Aikaisemmin jossain kommentissani kerroin, että olen harrastanut agilitya jo 12 vuotta. Ajattelin hieman kiusata teitä kertomalla miten olen päässyt/joutunut tähän pisteeseen.
Ensimmäinen koirani tuli meille vähän vahingossa, koska siskoni antoi meille 1/2 vuotiaan koiransa. Tämä tapahtui vuonna -92 ja koira oli pitkäkarvainen collie "Roope". Roope oli minun opettajani tähän koiramaailmaan. Täytyy sanoa, että olen joutunut opettelemaan koirien kieltä aivan täysin kantapään kautta. Onneksi Roopella oli lehmän hermot. Roopen kanssa tutustuin agilityyn ja kilpailimme siinä aina 3-luokkaan asti. N. 2 vuotiaana Roope sairastui epilepsiaan ja 3,5 vuotiaana me jouduimme luopumaan siitä.
Koiramaailma oli tempaissut minut mukaansa ja toinen koira täytyi saada paikkaamaan Roopen jättämää tyhjää aukkoa. Niin sitten pääsiäisenä -96 pit.collie Konsta tuli meille. Konstan kanssa ollaan kokeiltu mm. agilitya, tokoa, hakua, Pepaa, PH-koetta. Agilitya jopa AVA -titteliin asti. Konsta on sellainen toiminnan koira. Kaikkeen valmiina kuin "melperi sotaan". Nopeus ja halu oppia ovat Konstan valttikortteja. Hyvä ja huono puoli on sellainen "yliviisaus". Konsta osaa joskus ajatella asiat niiiin monimutkaisesti ja vaikeasti, että ei pysy perässä! Agilitysta Konsta on jäänyt eläkkeelle n. vuosi sitten. Nyt ikää on jo 10,5, mutta ei pahemmin menoa haittaa.
No sitten toi Kamppari. Iloinen jäppinen tuli järjestämään elämäämme toimintaa -01. Sitä on sitten riittänytkin sen jälkeen. Kampin motto onkin "Vain nopeat elävät". Siksi kait se agility onkin niin kivaa. Kokeiltu ollaan myös näytelmiä, tokoa ja hakua sekä esineruutua. Näytelmistä Kampi on napannut Pasin ohjastamana MVA -tittelin. Toko ei ole Kampin laji, sillä HERMOT ei kestä ajatustyötä vaativia juttuja (pitäisi olla sitä vauhtia), eikä emännän kärsivällisyys tahdo riittää määrätietoiseen harjoitteluun. Kampi on luonteeltaan aika yksinkertainen ja mutkaton heppu, joka esittää mielellään kovista, mutta on tosipaikan tullen oikea mamman poika.
Ihannoin Konstassa sen rauhallisuutta, vakautta ja miellyttämisen halua ja Kampissa sen vauhdikkuutta, elämän myönteisyyttä, tempperamenttisuutta ja omistaja keskeisyyttä. Minulla on siis kaksi aika erillaista koiraa, mutta ah, molemmat niin suuria persoonia!!
-Pia-
P.S Toivottavasti Pasi kiusaa teitä joskus lisää kertomalla oman koirahistoriansa.
P.P.S Olinpa aivan unohtaa, että lisää kuvia Paavon synttäreistä voi käydä katselemassa osoitteesta http://personal.inet.fi/koti/pia.soronen/album/index.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti