Kesämielellä

Aloitetaanpa lauantaista. Käytiin aurinkoisessa, suorastaan lämpimässä säässä Hietasaaressa ensin liitäen yksittäisiä esteitä. Kamera oli mukana harjoituksen vuoksi ja pari otosta onnistuikin.

Kampin taidonnäytteet





Sitten Vipu näyttää taitonsa





Ja kun oli urheiltu voi lähteä vilvoittelemaan... tai siis Vipu vilvoitteli, muut "ruikuttivat" rannalla.











Lopun päivää kaverit saivatkin leputella silmiään kotona, sillä me matkattiin ystävämme synttäreille herkkujen ääreen. Ensimmäisenä meitä oli vastassa pihalla, ei synttärisankari, vaan Senta, joka kellahti heti nurmikolle tyytyväisen örinän saattelemana Pasin rapsuteltavaksi. Meinattiin ottaa Senta mukaan yön kähmässä ja eihän tuo näyttänyt kovin vastahakoiseltakaan, mutta kuitenkin oman "äipän" kutsu vei voiton. Olipas hauskat yllätyssynttärit! Kyllä nuilla miehilläkin näyttää olevan tuota järjestelykykyä :).

Sunnuntaina oli sellainen päivä, ettei paljon kerennyt tajutakkaan, kun oli jo illan kähmä. Nukuttiin pitkään ja kun viimein herättiin niin lähdettiin kaverin luo talonmaalaukseen. Ja siinähän tunnetusti aikaa vierähtää. Vettä satoi päivän aikana enemmän ja vähemmän, mutta maalailtiin kuitenkin sellaisia paikkoja, mihin ei satanut. Kello taisi olla 18 kun viimein oltiin kotona. Koirien lenkityksen jälkeen pakkasin Vipun ja kamat autoon ja matkasin tokotreeneihin. Sari oli jo Jensin kanssa aloitellutkin kentällä. Ja sade vaan koko ajan yltyi. Mielenkiintoista olikin nähdä, kuinka Vipu toimisi sateessa. Turha pelko, virtaa oli enemmän kuin pienessä pitäjässä. Ei paljon vesipetoa sade haitannut. Minä sain taas rankasti satikutia. Kumartelut koiran päältä seuraamisessa pois. Selitykseksi ei kelpaa, että en muuten näe koiraa. Sitä se teettää, kun yksin treenaa. Palkkaukseen on kiinnitettävä kans huomiota... sen olen kyllä tiedostanutkin, että joskus palkkaan vääristä asioista ja palkkaan liian paljon. Pelkään siis, että Vipu "sammuu". Mutta mullahan on "järeät" aseet käytössä. Jos sammuu, niin Kampi kehiin ja Vipu pois. Oppii varmasti, että kannattaa olla skarppina mun kans.

No oltiin me vähän hyviäkin. Edistystä oli tapahtunut ton motivaation kans huomattavasti siitä kun Sari viimeksi näki meitä. Ja nouto oli innokas, vaikka otettiin Jenssin kapula. Hetken eka kerralla mietti, että mikäs tää on, mutta ratkas ite ongelman ja toi kapulan. Noudossa muistettava lopussa, etten sähellä kapulaa itelle.

Kiitti Sari "satikutista", pisti taas miettimään tokon saloja. Otetaan ens kerralla treenit auringon paisteessa... tai ukkosen jyrinässä tai vaikka räntäsateessa. Jospa me taas oltas jotain opittu.

-Pia-