Viimeinen kerta alkeiskurssia

Eilen oli oikea agilitypäivä. Töitten jälkeen kotiin, koirien lenkitys, kaffittelu ja matkaan. Ensin Kampin kanssa seuramme kentälle, jossa aikaistetut treeniryhmämme harkat. Pitkästä aikaa siis oikein rataharkat ja jotenkin tuo tauko näkyikin yhteistyön hakemisena. No, nyt kun Vipun alkeiskurssi on ohi, niin voidaan taas osallistua ryhmän treeneihin Kampin kanssa.

Kampin jäähdyttelyn jälkeen auton nokka kohti seuraavaa treenipaikkaa.Vipun treenien aiheena oli keinu, etenemiset ja valssit. Selvästi Vipu on rohkaistunut noiden ”lankkujen” kanssa, sillä keinu ei tuntunut yhtään pelottavalta. Toki keinusta pidettiin kiinni kun se laskeutui, mutta sen kiipeäminen ei ollut kauheaa. Sitten mentiin hyppy – hyppy – hyppy ja hyppy – putki –hyppy suoria. Mikko muistaa melkein joka kerta kysyä Pasilta, että minkä ikäinen Vipu on. Niin nytkin. Edelliskerralla kuulin vain Mikon sanovan, että Vipu on vaan niin aikuisen näköinen. Niin olen kuullut kyllä muidenkin sanovan. Jännä sinänsä, sillä kun itse katselee Vipua päivästä toiseen, niin minusta se on kyllä ihan kakaran näköinen.

Takaisin siihen asiaan… aiheena oli myös ne valssit. Pari suoraa hyppyä ja 90 asteen käännös vasemmalle, jossa suora putki ja vielä hyppy. Valssi tehtiin kahden hypyn jälkeen putkeen vietäessä. Pari kertaa valssi onnistui hyvin, mutta yhdesti valssi tuli liian aikaisin vetäen Vipun mukaansa ennen toista hyppyä. Yllättävän hyvin Vipu hakee edessä olevia esteitä, vaikka Pasi tulisikin perässä. Loppukaneetiksi Vipu sai hienon todistus suoritetusta kurssista! Tästä on hyvä jatkaa hetken omilla opeilla, jos vaikka sitten keväällä katseltas Vipulle uutta agikurssia.

-Pia-

Murkkuiän murinat

Eilen oli taas koulupäivä. Nyt opiskeltiin jo todella haasteellisia juttuja. Oli kontaktikävelyä häiriönalaisena niin, että häiriötä tuli joka suunnalta. Harjoiteltiin paikalla istumista niin, että pyörittiin koiran ympärillä ja paikalla makaamista. Opin taas monta uutta temppuniksiä, kun harjoittelimme jalkojen välistä pujottelua eri tavoilla ja istumista etutassut oman käteni päällä. Nämä kaikki menivät hyvin, mutta vaati kyllä koko ajan kontaktia Vipuun. Kun tuli vuoro käydä tervehtimässä muita koiria, niin Vipu päätti alkaa hankalaksi. Piti siis tehdä niin, että pidettiin oman koiran pannasta/valjaista kiinni ja silitettiin parin koiraa. Käytiin näin kaikki läpi. Vipuhan ärräsi kaikille koirille, ei siis ihmisille. Toisaalta taas mielestäni tämä oli koiralle aika pakonomainen ja painostava tilanne. Kauhea kuhina kun ihmiset vaihtuu, jotkut päästivät koiransakin haistelemaan, kun eivät jaksaneet pidellä sitä kauempana, kauhea kiristys valjaissa jne.

Murkkuiän merkkejä on ollut muitakin. Takapihaa täytyy vartioida naapureilta, nartut kiinnostavat, metsästä löytyy pelottavia mörköjä, ja ärripurria on itseä pienempiä tai samankokoisia kohtaan. Itseä isommat koirat kohdataan kyllä hyvin pienenä ja alistuvana. Toisten koirien ohitukset ovat menneet toistaiseksi hyvin. Kiinnostusta vastaantulevia koiria kohtaan kyllä on, mutta ääntäkään Vipu ei päästä. Mitään kokeilemisen merkkejä ei ole ollut meitä taikka lauman muita koiria kohtaan… ainakaan vielä.

-Pia-

Seura- ja piirinmestaruuksissa ja synttäreillä

Lauantai aamuna heräsin reilusti ennen kellon soittoa. Liekö mullakin ollut sisäinen jännitys Adeinan ja Onnin ensimmäisten kisojen puolesta, sillä harvoin viikonloppuna näin käy. Aamupalan sekä koirien lenkityksen ja syötön jälkeen istahdin vielä hetkeksi koneen ääreen. Katsoin aina välillä tietsikan vieressä olevaa herätyskelloa, ettei vaan myöhästyttäs. Jep, aikaa oli vielä vaikka kuinka. Mielessä ei tietenkään käynyt, että miksei aika kulje eteenpäin vaan pysyy joka vilkaisulla samassa. Onneksi tuo armas avomieheni hoksasi kysyä, että joko lähetään? Siinä vaiheessa hoksasin katsoa tietsikan kelloa ja voi juma! kahtakyt vaille kymmenen. Herätyskello oli siis pysähtynyt. Hirveetä kyytiä kamat kassiin, koirat autoon ja menoksi. Ykköset oli siis ilmoitettu alkavaksi klo 10 ja olimme paikalla 10.05. Siis taas myöhässä! Pelkäsin koko matkan, että nyt myöhästytään siitä, minkä takia kisapaikalle niin aikaisin halusimme. Mutta, nou hätä, kisatkin alkoivat myöhässä.

Siellähän se Adeina oli jo hermoilemassa Onnin kanssa. On se Onni vaan niin ihana pötkylä! Ja voi kyllä sanoa, että kannatti tulla katsomaan, niin hienosti pari kyllä meni! Siitä se kisakärpänen nyt sitten puraisee.

Radan jälkeen päästiin moikkaamaan tikkujalka sporttimimmi Kujetta. Kuikuli oli niin sirppana Vipun rinnalla, vaikka korkeuseroa ei niin kauheen paljon olekaan. Sisaruksilla oli heti mielessä ärripurrit, kun päästettiin Vipu ja Kuje leikkimään. Mukava oli nähdä Kujetta, kun muuten niin harvoin Vipun sisaruksia päästään näkemään.

Laitan tähän vaan kisoista sellaisen yhteenvedon. Lauantaina oli hyllypäivä. Kampi otti sekä seuramestaruus- että hyppykisasta hylyn. Seuramestaruuskisassa epäonnistui alun välistäveto ja hyppärissä Pasi ohjasti Kampin väärään päähän putkeen. Vilma meni Pasin kanssa mölliradan ja luulimme tovin, että Vilmallekin olisi tullut hylky. Vilmaa jäi aivan selvästi kaivelemaan, kun ei saanut puomilta makupalaa. Takasin päin tultaessa puomi piti käydä uudestaan tarkistamassa… oisko siellä sittenkin ollut jotain. Mölli kisoissa ei kuitenkaan hylätä ketään, joten Vilma tuli hienosti toiseksi.

Sunnuntaina olivat vuorossa piirinmestaruudet. Eka radalta 20 virh. 2 x riman pudotus, puomin alastulo ja pujottelun aloitus. Viimeinen rata oli jo paremman näköistä menoa. Pari rimaa tuli alas tiukoissa käännöksissä, mutta muuten hyvin sujuvan näköistä menoa. Piirinmestaruuksien sijoitus taisi olla 18.

Sunnuntain kisojen jälkeen kävimme Vipun kanssa toivottamassa Paavolle 2 –vuotis synttäri onnittelut. Muusa länderikin oli paikalla. Vipu rakastui silmittömästi Muusaan ja kulki nokka Muusan perässä kiinni. Paavo taas kulki Vipun perässä, joten puuttui vaan laulu kolmesta pienestä norsusta. Vipu itki sydäntäsärkevästi kun Muusa lähti kotiin. Elämä on nuorella miehellä joskus niin kovaa! Kiitos Tiina ja Paavo tarjoiluista ja onnea vielä Paavolle ”miehen ikään” pääsystä!

Siinä se viikonloppu taas hurahti. Aina se menee ihan liian nopeasti. Toisaalta eipä tässä taas kauan mene, kun on perjantai ja viikonloppu, joten sitä jäädään odottelemaan.

-Pia-

Liitämistä ja kiitämistä

Tiistaina pakattiin koko kööri sekä lisäksi vielä Minna ja Vilma autoon ja lähdettiin epiksiin kisaamaan. Pasi kisasi ensimmäistä kertaa sheltti Vilmalla. Vilmahan ei ole vielä aloittanut kisauraansa, mutta esteet ja radanpätkät ovat jo hallussa itsenäistä pujottelua ja keinua lukuun ottamatta. Kisat aloitettiin mölliradalla, johon Vilma ilmoitettiin mineihin. Rata oli ns. hyppyrata ja meni parilla tosi hienosti, vain pituuden kohdalla Vilma kävi katsomassa numerosta ollaanko menossa oikeaan suuntaan. Siitä siis 5 virh. ja sijoitus upeasti 1.

Vilma liitää. Kuva Sari Eskelinen

Välissä minä osallistuin Kampin kanssa pujottelukisaan, jossa sähköisellä ajanottolaitteella otettiin aika pujottelusta. Nopeimmillaan pujottelu meni aikaan 3.19, joten ei pöllömmin. Päästiin tuolla ajalla finaaliin, jossa oli vain yksi yritys. Nälkä kasvaa syödessä, sopii tähän paremmin kuin nenä päähän. Innostuksissani vedätin liikaa alussa ja Kampi jotenkin törmäsi keppeihin ja meni kaksi väliä ennen kuin sai rytmistä kiinni. Oli kyllä oikein mukava kisa, ja tietty oli kiva tietää miten kovaa sitä oikein pujottelussa mennään.

Sitten oli vuorossa vielä kilpailevien rata. Vilma sai mennä senkin, tosin ihan vain harjoittelu mielessä kontaktit palkaten. Kampi painalsi sitten kuin tuulispää eikä niin kovin hyvä sellainen. Pujottelusta viimeiset välit kiertämättä, A:n kontaktilta karkaaminen, rimoja ja jne. Pasikin kyllä kämmäili, kun unohti että Kampia pitää radalla ohjata eikä vaan juosta. Radan reunalta on hyvä katsella koiran liikkumista. Kampi hyppäsi mielestäni hieman hankalasti, joten tilasimme osteopaatille ajan.

Vipu oli episten jälkeen tosi väsynyt, ei ole varmaan sitten pikkupentuaikojen kellahtanut noin nopeasti nukkumaan. Jos ite treenaa, niin ei väsytä, mutta jos toiset treenaa niin sitten voi nukkua heidän puolestaan. Miten empaattista!

Eilen käytettiin Kampia osteopaatilla ja olihan sitä taas jumeja. Rintarangan nikamien viimeiset välit aivan kiinni. No, toivottavasti nyt pysyisivät auki. Täytyy pitää huoli, etteivät kauheasti pääse Vipun kanssa revittelemään.

Sitten oli Vipun vuoro päästä liitämään alkeiskurssilla. Eka kertaa Vipu kiipesi A –esteelle. A ei ollut yhtään pelottava, vaan ennemminkin hirmu kiva. Suoran pätkiä Vipu menee jo ihan kivasti… siis niin, että osaa itse hakea seuraavat esteet ja menee suoraan makupalalle. Mutkaputkeen irtoamisessa tarvitaan vielä toistoja. Pasin piti viedä vielä melko pitkälle, ennen kuin Vipu bongas putken. Ja edistystä siinäkin mielessä, että sain katsella radan reunalla, eikä Vipu huomannutkaan mua!

Tässä siis parin päivän liidot. Viikonlopuksi melkiistä muutetaan kisakentän viereen, sillä Pasi skabaa seura- ja piirimestaruuksista. Täytyy muistaa laittaa kalsongit jalkaan ja käpyrä päähän, sillä on luvattu KYLMÄÄ ja SADETTA.

-Pia-

Treenailuja näytelmien, liidon, jäljen, esineiden ja tokon merkeissä

Viikonloppu oli pitkästä aikaa vapaa ilman aikataulullisia menoja. Otettiin siis aika rennosti, tai no... rennosti ja rennosti… Lauantaina keksittiin lähteä hallille näyttelytreeneihin. Vipu pyörähteli ensin Pasin kanssa kehässä. Seisomisen ihanuus on löytynyt, sillä välillä Vipu seisoskeli tosi komeesti ilman käskyäkin. Ravaaminenkin sujui ihan kohtuullisesti, muutamia pomppuja piti kuitenkin esitellä. Pöydällä ei enää nojannut Pasiin, mutta hampaiden näytössä piti hieman vetäytyä taaksepäin. Otettiinpa sitten juoksutreeniä myös niin, että haettiin Kampi mukaan. Minä vein Vipua ja Pasi ohjasti Kampia. Vipunenhan pisti ihan ranttaliksi mun kanssa. Puri lahkeesta ja remmistä, pomppi, loikki ja keksi kaikkee mahollista. Seiso sentään nätisti. Pasi kun tuli puikkoihin ja vaihdettiin koiria, niin kulki taas nätisti. Vipu taisi vaistota, että olen näissä asioissa aivan vihree.

Kun kerran hallille asti oltiin päästy, päätettiin treenailla hieman agiakin. Kampi ensin kehiin, jolla otettiin lähinnä kontakteja ja pientä radan pätkää. Aina ne kontaktit menevät hyvin treeneissä, mutta mennäppä kisaamaan… hiippailua tiedossa.

Vipuselle otettiin puolikkaita keppejä, puomia ja hyppy-hyppy-putki pätkää. Innoissaan se painalsi pätkän ja puomikin meni ilman suurempia ongelmia. Kepit sujuu, onneksi, vielä hyvin rauhallisesti Pasin kättä seuraillen. Kohta muuten voidaan treenata keppejä ihan kotosallakin, sillä käytiin ostamassa perjantaina tarvikkeet keppeihin. Vielä pitäisi ottaa saha ja vasara käteen ja tehä ne. Siinähän ei meidät tuntien kauaa mee… sais vain aikaseksi .

Sunnuntaina aloitettiin päivän touhut kuvaussessiolla. Seurakaverimme Niina lupautui ottamaan kuvia Vipusesta. Ajelimme Niinan lähellä olevalle pellolle kuvattaviksi. Vipu oli vähän sitä mieltä, että minähän en kuvattavaksi ala, enkä ainakaan tänne pellolle istu, mutta taipui sitten pikkuhiljaa tahtooni. Tuhannet kiitokset Niina, että kuvasit Vipusta!

Tässä pari otosta. Lisää löytyy Puupi galleriasta:

Iltapäivälle oli sovittu jälkitreeniä ja esineruutua. Pakko tunnustaa, että Vipun jälkitreeneistä on luvattoman paljon aikaa. Vipulle päätettiin tehdä jälki, jossa ei enää olisi makupaloja joka askeleella. Jälki oli suht lyhyt ja päässä odotti lelu. Heti autosta pääsyn jälkeen Vipun nokka oli maassa ja kauhea haistelu, että mitä teitte. Yritin pidätellä Vipua ja näyttää maahan jälkeä, mutta Vipu oli sitä mieltä, että mene eestä pois, tiedän mitä täällä pitää tehdä. Vipu olisi mielellään jatkanut matkaa lelun ohikin, niin oli jutusta tohkeissaan. Minähän se lelun sitten löysin, kun pöhkönä menin sitä härppimään. No, eipä se lelu kauheesti Vipua kiinnostanut siellä mettässä. Ilme oli vaan sen näköinen, että tässäkö tää nyt oli. Tehtiin Vipulle sitten toinenkin jälki. Nyt vähän pitempi ja vähän kauemmin vanhentunut. Ja sain ihka omaksi puolipitkän jälkiliinan, tähän asti kun ollaan menty vaan remmillä. Kiitti Sari! Nyt en enää näyttänyt jälkeä, vaan annoin koiran mennä omalla rytmillään. Loppupäässä mentiin molemmat ohi lelun. Toiset joutuivat huutelemaan tieltä, että takasin päin. Löytyihän se sitten, mutta ei se edelleenkään Vipua kiinnostanut. Täytyy loppupalkaksi valita jotain herkkua, että Vipukin oppii milloin jälki oikein loppuu.

Konsta ja Kampi saivat hakea pari esinettä mettästä. Esineet olivat aika helppoja, nahkalompakko ja lasten kenkä, joten molemmat hakivat esineet helposti. Ensi kerralla otetaan vähän vaikeemmat esineet, jotta saadaan vähän haastetta peliin.

Tässä siis meidän ”rento” viikonloppu. No kaikki tekeminen oli ainakin hyvin mieluisaa ja hauskaa ja vailla niitä aikatauluja.

Tänään kävin Vipun kanssa taas opiskelemassa. Tänään opiskeltiin kontaktin ottoa vähän vaikeemmissa olosuhteissa. Häiriötä tuli hieman joka suunnalta. Hyvin Vipu jaksoi keskittyä ja makupala oli must. Taisi olla melkoinen nälkä, sillä kotona ruoka katosi alta aika yksikön pieneen nassukkaan. Päästiin myös koklaamaan niitä liitoesteitä. Hyvin meni… tietysti!

Nuo pentutreenit kirvoittivat meillä autossa aika kiivaan keskustelun siitä, miksi ihmiset ottavat koiran, mitä ovat valmiita tekemään sen kanssa ja miksi tulevat koulutuksiin. Onko vielä vallalla ajatus, että koulutuksen vetäjä tekee omistajan koirasta tottelevaisen koiran? No joo, eipä siitä enempää kuin, että mulla oli tänään autossa erityisen kiivas ja äreä kuski.

Täytyykin lähteä katsomaan joko herran mieli on laantunut kaffikupposen ääressä.

-Pia-

Viputti piputti pikkalainen 6kk!

Tänään olisi oikeastaan juhlapäivä! Puolet vuodesta on Vipulla elämää takana. Taas ei voi kuin ihmetellä ajan juoksua. Huh, huh! Ei ole tullut otettua 6kk kuvaa vielä, mutta ajattelin laittaa kuvasarjan siitä, miten kova Vipu on tekemään hommia. Sen myötä toivotan Vipulle ja kaikille sisaruksille hirmuisesti onnea!

-Pia-


Tää sänky on aivan liian muhkurainen


Auttaisikohan, jos tekisin siihen ilmastointireikiä?



Hyvä alku, mutta ei vielä riittävästi



Työn jälki alkaa jo näkyä



Tässähän tulee hiki! Täytyy pitää pieni breikki.



Kiitos pikkuveli, nyt se on minun mieleiseni

Meillä on liitäjä!

Käytiin keskiviikkona siis Vipun kans agireeneissä. Kyllä siitä on tullut liitäjä, ajattelin kun ekana otettiin puomia muistinvirkistykseksi. Juma kun hämmästyttiin molemmat, Mikko ja minä. Meidän kakara oli sisäistänyt viikon aikana puomin kulkemisen tosi hienosti ja pisti laukalla läpi koko puomin. Mikko joutui jarruttamaan tosissaan alastulokontaktille, siis sen takia kun vauhtia oli niin kovasti. Parin kerran jälkeen Vipu hoksasi homman juonen ja pysyi mukavasti oikealla paikalla, kunnes sai luvan tulla makupalalle.

Uutena esteenä otettiin muuri. Eipä ollut moksiskaan siitäkään vaan hyppäsi nätisti yli koskematta palikoihin. Kävimme myös pari kertaa ottamassa pujottelua, edelleen neljällä kepillä. Nyt kepit oli nostettu lähes pystyyn ja vein Vipua remmissä. Pussia harjoiteltiin niin, että kangas oli jo kokonaan maassa ja palkka oli pinnan päällä pussin jälkeen odottamassa. No problems sielläkään!

Lopuksi otettiin neljän esteen "rata". Hyppy- hyppy- putki(90 astetta oikealle)- hyppy- pätkällä oli tarkoitus saada koira menemään putkeen mahdollisimman läheltä kakkoshyppyä lähetettynä ja samoin lähettää viimeiselle hypylle, jonka takana odotti palkka. Tässä mulla oli hieman ongelmia ohjata Vipua menemään putkeen. Tilanne korjaantui kun Mikko huomasi, että otin hieman liian aikaisin askeleen oikealle, siis lähdin jo hakemaan paikkaa putken jälkeiseen tilanteeseen. Jännä oli huomata, että ohjasin tuossa harjoituksessa Vipua kuin kokeneempaakin koiraa. Täytyy vaan yrittää muistaa tuokin juttu, niiden kymmenien muitten lisäksi.

Tässä eilisen liidot, nyt lähdetään vetämään harkkaryhmälle tiukat reenit ;- )

Pasi

Kisailua ja viikon alkua

Sunnuntaina Kampilla oli vuorossa kisailua kahden startin verran. Radat olivat Markku Vuorisen käsialaa, joka on käynyt tuomaroimassa Oulussa herra ties milloin viimeksi. Eka rata oli aivan upeaa katseltavaa ohjauksellisesti, mutta yksi ainoa kämmi tai ohjaamatta jättäminen, johti väärään päähän putkeen. Samaan ansaan meni moni muukin.

Toinen rata oli hyvän näköistä puomille asti, josta Kampi otti hiippailu kontaktin ja sen jälkeen meni liekö koiralla vai ohjaajalla vähän pasmat sekaisin. Ensin lentokeinu, sitten kompastus pituudella ja kaiken kruunuksi vielä yksi rima alas.

Maanantaina Vipulla oli koulu. Kerrattiin edellisviikon juttuja ja uusina asioina opiskeltiin luoksetuloa, hampaiden näyttöä ja temppuja. Luoksetuloja otettiin häiriön kera ja hyvin meni, vaikka eka kerralla huusin ”Kampi eikäkö Vipu tule”. Kiva oli opetella uusia temppujakin. Sitä ei aina muista, miten helposti pentu oppii uusia asioita. Jo parin kerran jälkeen alkoi sujumaan peruuttaminen ja kyljellään makuu. Sorsastuskausi oli alkanut kentän lähellä olevalla alueella, eikä Vipu välittänyt jytkeestä tuon taivaallista. Hyvä niin!

Muuten ollaan vötkistelty kotosalla. Työpäivät Vipulla on mennyt poikien kanssa ihan kivasti, mitä nyt oma peti on saanut kyytiä. Valkoista vanua on ollut joka päivä makuuhuoneen lattia täynnä. Kohta peti on entinen. Pääasia tietty, ettei ala jyrsiin huonekaluja tai löydä mitään vaarallista syötävää. ”Koputtaa puuta”.

Vipu pudotti lauantaina viimeisenkin kulmurinsa. Nyt on huolet niiltä osin ohi. Viimeinen kulmuri kun näytti vähän huolestuttavalta. Uusi oli tulossa jo melko pitkällä, eikä maitohammas vielä liikkunutkaan. Yhden ainoan hampaan kerkesin nähdä Vipulta, muut ovat kai menneet vatsan kautta maastoon.

Nyt Viputti lähti Pasin kanssa liitokouluun. Ties vaikka oppisi siellä liitämään. Kuulumisia sitten sieltä, kunhan pääsen taas koneen ääreen.

-Pia-

Nyt vanhakin jo nuortuu...

kuin lapsi leikkimään. Käykääpä vaikka katsomassa tätä historiallista tapahtumaa. Tosin oireet tämän tyyppiseen toimintaan on ollut jo aiemminkin, seriffi Kampi on vaan estänyt toteutuksen.

1. video
2. video

-Pia-

Meillä on käynyt tuholainen

Keskiviikkona, länderilehden viimeisenä materiaalin jättöpäivänä, hokasin alkaa perkaamaan kuvia ja laittamaan ilmoitusta Kampin S Mva:n arvosta lehteen. Ensimmäisenä siis s-posti auki. Mitä hittoa, ei saada yhteyttä palvelimelle! Johtojen rutiinitarkastuksen jälkeen uusi yritys, joka ei tuottanut sen parempaa tulosta. Mikä mättää?!? Johtojen tarkempi tarkastelu osoitti, että nettipiuhahan se oli poikki. Liekö päivän aikana käynyt tuhoja tekemässä hiiri, vaiko peräti rotta tai ehkäpä pihalla irrallaan ollut kissa. Tuholaiseksi ei varmaankaan voi syyttää sitä pientä länderin alkua, joka lähti juuri Pasin kanssa akiliitämään alkeiskurssille. Ehkäpä Vipu oli ajatellut rajoittaa meidän nettisurffailua ja löysikin siihen mitä parhaimman keinon. En sitten laittanut lehteen kuvan kuvaa. Tarinan opetus voisi olla vaikka "ole ensikerralla ajoissa liikkeellä!"

Alkeiskurssilla oli menty mm. puomia. Puomi ei ollut enää ollut pelottava, edelliskerralla puomilla piti tutista ja vokista, mutta nyt oli jo mennyt aivan reippaasti. Kolmen hypyn suora oli ollut iisi piisi, rengas lasten leikkiä ja pussi aivan helppo.

Ollaan sitten Pasin kanssa hurahdettu, ja alettu vetämään ryhmää. Tähän päivään asti ollaan onnistuttu "välttelemään" moiset velvollisuudet. Mutta nyt tuli joku tilapäinen mielenhäiriö. Terkkuja vaan Sarille, kaiken hyvän alulle ja juurelle ! Oikeesti, oli kyllä tosi kivaa! Porukka oli mukavaa ja hyvinkin kehityskelpoista. Kait sitä jotain tästä lajista tajuaakin ja hyvähän sitä tietoo on jakaa muillekkin.

Tänään meillä on ollut tottispäivä, eka kävin tokoilemassa Vipun kanssa läheisellä kentällä. Harjoiteltiin kovasti kotiläksyjä. Kaikkein tuskallisinta mulle on seuraamisen opettaminen. Ideahan on se, että oikeassa kädessä on kasa makupaloja ja vasemmalla annetaan n. polven korkeudelta makupala joka askeleella koiralle. En kykene tyrkkimään koiran suuhun kokoajan makupalaa pysähtymättä ja pitämällä koiran asennon suorana. Lisäksi frolicit ei mene nopeasti alas ja makkarat on liian liukkaita nopeasti syötettäväksi. Siinäpä mulla ISO ongelma. Ei osaa tehdä kolmea asiaa yhtäaikaa.

Konsta ja Kampikin pääsivät tottistelemaan omalla vuorollaan. Otettiin seuraamista, noutoa, luoksetuloa ja lopuksi hauskuteltiin tempuilla. Vilma ja Penni- sheltit kera Minnan kävivät vielä illalla riehuttamassa Vipua. Minna paistoi herkullisia lättyjä meille iltapalaksi. Kiitos Minna! Maha täynnä lättyjä voikin lähteä ! Öitä!

-Pia-

Vipu treenailemassa

Eilen oli ensimmäinen kerta pentukoulutusta. Ennen lähtöä ilma näytti pahalta. Ukkosti ja taivas oli tosi harmaa. Kiva lähteä koulutukseen rankkasateeseen. Lähdön hetkellä jyrisi vielä vaimeasti, mutta onneksi sade muuttui tihkuksi. N. 25 km matkalla kerkesi sää muuttua ihan toiseksi. Pilvet varjostivat edelleen taivasta, mutta näkyipä aurinkokin pilkahtaen paikka paikoin.

Koulutus järjestettiin ”kasvihuoneessa”, joten eipä se vesisade olisi sitten niin kauheasti toimintaa haitannutkaan. Hikeä kyllä pukkasi vähäinenkin liikkuminen, sillä ilmasto oli, kas kummaa, kasvihuonemainen.

Mukana pentuja oli 6 kpl. Kolme terrieriä ja kolme seurakoiraa. Kaikki pieniä rotuja. Vipu oli porukan isokokoisin. Vipusta on aivan selvästi kasvanut iso poika, kun enää bichoni ei ollut kauhistus… tai ainakaan se ei kehdannut enää näyttää pelkäävänsä.

Tunnilla harjoiteltiin istumista, maahanmenoa, sivulle tuloa, seuraamista, tervehtimistä niin ihmisten kuin koirienkin kanssa, vetoleikkejä ja ohituksia. Parasta antia meille oli maahanmenon opetus, johon sain kullan arvoisen vinkin ja joka toimi heti. Eli maahanmeno opetettiin niin, että ohjaaja meni polvilleen ja laittoi toisen jalan eteen 90 asteen koukkuun. Ensin koira ohjattiin makupalalla jalan alta. Koko ajan madallettiin jalan kulmaa ja lopulta koiran piti ryömiä jalan alta. Sitten vaan pysäytettiin makupala ja Avot, koira oli maassa. Toinen mitä ei oltu harjoiteltu ollenkaan, oli seuraaminen. Idea siihenkin oli hyvä, mutta taidan tarvita kuivaharjoitusta ennen kuin se meillä toimii. Vetoleikissä ihmettelin, että miksi Vipu ei ota lelusta kiinni. Ärräsi kyllä lelulle, mutta ei tarttunut leluun hampaillaan. Syykin selvisi melko pian. Lelu ja suu olivat aivan veressä. Nopea tarkastus ja takahammashan se sieltä oli lähdössä.

Ihme kyllä nämä treenit eivät Vipua saaneet väsyneeksi. Kotona jatkettiin touhuamista milloin minkäkin tavaran kanssa, vaikka itse olin valmista kauraa jo nukkumaan. Viikko aikaa harjoitella kotiläksyjä ja ensiviikolla uudestaan.

-Pia-

Mätsäilemässä

Vierähtipä rapiat 5 tuntia Active Dogin -hallin avajaisissa ja match show:ssa. Hallissa oli hiostavan kuuma vaikka kaikki räppänät olivat auki. Riitti siis, kun seisoskeli paikoillaan ja antoi hien virrata. No eipä ollut kuitenkaan turha reissu...

Vipun tavoitteet mätsäriin oli asetettu niinkin korkeelle, kuin liikkumisen harjoitteleminen sekä pöytäkäytös. Yllätys olikin hirvittävä, kun tuomari valitsi Vipun pienten punaisten pentujen 1:ksi. Kehäkäytös sujuikin yllättävän kivasti. Muutamia pomppuja siellä täällä, mutta suurimmaksi osaksi ravasi hienosti. Pöytää täytyy vielä harjoitella, sillä Vipu painautui Pasia vasten ja vaikutti epävarmalta.

Kampi kävi pyörähtämässä myös kehässä ja pääsi isojen punaisten jatkoon, muttei neljän parhaan joukkoon.

Ennen Bis-kehää Vipu oli jo todella väsähtänyt. Loikoili vaan jaloissani ja katseli sieltä menoa. Kehän pyörähtäessä käyntiin jaksoi kuitenkin taas painaltaa. Muutama kierros ympäri ja sijoitukset olivat selvillä. Vipu oli hienosti Bis-4! Nyt talossa makaa voipunut kehäkettu.


Ilme kertoo kaiken :)


Hyvät venytykset


Iso vastustaja edellä

Huomenna alkaa pentu 2. kurssi Minnan koirakoulussa. Tosi kiva päästä Vipun kanssa touhuamaan ryhmään. Tarinoidaan siitä ehkä huomenna. Nyt huomisten eväiden tekoon.

-Pia-

Pihan aitausta ja kisailuja

Tänään saatiin laitettua takapihalle aita. Varastosta löytynyt aitaverkko oli muutamaa kymmentä senttiä liian lyhyt, joten taiteilimme aukkoon hieman erilaista verkkoa jatkeeksi. Esteettisesti ei kovin kaunis, mutta luulenpa ettei koiria pahemmin haittaa. Piha oli tietysti heti testauksessa ja länderimäisestä örinästä pääsivät naapuritkin osalliseksi.




Työnjohtaja tarkastaa työn jäljen



Testiryhmä koeajossa



Piha hyväksytty painimolskiksi

Aidan pystytyksen jälkeen tuli hieman kiirus lähteä kohti Ylivieskaa. Pasi saikin mennä melkein suoraan rataantutustumiseen perille päästyämme. Mun hommaksi jäi sitten Kampin lämmittäminen jonka onneksi kerkesin aika hyvin tehdä. Eka rata oli taas Pasilta totuttelemista Kampin kanssa menemiseen. Tuloksellisesti rata oli hyvä, mutta ohjauksellisesti olisi voinut olla tehokkaampi. Tulos radalta siis 5. Ensimmäisen riman tiputus. Jäähyttelylenkin jälkeen Pasi saikin valmistautua jo hyppyradan rataantutustumiseen, sillä osallistujamäärä ei päätä huimannut. Tällä radalla Pasi taas terästäytyi ohjauksellisesti ja rata oli hyvän näköistä loppumetreille asti. Pujottelussa kuitenkin jätti viimeisen välin pujottelematta ja kun Pasi yritti korjata sitä, niin pujotteli väärään suuntaan. Olin unohtanut kertoa, etten ole ikinä korjannut keppejä keskeltä, vaan aloitan aina alusta. No, kaikki ei aina mene putkeen... eikä pujotteluun.

Kotimatkalle koukattiin Ylivieskan Kärkkäisen kautta. Kävin kuolaamassa ihania vaatteita, mutta pidin pintani enkä sortunut heräteostoksiin. Pasi taisi shoppailla t-paitaa ja sukkaa ja löydettiin keittiöön lamppukin. Perinteiset Sun Icen pehmikset ostettiin matkaevääksi ja lähdettiin kotimatkalle.

Tälle illalle olisi vielä urakkana Vipun pään siistiminen, sillä huomenna olisi tarkoitus lähteä mätsäriin. Täytyy myöntää, ettei olla harjoiteltu ollenkaan kehässä liikkumista, mutta kannatuksen vuoksi ajateltiin mennä kuitenkin. Siellähän sitä voi sitten harjoitella. Nyt pannussa odottavan kaffin kimppuun ja sitten voimistelemaan etusormi-peukalo otetta.

-Pia-

Nytkö se kesä sitten tuli?

Kesä taisi alkaa sitten vasta nyt. Eilen ainakin oli tukahduttavan kuuma päivä ja tänään vähintään saman moinen keli. Päivät vietän viileässä toimistossa, josta ikkuna vain käytävälle. Mitäs siitä keksisin positiivista? No ei ainakaan nahka pala, ei tule hiki, ei edes kuuma, koirat saavat olla päivän viileässä, ei tarvi mennä uimaan, ei syödä jätskiä kesäauringossa, ei löhötä aurinkotuolissa taikka mennä rantapiknikille. Positiivisia juttuja? No, ainakin osa.

Eilen ilta-auringon aikaan päätimme lähteä kokeilemaan oliko viimekertainen Vipun uinti vahinko vai uusi opittu taito. Opittu taitohan se oli. Polskis vaan ja Viputti haki veteen heitetyn lelun. Taidolla ei kyllä voi vielä kehua. Pää pystyssä, etutassut vedenpintaa räpiköiden mennään eteenpäin. Kovin kauas lelua ei uskalla heittää, sillä uinti näyttää aika pelottavalta. Toivotaan, että taito siitä iän myötä kehittyy. On se vaan niin tehokasta liikuntaa koiralle.


Haekko sää vai haenko mää?


Tekeekö harjoittelu mestarin?

Konstakin kävi polskahtamassa, vaikka ei ui mielellään ennen kuin joku ihminen menee veteen. Sitten paimennetaan kyllä koko ajan. Miki ei tainnut edes kastella tassujaan ja Kampinkin vilvoittelu jäi tassujen kasteluun. Kampi ei ole koskaan oppinut tykkäämään vedestä. Katselee mielummin rannalta kun muut polskuttelevat ja vaanii rannalla lelun noutajia varastaen niiden lelut.


Toinen tekee työt ja toinen poimii hedelmät

Kyllä lämpimät ilmat vetää meidänkin porukan veteläksi. Kaikki koisii jossain päin asuntoa. Paitsi siis minä, joka taidan myöskin lähteä ottaan päikkärit.

-Pia-

Pihtiksellä kisaamassa

Pasi sitten näytti eilen miten helppoa se on, kun sen osaa. Pihtiputaalle siis kävi meidän tie kisailemaan. Kuumuus hieman yllätti näin viileän kesän jälkeen, mutta onneksi molemmilla oli shortsit mukana... viisastuen viime vuodesta.

Eka kisa meni aivan parin yhteisen kokemattomuuden piikkiin, kun Pasi empi muutamissa paikoissa kuinka mennä. Hyviä pätkiä siinäkin radassa oli. Pari rimaa tuli alas ja viimeiselle aidalle piti tehdä kunniakierros, ennen kuin tultiin maaliin.

Toiselle radalle Pasi oli aivan selvästi kunnostautunut eri lailla. Ohjausta ja asennetta oli laitettu peliin. Hieno nolla sieltä tuli ja sijoitus 3. Arvatkaapa, oliko jännät paikat kameran takana loppu esteillä. En ollut aivan varma tuliko pari edes kuvaan kun niin jännäsin, että pysyykö rimat ylhäällä. Ei ollut aivan turha reissu, eikä aivan turha ohjaajan vaihdoskaan. Hyvä koira ja hyvä ohjaaja sopii hyvin yhteen .

Tässä sitten ottaa lunkisti yks väsynyt kannustaja:



Eka vähän näin...



Sitten pikkasen näin...



Siis voisikko lopettaa jo sen kuvaamisen ja antaa mun nukkua!

Viputti alkeiskurssilla

Eilen oli eka päivä alkeiskurssia. Pasi siis ohjasti Vipua. Ite en paljon menoa päässyt näkemään, sillä piilottelin visusti estekontin takana. Jaa, miksikö? No, Vipun mielestä minunkin olisi pitänyt olla kentällä ja kun en ollut, oli huuto perääni melkoinen. Seuraavasta kerrasta tuleekin Vipun ja Pasin oma juttu, me muut jäämme kotiin.

Itse harjoitukset menivät kohtuullisen hyvin. Parhaimmillaan Vipu suoritti aita-aita-putki suoran. Uusi este oli pöytä. Harmaita hiuksia tuotti lähinnä se, opettaako Vipulle kepit vinoina vai perinteisesti peruuttamalla. Kurssilla opetetaan vinokeppeillä ja me ollaan perinteisen tyylin kannattajia. Tai paremminkin ei ole kokemusta vinoista. Onko jollain kokemusta molemmista tavoista? Kommentteja? No, kaikkeahan voi kokeilla, paitsi kansantanhuja ja sitä toista...

Hippasen oli väsynyt kakara treenien jälkeen. Toisin kuin tänään, kun ei olla tehty yhtikäs mitään. Kakru on roikkunut imurissa, luutussa, lahkeessa ja hihassa. Välillä räkytetään naapurien kakaroita ja välillä riehumisen ilosta! On se vaan niin hirviän, kamalan, ihanan, kauhian, mohottoman, älyttömän hauska riiviö!

-Pia-

Tiistaiturinoita

Paluu arkiseen aherrukseen on koittanut. Aina se on vaan yhtä vaikeeta palata töiden pariin. Sää ei tosin ole ollut kummoinen, joten ei niin kauheesti harmita istua toimistossa. Pasi naattii vielä viikon lomasta, mutta on sekin jo saanut tuntea paluuta arkeen, kun heräilee samoihin aikoihin kuin minäkin.

Eilen innostuttiin lähtemään hallille treenaileen. Ei oltu suunniteltu mitään sen kummempaa harjoitusta. Esteet olivat sopivasti sumpussa, joten siitä vaan harjoitusta suunnittelemaan. Kyllä oon hieman kade siitä, miten hienosti Pasi saa Kampin jarruttamaan ja kääntymään. Toivotaan, että yhteinen sävel löytyy kisarintamaltakin.

Vipusen treenikuvioihin kuului puomin kontakti, puolikas pujottelu ja kotiläksyksi saatu eteenmeno. Vielä ei taida olla kauheesti hajua mistään edellä mainituista, mutta into on kova oppia uutta.

Eilinen spostin vaihto pitkäaikaisen, koirien kautta tutuksi tulleen ystäväni kanssa sai minut miettimään Vipun koulutuksia. Paljon olen puhunut siitä, että minun heiniä on Vipun koulutuksessa tottispuoli. Tavoitteita ei vaan ole ollut minkäänlaisia. Hetken miettimisen jälkeen päätin, että tavoitteellisuutta tokopuoleenkin on tultava ja tavoitteet tähtäävät jossain vaiheessa kilpailuasteelle.

Kampin kouliminen tottispuolelle on jäänyt sivulle tuloon, viiden askeleen seuraamiseen ja muutamaan muuhun perusjuttuun. Vaikka Kampi osalta tokotus varmaan jääkin tuolle asteelle, niin yhden tottisliikkeen aion sille opettaa. Olkoot liike vielä yllätys, mutta sanotaanko että tasan kuukauden päästä (viimeistään) eli 31.8 blogissa tempun näytän (ainakin kuvana). Tuleepahan sitten mullekkin, laiskimukselle, vipinää kinttuihin.

Konsta, vanhaherra, tottistelee vain omaksi iloksi. Eilen temppuiltiin hallin pihalla. Konstalle on opetettu markka pyörähtämällä maassa selän kautta ympäri. Nyt, kun ollaan siirrytty euroaikaan, ajattelin kokeilla kuutta markkaa. Euro koki inflaation, sillä markkoja tuli 5,5. Yksi markoista oli vain puolikas Konstan pyörähtäessä selälleen ja jääden hetkeksi jalat taivasta kohti köllimään .

-Pia-

Esine- ja jälkitreenejä

Aamu alkoi herätyskellon pärinällä. Kaffittelujen jälkeen kamat ja koirat autoon ja nokka kohti Makkaraharjua. Keli oli mitä mainioin. Aurinko paistoi ja pieni tuulenvire ajoi hyttyset ja paarmat pois. Kyytiä sai myös päällä ollut huppari. T-paidalla tarkeni mainiosti. Pari kaveria koirineen tuli myös ja tarkoitus oli ottaa sekä esineruutua että jälkeä. Konsta ja Kampi pääsivät etsimään "hukkuneet tavarat". Liekö kuumuudesta johtunut vai mistä, mutta Konstan vauhti oli hiipunut edelliseen kertaan verrattuna. Kaksi esinettä nousi helposti, mutta kolmas haettiin metsästä yhteisvoimin. Kampille tuotti vaikeuksia keskellä ruutua ollut "monttu". Tuuli ilmeisesti pyöri ruudussa montusta johtuen erikoisesti, joten ensimmäisen esineen jälkeen käytiin Kampille näyttämässä seuraava esine. Sitten ei ollutkaan mitään ongelmaa, esine tuotiin iloisesti.

Vipulle ajettiin jälkeä. Jäljen salat alkavat pikkuhiljaa avautua, minulle tuottaa vain vaikeuksia olla jatkuvasti kumarassa näyttämässä jälkeä. Selkä huutaa HALLELUJAA! Jäljen päässä odotti herkullinen Ceasar -ateria, joka syötiin aamuruokana. Kun kaikki koirat olivat menneet oman hommansa, niin kuuluivat ensimmäiset jyrähdykset ja kohta tuli vettä kaatamalla. Siitä lähtien onkin satanut enemmän ja vähemmän koko päivän.

Nyt juuri ei sada, joten taitaa olla iltalenkin paikka. Saunakin on lämpiämässä ensimmäisen kerran tässä asunnossa. Ei ole kerennyt saunoa, mutta nyt päätettiin keretä.

-Pia-

Äitinsä poika ja Hugon manttelin perijä

Kyllä, Vipu on äitinsä veroinen ainakin halukkuudessa mennä uimaan kun tilaisuus tulee. Ja tänään se tilaisuus tuli ensimmäistä kertaa. Ei tarvinnut paljoa houkutella kun jo molskahdettiin veteen, ensin ihmisten perään ja sitten vesilelua noutamaan. Pia tosin sai pari kunnon naarmua ihoonsa kun Vipun into alkoi nousta hieman yli äyräiden. Siitä huolimatta meillä oli oikein mukavaa, ainoastaan retkieväät jäivät puuttumaan. Konstalla oli uintihalut tallella ja Mikikin suostui kahlailemaan lähes uintisyvyyksissä. Kampi oli ainoa, jota uiminen ei miellyttänyt. Uinnin jälkeen kävimme vielä päivälenkin ja sitten kotiin syömään ja syöttämään koirat pikapikaa.

Illansuussa lähdimme Virpiniemen liikuntaopistolle kuuntelemaan luentoa/tietopakettia Vipun ensi viikolla alkavasta agilityn alkeiskurssista. Mikko Aaltonen piti katsauksen tulevasta ohjelmasta. Mielenkiinnolla odotan tulevaa ja pientä jännitystäkin on mielessä. Onhan Vipu ensimmäinen koira, jota pääsen kouluttamaan agin saloihin pennusta saakka. Luottavaisena kuitenkin katson tulevaisuuteen, joten tulkoon ensi viikko sittenkin pian!

Luennon jälkeen oli vuorossa iltalenkki Isoniemen maastoissa. Siellä on aina yhtä mukavaa lenkkeillä, koska maastot ovat niin ihanteelliset koirien kanssa kulkemiselle. Ollapa itsellä sellaiset lähimaastot... Oikeastaan ainoa miinus on se, että uintipaikkaa ei ole lähellä. No, ei kai kaikkea voi saada.

Lopuksi muutama kuva meidän uimamaistereista.

Pasi

Vanhukset käsittelyssä

Tänään oli Konstan ja Mikin vuoro päästä osteopaatin käsittelyyn. Mikillä on jo jonkun aikaa ollut hienoisia vaikeuksia hypätä sänkyyn ja autoon, joten ajattelimme sillä olevan selän jumissa. Konstalla taas vanhuuden oireena menee takapää turraksi makoillessa. Miki oli aika kauttaaltaan jumissa, mutta lähti käsittelystä rentona jätkänä pois. Kiva oli kuulla, ettei Konstalla jumeja yhtä paikkaa lukuun ottamatta ollut. Mukanamme oli myös Paavo -länderi ja Tiina. Paavo sai myös nikamia aukovan käsittelyn.

Olen aloittanut Vipulle opettamaan naksua alusta. Muutto- ja lomahässäkässä naksun opettaminen on unohtunut, joten palasin aivan alku-opetukseen. Frolicit näyttävät maistuvan Vipulle paljon paremmin kuin nakit, vaikka ei niissäkään nirsoilla. Pitäisi muistaa ostaa kaupasta maksaa, joka varmasti maistuisi vielä paremmalta. Kokeilin myös yksi päivä pallotaktiikalla maahanmenoa. Pasin kanssa leikkiessä Vipu otti pallon ja meni aina maahan järsiessään palloa. No eipä se enään minun kanssani onnistunut. Täytyy pohtia uudelleen miten Vipun saisi menemään omaehtoisesti maahan.

Sunnuntaina käytiin hallilla treenaamassa. Ajattelin pitää itse hieman agilitytaukoa ja siirtää hetkeksi Kampin Pasin ohjaukseen. En osaa sanoa kuin pitkäksi aikaa, lopullisestiko vai vaan seuraaviin Pihtiputaan kisoihin saakka. Katsotaan nyt kuinka kaksikolla alkaa kisat sujumaan. Pasi siis treenasi Kampilla. Hyvän näköistä meno oli suurimmaksi osaksi. Tykkään Pasin asenteesta mennä agia. Täysillä ja tosissaan, muttei kuitenkaan liian vakavasti.

Vipulle otettiin ekaa kertaa kontakteja. Minä olin apuohjaajana nostamassa Vipun kontaktille ja Pasi antoi "stop" -käskyn, kun etutassut olivat maassa ja kehuja ja makupaloja perään. Puolikkaita keppejä otettiin myös... aivan kuin Vipu olisi jo bongannut idean?!? Käytämme Vipulle palkkana vain makupaloja, sillä ne ovat vielä hyvin kelvanneet. Tarkoitus on mennä makupaloilla mahdollisimman pitkälle ja vasta sitten jos kiinnostus jostain syystä agia kohtaan hiipuu niin otetaan käyttöön lelut. Ajatuksena on siis se, että on helpompi opettaa pennulle asioita, kun se ei kiihdy leluista. Taistelutahdon puutteesta ei siis ole kyse, sitä kyllä löytyy tarvittaessa. Kampillahan palkkana on aina ollut lelu, ja mielestäni se on hieman liian kiihkeä eikä osaa rauhoittua esim. kentän laidalla. Katsotaan mihin makupaloilla päästään, vai saadaanko Vipusta samanlainen kuumakalle kuin Kampi.

Vipu on sitten ilmoitettu Minnan koirakoulun pentu2 kurssille, joka pitää sisällään 6 koulutus kertaa. Kurssi alkaa 13.8. Innolla jo odotamme sitä! Pasi menee Vipun kanssa agilityn alkeiskurssille ActiveDogin oppeihin. Alkeiskurssi alkaa jo 1.8.

-Pia-