Sani paistoi sittenkin

Huh, perjantain sadekelit väistyivät tieltä ja saatiin nauttia viikonloppu upeista keleistä. Eipä kuitenkaan luontopoluille "eksytty", vaan vietettiin aikaa muuten vaan metsässä. Saatiin kutsu jälkitreeneihin, eikä tarjousta tietenkään voinut ohittaa :). Siispä metsään mars... Pasi teki Vipulle n. alokasluokan pituisen jäljen, paitsi keppejä jäljellä oli vain kolme. Maastostakin löytyi kunnolla haastetta, oli tuoksuvaa saniaista, märkää sammalikkoa ja pitkää varvikkoa. Vähän jänskätti, että saapi nähä kuin äijän käy.

Tunti meni nopeasti rupatellessa ja kahavitellessa (Kiitos Sari antimista!) ja päästiin ns. tositoimiin. Eipä näyttänyt maasto olevan Vipulle hankala. Tasainen veto oli liinassa koko ajan. Eka kulma meni tosi hienosti ja ensimmäinen keppikin löytyi. Keppien merkkaaminen voisi olla parempaakin, nuuskaisu ja kiireellä jatkamaan jälkeä. Voisipa jäädä tositoimissa kepit metsään. No, eiköhän kaveri opi, kun hoksaa, että keppien löytyminen on tosi hauskaa. Leekataan aina tovi löytyneellä kepillä, mutta kun sanon kiitos, niin heti Vipu pyörähtää hakemaan jälkeä. Ei siis ainakaan motivaatiota puutu.

Yhessä kohtaa jälki meni vähän hukkaan. Pysähdyin ja annoin Vipun rauhassa etsiä. Kertaakaan nokka ei noussut maasta, vaan jäppinen teki töitä tosissaan. Työnteko palkittiin jäljen jatkumisella, kahden viimeisen kepin löytymisellä ja loppupalkalla. Ceasarkin maistui tällä kertaa.

Jälki on meille mukavaa ajanvietettä ja aktivointia vailla minkäänlaisia kisatavotteita. Kiva, kun tällaiset seurakoiran "rääpäleetkin" otetaan mukaan ehtaaitojen PK -rotujen sekaan treenamaan :)!

Keleistä nautittiin myös lenkeilemällä ja kameraa ulkoiluttamalla. Kuvasatoa siis tässä.


Juostaanko vähän kilpaa


Kyllä mä sut kiinni saan


Eihän noita jaksa Erkkikään


"Mä maalaispoika oon, pistän suihketta kainaloon."


"Vipu vaan haaveilee maalaiselämästä. Oikeesti me ollaan ihan kaupunkikangstereita."


Ai mäkin oon kanksteri... vai mikä se oli?"

-Pia-