Valmistautumista tuleviin koitoksiin

Eilen Kampi ja Hugo kävivät osteopaatin käsittelyssä. Osteopaattihan ei hiero vaan "aukoo" nikamia (tai jotain sinne päin). Hugon jumi oli kohtalaisen helposti aukaistavissa ja mies sanoikin, että nyt ei rimojen pitäisi tippua. Kampi olikin sitten hieman hankalampi tapaus. Koko selkä toiselta puolen (en muista enään kummalta) oli aivan jumissa ja toiseltakin puolen jonkun verran. Lihaksia ensin pehmiteltiin selkärangan molemmin puolin ja sitten käytiin nikamat läpi. Enpä ihmettele yhtään että oli niin jumissa, kun aina sinkoilee johonkin suuntaan. Koirat selvästikkin nauttivat käsittelystä ja Kampikin makoili silmät puoliummessa lattialla. Nyt koirien pitäisi olla vetreämmässä kunnossa. Käsittely uusitaan parin viikon päästä.

Valmistauduimme huomisiin kisoihin käymällä vakoilemassa tämän päivän ratoja kisapaikalla. Vaikeilta näyttivät jo 1- ja 2-luokkienkin radat. Hui, mitenkähän huomenna??? Meillä oli myös treeniryhmän palaveri. Harjoittelemme itseohjautuvassa rymässä, mikä tarkoittaa sitä, että ryhmässä ei ole vetäjää vaan jokainen ryhmäläinen kommentoi toisten suorituksia. Palaverissa suunnittelimme syksyn harjoituksia ja jokaisen koirakon tavoitteita.

Nyt siis olemme tosi terässä huomisiin kisoihin... tai sitten ei. :)

-Pia-

Tukikisoissa ja helleaallon kourissa

Kuten Pia jo mainitsi eilisessä kirjoituksessaan, kävimme seurakaverin MM- kisamatkaa tukeaksemme epävirallisissa agilitykisoissa. Pitkästä aikaa myös konkarikaarti eli Miki ja Konsta pääsivät radalle ja voi sitä riemua ja räksytyksen määrää, kun pojat hoksasivat , että tässähän mennään oikeasti radalle. Menimme mölliluokan radan, jossa esteet ovat sopivan matalalla ja rataprofiili kaikin puolin mukava mennä. Mikin kanssa tuntui, että jalkoja saa käyttää ihan tosissaan ja Konstan kanssa meillä molemmilla taisi olla sama tunne: nytkö se jo päättyi?!

Kampi osallistui sekä mölli- että ykkösluokan rataan treenimielessä( ne kontaktit) ja Hugo ykkösluokkaan eräänlaisessa testimielessä( viime viikonlopun kisojen rasituksista palautumiskoe). Lisäksi minä menin vielä borcol Sentalla mölli- ja ykkösluokan radat.

Etukäteen pelkäsimme, olisiko hallissa kuinka lämmintä, koska hallimme on peltirunkoinen ja pressukattoinen "hornankattila", mutta yllättävän mukava sisällä oli olla. Pitkälle iltaan oli mukavan lämmintä, mutta tuuli vilvoitti sisätilaa ja helpotti sekä koirien että ihmisten oloa.

Tänään on ollut taas vaihteeksi lämmin päivä, joten emme ole tehneet iltapäivällä sen jälkeen kun hain Kampin ja Konstan hoitoon, muuta kuin iltapäivälenkin ja syönnin jälkeen on etsitty viileintä nurkkaa talon sisällä. Toivottavasti illalla kymmenen aikaan on jo viileämpää ja on mukava käydä iltalenkki koko porukan kanssa, kun Piakin saa työtunnit täyteen.

-Pasi

huh hellettä

Mitä voi tehdä tällaisella helteellä, kysyn minä vaan? Meillä ainakin jo puolen tunnin lenkki saa koirat läähättämään toisen mokoman sisällä. Tänä aamuna, kun olin lenkillä klo 4.30, niin oli aivan upea ilma. Lämmintä oli sen verran, että tarkeni t-paita päällä, muttei ollut kuuma. Vaan kukapa lenkkeilee tuohon aikaan, jos ei ole aivan pakko.

Eilen illalla, ilman hieman viiletessä, kävimme tokoilemassa. Konsta harjoitteli käännöksiä vasemmalle, sekä kaukokäskyjä. Lopuksi otettiin esille noutokapula ja voi sitä riemua. Enpä muistanutkaan, kuinka paljon Konsta tykkäsi noutokapulasta. Kampilla treenasin seuraamista pienissä pätkissä, luoksetuloa ja maahanmenoa. Seuraaminen meni ihan kivasti, kun kainalossa oli lelu. Tokoilussa käy selvästi esille se, ettei läntsyllä ole samanlaista miellyttämisen halua, kuin colliella. Läntsyn opettaminen vaatii siis huomattavasti enemmän omistajaltaan.

Tänään olisi epäviralliset agility kisat hallilla. Olemme menossa treenamaan, sillä sunnuntaina kisataan viralisesti Oulussa. Eilen tuli kisakirje, josta katsoin, että Maxi 3 olisi vain 18 kilpailijaa molemmissa kisoissa. Aika vähän. Ei se mitään, ovatpahan nopeasti ohitse. Nyt siis syöttämään koirat ja valmistautumaan illan koitokseen.

P.s Kokeilinpa minäkin noita hymiöitä osoitteesta http://www.cosgan.de/smilie.php?wahl=6&ziel=konfus. Idea siis Adeinalta ja Kipalta.

-Pia-

Reissun päällä

Vapaan viikonlopun kunniaksi lähdimme kisaamaan tangokaupunkiin eli Seinäjoelle. Lauantaiaamuna aikainen herätys, vanhukset hoitopaikkoihin ja matkaan. Matka sinne meni hyvin (mitä nyt kuljettajan mielestä edessä oli aina tumpeloita) ja olimme ajoissa perillä. Sitten valimistautumaan kisoihin. Hugo lähti radalle jo toisena. Kolme riman tiputusta ja A-esteen alastulo. Tulos siis 20 ja aikavirhettä. Kampi lähti radalle n. puolessa välissä. Pari rimaa alas, yksi esteen ohitus ja A-esteen alastulo. Olin kuitenkin tyytyväinen... TULOS.

Seuraavalle radalle starttasi koiristamme vain Kampi. Rata oli hyppyrata, ja sieltä saimme kerättyä virheitä kolmen riman ja pujottelun aloituksen verran. Rimat tippuivat lähinnä ohjaajan töpeistä, mutta ajattelin kuitenkin varata Kampille ajan hierojalle.

Kisojen jälkeen ajoimme sukulaisiin Alavuurel (heikäläisittäin kirjoitettuna). Palvelu pelas, kuin hotellissa, jos ei paremminkin. Oli iltapalaa, iltailtapalaa, saunaa, hienot lenkkimaastot ja aamupalaa. Kyläpaikasta oli hyvä ponnistaa sunnuntain koitoksiin.

Kampi osallistui ensimmäiseen kisaan. Sain psyykattua itseni hyvään vireeseen, vaikka mahassa kaiversi juuri ennen rataantutustumista juotu kahvi (mitä tästä opimme?). Radalta yksi rima alas ja tulos siis 5. Oli kuin olisi maailmanmestaruuden voittanut! Millon oltas viimeksi tehty noin hyvä rata! Kyllä joskus voi ihminen olla vähästä onnellinen.

Seuraavalle radalle starttasi myös Hugo. Rata oli todella haasteellinen jo alusta lähtien. Pasi käskytti hyvin Hugoa ja puoleen väliin rataa meni hyvin, kunnes vaikeassa paikassa hyppäsi riman väärinpäin. Jännitin kovasti muutamia paikkoja radalla. Kolmannelta esteeltä rima alas, koska käskin käsiä heilauttamalla pudottamaan sen riman. Meille tuli niin erikoinen hylky radalta, että en tiedä onko kennellekkään ennen koskaan. Kampi hyppäsi kahden rinnakkaisen hypyn välistä aivan, kuin siinä välissä olisi ollut rima. Jatkoin loppuradan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja upeasti meni ne vaikeat paikat, mitä aluksi pelkäsin. Pääsin jopa kokeilemaan pujottelussa irtaantumista sivulle ja hyvin onnistui.

Kisojen loppusaldo oli hyvä ja molemmat olimme tyytyväisiä siitä, että matkaan ylipäätänsä lähdettiin. Kotimatka sujui hyvin (kuljettajan mielestä tumpelot olivat kuitenkin taas liikenteessä). Nyt onnellisesti kotona, koirat koisivat omissa paikoissaan ja itsekkin kohta kaivaudumme vällyihin.

-Pia-

n-elikoiden elämää

Meiltä usein kysytään, että kuka on koiralaumamme pomo. Kysymykseen on vaikea vastata, sillä laumassa ei ole selkeää pomo tyyppiä, jota muut kunnioittaisivat... tai emme ainakaan sitä näe (koirat toki voivat tietää arvojärjestyksensä). Harvoin tulee mitään riitatilanteita... ainoastaan Konstan kuonossa on Hugon jättämät puumerkit parin vuoden takaisesta keppitappelusta. Muissa koirissa ei ole mitään. Miki on luonteensa puolesta kovatahtoisin kaveri laumassa. Koko ei kuitenkaan anna myöten esimerkiksi Hugon kanssa tappeluun. Olisi Hugolle pelkkä suupala. Kampin ja Konstan yhteenotot jäävät rähähtämis asteelle, sillä molemmat ovat liian pehmeitä ottaakseen yhteen kunnolla. Laumassa ainoastaan Hugo "rökittää" Konstaa esimerkiksi juostessa ohi ja Konsta väistää.

Toisaalta mitäpä sillä on väliä kuka on kukin, jos lauma elää suurimmaksi osaksi seesteistä elämää ja kukin voi olla oma itsensä.

-Pia-

Etsimisleikki

Piilottelen usein Konstalle ja Kampille makupaloja ympäri asuntoa ennen kuin lähden töihin. Pojat odottavat aina malttamattomana pääsyä tähän touhuun. Kesälomalla etsimisleikit jäivät vähiin, sillä pojat ovat olleet todella vähän keskenään kotona. Eilen sitten ajattelin, että eivät kai muista koko touhua enään ja jätin makupalat piilottamatta. Kotiin tullessa huomasin, että pojat olivat kehittelleet ilmeisesti omia etsimisleikkejä. Vessan ovi oli auki, sukka oli kuljetettu pöntön viereen ja päivällä lataukseen jätetty kameran akku oli pudonnut lattialle. Tänään sitten piiloteltiin makupaloja…

Pojilla on tiettyjä etsimisrituaaleja. Kun avaan jääkaapin pilkkoakseni makupaloja, Kampi aloittaa hervottoman vikinän ja asettuu eteiseen maahan. Konsta pyörii yleensä keittiössä. Piilottelen makupalat ympäri asuntoani ja pojat odottavat kiltisti lupaa. Kun laitan kengät jalkaani, Kampi jännittyy kuin jousi. Takapuoli nousee hyökkäysasentoon ja odotetaan lupaa syöksyä makupalojen kimppuun. Sitten kun ne maagiset sanat kuuluvat, kampin suusta pääsee aina se sama ölähdys ja sitten mennään. Ei lienee vaikea arvata, kumpi juoksee ympäri taloa kuin päätön kana ottaen makupalan sieltä sun täältä välillä muristen toiselle ja kumpi etsii hyvin keskittyneesti tutkien jokaisen nurkan huolellisesti ja hitaasti. Kumman tyyli sitten on tehokkaampi, sitä en tiedä.

-Pia-

Työpäivä ja treenipäivä

Ei ole minun kroppaani luotu tekemään aamuvuoroja, ei! Karmea väsy iski ennen puoltapäivää ja oli aivan pakko ottaa tunnin tirsat ennen kuin sännättiin treenaamaan agilityä.

Kampi treenasi edelleen niitä meille vaikeita kontakteja. Pasi kuvasi ne videolle ja niitä sitten analysoitiin. On se muuten hyvä kapistus tuo videokamera. Usein kun liian läheltä seuraa tilannetta, niin ei huomaa virheitään. Videolta voi sitten vaikka hidastettuna seurata suoritusta ja miettiä mitä voisi parantaa.

Pasi treenasi lainakoira BC Sentalla. Pasi on treenannut Sentalla vajaan vuoden ja startannut yhden kisan. Pasi otti Sentalla pienen radan pätkän, jossa ongelmaksi muodotui renkaan ohitus (renkaan takana oli A-este, jonne oli liian kova hinku) ja pujottelun lopetus. Näitä asioita sitten otettiin useampaan kertaan ja kyllähän ne sitten menivätkin oikein.

Seuraavaksi vaihdettiin lajia ja koiraa. Lähdin Konstan kanssa treenaamaan tokoa. Olen luvannut sekä koiralle, että muutamalle seurakaverille vielä kisaavani Konstalla tokossa. (mikä lie mielenhäiriö :)) Seuraaminen meni ihan hyvin. Käännökset vasempaan tuottivat ongelmia, joten niitä on harjoiteltava. Kaukokäskyt on varmaan aloitettava alusta, sillä liikkuu eteenpäin. Eipä siis ollut ihan helppo nakki... täytyy jonkin verran harjoitella ja kaivella jostain säännöt :). Ensi kerralla saa Kampikin tottistella, jos vaikka silläkin innostuisi....

Kyllä se vanhakin taitaa
-Pia-

Vaellusta ja suunnistamista

Eilen illalla lähdettiin hieman normaalia pidemmälle iltalenkille. Ajoimme Haukiputaan Isoniemeen, josta lähdimme ensin pikkutietä laavulle ja laavulta eteenpäin merkittyä ulkoilureittiä kohti Virpiniemen liikuntaopistoa. Menomatka sujui mainiosti, ilma oli mitä parhain ja reitti oli sekä tuttu että hyvin merkitty. Liikuntaopistolla päätimme juottaa koirat, vaikkakin olimme unohtaneet sekä veden että kupin autolle. Onneksi henkilökunta opistolla tuntui olevan fiksua porukkaa, joka ymmärtää myös koirien tarpeet. Niinpä Pia palasi vedenhakureissulta kunnon kokoisen ämpärin kanssa ja koirat saivat juotavaa kyllikseen.

Paluumatkalle lähdimme miettien, josko kokeilisimme toista merkittyä reittiä, jonka arvelimme oikaisevan ainakin hieman kulkua. Reitti erkani tuloreitiltämme vajaassa puolessa välissä ja siinä vaiheessa aloitimme suunnistusharjoitukset. Koska reitti ei ollut tuttu, jouduimme tähystelemään keltaisia reittimerkkejä milloin puista, milloin kivistä. Päättelimme, ettei reitti ollut yhtään sen lyhyempi kuin tuloreittimmekään, mutta tulipahan testattua.

Aikaa seikkailuumme kului yhteensä 2,5 tuntia ja matkaa arvelimme kertyneen aika tarkkaan 10 kilometriä. Eipä tarvinnut unta odotella kenenkään ja syvä hiljaisuus laskeutui kotiin päästyämme.

Tänään päivä on kulunut pääasiassa keveämpien lenkkien muodossa, joita on tehty tähän mennessä kolme. Liikkumisen iloa on lisännyt todella kaunis ilma, josta olemme saaneet nauttia tänäänkin.

Tänään näppäimistöä pääsi koskettelemaan se lauman viides uros. Kenties saan jatkaa toistekin...

-Pasi

Operaatio Kampin pesu

Juu operaatiopa hyvinkin... tosin ensimmäisen kerran 5 vuoteen sain Kampin pesuhuoneeseen ilman, että ensin olisin hakenut sen sängyn alta. Mistä kummasta koirat tietää milloin mennään tassujen pesulle ja milloin koko koiran pesulle? En lakkaa tuota kysymystä miettimästä koskaan. :) Onneksi itse pesu sujuu aina kohtalaisen hyvin ilman suurempia vastaanpanemisia.

Kuivaus onkin sitten taas oma lukunsa :). Laukka sängylle, pyörimistä, laukka sohvalle, laukka matolle, pyörimistä jne. Lopuksi vielä koko turkin nuoleminen kuosiinsa.

Kampin kuivaus operaatio

-Pia

touhua ja agilitilitilitiä

Ammupäivällä Vilma-tytteli tuli meille hoitoon. Kävimme läheisellä kentällä leikkimässä palloleikkejä sekä ottamassa muutamia kuvia tekeillä oleville kotisivuillemme. Olen alottanut kotisivujen teon jo viimetalvena, mutta jostain syystä sivut jämähtivät paikoilleen. Aika, halu ja osaaminen ei riittänyt sellaisten sivujen tekemiseen, kuin olisin halunnut. Onneksi ystäväni Minni lupasi tehdä pojille sivut, joten asiaksemme on jäännyt kuvien sekä tekstejen toimittaminen. Kiitos taas Minni!

Tässä muutama kuva palloleikeistä.





Illalla lähdimme Agility reeneihin. Kentällä oli vain sääsket seuranamme, joten saimme reenata huitomisen ohella rauhassa. Otin Kampilla kontakteja, jotka menivät todella hyvin. Kontakteissa on suuri ero siinä olenko koiran lähellä vai menekö kauemmas. Jos olen lähellä, kontakti tullaan nopeasti alas. Jos taas juoksen ohi kontaktin, alastulo on hitaampi ja oikeaa paikkaa ei tahdo löytyä. Saisinpa taottua tuon takaraivooni!!! Pasi reenasi Hugolla pienen radan, jossa oli aika avoin pujottelun syöttö. Hienosti onnistui aloitus, mutta Hugo lopetti pujottelun liian aikaisin, koska oli kiire edessä olevaan putkeen.

-Pia

Oliko se kyyn purema?

Niinpä niin, ei olisi eilistä juttua saanut päättä sanoihin "tässäpä tämän päivän tapahtumat" sillä tottahan toki silloin tapahtuu.

Olin Konstan ja Kampin sekä Vilman ja hänen äippänsä kanssa iltalenkillä. Tavalliseen tapaan koirat juoksentelivat metsässä irti. Yhtäkkiä huomasimme, että Kampi ei kulkenutkaan mukana. Pari huutokertaa riitti ja Kampi tuli kaukaa takaamme hirveätä laukkaa luokseni. Tassut olivat tahmaisessa veressä, samoin parta. Tarkemmassa tutkinnassa huomasimme, että toisessa etusessa oli pari pientä haavaa. KYYN PUREMA! Oli ensimmäinen ajatus. Kelasin nopesti mielessäni ohjeita miten toimia. Koira ei saa liikkua, ettei myrkky leviä veren mukana. 14 kg paketti siis syliin (onneksi ei ollut pitkä matka tielle). Mukanani ei tietenkään ollut kyypakkausta, eikä kännykkääkään. Onneksi Vilman äippä oli varustautunut kännyllä. Soittamaan siis Pasi paikalle. Muistin, että autossa on myös kyypakkaus. Seuraavaksi kaivelemaan päivystävän eläinlääkärin numeroa ja soittamaan sinne. Tässä vaiheessa ei näkynyt turvotusta etusessa, eikä muuallakaan. Sain toimintaohjeet pävystäjältä seurata tilannetta ja annoin myös varalta kyytapletit.

Pasi otti Kampin yöksi valvontaan, koska menin itse töihin. Koirassa ei ollut mitään muutoksia illan tai yön aikana. Selvisimme siis pelkällä säikähdyksellä. Onneksi!! Tilanteen mentyä ohi, itselle tuli aivan hirvittävä "horkka". Mielessä kävi kauheita kauhukuvia siitä mitä olisi voinut tapahtua. Mutta siis loppu hyvin, kaikki hyvin!

Luultavasti Kampi on kamppaillut metsässä jonkin eläimen kanssa. Epäiltiin siiltä. Taikka sitten sieltä löytyi joku raato. Sitä emme luultavasti saa koskaan tietää.

Mikä oli tämän tositarinan opetus? Muistetaan pitää kännyt ja kyytapletit mukana aina, kun kuljetaan koirien kanssa metsällä.

-Pia-

Arkista aherrusta

Viimeyönä oli Konsta ja Kampi ensi kertaa kuukauteen keskenään kotona, koska olin töissä. Pasilta loppui loma, joten koiranhoitopalvelu päättyi. Hyvä niin minun kannalta, sillä en tiedä kuinka olisin paisunut, jos tätä lenkittömyyttä olisi vielä jatkunut pitempään. Hyvinhän se yksinolo oli mennyt, nukkuneen näköisiä elikoita tuli aamulla ovella vastaan.

Päivällä haimme ystävämme Vilma-sheltin meille muutamaksi tunniksi hoitoon. Käytiin lenkillä porukalla. Pojat osaavat käyttäytyä hyvin Vilman seurassa... paitsi silloin, kun Vilmalla on juoksu alkamassa tai loppumassa. Silloin Vanhaparta Konstakin muuttuu nuoreksi sälliksi ja voi sitä vokinaa. Vilma on ihana pieni olento, johon on mukava käyttää hoivaamisviettiä. Vilma saa syödä meillä lautaselta ja se rakastaa olla sylissä. Terveisiä vaan Minni :).

Tässäpä tämän päivän tapahtumat. Ensi kerralla uudet kujeet!

-Pia

Hakuiluja ja lentämistä

Tänään olikin tapahtumarikas päivä. Aamuksi oltiin sovittu treffit Isonniemeen esineruutuihin. Koirat pääsivät tälle kesälle ensimmäistä kertaa hakemaan esineitä metsästä (ok, ollaan saamattomia). Vähäisestä reenaamisesta huolimatta päätettiin ottaa täysikokoinen esineruutu "valmiilla" esineillä. Kaikki meni todella hienosti. Jokainen koira tiesi heti mitä metsästä haetaan. Siitä se innostus lähti, lisää reenejä!!!

Hugo laukkaa

Kampi vauhdinhurmassa.

Seuraava juttu ei liity mitenkään koiriin, mutta haluanpa sen kuitenkin tässä mainita. Iltapäivällä vietettiin "erään nimeltä mainitsemattoman" synttäreitä. Jotain erikoista piti keksiä, joten varattiin lento pienlentokoneella Oulun yllä. Olihan hienot maisemat lintuperspektiivistä!

Huppailua keskustan yläpuolella.

-Pia

n-elikoiden blogi avattu

Tervetuloa seuraamaan n-elikkolauman elämää. Blogi siis kertoo tarinoita ja tapahtumia neljästä nelijalkaisesta laumamme jäsenestä ja kahdesta kaksilahkeisesta. Nelijalkaiset ovat: Pitkäkarvainen collie "Konsta" 10 vee, Australianterrieri "Miki" 10 vee, Sakemanni "Hugo" 7 vee ja Kromfohländer "Kampi" 5 vee. Siis hyvin sekalainen seurakunta ja jo hieman iäkäskin. Näppiksen ääressä toimii kumpi kaksilahkeisista kerkeää ja viitsii.

Toivottavasti viihdyt seurassamme!

-Pia ja Pasi