadonnut, aina kylläkin valoisaan aikaan, ja mitä enemmän Mikiä huutaa sen lujempaa köpötti juoksee toiseen suuntaan. Kuulo siis tekee välillä tepposia.

Ei auttanut muu kuin tehdä nopeita ratkaisuja, sillä lähellä kulkee autotie ja pelotti, että Miki on lähtenyt sinne päin. Pasi hyppäsi autoon ja minä otin lampun ja lähdin Kampin ja Vipun kans metsään. Pasi ajoi hiekkatietä molempiin suuntiin ja minä huhuilin metsässä. Kumma miten niin lyhyessä ajassa kerkeää kalvaa mieleensä monenmoisia kauhutarinoita. Kamalin ajatus taisi olla, että Miki joutui pedon kynsiin. Kun olin harhaillut mettässä jotain 15 min, soi puhelin ja Pasi soittaa, että kaveri on löytynyt. Pasi oli ajanut parkkiin paikkaan josta lähdettiinkin, antanut auton olla käynnissä ja mennyt ulos. Kohta Miki oli tullut selän takaa aivan eri suunnasta, mihin oltiin lähdetty. Mutta hyvä että vanhus löytyi, olo oli hyvin huojentunut. Osaa se vanhuskin järjestää meidän kinttuihin vipinää.

-Pia-

Tuliaisia reissusta ja muuta puuhaa

Toinpa sitten tuliaisia itsellenikin reissusta ja ihan ilmatteeksi. Hirvee flunssa ilmestyi heti maanantaina. Ei taida sopia meille tuo etelän ilmasto, Pasi kun sai flunssan heti kun päästiin Helsinkiin. Onneksi ollaan sentään selvitty nuhalla ja yskällä. Kuume nyt tästä vielä puuttuisi.

Tiistaina oli vielä jokseenkin siedettävä olo. Niinpä sitten hypättiin Vipun kans Sarin ja Jensin kyytiin ja mentiin tokoilemaan. Vipu oli kyllä ihan täpinöissään. Seuraaminen meni hienosti, ilme oli innokasta ja paikka hyvä. Luoksetulot olivat hirmu vauhdikkaat ja tulee kivasti sivulle. Maahanmenot on sisäistetty vähän liiankin hyvin, Vipusta on hirveen kiva mennä maahan jo ennen kuin annan edes käskyä. Tähän mietittiin uusia juttuja, jotta saatas ennakointi pois.

Ohjattua noutoakin kokeiltiin jo kapulalla. Olemme opetelleet sitä vain lelulla. Suunnat menee tosi hyvin, mutta Jensin ohjattu kapula tuotti Vipulle ihmetystä. Ongelma kuitenkin ratkesi hetkellisen mietinnän jälkeen ja kapula kelpasi tuotavaksi.

Treeneistä jäi kyllä tosi hyvä mieli. Enpä olisi vielä vähän aikaa sitten uskonut, että toko voi olla hauskaa. Olen pitänyt sitä aina vähän sellaisena tosikkona touhuna. Nyt Vipun kanssa, kun on joutunut käyttämään motivointiin kaikenlaisia konsteja ja huomannut, että ne toimii, niin tokosta on tullut tosi kiva harrastus. Tärkeintä tietenkin, että koira nauttii hommasta. Kiitos Sari taas avusta!

Eilen Kampilla ja Vipulla oli peräkkäiset treenit pienen tauon jälkeen Active Dogilla. Kampin treenit olivat ensin ja aiheena sivukäännökset ja jaakotukset. Hirveen opettavaista seurata sivusta Kampin menemistä ja huomata miten se kääntyy ja toimii parhaiten. Vastainen käsi näyttäs olevan Kampin juttu. Jaakotuksissa Kampi lähti aluksi ihan väärään suuntaan, mutta korjaantuipa sekin oikeanlaiseksi. Viimeistä pätkää en nähny, kun lähin lämmitteleen Vipua, mutta se oli menny tosi hienosti.

Vipulla oli onnen päivät, kun Råtta -kelpie tuli pienen tauon jälkeen samaan ryhmään. Vipu kun on NIIIN rakastunut Råttaan, että. Pihalla Vipu sai flirttailla ja liehistellä ennen treenejä. Kun Råtan emäntä laittaa agitennarit jalkaan, niin sittenpä ei enää riiustellakkaan, silloin Råtta on työmoodissa. Onneksi Vipukin on sen verran työnarkomaani, että hoitaa hommansa tytskistä huolimatta. Ja hyvin treenit menivätkin, todella tiukkoja käännöksiä sekä sivuviennillä, että jaakotuksella.

Vipu muisti kyllä vinkata Råtalle silmää radallakin. Aina kun Pasi laitto Vipun lähtöön istumaan, Vipu vilkas taakseen tyyliin "näetkös kaunis neito, täällä mä nyt menen". Pikkasen meinas naurattaa :)!

Viikonloppuna Kampilla on Leinosen Janitan kurssi. Tiedossa siis litilätiä muuan tunti.

-Pia-

MM -kisatunnelmia

Niinpä niin, kauan odotettu reissu on nyt takana päin. Upeat tunnerikkaat kisat, jossa koettiin suurta jännitystä, onnen tunnetta ja pettymystäkin. Mutta sellaista agility on. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Kyllä kisat näyttivät sen, miten nopeatempoista ja hektistä agility on, yksi pieni virhe ja unelmat kaatuivat siihen. Onneksi MM -kisat eivät lopu näihin kisoihin. Ensi vuonna uudella rytinällä.

Medien voittaja jo toisen kerran peräkkäin sveitsiläinen Anton Zürcher & bordercollie Witch! Tippa linssissä voittaja huiskutti yleisölle.


Witch palkintojenjaossa. Ei voitto tainnut tuntua miltään :).

Suomi saalisti kisoista yhden pronssisen mitalin maxien yksilökisasta. Hienoa Jouni ja Yoko!

Yoko nauttii huomiosta!

Maxien voittaja oli USA:lainen Marcus Topps ja borcol Juice. Varsinkin perusrata oli upeaa katseltavaa.

Voittajan on helppo hymyilla :)!

Ja mikä musta oli tosi hienoa, niin norjalainen mali Cirkus ja Jan Egil Eide rikkoi bortsujen useamman vuoden mitaliputken olemalla maxien 2. Pari nousi sijalta 28 eka radan jälkeen.


Maxien palkintojenjako.


Brasialaisten juhlintaa oli myös mukava katsella, osasivat ottaa menestyksestään ilon irti. Kultaa Brasilialle tuli mini- ja maxijoukkueista.







Pojilla oli mennyt hyvin hoitopaikoissaan. Vipu oli osannut olla kiltisti... tai ainakin niin väittivät. Ruoka ei ollut ensimmäisenä päivänä maittanut kummallekkaan, mutta seuraavina päivinä jo sitten olivat vedelleet ihan normaalisti. Kampille oli kelvannut nukkumapaikaksi vain päiväpeitteen lieve, vaikka oma sänkykin oli mukana. Vipu oli nukkunut tapansa mukaan sängyssä ja lämmittänyt kuulemma mukavasti jalkoja.

Sellanen reissu se, lisää kuvia tulossa jossain vaiheessa galleriaan.

-Pia-

Hurjaa kannustamista tiedossa

Niin se vaan uhkaavasti lähestyy kauan himoittu ja odotettu viikonloppu. Liput on hankittu aikoja sitten, matkaa suunniteltu pitkä tovi ja huomenna illansuussa toteutus pyörähtää käyntiin. Ihan koirattomina lähetään reissun päälle... vaikka reissu ei koiraton olekkaan. Eipä todellakaan, sillä kolme päivää katellaan satoja ja taas satoja koirakoita kiitämässä ja liitämässä MM -kisoissa. Pers siis voi olla pikkasen kipee viikonlopun jäljiltä... ensin 10 tunnin matka määränpäähän, sitten kolme kokonaista päivää tattina katsomossa ja sitten matka kotiin päin. Mutta ei passaa valittaa, tätä on odotettu!

Mukavasti tulee mieleen muistot vuodelta 2000, kun edelliskerran kisoja katseltiin. Silloin tuli eka kerran mieleen, että miltäs kuulostais ja näyttäs meidän taloudessa tollanen ketterä ja vauhdikas kromfohrländer? Ja hyvältä on näyttänyt, eip oo tarvinnu tuota ajatusta katua.

Poijjaat menevät reissun ajaksi hoitoon. Kampi ja Vipu mun vanhemmille ja Miki Pasin kotiin. Mua jännittää kovasti, miten vanhempani pärjäävät Vipun kanssa. Sillä kun riittää tuota kekseliäisyyttä ja virtaa vaikka mihin :). Vaan jospa Viputti yllättäs ja käyttäytyis hyvin... toivotaan ainakin.

Blogi hiljenee hetkeksi. Ens viikolla ollaan luultavasti ääni käheenä, mutta toivottavasti sormet pelaa, joten raporttia reissusta tiedossa.

-Pia-

Agilityfiilistelyjä kuvina

Joko mennään?


Wau, tätä liidon hurmaa.


Tappomeininkiä


Siistiä


Siis aivan huippua


Vieläkö saa mennä?


Kyllä mä vielä jaksan, vaikka kieli tippuu suusta.


Et sä enää mitään jaksa. Kyllä nyt on jo mun vuoro.


Hurjaa ravistelua, niin ettei kuvaajakaan pysy matkassa.


Kumpi voittaa...


No Vipu tietenkin!


Kyllä tää on kivaa!


-Pia-

Pieni taskuvaras

Vipusta voisi sanoa, että se on ammattitaitoinen taskuvaras. Ei se ohikulkijoilta tai vastaantulijoilta liikenteessä lompakkoja kähvellä (ainakaan vielä), mutta mun taskut ovat olleet pienestä pitäen varkauden kohde. Jaa, no miksi just mun taskut? Noko mulla sattuu aina olemaan jotain makupaloja taskuissa ja usein myöskin jätän housuni lojumaan kotona sellaiseen paikkaan, että Vipulla on hyvä tilaisuus toteuttaa itseään. Ammattitaitoa Vipulta löytyy, taskut on nätisti putsattu putipuhtaaksi, vain märkä tasku paljastaa Vipun touhut. Ei siis niin kuin Hugo, joka repi ja raastoi useat kalliitkin fleecetakit ja housut. Vanhoissa kirjoituksissa ainakin yks merkintä Hugon taskuvarkauksista.

Aamulla kun tultiin lenkiltä ja huutelin koiria syömään, niin ihmettelin että mihis Vipu on jäänyt, kun ei odottele keittiössä ruokaansa. Sieltä se makkarista tuli suu maiskuttaen ja arvasin, että frolicit on taskuista tehnyt kauppaansa. Eivätpähän jääneet taskuun kovettumaan. Hyvä Vips!

Piristetäänpä tätäkin tekstiä viime viikonlopun kuvatuksilla.


Smaikkeli tomerana


Hullunkiilto silmissä???


Uusi rotu: Pysytykorvainen kepinnoutaja


Kanat... eikäkö elikot orrella

-Pia-

Eka askel, toinen askel...

Piirimestaruusskabat vietetty ja noh, ei ollenkaan huonoissa merkeissä. Lauantaina oli joukkuekisat ja Kampi kisasi seuramme kakkosjoukkueessa. Aivan rennolla meiningillä joukkue oli liikkeellä ja sillä irtosi 3. sija! Kampi taisi pudotella radalta parit rimat.

Sunnuntai aamuna oli Vipun aika ottaa ensimmäinen askel kohti agilityuraansa. Anne Savioja oli suunnitellut aika kinkkisen ykkösten hyppyradan ja hieman alkoi Ketylläkin radan reunalla puntit tutisemaan. Pasi otti radan hieman liian varman päälle ja ohjasi koiran hypyn ohi. Siitä siis hylky, kun Vipunen kerkesi napata jo seuraavan hypyn ennen korjausta. Mutta tosta on nyt hyvä ponnistaa ylöspäin... pää on aukaistu kohti uusia koitoksia.

Tässä vielä rata katsottavaksi. Sarille taas kiitos kuvauksesta:



Välillä käytiin kotona päikkäreillä ja syömässä, kunnes oli Kampin aika startata. Hyppiksen alku meni oikein loistavasti, kunnes pujottelun lopussa oli tiukka käännös. Pasi alkoi valmistelemaan käännöstä hieman liian aikaisin, jolloin Kampi jätti vikan keppivälin menemättä. Lopusta vielä pari rimaa alas ja tulos 15 + yliaikaa.

Toka rata oli varmaan parasta Pasia ja Kampia mitä olen ikinä nähnyt. Voi sanoa, että se oli ton parin rata isolla R:llä! Eipä siinä jäänyt enää paljon korjaillemisen varaa. Tulos upeasti nolla! Eikä siinä vielä kaikki... yllättäen kaikista nopein nolla! Wow, toinen voittonolla Kampin uralla. Toinen askel siis silläkin saralla otettu. Fiilis on aika mahtava pitkästä aikaa! Fiilistellään hetki... kyllä toi kaveri meidät pudottaa maanpinnalle :).



Onnittelut kaikille piirimestareille tai muuten vaan menestyneille!

T: iloinen Kety Pia

Hässäkkä päivä ja tokoa

Eilen oli kyllä aika paljon kaikenmoista tekemistä. Aamupäivä perinteisesti töissä. Töiden jälkeen pyörähdettiin lenkille ja hallille ottamaan kontakti- ja pujottelutreeniä. Pujottelunaloitukset sujuu Vipulla jo oikein mallikkaasti ja hip hurraa, näyttäisi siltä että aivot on raksuttaneet jotain kontaktienkin kohdallakin. Ainakin kontakteilla maltetaan jo odottaa lupaa lähteä. Hallilta jäähdyttelylenkin jälkeen suoraan kauppaan ja kaupasta suoraan kyläilemään. Kotona kerkesin käydä pyörähtämässä sen verran, että selasin tuoreen länderilehden ja taas menoksi. Taas olin hallilla, tällä kertaa Vipun kanssa tokotreeneissä.

Keskityin palkaamaan Vipua paljon katsekontaktista. Aina kun kun se tapitti mua, niin naks ja palkka, ensin palkka vain vilkaisusta ja lopulta vaadin jo pitempää aikaa. Otettiin seuraamispätkää, jossa mulla meni taas pasmat ihan sekaisin. Huomasin tuijottavani Vipua ja hiippailuksihan se meni. Otettiin seuraamista myöhemmin uudestaan ylhäisessä yksinäisyydessä ja sain korjattua virheeni. Otettiin myös tokohyppyä, liikkeestä seisomista ja vauhtiluoksetulo. Tyytyväinen olen siitä, että Lilli -käppänän (ihana nainen Vipun mielestä) läsnäolosta huolimatta Vipu jaksoi keskittyä minuun.

Palataanpa vielä ajassa hieman taaksepäin... keskiviikkona sain tokon yksityisopetusta Sarilta. Käytiin vähän liikkeitä läpi ja mietittiin seuraamisen lähtemiseen uusia tuulia. Vipuhan laskee katseen aina perusasennosta lähtiessa, kunnes taas nostaa sen ylös. Kokeiltiin makupalan "sylkemistä" suusta, mutta siitähän Vipu riemastu. Mitäs ollaan leikitty joskus naamalle puhaltamista, josta Vipu saa hirveet pömöt. Toisena juttuna kokeiltiin, että Vipu istuu paikoillaan ja itse tulen lelun kanssa takaa. Kohalla sanon käskyn ja palkkaan ylöspäin. Tämä tuntu Vipusta olevan tosi hauskaa ja se riemuissaan odotti milloin oikein tulen kohalle. Tätä juttua ollaan treenailtu nyt ja toivotaan, että se pitemmän päälle toimii. Uutena juttuna harjoiteltiin ohjatun noudon alkeita ja Vipu sai hakea innoissaan lelua näyttämästäni suunnasta.

Pienin askelin mennään eteenpäin (ja välillä taaksepäin) tässäkin lajissa. Mutta eikös se ole sanontakin... hiljaa hyvä tulee!

Tänään Kampi skabaa piirimestaruusjoukkueessa. Kisat alkavat vasta illalla. Huomenna on sitten yksilökisojen vuoro. Ei siis muuta kun jännittämään kuin käy!

-Pia-

Kampin vika treenit

Torstaina Kampi liiteli viimeisen kerran ennen kahden viikon taukoa ActiveDogilla. Eka pätkällä haasteita oli 4-9 esteiden välissä. Kuinka saada Kampi irtoamaan 6 hypylle jotta kerkeää tekemään pienen vekin ennen kasia ja pujotteluun. Onnistuihan se kuitenkin muutaman toiston jälkeen. Leikkaus 9 pujottelun takaa vasemmalle puolelle ja 11 hypyn käännös onnistui paljon paremmin.



Toinen pätkä onnistui kaikkinensa ihan hyvin. Kutos putkeen menokin sujui mallikkaasti vastaisen käden viennillä. Hiomista tarvittiin lähinnä putkesta 7 hypylle 8 viennille. Parhaiten Kampi kääntyy kun Pasi muistaa ottaa molemmat kädet käännökseen mukaan ja kädet kans pysyvät edestä käännössä suht matalana. Välillä kyllä huomaa, että Pasi on pitkään ohjannut isoa sakemannia. Kädet käy kuin tuulimyllyt :)! Eihän nyt pieni länderi niitä nää.



Nyt sitten vietetään parin viikon tauko ja aloitellaan lokakuuna alusta sisätreenit. Sitä ennen käydään kannustamassa koutsia mm -kisoissa! Tsemppiä Mikolle ja Avalle koitokseen!

-Pia-

Sani paistoi sittenkin

Huh, perjantain sadekelit väistyivät tieltä ja saatiin nauttia viikonloppu upeista keleistä. Eipä kuitenkaan luontopoluille "eksytty", vaan vietettiin aikaa muuten vaan metsässä. Saatiin kutsu jälkitreeneihin, eikä tarjousta tietenkään voinut ohittaa :). Siispä metsään mars... Pasi teki Vipulle n. alokasluokan pituisen jäljen, paitsi keppejä jäljellä oli vain kolme. Maastostakin löytyi kunnolla haastetta, oli tuoksuvaa saniaista, märkää sammalikkoa ja pitkää varvikkoa. Vähän jänskätti, että saapi nähä kuin äijän käy.

Tunti meni nopeasti rupatellessa ja kahavitellessa (Kiitos Sari antimista!) ja päästiin ns. tositoimiin. Eipä näyttänyt maasto olevan Vipulle hankala. Tasainen veto oli liinassa koko ajan. Eka kulma meni tosi hienosti ja ensimmäinen keppikin löytyi. Keppien merkkaaminen voisi olla parempaakin, nuuskaisu ja kiireellä jatkamaan jälkeä. Voisipa jäädä tositoimissa kepit metsään. No, eiköhän kaveri opi, kun hoksaa, että keppien löytyminen on tosi hauskaa. Leekataan aina tovi löytyneellä kepillä, mutta kun sanon kiitos, niin heti Vipu pyörähtää hakemaan jälkeä. Ei siis ainakaan motivaatiota puutu.

Yhessä kohtaa jälki meni vähän hukkaan. Pysähdyin ja annoin Vipun rauhassa etsiä. Kertaakaan nokka ei noussut maasta, vaan jäppinen teki töitä tosissaan. Työnteko palkittiin jäljen jatkumisella, kahden viimeisen kepin löytymisellä ja loppupalkalla. Ceasarkin maistui tällä kertaa.

Jälki on meille mukavaa ajanvietettä ja aktivointia vailla minkäänlaisia kisatavotteita. Kiva, kun tällaiset seurakoiran "rääpäleetkin" otetaan mukaan ehtaaitojen PK -rotujen sekaan treenamaan :)!

Keleistä nautittiin myös lenkeilemällä ja kameraa ulkoiluttamalla. Kuvasatoa siis tässä.


Juostaanko vähän kilpaa


Kyllä mä sut kiinni saan


Eihän noita jaksa Erkkikään


"Mä maalaispoika oon, pistän suihketta kainaloon."


"Vipu vaan haaveilee maalaiselämästä. Oikeesti me ollaan ihan kaupunkikangstereita."


Ai mäkin oon kanksteri... vai mikä se oli?"

-Pia-

Litsis lätsis viikko

Perjantaipäivää jo vietellään ja voiko olla totta, ei suunnitelmia viikonlopuksi. Ei ainakaan mitään pakollista. Haaveissa kyllä olisi pitkä metsälenkki luontopolulla, mutta jos tämän päivän kelit jatkuvat viikonloppunakin, niin haaveeksi kyllä jää. Vettä tulee nimittäin just nyt kuin aisaa. Aamulenkin jälkeen sain pestä Vipun kunnolla, se kun sattui saamaan hirveen hurukohtauksen just pahimmassa lällykössä. Oli sitten kyynerpäitä myöten mustana.

Viikon kulussa ei ole ollut pahemmin muutoksia edellisiin viikkoihin. Maanantaina ja tiistaina oli Vipun agit. Keskiviikkona oli naapuriseuran epikset, johon Vipu oli osallistunut mölleihin ja ykkösiin, jossa ei myöskään ollut kontakteja. Kampi oli liidellyt myös ykkösten radan, josta oli saanut nollan. Mölleissä Vipu oli napannut nollan ja ykkösissä oli tippunut yksi rima. Torstaina oli sitten Kampin treenivuoro. Tänään Vipulla on vielä ekstraliidot ActiveDogin hallilla, sillä ensi viikon ulkoharjoitukset oli siirretty tälle päivälle. Pimeys valtasi ulkokentän, joten hallitreenit kuulostavat oikein hyvältä... ja varsinkin jos kelit jatkuvat tällaisena.

Agipainotteinen viikko siis alkaa olla takana, vaikka ollaan me aamupäivästä keretty muutamana päivänä tokoileenkin. Vakkarikentältä oli viety kytkytolpat, elikkäs maalit, pois. Maaleihin siis pistän toiset kiinni, kun treenaan yhdellä. Piti siis alkaa miettimään ihan tosissaan paikkaa missä vois tokoilla, mutta sitten muistin, että muutaman kilsan päässä on toinen kenttä. Sieltähän se löytyi ja vieläpä ihan tyhjillään ja kytkytolpatkin paikoillaan. Bonuksena vielä kentällä oli jostain syystä pystyssä kantoja, joista kehittelin tietty mukavia kiertotolppia. Kampi rakastaa kiertää tolppia, siinä kun saa kokea vauhdin hurmaa ja homma kaikkinensa muistuttaa litilätiä. Mikkeli taas on ihastunut maahanmenoihin. Kun treenaan Vipun kans maahanmenoja, niin tolpan nokasta alkaa kuulua räyh -koiran ääni. Hassu koira! Tietysti Mikikin pääsee toteuttamaan itseään temppuilemalla, ja ihanaa kun sen silmät oikein loistaa! Viimeiseksi Vipu pääsee tositoimiin. Vähän seuraamista, sivulle tuloja, maahanmenoja ja metallinoutoa. Väliin mahtuu tolpankiertoja ja temppuja. Yksin kun treenaa, ei oikein tiedä missä mennään ja tekeekö mitään oikein. Sari, tarttis taas kriittiset silmät avuksi!

On se muuten tuo tokoilukin aika rankkaa. Kolmen koiran kans kun kentällä huseraa, välillä juoksee ja riehuu, niin mä ainakin oon ihan hiestä märkä. Kävele siinä sitten vielä kotiin kaikkien kimpsujen ja kampsujen kanssa. Hikistä hommaa, vaikkei ehkä uskois!

Mutta nyt lopetan tän hikisten juttujen kertomisen ja lähen kauppaan. Loppus vaan tuo sade!

-Pia-