Haaste: Konstan 7 totuutta

Sain länderi Aasalta haasteen, jossa pitäisi kertoa itsestä seitsemän totuutta. Hmm... mistähän lähtisi liikkeelle.

1. Olen aika verkkainen kaveri. En ymmärrä miksi noilla nuoremmilla on aina niin kiire. Autoon pitää kiivetä nopeesti, sisälle pitää mennä nopeesti, haistella pitää nopeesti ja sitä rataa. Menkööt ne eellä joilla on kiire, mä tulen sitten perässä.

2. Olen nautiskelija. Syön ruokani aina nautiskellen, jokaisen suupalan maistellen. Jälkkäriksi saan aina AB -piimää ja kaikki pipanat ja riisin murut pitää olla syötynä ennen kuin sitä voi kaataa kuppiin.

3. Nukun yöni sängyssä. Joskus kaksjalat marmattavat, kun nukun poikittain vallaten yli puolet sängystä. Olen ehdottanut isomman sängyn ostoa :).

4. Paras leikkikaverini on Vipu. Otetaan aina joskus pikku painimatsit. Joskus myös koulin Vipua. Täytyyhän sitä opettaa kakara arvostamaan ja kunnioittamaan vanhuksia.

5. Olen mustis noille nuoremmille. Ärsyttää, kun ne pääsevät aina Pian tai Pasin kans tekemään kaikkee kivaa ja mä pääsen enää TOSI harvoin... ihan liian harvoin mun mielestä.

6. Osaan VAATIA rapsutuksia ja makupaloja. Osaan katsoa sopivat hetket milloin on otollisin hetki rapsutuksille. Pia varsinkin on helppo nakki... se rapsuttelee mua ihan huomaamattaan ja ehdottomasti omantunnon tuskissaan. Makupaloja saan tietysti lohdutukseksi kun nuoremmat pääsevät rientoloihin. Uusin käsky, milloin tulee varmaa nakkia on "Vipu tule!" Silloin kannattaa olla paikalla.

7. Kesällä tehtäviini kuuluu hengenpelastus. Nuo hullut ihmispolot täytyy pelastaa vedestä, sillä ne menevät aivan liian kauas uimataitoonsa nähden. Varoitusäänenä käytän kimeää vinkumista ja pyörin varalta koko ajan uimarin ympärillä. Yritän raapimalla saada ne takaisin rantaan, mutta siitä ne ryökäleet vaan suuttuvat. Onneksi nyt on talvi, eivätkä nuo harrasta avantouintia.

Koska Aasa haastoi mut, niin mä haastan Aasan pojan Hugon mukaan tähän totuusleikkiin. Toinen haaste menee sitten lampuri Helgalle erinomaisen asuinkaupunkinsa takia.

-Konsta-

Konsta 12 v.

Jos et ole nuori, olet vanha.
Voit vain valita sen, oletko
aikuisnuori, nuorekas vanhus, hyvin
säilynyt varhaisaikuinen tai kypsään
ikään ehtinyt.
(Matti J. Kuronen)


12 yhteistä vuotta takana! Kiitos Konsta näistä opettavaisista vuosista. Paljon ollaan keretty maailmaa näkemään ja yhteisiä asioita tekemään. Olet ollut helppo ja äärettömän kiltti koira, aina kuitenkin halukkaasti valmiina töihin. Toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä vuotta jäljellä! Onnea elämäni koira!

T: Pia

& Pasi




Konsta 7vk. (kuva: Anne Myllyoja)

Että sellanen kisaviikonloppu

Kampilla oli taas urakka liitää neljän startin verran viikonloppuna. Tai koirassahan urakka ei pahemmin näkynyt, mutta ohjaaja hyytyi loppua kohden. Tulokset eivät päätä huimanneet. 3 x hylky ja viimeiseltä radalta vitonen. Lauantai oli aika rankka päivä, kun kahen aikaan mentiin hallille ensin katsomaan Paavo -länderin kisauran aloitusta. Paavo nappasi hyllyt tuleville pokaaleille. Hienosti oli kaveri kehittynyt, varsinkin eka rata oli mainio. Nyt on pää auki, siitä vaan seuraaviin kisoihin ilmoittautumaan! Paavon kisojen jälkeen hurjaa kyytiä kotiin vaihtaan kuivat sukat jalkaan, lenkittään koirat, kauppaan, kotiin syömään ja takaisin hallille odottamaan Kampin startteja. Pakkasta alkoi olemaan jo -12 - -17 astetta, joten naputtelin webastoa päälle aina kun kävin autolla. Ei olisi kannattanut, sillä kun kotiin oltiin lähdössä n. klo 22.30 niin eihän se auto inahtanutkaan parkkikselta. Perhanan Wee oli syönyt akun tyhjäksi. Miksi pitää olla tollasia hienouksia, jos niitä ei saa edes käyttää?!? Ei mene naisen kaaleen, ei. No onneksi apua löytyi vielä niinkin myöhään ja saatiin auto käyntiin. Kiitos Unnin "emäntä" ja "isäntä" virrasta!

Niin ne kisat, parit hylyt siis tuli lauantaille. Oikein mallikkaita ratoja, ei edes rimoja tippunut, mutta jossain kohtaa joku moka ohjaajalta ja tadam, Kampi salamana väärällä esteellä. Tässäpä katsottavaksi lauantain hyppyrata, josta hylky muurin ohituksesta. Kiitti Tarja Vidiosta!




Sunnuntaina oli sitten mielestäni hieman heikompia ratoja. Ohjaajalla käskyt myöhässä tai ohjauslinjat hukassa ja koiralta tippui enemmän rimoja. Tällaista tää on... seuraavaksi kisataan ehkä kuukauden päästä... toivottavasti paremmin tuloksin.

-Pia-

Vipu 1.vee

Meidän pieni hörökorva täyttää tänään yksi vee! Taas pakko sanoa, että aika on mennyt hurjaa vauhtia! Se pieni pentu jonka hain n. 10 kk sitten Kipalasta on nyt jo iso poika. Vipu on huoleton hulivili, jonka suurin huoli tällä hetkellä on keksiä paras iskurepliikki tyttöjen maailmassa. Muuten Vipua ei maailman meno paljon paina. Kaverista ei saa tosikkoa tekemälläkään vaan kaikkiin asioihin osallistutaan tietynlaisella huumorilla. Äärettömän utelias Vipu on. Se on kaikissa kotitouhuissa aina mukana oli sitten kyse imuroinnista tai ruoanlaitosta. Suurin ero Kampin ja Vipun välillä on se, että Kampi viihtyy omissa oloissaan eikä sitä kotona huomaa ja Vipu on aina läsnä... hyvällä tavalla. Kampi ei myöskään pysty rentoutumaan sylissä, tykkää ja hakeutuu rapsuteltavaksi kylläkin, mutta ei "relaa"ja Vipu taas hakeutuu liki meitä nukkumaan ja saattaa köllistellä pitkät tovit sylissä. Vipun cool -asenteesta kertoo sekin, ettei sen tartte rähistä vastaantulijoille vaikka Kampi rähähtäisikin vieressä. Melkoinen vetojuhta Vipu kyllä on, voimaa on kuin pienessä pitäjässä. Opetusmetodit vetämisen poistoon on tiedossa, jaksas vaan alkaa siihen ruljanssiin.

Harrastuskoirana Vipu on kyllä mainio. Agility on ja tulee olemaan ykkösharrastus Pasin kanssa. Vielä sen opettelussa ollaan hyvin lapsen kengissä, mutta kiirettä ei ole. Ja se toko... Vipun innokkuus tokoa kohtaan on kyllä yllättänyt minut. Tokossa on tarkoitus pitää huisin hauskaa ja katsotaan kuinka pitkälle se riittää. Pääasia, että koiralla säilyy into ja halu myöhemmässäkin vaiheessa.


Onnea Vipun sisaruksille! Monia ihania ja hauskoja vuosia teille! Pidetään lippu korkealla! Kiitos kasvattajalle ihanasta kakarasta! Tällä hymy- ja naurumäärällä ollaan saatu monta lisävuotta!

T: Pia & Pasi

Onnellinen tokoilija

Täällä kirjoittaa onnellinen tokoilija! Toivottavasti Vipukin on edes vähän samaa mieltä kanssani tokoilusta... siis että se on kivaa ja eritoten hauskaa. Ainakin taas Vipulla oli kysyvä katse päällä koko ajan kuin odottaakseen mitä seuraavaksi tapahtuu. Otettiin pienissä ryhmissä sivulle tuloa niin että toiset arvostelivat sen. Apuna käytän vielä jonkun verran kättä, mutta sivulle tulo on jo mukavan nopea ja suora. Sitten otettiin vielä ryhmässä luoksepäästävyysharjoituksia, missä vieras ihminen tuli kättelemään ohjaajaa. Eka Vipu meinas ryykiä tervehtimään tulijan, mutta kun otin tarkemman kontaktin Vipuun, niin ei enää lähtenyt.

Halliin oli laitettu tehtäväpisteitä, missä oli aidan siivekkeitä ja tolppia erilaisissa rykelmissä. Niitä sitten piti kiertää koira sivulla (ei seuraamista). Siinä tuli vähän jumpattua koiran kroppaa, kun kääntyiltiin oikealle ja vasemmalle tiukoissa mutkissa.

Ja yks saavutus oli minuutin paikalla olo! Tosi kivasti meni nyt eka käskyllä maahan. En puuttunut vielä vinoon asentoon, täytyy miettiä miten sen korjaan. Yhesti palkkasin minuutin aikana ja matka koirasta oli vaan muutaman metrin. Mutta silti olen kyllä tosi tyytyväinen suoritukseen!

No enpä olisi kyllä vähän aikaa sitten uskonut, että tokoonkin voi hurahtaa. En ole siitä koskaan aikaisemmin niin hirveesti nauttinut. Ehkäpä olen löytänyt nyt jonkinmoisen punaisen langan... toivottavasti saan sen pidettyä enkä ainakaan putoa kovin korkealta... tai ainakaan kovaa :)

-Pia-

Pikku otus ja liitoa

Meillä kävi eilen sellainen pieni otus. Tai ainakin Vipun mielestä kopassa liikkui ja äänteli joku otus. Aluksi Vipu ei edes tajunnut kopassa olevan mitään elävää... uusia hajuja vaan piti kovasti haistella... kunhan Minnan moikkaamiselta kerkesi. Ai, että koirista olikin mukavaa nähä Minna, Vilma ja Penni shelttien emäntä. Pojat kiittävät tuliaisista, luut maistuivat makoisilta! Tytöt oli jätetty kotiin juoksuttelemaan, sillä molemmille juoksu sattui yhtä aikaa.


Omituinen otus????

Niin, se kopassa oleva "otus", kuoriutui hetken päästä ja sieltähän paljastui pieni Eeli -poika. Eipä siinä Vipullakaan enään ollut mitään ihmettelemistä. Kauheesti piti tutkia ja nuuskutella pikkuista.


Eeli ja Vipu tekevät tuttavuutta

Vipulla alkoi eilen Active Dogin agilityn jatko2 -kurssi. Itse en päässyt paikalle, kun jäin kotiin valmistautumaan yö-vuoroon, mutta kuulopuheiden mukaan kivaa oli ollut. Treenit olivat sisältäneet eteenmenoja / irtaantumisia, putkeen lähetyksiä ja paljon lelulla leikkimistä. Pujottelua oli kuulemma otettu puolikkailla kepeillä remmin kanssa niin, että lelu oli ollut päässä. Kurssissa piisaakin opettelemista 6 kerran verran... varmasti paljon uusia juttuja tulee tuona aikana. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla.

-Pia-

Kylässä Sentalla ja Ruskalla

Melkein päivä vietettiin Tyrnävällä. Mikäs siinä oli vietellessä... päästiin moikkaamaan aina yhtä ihana ja iloinen Senta ja vauhdikas Ruska. Oli ehkä alkuvuoden komein ilma, joten päästettiin koko lauma pelloille juoksemaan. Pojilla siis oikea onnen päivä... Vipu ihastui heti temperamenttiseen Ruskaan ja Ruskahan juoksutti Vipua oikein olan takaa. Miki taas hokasi, että Senta on hieman rauhallisempi liikkeissään, joten pappara otti Sentasta iskukohteen. Pelloilla siis mentiin pitkälle "majakka ja perävaunu" tyyliin. Katja napsi pojista hienoja kuvia! Tuhannet kiitokset Katja!











Saatoin myös reilun kuukauden urakkani päätökseen viimeistelemälläni Sentan ja Ruskan uudet sivut julkaisukelpoisiksi. Pientä hiomista vielä jäi, mutta millonpa sitä olisi kaikkeen täysin tyytyväinen... Kiitos Katja tästä "harjoitustyöstä", oli ilo tehdä tyttärien sivut! Ja kiitos lahjakortista... olen taas hieman lähempänä omaa unelmaani :).

-Pia-

Ystävänpäivätervehdys

Kaikille ystävillemme, tassullisille ja tossullisille, sydämellistä ystävänpäivää!

T: Pasi, Pia & tassulliset

Kisaviikonloppu pulkassa

Neljän kisan viikonloppu on taas takanapäin. Kisat menivät hyvin Kampimaisesti. Ei siis yhtään nollaa. Molempien päivien ekat radat olivat tosi hyviä, toiset ei sitten niin hyviä. Ekalta radalta viimeiselle esteelle asti nolla ja sitten hyvin kampimaiseen tyyliin viimeisen riman tiputus. Toisella radalla Pasi oli myöhässä monessa paikkaa ja hylkyhän sellaiselta radalta tuuppaa tulemaan.

Sunnuntaille uusi yritys. Eka hyppyrata. Monissa paikoissa loistavaa ohjausta Pasilta. Nopeita käännöksiä, mutta sitten paikka, missä tulee esiin Kampin heikkous. Takaaleikkaukset ovat hyvin epävarmoja Kampille, joten Pasi päätti vääntää paikkaan valssin. Pasi oli koiran hyppylinjan edessä ja mitäpä sitä koira muuta voi kuin pudottaa riman. Siinäpä siis harjoituksen paikka...

Tokalle radalle taisi jo väsymys painaa ainakin ohjaajan jaloissa. Kinkkisissä paikoissa Pasin ohjaus taas myöhässä ja se näkyi rimanpudotuksina ja yhtenä kieltona. Radalta siis 15.

Sellainen siis se viikonloppu... ei mitään huippu tuloksia, mutta kahteen rataan voi olla tosi tyytyväinen. Pari ihmistä kehui kisoissa, kuinka paljon paremmin Kampi kulkee Pasin ohjaksissa. Ei kait se mikään ihme olekaan... onhan tolla nopsemmat jalat :). Jos kiinnostaa, viikonlopun tuloksia voi katsella täältä.

-Pia-

Sairaisiin liittyi vielä yksi

Konsta sairastaa taas eturauhastansa... eilen Pasi käytti Konstaa lekurissa. Sai perinteiset hoidot mitä ennenkin ja samalla Pasi varasi ajan kastrointiin maaliskuulle. Nyt sitten on Konstan aika luopua sukukalleuksistaan... varmaan oikein mieluinen 12 vuotis synttärilahja . Vaan eipä tuo ole noita ennenkään tarvinnut... eikä olisi tarvinnu myöhemminkään. Päästäänpähän noista eturauhasvaivoista ja leikkauksenkin uskaltaa tehä, kun vanhus on vielä niin hyvässä kunnossa. Ainut mikä mua arveluttaa on luonteen muutos. Aina hormonipiikin annon jälkeen Konsta muuttuu masentuneeksi ja kärttyiseksi... ja NÄLKÄISEKSI. Mutta pienempi paha tietty tuokin, kuin ainaiset tulehdukset.

Pasi käytti eilen myös Kampia hoidossa, eli osteopaatin käsittelyssä. Rintaranka oli ollut tosi jumissa, muuten tavis jumeja. Viikonloppuna nähdään miten käsittely on auttanut.

Vipu popsii vielä antibiootteja ja nyt ruoka on vaihdettu kokonaan kide-ruoaksi. Teräsvatsa ei reagoinut vaihtoon mitenkään, ihanaa! Parin viikon päästä käydään katsomassa ovatko kiteet hävinneet... toivottavasti.

Käytiin me tänään tokoilemassakin. Taas oli halli täynnä porukkaa... mutta nyt Vipu oli kivasti hallinnassa. Katsekontaktin se on ainakin sisäistänyt. Aina kun kädessä on makkara, Vipun katse hakeutuu kasvoihini. Helppoa palkkausta siinä ootellessa. Tänään kiemmurreltiin estesiivekkeitä katsekontaktilla, harjoiteltiin seisomista ja otettiin hyppyä. Kotiläksyksi saatiin seisomisen ja luoksepäästävyyden harjoittelua. Ens kerta meillä jääkin väliin iltavuoroni takia.

Sitten muisteloa keskiviikon upeista säistä. Nyt ne muisto vaan, kun nollakeli vei puista ja melkein maastakin lumet.


yks juoksee yksin


toinen juoksee yksin


Sitten juostaan kaksin


Suuruudenhulluko???


Kuka vetristäisi vanhusta?


Joko mennään?

Jos joku miettii miksi Miki ei useinkaan näy kuvissa, niin se ei johdu siitä, että Miki olisi jätetty kotiin. Miki vaan kulkee aina kantapäiden takana ja osaa väistellä lahjakkaasti kameraa. Sen takia sitä ei noissakaan kuvissa näy.

-Pia-

Kaks kun tervehtyy...

Tai on ainakin tervehtymään päin, niin yks sairastuu. Sainhan se minäkin sen kuumetaudin sitten. Oikeestaan vaan ekan yön (sunnuntai/maanantai) olin kunnon kuumeessa aamuun asti, mutta sitten on ollut vaan sellaista pientä lämpöä. Kotona on jotain pystynyt touhuamaan, sillä aivan sänkypotilaaksi en ole joutunut. Pääkipu on välillä kaatanut sänkyyn, mutta muilta flunssan oireilta olen välttynyt.

Vipu on tervehtynyt hyvin. Pissa on jo aivan normaalia. Uusi ruoka on maistunut samaan malliin kuin vanhakin. Nyt vielä syödään puolet ja puolet periaatteella, mutta loppuviikosta vaihdetaan kokonaan uuteen ruokaan. Vipulla on kyllä teräsvatsa, joten ei ole tarvinnut pelätä tuota ruoan vaihtoa. Kampi on kans samanlainen, ihan sama mitä syö niin ei ole juuri ripuloinut. Toista ovat nämä meidän vanhukset...

Tokon kotiläksyä ollaan Vipun kanssa treenailtu. Eli liikkeestä seisomista. Vipun kanssa on niin mukava tehä, kun se jaksaa miettiä ja pähkäillä juttuja ja jos ei heti onnistu niin istahtaa kattoon mua tyyliin "emmä tajuu, helpota vähän"! Kampi on aina paennut paikalta, kun on ajatusta vaativista tehtävistä kyse. Tosin nykyään mua vaan naurattaa Kampin tempaukset ja teen asiat sille niin helpoksi, ettei paine kasva liian suureksi. Uusin Konstan ja Kampin "hyödyllinen" temppu on pesuvadin kiertäminen. Etutassut vadille ja takatassut kiertää vatia. No, temppu on molemmilla siinä vaiheessa vasta, että takajalat yleensä liikkuu, Kampi on hiffannut asiaa hieman enemmän kuin Konsta. En tiedä johtuuko siitä, että Kampi osaa tarjota toimintaa naksun avulla. Konstalle en ole ikinä naksua käyttänyt, enkä opettanut tarjoamaan toimintaakaan.

Pasilla on viikonloppuna mukava urakka, kun pitäisi hilipasta Kampin kanssa neljä rataa. Saa nähä miten flunssasen kunto kestää...

-Pia-

Sairasta porukkaa

Joku virusaalto on taas vaihteeksi iskeytynyt meihin. Pasi makaa jo kolmatta päivää kuumeessa. Mulle on tietty jäänyt koirien lenkitykset tykkänään. Melkoista organisointia neljän koiran kanssa, mutta hyvin on toistaiseksi menny. Tänään aattelin, että pakkaan taas koirat autoon ja ajelen metsään lenkille. Siellä olisivat saaneet purkaa energiaansa mielin määrin. Yöllä vaan oli satanut lunta tosipaljon, joten säälin sen verran töppöjalka Mikiä, että päätinkin käydä pyörätielenkin kahessa eri osassa. Niin, itellä vaivana on jonkinmoinen penikkatauti säärissä. Kävely on lähinnä puujalka kävelyn tyylistä. Kaikkein häjyimmältä tuntuu kun koirat vetävät ja joutuu kulkemaan lujempaa kuin jalat antaisivat myöten. Sinnillä kuitenkin mennään. Viime yönä töissä alkoi kurkkua kaihertaa inhottavasti... tänään olen yrittänyt lääkitä itteeni, jotten sairastus samaan tautiin mikä Pasilla on.

Sitten on vielä yks sairas koiralaumassa... Alkuviikosta Vipun pissassa oli taas verta ja pissaaminen oli sellaista tiristelyä. Pari päivää seurattiin tilannetta ja torstaille saatiin aika ell:iin. Tuota vaivaahan on siis ollut aijemminkin ja sitä on hoidettu antibiooteilla, vaiva on kadonnut hetkeksi, mutta palannut taas kiusaamaan Vipua. Pissanäytteen kanssa mentiin siis torstaina lekurille. Kaikki meni lekurissa siihen asti tosi hyvin, Vipu oli oikein hyväkäytöksinen otus, kunnes alettiin utraamaan virtsarakkoa. Kauheeta oli maata selällään patjojen välissä pöydällä, kun tungettiin jos vaikka minkä moista mönjää mahaan. Sisukas sissi yritti kokoajan pungertaa itseään ylös, kuitenkaan siinä onnistumatta. Virtsarakko oli liian tyhjä ultraamiseen, joten mitään ei tälläkertaa löytynyt. Saatiin uusinta ultraan seuraavalle päivälle aika.

Seuraavana päivänä sitten uusintayritykselle. Tällä kertaa varmistin rakon täyteyden kantamalla Vipun autosta ell aseman ovelle. Traumoja ei ollut edelliskerrasta jäänyt, sillä sisään mentiin tosi reippaasti. Vasta kun sama vastaanottohuoneen ovi avautui mikä edellisellä kerrallakin, niin huomasin Vipussa pientä epäröintiä. Nyt kuitenkin utraus sujui paljon paremmin ja ultrassa näkyi pientä hiekkaa, niin kuin ell sanoi. No virtsakokeesta selvisi, että se hiekka oli virtsakiteitä. Siihen lääkkeeksi saatiin kideruokaa säkki ja antibiootit. Kontrolli ultra on sitten 2-3 viikon päästä, jossa selviää ovatko kiteet kadonneet. Helpottaa nyt, kun tiedetään mistä oireet johtuu. Toivottavasti selvitään näillä hoidoilla, eikä uusintoja tulisi.

Oli muuten aika hupaisaa, kun perjantaina jouduin vielä ottamaan Vipulta virtsanäytettä. Sain lekurilta astiaksi kaarimaljan ja painelin Vipun kanssa pihalle. Malja oli helppo saada täyteen, kun virtsarakko oli täysi, mutta ongelmaksi muodostui suorastaan myrskyinen ilma. Maljassa ei tietenkään ollut kantta ja kun käännyin takaisin päin niin oli hurja vastatuuli. Ajattelin, että jos tästä nyt tuuli riuhtaisee maljan kädestäni, niin olen kirjaimellisesti kusessa. Pakko sitten oli kääntyä itse tuulen eteen ja peruuttaa takaperin ovelle. Mummo kadulla katsoi mua pitkään ja taisipa sanoakin jotain, mutta en onneksi kuullut mitä. Huokaisin helpotuksesta, kun säilyin perille asti kuivana.

Perjantaina käytiin Vipun kans tokoilemassa ja nyt kyllä voin sanoo, että lähdin hallilta hymyillen kotiin. Ryhmässä ei ollut kuin viisi koirakkoa, joten hallissa pysty hyvin ottamaan omaa tilaa. Alku näytti pahalta, kun heti hallin ovella oli vastassa Vipun unelmatypy. Mutta onneksi se unohtui, kun alettiin tekeen töitä. Suurimman osan ajasta Vipu tapitti mua ja pääsin siitä palkkaamaan reilusti. Välillä sain itsekkin hengähtää, kun koko aikaa ei tarvinnu olla ihan skarppina. Meidän kompastuskivi on edelleen se maahanmeno. Ilman mattoa se on kuin hidastetusta filmistä ja siihen tarvitaan ehdottomasti käsimerkki avuksi. Maton kanssa se on paljon nopeampi. Paikalla olo oli kuitenkin tosi hyvä sitten, kun menee maahan.

Tässä kait tärkeimmät näiltä muutamalta päivältä. Menen juomaan taas jotain rohtojuomaa ja yritän karkoittaa virukset kauas pois.

-Pia-

Tokon kotitehtävä

Eilen tupsahti s-postiin kotitehtävä Vipulle ja mulle tokotreeneihin. Tehtävänä on harjoitella katsekontaktia eri paikoissa ja perusasentoa. Eka meillä sujuukin varsin mallikkaasti, sillä katsekontaktia harjoitellaan päivittäin arkisissa asioissa (vapaana olo ja ruoan saanti). Sivulle tuloon tarvitaan vielä käsiapua tai muuten sivulle tulo on vino. Samoin vauhtia saisi olla lisää.

"Emäntä" sai lisätehtäväksi etsiä netistä tokon kilpailusäännöt ja google löysi ne helposti. Tehtävässä piti pohtia mitä taitoja koira tarvitsee alokasluokan liikkeiden suorittamiseksi ja mitä taitoja omalla koiralla jo on ja mitä puuttuu. Siinäpä siis kunnon pähkinä purtavaksi...

Mitä Vipu osaa:

Luoksepäästävyys: Voisko sanoa, että ainut varma liike. Vaikka Vipu onkin varautunut, niin antaa kyllä koskea vieraiden ihmisten itseensä... tai on tähän asti antanut *koputtaa puuta*.

Paikalla makaaminen: Luvattoman vähän harjoiteltu. Makaa ehkä n. 30 s. remmin matkan. En ole paljon pitempää aikaa vielä pitänyt. Kestää kuitenkin mun liikkumisen sivusuunnassa ja koiran takana.

Seuraaminen kytkettynä ja taluttimetta: Seuraamista mennään vieläkin 2 -10 askeleen pätkissä. Siihen asti säilyy innokkuus ja katsekontakti. Pitempää pätkää en ole vielä uskaltanut ottaa. Paikalla käännöksiä ollaan jonkun verran harjoiteltu, mutta ei esim. täyskäännöksiä muutamaa kertaa lukuun ottamatta ollenkaan. Juoksua ei olla harjoiteltu.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Olen käyttänyt apuna mattoa, johon Vipu menee nopeasti maahan. Kävellään kohti mattoa ja kohdalla annan käskyn. Ilman mattoa maahanmenot ovat HYVIN hitaita.

Luoksetulo: Luoksetuloon ollaan haettu vain iloisuutta ja vauhtia leikkimällä. Ei siis oikeestaan ollenkaan vielä perusasentoa mukana.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: eipä olla paljon treenailtu... ajattelin käyttää tähän apuna kosketuskeppiä ja "vaappua" johon kosketuskeppi laitetaan.

Estehyppy: Autsss... tänkin treenaaminen on totaallisesti jäänyt... esteen yli Vipu osaa hypätä, mutta takana seisominen ja muu esteeseen kuuluva on unohduksissa.

Olipa se hyvä pohdinta, kun tuli oikein nähtyä itekkin konkreettisesti missä mennään. Ei tosiaankaan olla vielä mihinkään kokeisiin menossa, mutta tiedetään nyt miten paljon on vielä tehtävää, jos joskus kokeisiin mielitään. Tässähän tuo tuli samalla tehtäväkin tehtyä... ainaskin melkein.


Täynnä/ full. Etsi parkkisi muualta.

-Pia-

Vuoden ekat tokotreenit

Käytiinpä tuossa Vipun kanssa vuoden ekoissa möllitokotreeneissä. Oli aika rankat treenit meille molemmille. Vipun aivot on nyt vähän niin kuin narikassa ja jätkän pallit painaa 100 kiloo. Minä yritän parhaani mukaan pitää Vipua "käynnissä" ja kiertää mahollisimman kaukaa kaikki nartut. Jos en treeneissä koko aikaa pitänyt Vipuun kontaktia, niin se käytti tilaisuuden hyväkseen etsien sopivia morsianehdokkaita. No, ei passaa ottaa tuosta tilanteesta kauheesti paineita. Kait se vuodessa ohi menee... jos menee.

Niin, tänään tulee Vipulle täyteen 11kk 1pv. Kasvettu on kovasti vajaassa vuodessa. Kuvat otettu samasta paikasta ja välissä n. 9kk


Kampi ja Vipu 9vk


Kampi ja Vipu 11kk

-Pia-

Aurinko pilkisti viimeinkin

Eilen se sitten näkyi se punakellertävä möllykkä taivaalla. Pakkasta rapiat 10 astetta. Siis oiva keli lähteä metsään koirien kanssa samoilemaan ja kamera kainaloon. Pikkasen myöhästyin parhaimmasta valosta, kun ei se jokapaikassa paistanutkaan. Vipu näissä kuvissa mieliharrastuksessaan:


Kato, mulla on kepu


Löytyskö tälle piilopaikkaa?


Tähän mää tän piilotan


Näkikö kukaan?


Tyyt, tyyt, leveä kuljetus!


Aurinkohepuli


Lirpun, lirpun

Aurinko paistaa työrintamallekin. Huomenna pitäisi lähteä tuttuun taloon töihin. Tehtävät ovat kyllä uusia, joten siinä mielessä tosi kiva. Aika kului kyllä hyvin kotonakin poikien kanssa, mutta palkkapäivä varmasti maistuu nannalta. Työrupeaman pituudesta ei vielä mitään tietoa, viikko, kuukausi vai pitempään, sillä olen vuokrausfirman palkkalistoilla.

-Pia-

Kamu 8vk

Tällaista pikku miestä käytiin tänään katsomassa. Onneksi ei pentukuume päässyt iskemään, on nimittäin vielä tuoreessa muistissa Vipun pikkupentu ajat. Mutta suloinen oli tämä Kamu, oikein nätti pojanviikari.

-Pia-

Filmitähtenä ja testiryhmässä

Aamupäivällä lähdettiin kotoa ensin Vipun agitreeneihin ja sen jälkeen agituomaripäiville testikisaajaksi Kampilla. Puoli 7 illalla oltiin kotona hyvin kovin nuutuneina.

Vipu treenasi seurakaveri Sisun kanssa. Vipu pääsi sitten oikein filmitähdeksi ja saatiin treenit itelle digiversioina. Meillä kun on sellanen aatamin aikuinen videokamera, joka tallentaa vaan kasetille. Toisaalta hyvä niin, sillä vois olla aika äkkiä tukossa blogi taikka kotisivut, kun pääsisin vauhtiin.

Vipulle tuli yhdellä kertaa opeteltavaksi monta uutta asiaa... takaaleikkaus, takaakierto sekä sylikäännös. Tässäpä pari pätkää kateltavaksi. Laittakaa äänet pois...






Tuomaripäivillä oli monta tuttua tuomarikokelasta, mutta paljon oli kyllä sellaisiakin kasvoja, joita ei tunnistanut. Vipu kävi mittauspisteessä kolmen eri tuomarikokelaan mittauksessa. Korkeimmillaan mittaustulos näytti 42.8cm ja matalimmillaan 41.8cm. Tiukaksi menee medi/maxi rajan kanssa. Eihän Vipu tosta enään kasva, mutta kuinka paljon tulee massaa joka sitten nostattaa säkää. Ei meillä mitään maxia vastaan ole, mutta kun Vipu jotenkin tuntuu niin pieneltä.

Kampi meni kolme rataa, joista eka meni tosi nappiin ja kaks seuraavaa ei niin nappiin. Pitkästä aikaa loikkasi A:n kontaktin, jota on viimeksi tehny ties millon. Pohdittiin siinä sitten, että voiko kova ja hieman liukas mattopohja tehdä alastulon epämiellyttäväksi, sillä Kampi ei ollut ainoo aalta loikkaaja. No, enivei huomenna olis uudet radat mentävänä, sillä kokelailla on testiarvostelut.

Jokohan se sauna olis lämmenny?!?

-Pia-

Viikonlopun treeninkejä

Niin se vaan Pasin lomakin loppui ja arkinen aherrus alkoi. Minä reippaana (NOT) nousin samaan aikaan Pasin kanssa ja tein normi aamutoimet, kuin työpäivänä konsanaan. En kuitenkaan mennyt töihin vaan muille asioille ja Pasin kyydissä pääsin sopivasti kaupunkiin. Nyt sitten jo kotona koneella istun ja neljä koiraa koisii ympärillä.

Lauantaina käytiin Kampin ja Vipun kanssa hallilla. Sielläpä olikin tosi haasteellinen kuvio jossa paljon vaikeita kohtia. Välistävetoja, jotka ovat Pasille vaikeita, mutta menivät hyvin hetken treenailun jälkeen. Mutta se sylikäännös... on se vaikee. Sitä siinä sitten hetken jankattiin, ilman vauhtia meni ihan hyvin, mutta vauhdin kanssa tuli heti tökkejä. Minä yritin parhaani mukaan neuvoa ja keksiä ongelmakohtia, mutta enpä tuota itekkään sen paremmin osaa. Täytyy varmaan pyytää joku sylikäännön hallitseva meitä opastamaan.

Vipulle sitten Sari suunnitteli radan. Eipä ole Vips noin montaa estettä peräkkäin mennytkään, mutta onhan se hyvä tietää missä mennään. Radalla oli rengasta, hyppyjä, putkea ja pujottelu. Eka kierros meni hieman haparoiden, kun Pasia jänskätti ja Vipu koko ajan odotti, että milloin tulee palkka. Putken suut olivat vähän hukassa. Toinen kierros meni jo huomattavasti paremmin. Ohjeeksi saatiin: kokonaisen pujottelun opettaminen, pujottelun aloituksen opettaminen ja putkien ohitustreenit.

Sunnuntaina keksin lähteä läheisen supermarketin parkkikselle treenaileen Vipun kanssa tokoa. Uusi paikka näytti kiehtovan sen verran, että mulla oli melkoinen työ pitää Vipun nokka ylhäällä. Joten kuten siinä onnistuin, mutta kun otin noutokapulan esiin, niin Vipun ilme muuttui tyyliin "toi kapula ei vois vähempää kiinnostaa". Eihän siitä sitten oikein mitään tullut. Olen miettinyt tuohon noutamiseen Vipun kohdalla monia eri keinoja. En halua millään lailla "pakottaa" ottamaan kapulaan, vaan mielummin ilon ja halun kautta. Illalla sitten yks kaks keksin vielä ottaa kapulan esille. Koko lauma pyöri ympärillä. Laitoin kapulan maahan ja annoin Konstan hakea sen. Hirveesti kehuja päälle ja pari kolme kertaa sama juttu. Siinä vaiheessa Vipu oli jo sitä mieltä, että nyt on mun vuoro. Se nappas kapulan ennen kuin Konsta kerkes ja toi sen käteeni. Uskalsin koittaa vielä toisen kerran, mutta sitten oli lopetettava. Jes, mallioppiminen rules! Nyt sitten vaan tuota treeniä lisää... toivottavasti auttaa.

Lopuksi vielä touhuja tämän päivän lenkistä, kun sheltti Ama tuli meitä vastaan. Siinä sitä vaan kaksi nuorta urosta leikki ilman ärinöitä... mitä nyt Vipu vähän yritti astua Amaa.


"Näytä mulle sun kieli"


No, enkä näytä!


Elä nyt viitti kaveri, mitä sää siitä mun kielestä?


No, katotaan kummalla on pitempi kieli.


"Okei, näytetään yhtä aikaa" "änn, yy, tee, nyt!" " Yhtä pitkät!!"

-Pia-

Iloista jälleennäkemistä ja kakaran tempauksia

Torstaina käytiin katsomassa Sentan ja Ruskan uutta kotia. Kylläpäs tytöillä onkin nyt tilaa temmeltää. Peltomaisemaa niin kauas kuin silmä siintää :). Ja voi tuota Sentaa... se tyttö ei säästele tunteitaan meidät nähdessään. Kasvot tuli putipuhtaiksi tyttösen riemusta. Ikävä oli meilläkin kova! Ruska taas esitti kaikki hauskat temppunsa uudella lelullaan... on se vaan niin touhukas.

Ollaan nyt treenattu Vipun kanssa luoksetulemista, sillä Vipusta on tullut TOSI itsenäinen kaveri. Se saattaa painaltaa lenkeillä kauempana kuin muu lauma autuaan tietämättömänä meidän liikkeistä. Muu lauma pysyttelee suht lähellä ja tarkkailee meitä. Ongelma on tietenkin se, että kuljetaan paljon koko lauman kanssa metsälenkeillä ja pojat juoksee irti. Laiskuus siis syynä... helppoa pakata koko lauma autoon ja lähteä lenkkeilemään metsäiseen maastoon.

Hajujen maailma on vienyt pikku jätkältä korvat ja luoksetulo voi olla tyyliin "joo joo, kohta, kohta". Makupaloilla luoksetulo on vähän nopeampi, mutta haluan siihen ehdottoman HETI luo -tyylin.

Miten me sitten luoksetuloa treenataan? Vipu on yksin lenkillä. Ollaan "kuurupiiloa"metsässä tyyliin jos lähtee kaahottaan, niin mennään piiloon, jotta oppisi tarkkailemaan meitä eikä me sitä. Ja sitä, että luoksetuleminen kannattaa, voi saada lelun, makupalan, kepin tai vaikka lumipallon palkaksi... koskaan ei tiedä. Katsotaan miten näissä treeneissä edistytään.

-Pia-

Aamutreenit

Innostuttiinpa aamulla lähtemään hallille treenailemaan. Pasi viettää viikon lomaa, joten aamutreenit oli helppo järjestää. Aamulenkki tehtiin perillä ja pojat tietysti olivat intopiukeena koko ajan menossa hallille päin. Treenasin eka Vipulla hieman seuraamista. Hyvin se jaksaa seurata ihan pienen pätkän, kun palkaksi saa leekata vetolelulla. Nopeaan maahanmenoon olen löytänyt hyvän keinon maton palasesta. Maton voi jo laittaa kauemmas ja "lähettää" Vipun matolle. Palkka tulee heti maahanmenosta. Kokeiltiin myös kävellä kohti mattoa ja käsky maahan maton kohdalla. Hyvin sekin meni. Sitten leikittiin vähän luoksetulojen muodossa, jotta treenistä jäi oikein hyvä mieli.

Pasi ja Kampi treenasivat hieman irtoamisia ja kauko-ohjausta pienellä radanpätkällä. Tuli todettua taas noissa treeneissä, että on tolla Pasilla vaan aika vikkelät jalat... Pasi kerkesi juosta näyttämään suoran putken jälkeen olevan hypyn, niin ettei koiran tarvinnut aprikoida seuraavaa estettä. Ite olisin jäänyt putken kohdalla kuin nalli kalliolle ja koira pyörimään ennen hyppyä. Jotenkin hämmästyin nyt myös Kampin puomin suoritusta. Ei sillä paljon itsesuojeluvaistoa ole, kun kaahaa sen läpi käsittämätöntä vauhtia.

Vipulla otettiin Kampin jälkeen vielä vähän agia. Laitettiin kaksi hyppyä rinnakkain ja siitä hypyn vastaanottoa ja kääntöä toiselle hypylle. Vielä ainakin näyttäs siltä, että käännökset ovat hyvin tiiviit ja pienet. Otettiin myös pari kertaa keinua, mitä ollaan otettu viimeksi elokuussa Active Dogin alkeiskurssilla. Ei ainakaan vielä hoksannut keinua pelätä, lähinnä vaan oli ihmeissään, kun keinu alkoi laskemaan.

Muuten ollaan päivä vötkistelty. Nyt kun olisi aikaa tehä vaikka mitä, niin aika menee surffailuun ja tv:n kattomiseen. Kummasti läppäri ja tv vetävät enemmän puoleensa kuin kotihommat. No jospa ensiviikolla ryhdistäytyis, kun Pasikin palaa työn pariin.

-Pia-