Mietittiin tänään päivällä tätä blogiin kirjoittamista ja sitä, pitääkö kirjoittaa jos ei ole oikein kunnolla mitään asiaa. Nyt on nimittäin ollut aika hiljainen loppuviikko koirarintamalla, keskiviikon jälkeen on käyty vain kerran treenaamassa ja silloinkin lähinnä muistuteltiin mieliin vanhoja juttuja yhtälailla koirille kuin itsellekin.
Eilen sitten iltalenkillä pohdittiin, millaisen "ihannekoiran" saisi meidän lauman koirista, kasaamalla jokaisesta koirasta parhaat puolet ja ne yhdistäen. Tulisi muuten sellainen otus, että olisipa ilo harrastaa ja omistaa ;- ) . Samalla mietimme myös, mikä ja millainen on seuraava koiramme, iäisyyskysymys joka odottaa edelleen projektiluonteisena tapahtumistaan.
Ajatustyöstä tulikin mieleen, että on ollut hauska huomata kuinka omat ajatukseni ovat kulkeneet hieman ylikierroksilla lainakoirani bordercollie- Sentan kanssa. Toisaalta sen takia, että tähänastiset kolme virallista kisaa ovat päättyneet kaikki hylkäyksiin(omia ohjausvirheitä kaikki tyynni), toisaalta sen takia, että mieleni tekisi kisata aina vain enemmän ja enemmän Sentan kanssa. Olisihan se opettavaista omalla tavallaan se kisaaminenkin, mutta onneksi meillä on aikaa kehittyä myös treenamisen kautta ja saada yhteistyötä jalostettua aina vain parempaan suuntaan. Ajatellen sitä, että olemme treenanneet vasta vajaan vuoden, ollaan kyllä edetty mukavasti. On ollut monta kertaa sellainen selittämätön hyvän olon tunne, kun on käyty joko treenaamassa tai kisaamassa ja on taas huomannut edistystä yhteistyössämme.
Menipäs juhlavaksi tämänkertainen raapustelu, mutta koittakaa kestää: ei näitä hetkiä kovin usein tule ;- P
-Pasi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti