Historiallisia projekteja ja vähän muutakin

Meille on muuttanut homppelipoika. Luulis varmaan, että kyseessä on Vipu, mutta ei, Kampi on toivottoman ihastuksissa Vipuun. Vikittelee ja liehittelee minkä kerkeää ja välillä yrittää astuakkin. Se on niin rasittavaa! Luojan kiitos meillä ei ole narttuja talossa… tulisin varmaan hulluksi, jos tuo olisi jatkuvaa.

Konsta alkaa taas näyttämään omalta itteltään. Syksyllähän Konstalle annettiin hormonihoitoa ja mieliala muuttui vähän masentuneemmaksi. Lauantaina Konsta pisti tsempalot pystyyn Vipun kanssa sitten ton hormonipiikin annon jälkeen. Jospa se mieli nyt vähän virkustuisi.

Muuten meillä on ollut aika perinteinen joulutohinainen viikonloppu. Kaupungilla käyntiä, siivousta, lahjojen paketointia jne. Saatiin ennakkojoululahjaksi olohuoneeseen uusi lamppu. Siinä on sellaiset kiskoilla kulkevat ledilampput. Ainakin 10 tuntia Pasi on sitä kattoon värkännyt, välillä ollaan molemmat roikuttu katossa ja välillä kontattu lattialla etsien jotain pientä ruuvia tai mutteria. Loppujen lopuksi piti luovuttaa, kun kädet puutuivat niin, että alkoi pyörryttää. Tänään olis taas uusi yritys kahden miehen voimin. Jos ei onnistu, niin en takaa miten kapistukselle käy…

Olen muuten tehnyt melkomoista historiaa. Sitten yläasteen pakollisten käsityötuntien en ole ompelukoneeseen koskenut. Inhosin käsitöitä niin paljon, eikä opettajakaan ollut niitä kannustavimpia. Muistan kun ompelin farkkuhametta ja sain siihenkin jollainkonstilla revittyä järkyttävän reiän. No, nyt 15 vuoden jälkeen innostuin. Eka aattelin, että koitan tehä Mikille ja Vipulle takit, mutta sitten tulin järkiini ja käytiin ne ostamassa. Luultavasti säästin tuolla päätöksellä paljon rahaa, siilä olis tullu kalliiksi ostaa eka kankaat takkeihin, pilata ne ja käydä sitten ostamassa valmiit. Jotain kuitenkin sain aikaan äidin ompelukoneella. Mulla oli sellaista joulukangasta, josta päätin tehä joulukasseja. Kaksi kappaletta niitä eilen syntyi. Eikä edes pahasti hermot menny. Karmeita ovat, saumat vähän vinksottaa ja langan värikin on väärä, mutta tunteella ne on tehty. Toivottavasti ne jotka kasseissa saavat lahjansa arvostavat tätä tunnepuolta

Tänään olisi tarkoitus lähteä kattomaan shelttien Vilman ja Pennin uutta perheenjäsentä, 10 päivän ikäistä pientä poikavauvaa.

-Pia-