Mene hippi parturiin

Täh, minäkö?!?

Jep, jep! Vipu on niin karmeessa karvassa, että ihan huvittaa! Aattelin, että Vipu saa kasvattaa oikein kunnon hippitukan, jolla pääsee sitten moshaamaan... Not! Noh, ehkäpä me joku päivä luovutaan tästä hippeydestä ja Vipu saa liittyä vaikka juppeihin, jos haluaa. Todistusaineistona lupaan kuvan parturissa käyneestä kaverista.

-Pia-

Seura tekee kaltaisekseen?!?

Kampin tyylinäyte jumppamaton hyötykäytöstä.

Alamäkkee

Pasin ja Vipun agirintamalla on nyt selvästi alamäkkee... Vipun uran aloitus oli niin ylämäkkee, että joskus kait sieltä on tultava alespäinkin. Ei siis vieläkään ensimmäistäkään nollaa SM -kisoja ajatellen. Kattelin viime sunnuntain ratoja videolta ja voin sanoa, että pari on nyt aika etäällä toisistaan. Vipun itsevarmuus on kasvanut ja se uskaltaa tehdä omia ratkaisuja ja Pasi taas on epävarma, eikä oikein luota koiraan. Pienen saarnankin pääsin ohjaajalle pitämään siinä videoita katsoessa. Nimittäin kontaktit ovat juoksukontaktit ja yhdesti Pasi palautti Viput takaisin A:lle, muuten anto koiran vaan mennä. Ei ole mun mielestä oikeudenmukaista koiraa kohtaan tehdä asioita välillä niin ja välillä taas näin, riippuen fiiliksestä. Siinähän se koira vasta sekaisin menee. Taisipa Pasikin sen tietää, oli vaan päässyt unohtumaan ;)! No enivei, eiköhän se pari taas pääse ylämäkkenkin, tarvitaan vaan treeniä, treeniä.

Kampi painalsi aika hyvännäköistä rataa eka radalla, harmiksi yks takaakierto meni etukierroksi ja siitä hyl. Toinen sitten oli aika kökkömäistä menoa, jopa A:lta tuli kontaktivirhe ja lisäksi pari rimaa.

Seuraavat kisat on luultavasti Torniossa marraskuun puolessa välissä, jos kontaktit olis sitten jo paremmalla mallilla.

-Pia-

Aika viilettää

Viikko taas vierähti... Huh mitä vauhtia aika menee, ei voi muuta kuin ihmetellä mitä kaikkea tässä on tapahtunut...


Kampi nauttii marjoista

Vipu, meidän pieni ikuinen kakaramme, sai neljä suloista lapsosta. Nii-in, siis tuo kakarahan on jo isä! Vaan edelleen kuitenkin se sama kujeileva pikkuriiviö. Lapsoset kävivät silmäpeilauksissa ja kaikki saivat pentuterveet papperit. Kohta pennut jo lentävät pesästään uuteen ihmeelliseen maailmaan. Huh, kuin aika viilettää!!!


Vipu poseraa

Aika viilettää myös koulutusrintamalla. Syksy on jo pitkällä, mutta ollaanko edistytty tokopuolella? No, ainakin noudosta olen SUPER -tyytyväinen! Pureminen on vähentynyt minimiin. Sitä kun muistaa ottaa harvakseltaan, niin hyvä tulee! Muissakin pikkujutuissa ollaan päästy eteenpäin, vaikka aika kiitääkin hirveetä kyytiä!

Entäs sitten meidän KeVe? Ikää jo hirmuiset 3,5 kk! Mahalta mennään jo selälleen, ei siis aikaakaan kun päästään jahtaamaan koiria :)! Kädet tarttuvat jo esineisiin ja kaikenlaisia kiinnostuksen kohteita löytyy (voi koira parkoja :)). Neiti nauttii selvästi omasta äänestään ja selittää jo paljon asioita (tullut isäänsä :)). Ihan mahotonta kyytiä mennään...



Kesä meni, syksy tuli ja kohta on Joulu... aika kiitää vaan. Sitä ennen kuitenkin sunnuntaina agikisat molemmilla koirilla. Josko nyt niitä nollia sais?!?

-Pia-

Menopeli

Pääseekö tällä menopelillä Kiinaan?


Jaa, että Ouluun vaan. No emmä sitte.


Entäs tää avaruustuoli. Minne tää menee?


Ai tääkin menee Ouluun. Höh, emmä sinne lappalaiskoiraksi lähe... tahtoo jonnekkin eksoottisempaan paikkaan.

Lisää juttua Ennin pentulaatikossa ja kuvia galleriassa.

-Pia-

Onko tää unta...

meillä sataa lunta!


Tällaista meillä tänään klo 9.30



-Pia-

Kärpäsen puremaa???

Kärpäsen puremaa vaiko mitä, mutta ollaan ainaskin vähän innostuttu taas tokoilusta. Vähän jotain melkein joka päivä, niin alkaa tulostakin näkyä. Noutoprojekti on edistynyt hyvin... siis ennen kaikkea minä olen edistynyt :). Pystyn olemaan jo rauhallinen enkä enää panikoi kapulan tippumisen kanssa. Kaikki paranikin heti, kun minä rauhoituin: kapula pysyy suussa luovutukseen asti ja pureminen väheni, vaikka sitä vielä ilmeneekin. Yritän olla kiinnittämättä huomiota puremiseen ja palkata puremattomuudesta. Jospa se korjaantuisi... toivossa on hyvä elää...


Kampi marjastaa


Vipukin haluaa osallistua


Marjastusta yhdessä


Eilen aloitettiin Active Dogin tokokurssi Marin opeissa. On se vaan luxusta, kun on lämmin tekonurmipohjainen halli. Treenailtiin suurimmalta osalta meille vieraiden koirakoiden kanssa ja yllättävän hyvin meni. Nokka kyllä oli maassa, kun oli "luppoaikaa", mutta kun alettiin tekemään, niin Vipu oli loistavasti kuulolla. Treenailtiin katsekontaktia sivulla häiriön alla, vasemmalle käännöksiä, paikallaoloa ja jättäviä. Noista katsekontakti meni hyvin, vaikka Mari heilutteli leluja kirsun edessä. Vasemmalle käännöksissä on mulla vielä tekemistä PALJON. En vaan osaa niitä. Paikallaolossa menin piiloon ja se meni hyvin siihen asti, kunnes palasin koiran luo. "Vanha vaiva", paineistuminen tuli taas esiin ja siihen sain vinkin käyttää etupalkkaa. Jättävät meillä oli taas sekaisin kun otin niistä seisomista ja maahanmenoja vuorotellen. No, eipä noita ole pitkään aikaan otettu... eikä varsinkaan juoksun kanssa. Kotiläksyksi saatiin treenata noita ja lisäksi tunnarin alkeita eli piilotella keppejä metsässä. Onneksi on aikaa tehdä kotiläksyjä, kun seuraava treenikerta on parin viikon päästä.

Toivoa siis on, että avoliikkeet olisivat hallinnassa tän vuoden loppuun mennessä ja voitais ens vuonna aloittaa se TK2:sen metsästys.

-Pia-

Kaksi pentua vielä vapaana

Vipun ja Ennin pennut sen kuin kasvavat ja pulskistuvat. Ikää on jo täynnä 4 vkoa ja vipellys kasvattajan luona melkoinen. Varausperuutusten vuoksi yksi uros ja yksi narttu on vielä uutta kotia vailla. Eli, jos olet kiinnostunut ihanasta elämänkumppanista, joka nauttii kaikesta tekemisestä kanssasi, niin kyseleppä lisätietoja kasvattajalta:

Kennel Cierimon
Pekka Tuomanen
Kartanonpolku 20 B
37530 Lempäälä
040 5573360
pekka.tuomanen (at) dnainternet.net

Ennin pentulaatikko

-Pia-

Vuoden ensimmäiset jälkitreenit

Vihdoin viimein eilen mekin pääsimme jälkimetsään. Olen jo pitkään palavasti halunnut lähteä jäljelle, mutta aina se vaan on jostain syystä jäänyt. Nyt oli täydellinen syyskeli, erinomainen seura, hyvä tarjoilu ja ihan parhaat jäljen ajajat :). Ensin siis tehtiin jäljet vanhenemaan. Kampille tein vain ihan lyhyen suoran jäljen, jossa lopussa ruokapalkka. Vipulle tehtiin, vaikka vuoden ensimmäinen jälki olikin, haasteellinen jälki kulmineen neljällä kepillä. Sillä välin olikin aikaa juoda kaffit hyvässä seurassa.

Hups, kummasti vain tunti vierähti "juoruillessa" kuulumisia, ja Kampinkin jälki oli tunnin vanha. Täytyy vaan todeta, että vanhakin oppii uusia temppuja, niin hyvin jälki Kampillakin meni. Tarkka poika jaksoi haistella jokaisen jäljen ja loppupalkka oli niin mieluinen, että koko purkki meinasi mennä mukana :).


Kampi tarkkana


Loppupalkalla


Kampi kaikkienkaveri eli sosiaaliländeri vaatimassa rapsutuksia ihan kaikilta.

Eipä ollut epäilystäkään etteikö Vipu olisi tiennyt mitä tehdä, kun autolta lähdettiin matkaan. Määrätietoinen jäljen ajo lähti siis heti liikkeelle. Itse keskityin pitämään vauhdin tasaisen rauhallisena ja jälkiliinan tiukkana. Ja mitkä keppien nostot!!! Eka kepin kohdalla Vipu pysähtyi ja katsoi keppiä. Pääsin kehumaan tästä ja loput Vipu otti suuhun ja toi mulle "Kato mitä mä löysin... leikitään" -tyyliin. Jaksan aina ihastella Vipun motivaatiota jäljellä. Jos jälki menee hukkaan, niin Vipu ei lähde "jalan nostolle", vaan etsii määrätietoisesti oikeaa jälkeä. Ihan mieletön kaveri! Niin mieletön, että mietin monesti, että tuon luonnonlahjoja pitäisi käyttää johonkin oikeesti hyödylliseen esim. PePaan. Riittäisi vaan aika kaikkeen...


Vipu painelee määrätietoisesti eteenpäin


Keppi löytyi!!!

Kiitos kavereille hyvästä seurasta, otetaan uusiksi vielä tälle syksylle!

-Pia-

P.S Hienoon viikonloppuun kuuluu monta upeeta asiaa: Näytelmäpuolella Vipun veli Totoro ja sisko Flii saivat molemmat sertit Paraisilla ja molemmista tuli FI MVA! Onneksi olkoon! Nyt tässä sisarusparvessa on jo neljä Fi MVA:ta ja yksi N MVA!

Agirintamalla Suomi sai medeissä joukkuekultaa ja mineissä yksilökultaa ja makseissakin oltiin upeasti 4. ja 5.! Aika huippua! Onnittelut ihan kaikille!

Tuumailuja

Nyt on urakalla tuumailtu tulevaisuuden treenailuja ja hip hei, jopa otettu itseä niskasta kiinni ja tehty tuumailuista totta.

Tokopuolen tuumailuissa ollaan päästy niin pitkälle, että ollaan käyty porukkatreeneissä saamassa hyviä vinkkejä. KeVe oli mulla mukana ja niin neiti täytti kennelvekara - nimikkeensä täysin ja istuskeli koko ajan kaukalossaan hiiren hiljaa ja katseli kukkasia :)!


KeVe miettii tulevaisuuden koulutusmetodeja...( ja Vipu taustalla odottaa niitä kauhulla)


Ja löysi niihin hauskan ratkaisun

Otettiin asiaksi, taas jälleen kerran, nouto. Treenausta pelkästään sivulle tuloon, niin että kestää kosketuksen eikä pomppaa pois. Treeniä kapulan sivulle tuontiin, niin että ottaa kapulan maasta luoksetullessaan ja tulee sivulle. Minä sitten harjoittelen RAUHALLISUUTTA (joka tuntuu olevan NIIN vaikeeta)!!! Otan siis kapulasta RAUHALLISESTI kiinni ja sanon kiitos, jolloin koira irroittaa otteen kapulasta (enkä minä suinkaan vedä sitä sen suusta pois)! Tuon kun muistais!

Toisena treenin aiheena oli luoksetulon pysäytys, jossa puunkierron avulla harjoiteltiin pysähtymistä. Tämä meni itseasiassa aika hyvin, kun palkka tuli avustajalta koiran taakse. Nyt pitää vähentää apuja ja treenata vielä avustajan kanssa.

Tuumasta toimeen, olen myös ilmoittanut Vipun Active Dogin tokon valmennusryhmään. Vielä en varmaksi tiedä mahdutaanko mukaan, toivottavasti, sillä sitten olis ainakin pakko treenata!


Kukas se sillä kurkkii? Taitaa olla Vipu!


Saaks näitä syödä?


"Ohhoi, taas tätä tylsää poseeraamista." tuumii Kampi



"Ooksä nyt ihan varma, et tässä voi makoilla? Ettei vaan noi sienet oo myrkyllisiä?" miettii Vipu

Aksaakin pojat on treenanneet. Vipu käy pari kertaa viikossa ryhmätreeneissä ja Kampi on päässyt kerran. Mulla ei ole noista treeneistä paljon sanomista, sillä en ole niissä ollut mukana. Pasi siis tarinoikoon niistä, jos haluaa.

Onkohan muuten Kampista tullut vanha? Eilen se nukkui niin sikeästi sängyssä, että tipahti siitä lattialle. Oli sillä hyvä ilme, kun se huomas olevansa lattialla. "Emmä mitään tippunu, kunhan vaan venyttelin." :).

-Pia-

Piiri- ja seuramestaruusskapoissa

Viikonloppu oli agilityä täynnä. Koko perhe suunnattiin siis kentän laidalle kannustamaan omiamme ja katselemaan hienoja suorituksia. KeVe oli kiltti ja nautti molempina päivinä n. 5 tunnin päikkärit vaunuissa. Mikäs sitä on nukkua ihanassa syyssäässä ja kotoisassa koiran haukunnassa.

Lauantaina oli piirimestaruuskisat, joihin molemmat koiruudet oli ilmoitettu. Eka radalta Vipulle harmittavasti yksi rima alas. Kontaktit eivät olleet kovinkaan mallikelpoiset: puomilla jarrutetaan aivan liian aikaisin ja A:lla ei malta pysähtyä. Maaliin kuitenkin kaikkein nopeimmalla ajalla.

Vipun hyppyrata taas oli aika sähellystä. Alkuun pari rimaa alas ja lopussa vielä kielto pituudelta, kun Vipu hyppäsi pituuden välistä. Nyt noita rimoja on alkanut tuleen alas... on varmaan syytä tilata aikaa osteopaatille. Piirimestaruusyhteistuloksissa Vipu oli 5.

Kampi kunnostautui tekemällä kaksi kelpo rataa. Pitkiä kaarroksia oli joukossa, mutta kaikki esteet suoritettiin numerojärjestyksessä. Molemmilta radoilta tuli 5 virheet rimanpudotuksista ja yhteistuloksissa Kampi oli 4.

Molemmilla oli vielä edessä joukkueradat, mutta siinä vaiheessa me KeVen kanssa lähdettiin kotiin. Tarjalle ISO kiitos kyydistä! Vipun joukkue oli voittanut medien piirimestaruuden ja Kampin joukkue oli makseissa pronssilla.

Sunnuntaina oli seuramestaruuskisa ja taviskisa ja vain Vipu osallistui näihin. Seuramestaruuskisassa Vipu teki aivan loistavan radan. Radassa oli haasteellinen neliö, josta moni koira bongasi sivummalla olevan putken. Vipu teki tässä kohtaa upean tiukat käännökset eikä vilkaissutkaan putkeen. Hirvittäväksi harmiksi loppusuoralla Pasi myöhästyi persjätöstä ja Vipu tuli pussin ohi. Siitä siis saldoksi 5. Ja seuramestaruussija 2.

Toisella radalla taas heti alun ohjaus meni pieleen ja Vipu hyppäsi hypyn väärinpäin. Pasi otti sitten lopun kontaktitreeninä ja kun Vipu tuli A:n läpi, niin Pasi palautti sen takaisin. Noi kontaktit on kyllä ikuista tasapainoilua... välillä menee hyvin ja välillä taas hidastellaan tai vaihtoehtosesti tullaan läpi. Siinäpä sitä onkin taas treenaamista!!!

Sitten toisiin uutisiin: Vipun ja Ennin lapsoset kasvaa ja pulskistuu. Kuvia ja kuulumisia voi käydä katsomassa Ennin pentulaatikosta.

-Pia-

Vipusta isä!

Eilen syntyi keisarinleikkauksella Ennille 4 pientä länderinpentua! Leikkaukseen jouduttiin sen takia, että kaksi pentua oli pyrkinyt maailmaan yhtä aikaa. Tuntuvat siis olevan melkoisia menijöitä heti syntyessään. Pennuista kaksi oli uroksia ja kaksi narttua.

Vipu onnittelee Enniä pentujen syntymän johdosta ja toivottaa äiskälle voimia ja jaksamista! Ja me kaksijalkaiset odottelemme innolla kuvia pennuista! Tuota välimatkaa kun on sen verran, ettei ihan joka viikko pääse käymään ;- ) !

Pia ja Pasi

Vauvauutisia

Mahdollisesti tänä viikonloppuna Vipusta tulee 4 pienen palleroisen ISKÄ! Enni -äiti voi kuulemani mukaan hyvin ja paksusti! Nyt sitten jännityksellä odotellaan vauvojen sukupuolta sekä pidetään peukut pystyssä, että paaperoiset ovat terveitä! Tsemppiä sinne koko synnytysporukalle, täällä ollaan hengessä mukana!


Hah hah, vai Vipusta muka iskä :D

-Pia-

Harjoitukset käynnistetty

Viikonloppuna käynnistettiin uudet noutoharjoitukset. Ei kovin fiksua lähteä yheksän jälkeen illalla kentälle treenaan ja ottaa molemmat koirat mukaan. Muuta vikaa treenissä ei ole, kuin että toinen kun tekee niin toinen sitten kateudessaan huutaa!!! Ja ne jotka ländereitä yhtään tietävät ja tuntevat, niin uskovat että ääni ei ole ihan pieni. Ja naapurit tykkää...

No, kaikesta huolimatta treenit menivät hyvin. Vipu hakee innoissaan kapulaa, eikä liiemmälti pure. Pitämistreenit menee hyvin, vaikka Vipun ilme ei kyllä ole kovinkaan innostunut. Tänään olisi tarkoitus ottaa piilotustreeniä vaihtelun vuoksi.



Ja jottei ihan menis tokopainotteiseksi, niin poijjat kävivät eilen aksaamassakin. MM -kisarata oli taas treenien aiheena. Kampin kohdalla korjailtiin muutamia Pasin käännöksiä. Pasin ja Kampin kohdalla on niin helppo nähdä virheet, kun itse olen Kampia ohjannut ja tiedän tasan tarkkaan, mitä se osaa. Vipu meni radan loistavasti, tiukkoja käännöksiä ja hyviä irtoamisia mahtui rataan.


- Kerro, kerro kuvastin MÄ olen maassa kaunehin


- Jos SÄ olet kaunein, niin MÄ olen sitten komein

Muuten me ollaan harkattu kotona löhöömistä, seurustelua, mummolassa retkeilyä ja niitä pitkiä pitkiä yövalvomisiakin. Aina ei neidin elämä ole herkkua, mutta onneksi meitä on lohdutettu, että tätä kestää vain pari kuukautta...

-Pia-

Jotain kirjotettavaa

Monena päivänä on tullut tunne, et pitäskö kirjoittaa jotain blogiin. Vaan mitähän kirjottas, kun koirarintamalla ei ole mitään uutta tapahtunut?!? Kuviakaan ei ole tullut otettua herran aikoihin. Tai siis on, mutta ei koirista :)!

No, tällä viikolla koiratkin ovat päässeet harrastamaan. Tiistaina Vipulla alkoi agitreenit Mikon ohjauksessa. Heti kärkeen oli ollut rata joka mentiin kilpailunomaisesti. Radalta otettiin aika ja katsottiin virheet ja valmennusryhmien kesken katsotaan paras tulos. Vipulla oli ollut tosi hyvä rata, kontaktit hyvät, ainoastaan viimeinen rima oli tippunut. Lopuksi radasta sai mennä pieniä pätkiä eri vaihtoehdoilla.

Eilen pakattiin koko komppania autoon ja lähdettiin pitkästä aikaa ryhmätokotreeneihin. Vähän oltiin myöhässä, joten otin Vipun ensin, jotta sain häiriötreeniä. Seuraaminen oli tosi topakkaa, tosin lelu oli koko ajan esillä. Vasemmalle kääntymiset menee ihan hyvin lelun kanssa. Vaan mitenkähän on ilman lelua?!? Luoksetulon toppeja treenailin puunkierrolla. Tosi topakat pysähdykset, vaan sitten muistinkin mikä meidän ongelma niissä on! No ennakointipa tietty... kun ei käskyä tule niin pysähtyy silti. Otin sitten muutaman läpijuoksun ja niitä täytyy nyt ottaa paljon.

Sitten noudon kimppuun. Eka näytin miten ollaan pitämistä treenattu ja Vipu alkoi väistämään kapulaa. Apua, mites se nyt noin!!! Otettiin sitten Vipulle kivoja kapulan piilotusleikkejä ja heti oli kapula paljon kivempi! Sit jouduin näyttämään kokonaisen noutoliikkeen. Sehän meni melkein loistavasti kun katsoin ohi koiraa! Vain kapulan ottamisessa hieman pyöritteli sitä suussaan. Sain nyt ohjeeksi treenailla "kokonaista" noutoa, eli hakemista ja tuomista. Erikseen treenaillaan sit sivulla pitämistä ja siinä irrottamista.

On se vaan niin vaikeeta. Yksin kun yrittää huseerata niin tekee hirveesti virheitä. Mä hätäilen kauheesti palautusten kans. Pelkään siis, että Vipu puottaa kapulan ja yritän napata sen mahollisimman nopeasti pois. Toinen mun ongelma on koiraan päin kumartelu ja sen tuijottelu. Onneksi on noita tarkkasilmäisiä tyyppejä, jotka sitten korjaa mun virheitä. Kiitos siis treeneistä!

Hyvä mieli jäi treeneistä ja siitä että sain vihdoin itteni liikenteeseen. Välillä jo tuntui etten jaksa alkaa avoimen liikkeitä hinkkaamaan, mutta päätin kuitenkin, et periksi ei anneta. Nyt pistetään treenattavat asiat paprulle ylös ja treenaillaan tavoitteellisesti. Menee varmaan ens vuoteen ennen kuin startataan avoimessa.

Kampikin kerkesi pyörähtää tokokentällä... juu vain pyörähtää, sillä KeVe päätti, että treenit on nyt treenattu ja on aika lähteä kotiin! Tiukka neiti siitä taitaa tulla :).

-Pia-

Ihmeellistä asiaa

Viime päivinä on hämmästyttänyt ja kummastuttanut tämä maailman ihmeellisyys tuon pikku nyytin muodossa. Aikahan siinä on kiitänyt hurjaa vauhtia ihmetellessä... päivät on aivan sekaisin, ei tiedä onko viikonloppu vai arkipäivä. Vaan mitäpä noista päivistä, kun molemmat Pasin kanssa ollaan lomalla.

Vaan, jos on saanut miettiä tuon nyytin ihmeellisyyttä, niin olipa Pasi ja koirat hämmästyneet yks päivä aamulenkillä. Vastaan oli nimittäin kipittänyt minipossu. Tämä minipossun pentu ( vai onko se poikanen?) oli kipitellyt irti tulemaan ja arvata saattaa, ettei ollut pelännyt pätkääkään pelosta äriseviä ländereitä. Vipu oli kuitenkin uskaltautunut haistelemaan töpselikuonoa, ennen kuin kaveri oli jatkanut "laumansa" kanssa matkaa.

Ihmeelliseksi asiaksi en kuvailisi kyyn kohtaamista, mutta kohtasinpa koirien kanssa tänään sen iljettävän otuksen. Koirat eivät onneksi huomanneetkaan sitä kammotusta ja minäkin huomasin sen vasta kun olimme menneet siitä ohi. Kyllä puistatti... toivottavasti emme enää kohtaa sitä taikka sen kavereita.

Ihmeellistä vai ei, mutta pojat on käyneet treenailemassa sillon tällön agiliitelyäkin. Parilla viime kerralla treenien aiheena on olleet mm -karsintaradat ja voi sanoa ettei pojista olis ollut edustajiksi niihin skapoihin :)! Tarvittiin nimittäin aika monta uusintaa, ennen kuin suoritus meni sinne päinkään.

Siinäpä ne tärkeimmät ihmettelyn kohteet.

-Pia-

Titteleitä onko heitä...

Eilen oli Vipulla näyttelypäivä. KeVekin pääsi ensimmäiseen koiratapahtumaansa. Varhain se on oppi kennelhommiin ammennettava :)! Hyvin neidillä meni reissu, jaksoi nukkua melkein loppuun asti. Ja kun sitten lähdettiin KeVen kanssa syömään kahvioon, niin Pasi ja Vipu kerkesivät pyörähtää kehässä! KeVe ei siis päässyt vielä opiskelemaan handlerin saloja... täytyy jättää ensi kertaan ;).

Tavoiteltua tulostakin saatiin eli unkarilainen tuomari Levente Miklos tykkäs Vipusta, niinpä Vipu sai Erin, Sertin ja Cacibin ja oli ROP. Vipusta siis tuli FI Mva!


Virallinen poseerauskuva

Arvostelu:

Typical compact male. Nice head and expression. Straight back. Good underline. Slightly too straight upperarm, rear good angulated. Typical movement. Very good coat.

Siskolikka Kuje pyörähti kehissä heti mammalomansa jälkeen ja sai hienosti EH:n! Onnea ja tsemppiä tälle päivälle!


Väsyneet kehäketut

-Pia-

Elämän menoa

Elämähän pyörii aika pitkälle tuon pienen nyytin ympärillä. Kummasti sitä vaan huomaa, ettei ole kerennyt koko päivänä käymään koneella, saatika avaamaan TV:tä. Yöpaitakin voi olla huoletta päällä vielä iltapäivälläkin. Vaan mikäs tässä on nauttiessa pikku nyytistä :)! Neiti on tainnut tulla luonteensa puolesta isäänsä. Rauhallinen tapaus, jolla on hyvät unenlahjat!


"Isoveli" valvoo

Poikien huomio on jäänyt väkisinkin vähemmälle ja siitä tietysti poden aika ajoin huonoa omatuntoa. Olen mä "karannut" aina välillä koirien kanssa lenkille ja muutaman kerran ollaan käyty koko porukalla "vaunuilemassa". Pari kertaa ollaan käyty kentällä tottistelemassa, vaan jossain hukassa on motivaatio. Olen yrittänyt sitä etsiskellä joka paikasta, mutta vielä se ei ole tullut esiin. Onks kukaan nähny mun motivaatiota? Agia Pasi on käynyt ottaan vissiin kerran, joten taitaa silläkin olla M hukassa...

Noh, eipä tässä olla menossakaan mihinkään kisoihin. Klagin kisat meni, karsinnat jää väliin... seuraavat skapat taitaa olla joskus elokuussa. Tosin tavoitteet Vipun osalta tälle vuodelle on täyttyneet jo moninkertaisesti. Kampille tietty se puuttuva nolla olis kiva saada. Vaikka agia ei olekkaan tiedossa, niin näytelmää olis. Vipu "misseilee" lauantaina Oulun nlyssä ja kehässä on pari muutakin länderiä. Ketähän mahtanee olla?!?

Kuvatuksiakin olis: päivää ennen KeVen syntymää käytiin rantsussa polskuttelemassa. Enpä olis arvannu mihin seuraavana yönä lähetään...


Vipu elementissään




"Älä präiskytä" tuumii Kampi

-Pia-

Saammeko esitellä..

Laumamme uusin vahvistus, handlerien kuningatar, agikenttien tuleva kaunotar syntyi 28.6!



Strategiset mitat: 50 cm, 3540g.



"Mikäs vieras se tällainen on, joka tulee ja pistää heti koisimaan"

Kampia ei KeVe (KennelVekara :)) olisi voinut juuri vähempää kiinnostaa, Vipua taas kiinnostaa paljonkin. Vipu haluaisi tökkiä KeVeä kuonollaan, mutta se ei ehkä vielä ole neidistä kovin mukavaa.

Kiitos kaikille meitä niin monin tavoin muistaneille! Onnittelut ovat lämmittäneet mieltä!

T: Pia ja Pasi

Rakkauvven hetelmiä tekemässä

Maanantai-iltana tapasi pojankloppi Vipunen nuoren valittunsa Enni -neidon.



Vipu oli oikein tyytyväinen valintaan ja kosiskeli Enniä minkä taidoillaan vaan osasi.



Enni vaan oli vielä epävarma sulhasensa aikeista, ettei vaan valitulla ollut kolttoset mielessä??



Pariskunta päätti miettiä yön yli suhdettaan, perustaakko perhettä vaiko eikö? Enni oli miettinyt yön asiaa monelta kantilta ja päätynyt siihen tulokseen, että Vipusesta voisi tehdä ihan kelpo isän. Kunhan ensin hieman kouluttaa kaveria :).

Koivujen varjossa on hyvä odotella sulhon saapumista.


Sulho sai lainata Ennin upeaa timanttipantaa, olihan tämä päivä sen verran juhlallinen hetki!

.

Päivä aloitettiin valssin opettelulla.


Mutta jo hetken perästä siirryttiin nuorelleparille tuttuun Disco -jumputukseen.






Hyvin vatkasi molempien lantio discon tahdissa mutta päätettiin vielä jatkaa rockilla ennen lemmenpesään siirtymistä.







Lemmenpesä jo odotti pariskuntaa saapuvaksi ja niin saivat mahdolliset pikku Ennit ja pikku Viput alkunsa.



Keskiviikkona ja torstaina pariskunta vielä tapaili toisiaan.



Hempeilyä oli ilmassa puolin ja toisin, mutta ei enää mitään "vakavampaa". Ennin mielestä pullat olivat jo uunissa :)!



Pariskunta piti kuitenkin vielä hauskaa Nallikarin kauniissa puistossa nauraen ja hullutellen.







Kunnes sitten torstaina oli aika toivottaa morsiamelle onnellista ja hedelmällistä odotusta. Tuleva iskä jää odottelemaan kirjeitä!

-Pia-

P.S Kuvia enemmän pariskunnan lemmenleikeistä löytyy galleriastamme.
P.P.S. Lisätietoja lemmenleikkien tuotoksista voi kysellä:

Kennel Cierimon
Pekka Tuomanen
Kartanonpolku 20 B
37530 Lempäälä
pekka.tuomanen (at) dnainternet.net