Sitä sun tätä treeniä

Lauantaina oli ensin Vipun tokot. Oli hurja osanotto treeneihin, kun kolme koirakkoa pyöri hallissa. Saatiin ainakin hyvää yksilöopetusta. Otettiin liikkeestä maahanmenoa, seuraamispätkää, paikallaoloa ja hyppyä. Seuraaminen meillä on vielä niin alkutekijöissä, että otetaan Vipun kanssa aina omat kuviot. Ihan kivasti se kuitenkin alkaa sujumaan, kunhan saan palkattua sen aina oikeasta asiasta.

Lopetetaan Vipun kanssa tokot aina vähän aikaisemmin kun muut, sillä heti tokojen jälkeen on nätötreenit. Otettiin Kampi kans mukaan nätötreeneihin. Kampi tietty oli ihan täpinöissään menossa liitämään. Tarkoitus oli vähän treenata molempia yhtä aikaa kehässä, sillä luultavasti sellainen tilanne tulee joskus, että munkin on PAKKO kehään astua jommankumman kanssa. Otin ensin Kampin esitettäväkseni. Mutta eihän siitä tullut mitään, kun en osaa kattoa millon se peitsaa. Vaihdettiin sitten Pasin kanssa koiria. Kampi oli kyllä ihan pihalla koko treenien ajan. Peitsasi, katseli katossa olevia lintuja ja omaa kuvaansa seinillä olevista peileistä. Oli vissiin niin pettynyt kun kierrettiin vaan kehää näyttelyremmi kaulassa, eikä päässyt esteille. Ei ehkä ole Kampille paras paikka treenata näyttelyitä samassa hallissa missä treenataan agiakin. Kuumuu liikaa.

Vipu meni tosi hyvin minunkin ohjaksissa. Ravasi kivasti, seisoi nätisti ja antoi kopeloida itsensä sekä pöydällä että maassa. Oli kyllä tipahtaa pöydältä, mutta ei ollut siitä onneksi moksiskaan.

Sunnuntai oli sitten metsäpäivä. Aamulla kamat kassiin, kaffit pulloon, pasteijat pussiin ja tienpäälle. Hetkellisten harhailujen jälkeen löydettiin oikeaan paikkaan vähän myöhässä. Oltiin samalla porukalla liikkeellä, kuin viimeksikin, kun pidettiin vähän pitempi jälki-, haku- ja esinepäivä. Nyt ei aikaa mennyt kuin 4,5 tuntia, vaikka kaffitteluja nautittiin sama määrä kuin viimeksikin. Edistystä!

Vipun jälki sai vanheta n.50 min ennen kuin lähdimme ajamaan sen. Alku lähti tosi hyvin liikkeelle, mennä posmotti hyvällä vauhdilla eteenpäin. Puolessa välissä pysähty ja haisteli maata tovin ja kappas, merkkasi maasta lelun. Vipu jatkoi matkaa niin nopeasti, että en kerennyt muuta kuin napata lelun taskuuni ja mennä perässä. Jäi siis kehut sanomatta. Hakkuuaukealla Vipu alkoi pyörimään ja etsimään jälkeä. Tuli itselle tosi orpo olo, kun en yhtään tiennyt mihin jälki päättyy. Mulla ei siis ollut tietoo, oltiinko jo menty loppupalkan ohi vai ei. Ei siis auttanut muuta kuin luottaa koiraan ja hyvin se tilanteen selvitti ja lähti jatkaan matkaa. Loppupalkkakin löytyi turppaaseen piilotettuna ja nälkäinen koira sai herkkupalkan. Olin kyllä tyytyväinen Vipun työskentelyyn. Osasi taas handlata vaikean tilanteen ihan itse. Kivaa olla metsässä ihan koiran armoilla.


Lokakuun luonnonoikkuja???

Välissä jäljestivät kokeneemmat (tai ainakin vanhemmat) tapaukset ja lopuksi otettiin esineruutua. Konsta -raasun hajuaistiin oli tainneet antibiootit vaikuttaa, sillä köppänä vaan juoksenteli alueella. Enkä ite etes tajunnut ottaa sellaista asiaa huomioon. No käytiin sitten näyttämässä Konstalle yksi esine, jonka se iloisesti sai hakea.

Kampi päästeli vähän höyryjä pihalle ruudussa juoksemalla pari kierrosta tyhjää ja vasta sitten tekemällä töitä. Pari esinettä kuitenkin löytyi pienellä avustuksella. Harmittelin siinä Kampin höyryämistä ja joku vaan nakkas, että onko tuo nyt ihme, kun pari kertaa kesässä treenaatte esineitä. MITÄ, eikö se riitä?!?! No joo, olis syytä treenata vähän useemmin, jos haluais jotain koiralta vaatiakkin.

Lopuksi Vipukin sai hakea hanskaa ruudusta. Nyt tajusi heti jujun, kun Pasi kävi hanskan viemässä metsään. Vipu sai jopa vähän etsiä esinettä, jotta löysi sen.

Kuviakin tuli jonkun verran otettua, mutta suurin osa joutui roskakoriin huonon laadun vuoksi. Kuvia löytyy täältä. Kiitos taas treeniporukalle hyvistä treeneistä, otetaan taas jossain vaiheessa joskus uusiksi.

-Pia-

Lisää lääkäriä ja pikkuvieraita

Torstaina oli Vipun vuoro "joutua" lääkäriin. Keskiviikko aamuna verta oli makuuhuoneen ja eteisen lattialla, silleen tippoja siellä täällä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että Vipun pippelistä sitä oli tullut. Heti tietty arveltiin, että Vipulla on pissatulehdus. Muut oireet eivät kuitenkaan viitanneet siihen, sillä pissaaminen oli aivan normaalia, eikä verta tullut pissan mukana.

Saatiin sitten ell aika torstaille. Pikatesti pissasta ei osoittanut mitään tulehdusta. Lekuri otti vielä pissasta virtsakivi- ja kuona-ainetestit, joiden tulokset saadaan maanantaina. Ilmeisesti Vipu oli hangannut pippelinpäätä johonkin ja se oli auennut. Luulenpa, että oma peti oli taas saanut yöllä kyytiä.

Mitään hoito-ohjeita ei saatu lääkäriltä vaivaan, mutta onneksi on kasvattaja joka antoi hoito-ohjeet, ettei mitään tulehdusta pääsisi tulemaan. Kiitti Kipa ohjeista, ollaan niitä noudatettu!

Eilen meillä kävi kolme pikkuvierasta. Ensin Vipun piti hieman pelkohaukkua vieraita, mutta kun saatiin hieman ohjeistettua naperoiden käytöstä koiraystävällisempään suuntaan, niin Vipukin rentoutui. Lopulta istuttiin kaikki lattialla ja rapsuteltiin koiria.


Vipu ja Meri


Konsta ja Mari


Miki ja Ari

Nyt kiirehdin hakemaan pyykit koneesta ja sitten Vipun kanssa tokotreeneihin ja sen jälkeen Kampin ja Vipun kanssa näytelmätreeneihin.

-Pia-

Koirakuvat-viikkohaaste: Pieni

Nyt taas mukana viikkohaaseteessa, jonka aiheena on Pieni.



Australianterrieri Miki, pieni töppöjalkamme, saa matkata sylissä silloin, kun joudutaan kahlaamaan hangessa. Mutta onneksi Miki on niin pieni.



Kyllä hätä keinot keksii. Kampi -länderi ja jo edesmennyt Hugo -sakemanni vetoleikeissä. Hugo oli omasta mielestään hyvinkin pieni, sillä se viihtyi hyvin sylissä. Kuva otettu vuonna 2001.



Viimeinen kuva on meidän pikku Vipu -länderistä. Miten koirat voisi säilyttää noin pienenä?!? Onko taikaa siihen vielä keksitty?!

Tokotusta ja lekuria

Vipun kanssa olen nyt yrittänyt joka päivä jonkun verran tokoilla. Ollaan harjoteltu uutena juttuna pintaan koskemista. Pinnan virkaa toimittaa vanha hiirimatto. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että nenällä kosketetaan pintaa. Seuraavaksi pitäisi saada kosketus tassulla. Maahanmenosta on nyt tullut niin kiva juttu, että sitä tarjotaan joka hetki ja joka paikassa. Näin ne jutut menee ääripäästä toiseen...

Kampin noutoharjoitukset ovat olleet nyt tauolla. Tänään, kun surffailin naksuaiheisia sivuja, niin mulla syttyi lamppu . Miksen käytä Kampilla noudon opettamiseen naksua. Kampi nimittäin "rakastaa" naksuttelua ja tarjoaa aina jotain, jotta saisi palkan. Siis mullahan ei ole mikään kiire opettaa Kampille tota noutoa, kun en koskaan ole sen kanssa tokokokeisiin menossa. Opetan sen lähinnä omaksi huviksi ja koska olen niin päättänyt tehdä. No, parempi, että hoksasin myöhään kuin en milloinkaan.

Konsta kävi tänään lekurilla. Vaivana taas eturauhasen tulehdus. Jännä, että Konstalla ei ole muuta oireilua, kuin ripuli. Tosin, eipä tuolla pimeässä ja märässä maastossa paljon näe tuleeko esim. pissan mukana verta. No, hormonipiikki on taas saatu ja lääkkeet siihen päälle. Toivottavasti auttavat. Vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa saa vanhaherra luopua kalleuksistaan. Kun vielä terveyttä on, niin noiden vaivojen takia se on tehtävä. Tosin eipä noita kalleuksia ole koskaan mihinkään tarvittu eikä tulla kyllä tarvimaankaan, joten mitäpä niitä koipien välissä kilkuttamaan.

Ai niin, Vipun mittasi viime kisoissa tuomari epävirallisesti ja sai tulokseksi 41 cm. Nyt pitäs lopettaa hetimiten kasvaminen tai menee tiukaksi ton medi/maxi rajan kanssa (43 cm). Toisaalta ihan sama, mutta jos kiikkuu rajoilla, niin sitten mieluummin medi kuin maxi. Jotenkin ollaan koko ajan ajateltu, että Vipu olis medi, kun se on kuitenkin niin paljon pienempi kuin Kampi. Niin se silmä hämää...

-Pia-

Lähellä ja silti niin kaukana

Kisasin Kampin kanssa viikonloppuna neljä kisaa. Eilinen päivä meni hieman niin ja näin, tuloksena eka radalta riman pudotus ja kielto esteen ohituksesta. Siinä mielessä oli mieluinen virhe tuo ohitus, että Kampi "tarttui" hyvin käteen ennen hyppyä. Ajatus ja harjoittelu on tähdännyt siihen, että saisin ohjattua Kampia ns. ennakoivasti käännöksissä. Tuloksena siis 10 radalta ja 2,5 sekuntia yliaikaa.

Toinen rata meni sitten ihan höpöksi ennen kuin huomasinkaan. Taskusta tippui Kampin vetolelu kesken radan ja seurauksena hylkäys. Varmistin tilanteen vielä kahdesti radalla ohjaamalla koiraa lievästi sanottuna surkeasti. Parin askeleen säästö ohjauskuviossa tuotti vajaan linjan koiran menossa ja seurauksena oli hypyn suoritus väärinpäin.

Tänään rataprofiilit olivat hieman erilaiset ja suoritukset myös. Päivän eka rata oli sujuvaa menoa aina toiseksi viimeiselle esteelle asti. Siinä rima tippui ja voiton sijaan tuloksena 3. sija. Pienenä lohtuna voi pitää sitä, että kontaktit menivät tälläkin radalla aika nappiin ja lisäksi meillä oli nopein aika.

Toinen rata oli aloitukseltaan meille takkuinen ja sen takia hyppy nro 4:n rima tippui. Lisäksi jouduin muuttamaan hieman ohjausta esteille 6 ja 7. Kepit( este 7) sujui kuitenkin hyvin ja muukin osa radasta joten kuten. Ainoastaan loppusuora oli kuin humalaisen kulkemista esteeltä toiselle ;- ). Maaliin kuitenkin päästiin, sijoitus oli luultavasti kuudes tuloksella 5.

Viikonlopun tuloksena saatiin taas uusia asioita opeteltavaksi. Miten käy, se selviää seuraavien kuukausien aikana ja välissä käydään testaamassa paikallisia kisoja.

Pasi

Pohdintaa tokoilemisen vaikeudesta

Vipu sai tänään rautaisen annoksen tokoa ja minä pään täyteen mietittäviä asioita. Kyllä vetää tokoilu mut aika avuttomaksi tyypiksi. En tiedä miksi mulla ei ole mielikuvitusta, kun on kyse tokosta. En osaa mennä eteenpäin asioissa, vaan jankkaan ja jankkaan liikkeitä samalla lailla kuukaudesta toiseen. En myöskään osaa käyttää mielikuvitusta uusien liikkeiden opetuksessa. Tuntuu että olen aivan avuton näissä asioissa. Voi vaan ihmetellä miten olen saanut joskus Konstan koulittua noinkin hyvälle mallille?!? Miltä näyttää avuton ohjastaja koiran silmissä... niin, kyllä, avuttomalta.

Tykkään, että koirassa on paloa ja omaa halua tehdä liikkeitä ja haluan, että se innokkuus näkyy ulospäin. Mielummin vaikka vähän yli-innokas kuin konemainen suorittaja. Vaikeus onkin siinä, että miten tehdä itsestä niin kiinnostava ja mielenkiintoinen, että Vipu oikeesti haluaa tuijottaa mua ja on valmis tekemään kanssani töitä. Länderillehän toi ei välttämättä ole mikään itsestään selvyys, mutta kaikkeni teen, että siinä onnistuisin. Täytyy nyt vaan ajatella ja pistää asioita ylös, mitä treenaa ja miten.

Yks asia kans mihin pitää kiinnittää huomiota on palkkaus. Mistä palkkaan ja miten. Jos treenaan maahanmenoa, täytyy myös palkata maahan MENOSTA. Pahasta tavastani, lelun "tyrkkäämisestä" koiran suuhun, on päästävä eroon. Palkasta on tehtävä kiinnostava monipuolisuudella... palkka voi tulla eri aikoihin eri asioista. Vipu saa "saalistaa" palkkaa, eikä sitä anneta sille tarjottimella.

Onneksi on kaveri, joka syynää mun kaikki virheet esille ja opastaa meitä eteenpäin. Kiitos Sari "kädettömän" opastuksesta! Sain tänään oikean virtapiikin tähän tokoiluun, toivottavasti kans kestää. Vipu oli oikein innokkaana mukana ja sainpa huomata että joitain asioita se osasi paremmin kuin olin tajunnutkaan. Kyllä siitä vielä toko koira leivotaan... kunhan vaan tää emäntä kehittää ensin itselleen jostain mielikuvituksen.

-Pia-

Vieraita ja agikurssia

Kampi ja Pasi olivat viikonloppuna Rauno Virran agility -kurssilla. Itse en ollut mukana kumpanakaan päivänä, joten paljon en tiedä kurssista sanoa. Kuitenkin Pasi oli saanut paljon hyviä vinkkejä ohjaukseensa ja oli tyytyväinen kurssin antiin.

Sillä aikaa kun Pasi ja Kampi lauantaina kursseilivat me muut kestitsimme vieraita. Vieraina oli Vipulle niin tuttuja kuin hieman oudompiakin tyyppejä. Ensimmäinen vieras piti puoleksi haukkua puoleksi pusutella, taisi vähän jänskättää. Toisista koirista Vipu ottaa hirveesti mallia, miten toimitaan. Ketään ei kuitenkaan haukuttu totaalisen pystyyn. Tutut tervehdittiin iloisesti hyppien ja pomppien.


Vipu ja Kampi lähdössä iltalenkille

Sunnuntaina, kun Pasi ja Kampi menivät kurssille, minä ja Vipu mentiin kummityttöni 11 -vuotis synttäreille. Onnea vielä kerran Saralle! Heti ensiksi 2 km matka kummitytön kotiin oli Vipulle koettelemus. Yhdellä kertaa oli vesisade, tuuli, outo tienoo ja yksin ainoana koirana liikenteessä. Eka kerran Vipu kulki lenkillä jalkojeni takana surkea ilme naamalla. Oli näköjään kova paikka, kun ei saanut kavereista turvaa... vai oliko syynä kuitenkin koiranilma? Ehkäpä olisi kuitenkin syytä harjoitella hieman yksin lenkkeilyä, sillä yleensä käytän koiria parettain tai sitten olemme koko lauman voimin lenkillä. Täytyy heittää laiskuus nurkkaan ja ottaa Vipun lenkittäminen asiaksi.

Eipä reissun koettelemukset siihen loppuneet. Viisi lasta oli odottamassa kummityttöni luona, jotka olivat Vipusta pelottavia äkkinäisine liikkeineen ja ojentuvine käsineen. Ei Vipu murissut lapsille tai käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti, väisti vaan lasten ulottumattomiin. Ja se pieni musta Eetu kani häkissä, hurja miten pelotti pientä miestä! Hetken kun Vipu sai loikoilla ja miettiä asioita pöydän alla yksikseen, niin kummasti rohkaistui jo kävelemään häkin ohi muina miehinä. Ja kohta rentouduttiin aivan itsekseen lasten rapsuteltaviksikin. Vipu sai kyläilystä monta uutta asiaa, toivottavasti päästään pikapuolin ottamaan vierailu uusiksi.

Kotiin kun päästiin, niin Vipu kerkesi hieman hengähtää ennen uusia vieraita. Nyt tulikin tuttuja ja Vipun suosikki vieraita, joten ne otettiin vastaan iloisesti häntä heiluen. Penni -sheltin kanssa sai pitkästä aikaa painia oikein kunnolla ja Jensin emäntää ja isäntää sai liehistellä häntä heiluen. Vipu kiittääkin Saria & co ihanasta lahjasta, jota on vingutettu koko ilta ja josta meinasi tulla poikien kesken tappelu. Nyt nukkuu koko kööri autuaan väsyneenä viikonlopun hulinasta ja niin aijon tehdä minäkin.


Vipu ja uusi lelu

-Pia-

Liitoa, tokoa ja jälkeä

Keskiviikkona innostuin kävelemään 2/3 osaa treenihallillemme. Ei matka ole kauheen pitkä (9 km). Ennen tuli käveltyä osa tai koko matka paljon useimmin, nykyään tuo hyötyliikuntamuoto on jäänyt, kun auto seisoo kotipihassa. Täytyy alkaa tsemppaamaan. Vipulle tuolla reissulla tuli jotain uuttakin nähtävää. Hämärässä päristelevät mopot piti varmuuden vuoksi kiertää pientareen puolelta ja jänskättäviä tummia hahmoja näkyi siellä täällä.

Kampin ryhmätreeneissä ei ollut kuin kolme koirakkoa. Rata oli vauhdikas, jossa ohjaajan piti tosissaan liikkua. Hyvinhän tuolla Pasilla näytti kintut kipittävän. Raahasin Viputin halliin tokoilemaan, kun muut menivät rataa. Aika hyvin se jaksoi keskittyä, vaikka rataa mentiin yhtäaikaa. Belkkarin vokina oli hieman liian kova pala keskittymiselle, joten pidettiin siinä kohden tauko. Kun kaikki olivat menneet, treenattiin vielä Vipun kans tokoa. Lopuksi otettiin rengastreeniä, sillä sitä Vipu on mennyt viimeksi alkeiskurssilla. No ei siinä mitään ongelmaa ollut, jätkä oli sitä mieltä, että kyllä mä tän homman osaan. Niin, no mitenkäs sitä jo opittua asiaa voisi unohtaa.

Tänään tehtiin Vipulle n. 50 m. pitkä jälki. Annettiin sen vanheta 50 min ja sillä välin tokoilin vähän kaikkien kanssa. Kampi noutoharjoittelu on edennyt jo siihen vaiheeseen, että voin nousta ylös Kampin edestä ja laskeutua taas kyykkyyn. Voin sanoa, että olen maailman onnellisin ihminen, kun Kampi ensimmäisen kerran suorittaa kokonaisen noudon.

Vipu jäljesti taas tosi varmasti. Ei ole kyllä ton jäljen ajamisen kanssa mitään ongelmia. Ongelmia on lähinnä jäljen päättymisen kanssa. Huomasin loppupalkan vasta kohdallani ja Vipu oli mennyt jo liinan mitan ohi. Kun pysähdyin, niin Vipu alkoi riuhtoon ja kiskoon, että päästä mut jatkamaan. Kun sain Vipun vihdoin takaisin, niin ei se huomannu palkkaa vaan katsoi koko ajan jälkeä eteenpäin. Vasta kun se astui vahingossa makupalakipon päälle, niin pääsin sen palkkaamaan. Vipu on ainakin motivoitunut tohon jälkeen, toivottavasti pysyykin motivoituneena. Tultiin siihen tulokseen, että jälki saa olla seuraavalla kerralla ainakin 100 m pitkä ja laitetaan jo jokin esine matkanvarrelle.

Viikonlopulle on tiedossa Rauno Virran agility -kurssi Kampilla ja vieraiden kohtaamista muulle poppoolle. Näistä jutuista raporttia sunnuntaina. Nyt mukavaa viikonloppua kaikille.

-Pia-

Koirakuvat viikkohaaste: Hauska

Koirakuvat viikkohaasteen aiheena oli tällä kertaa Hauska. Kuvien tähtenä on vanha herra Miki, jonka tempaukset eivät voi olla naurattamatta. Miki hauskuttaa ja ihmetyttää aina vieraitamme tällä kerjäysasennolla.


Minäkö hau-hau-hauska, nyt en ymmärrä?!?


Miki-punkkari

-Pia-

Näyttelypäivä takana

Vipun ensimmäinen näyttely on siis onnellisesti takanapäin. Aamulla suoritettiin epämiellyttävät operaatiot eli parran pesu ja korvateippien irrotus. Vipun mielestä ne ovat aivan turhia naisten juttuja, joita hänen hipiälle ei tarvitsisi ollenkaan tehdä. Sitten vaan koiran ja tavaroiden pakkaus autoon ja menoksi kohti näyttelypaikkaa.

Ei pistänyt poika ranttaliksi, vaikka niin epäilinkin. Ei siis keksinyt minkäänlaista hauskuttelua yleisölle vaan kulki kuin aikamies. Itse asiassa Vipu ravasi tosi nätisti, seisoi pöydällä kuin tatti ja antoi kiltisti kopeloida itsensä. Maassa seisoessa piti muutaman kerran kurottautua nappaamaan makupalaa Pasin kädestä, mutta malttoi sitten seisoa siinäkin nätisti.

Tuomari Juha Kares tykkäsi kovasti Vipusta ja antoikin kp:n. Myös siskolikka Kuje sai Kp:n (Onnea Adeina ja Kuje!) ja sisarukset pyörähtivätkin paras pentu kehään. Kares valitsi Vipun paremmaksi, joten Vipu oli Rop -pentu.

Tässäpä voisko sanoa erinomainen arvostelu luettavaksi:

Todella erinomainen, puhutteleva urospentu. Reipas luonne. Erinomainen koko ja hienot mittasuhteet. Erinomainen pää ja ilme, hyvät korvat . Erinomainen rintakehä ja luusto. Hyvin kulmautunut takaosa, hyvä häntä, erinomainen karvapeite. Liikkuu erinomaisesti kantaen itsensä hyvin. Todella hieno ja lupaava urospentu!!!

Eniten arvostelussa mieltä lämmitti luonteen kehuminen ja toi viimeinen lause kolmen huutomerkin kera. Tuomarin kommentit hyvistä korvista ja hyvästä hännästä lähinnä hymyilyttivät



-Pia-

Hörökorvakippurahäntä menee näyttelyyn

Vipun ensimmäinen pentunäyttely lähestyy päivä päivältä. Oulun näyttelyyn on ilmoitettu 3 länderiä: Vipu, Kuje –sisko ja Paavo. Jännitystä ei ainakaan vielä ole ilmassa. Mielessäni olen vaan miettinyt, että mitä jos nuorimies pistää ihan ranttaliksi. No, luultavasti vaan mua naurattaa kehän laidalla (kiitän siis onneani, että en esitä sitä) ja aletaan sitten treenaamaan entistä tehokkaammin.

Parina iltana olen yrittänyt nyppiä Vipua. Voih, sen karva on niin erilaista kuin Kampin. Kampin karva on hyvin karkeaa ja lähtee nätisti irti milloin tahansa. Vähän liiankin nätisti, sillä Kampin karvaa on kaikki paikat täynnä. Vipun karva on hieman pehmeämpää, eikä ainakaan vielä ole kypsää irrotakseen. Pehmeän vaikutelman saa siitä, kun Vipulla on pohjavillaa ja Kampilla ei. Kampin karvan läpi kuultaa iho, joten ei ihme, jos talvella hiukkasen palelee. Niin, takaisin siihen nyppimiseen… Kipeäähän se Vipulle kävi, kun yritin sitä nyhtää. Mikin turkkiin tarkoitetun veitsenkin yritin turkkiin upottaa, mutta sepäs vasta Vipun mielestä pelottavaa oli. Kamala raastava ääni veti mielen järkyttyneeksi. Pantiin sitten veitsi pois ja kaikki muutkin vermeet. Eipä tuo karva onneksi kauhean pitkä ole.

Aamulla kun herättiin, Vipun teipit roikkuivat toisessa korvassa. On sillä mahtanut olla kivaa, kun on rapannut korviaan ja huomannut, että teippi roikkuukin vaan toisessa korvassa. Yleensä juoksee päättömänä pitkin huushollia teippi lepattaen. Niin varmaan on tehnyt nytkin, mutta ei vaan olla herätty. Otin sitten teipin pois ja ihanaa, korvat nousivat heti höröasentoon. Eipä taida auttaa muu, kuin vetästä taas korvat kiinni, jotta pysyisivät edes kehän ajan nätisti.

Messariinkin tuli ilmoitettua nuorimmaiset. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi ollaan niissä pippaloissa käyty. Piti oikein tarkistaa näyttelytuloksista, että 2004 vuonna ollaan viimeksi Kampin kanssa oltu voittajanäyttelyssä. Siinä mielessä on kiva lähteä, että näkee Kampin ja Vipun kasvattajaa ja toivottavasti paljon länderi-ihmisiä. Pasin sanoja lainaten: Helsinki vaan on niin syrjässä täältä katottuna, joten matka tulee usein esteeksi. Omalla autolla ei ainakaan viitti lähteä ajamaan talvikelillä, mutta onneksi ainakin yksi bussi on Oulusta lähdössä. Toivottavasti mahdutaan siihen.

-Pia-

Jos metsään haluat mennä nyt …

Niin takuulla yllätyt ainakin siitä, miten kauan aikaa siellä voi vierähtää. Eilinen päivä meni, jos ei nyt ihan kokonaan, niin melkein metsässä. Puoli 12 aikaan lähettiin ajelemaan jälki-, haku- ja esinetreeneihin. Oltiin sovittu aijemmin treenaavamme isommalla porukalla oikein kaffien ja lisukkeiden kera.

Laitettiin ensin vanhenemaan kolme jälkeä ja juotiin sitten aamupäiväkaffit. Kaffittelujen jälkeen ajettiin Vipulle jälki. Jälki oli aika lyhyt, johon oli sinne tänne ripoteltu jauhelihanpaloja ja lopussa odotti jauhelihapalkka. No Vipun mielestä jälki oli ihan iisipiisi. Mennä puksutti nokka maassa. Ainoastaan jauhelihanökäreet hieman häiritsivät etenemistä, kun piti niitä jäädä mussuttamaan. Palkkakin oli tällä kertaa superihana! Hirven- ja sika-naudanlihan sekoitus maistui makoisalta. Koska Vipun meno oli niin helpon näköistä, päätettiin tehdä vielä toinenkin hieman vaikeampi jälki.

Seuraavaksi otettiin yhdelle koiralle hieman hakuilmaisuja. Oli kiva päästä maalimieheksi metsään. Pääsi verestämään vanhoja muistoja Konstan nuoruudesta, kun sen kanssa rämmittiin hakuporukoissa.

Sitten olikin jo päiväkaffien aika. Kun kaffit oli juotu ja Vipun toinen jälki oli vanhentunut n. 40 min, ajettiin se. Aluksi Vipu oli hieman hämmentynyt, katseli taakseen tiellä seisovaa porukkaa ja mietti että mitähän tekis. Alusta kun selvittiin, matka jatkui hyvin. Puksutti omaan tyyliinsä hyvin keskittyneesti eteenpäin. Tällä kertaa jäljellä ei ollut makupaloja haittaamassa etenemistä. Taas löytyi hyvin jäljen pää, mutta makkarat taisivat olla pienoinen pettymys. Jauheliha kun oltiin jo syöty edellisellä jäljellä. Olin oikein tyytyväinen Vipun työskentelyyn, se osasi ratkaista alun ongelman ihan itse, löysi jäljen uudelleen ja jatkoi loppuun asti.

Jälkimies Vipu! Kuva: Sari Heiskala

Sitten olikin jo osaavampien koirakoiden vuoro päästä jälkitöihin. On se hienoo katsella kuinka kokeneemmat koirat tekevät töitä pitkillä jäljillä ja kuinka ne nauttii siitä hommasta. Siinä on meilläkin tavoiteltavaa.

Kovin vakavahenkiseksi tätä porukkaa ei voi sanoo, sillä seuraavaksi oli vuorossa, yllätys yllätys, iltapäiväkaffit. Turistiin koirajuttuja tovi ja hörpittiin jo ties kuinka monetta kaffikupposta tälle päivälle, kunnes innostuttiin vielä tekemään esineruutu. Tehtiin oikein kisasääntöjen ja mittojen mukainen ruutu. Vipu korkkas esineruutu-uransa hakemalla hanskan. Nakattiin eka yrittämällä hanska selkäni takaa ruutuun. Se meni hieman plörinäksi, kun Vipun jälkivaihde oli jäänyt päälle. Puksutti nokka maassa pitkin ruutua, kuin kokenutkin jälkimies. Otettiin toisella yrittämällä niin, että Pasi vei hanskan metsään ja johan Vipukin sai ideasta kiinni. Jätettiin esineruutu hautumaan iloisella kokemuksella.

Konsta haki taas konkarin elkein pari esinettä maastosta. Laitoin sille oikein hakuliivit päälle, jotta näyttäisi ”katu-uskottavammalta” vieraampien ihmisten edessä. Olikin kiva kuulla kommentteja hyväkuntoisesta vanhuksesta. Täytyy kyllä ollakin kiitollinen, että Konsta liikkuu vielä niin hyvin 11,5 vuotiaaksi.

Kampilla meni esineruutu huomattavasti paremmin kuin edellisellä kerralla. Ensimmäinen esine löytyi hyvin. Toiselle lähetin hieman huolimattomasti, eikä koira meinannut lähteä ollenkaan. Kun keskityin oikeanlaiseen lähettämiseen, pinkaisi metsään kuin ei mitään ja toi tavaratkin ihan hyvin.

Lopulta saatiin päätökseen koko porukan treenit. Pisutuslenkin ja kaupassa käynnin jälkeen oltiin kotona klo 18. Onneksi ilma oli hyvä ja porukka oikein mukavaa, niin mikäs siellä metsässä oli ollessa. Otetaan treenit uusiksi vielä ennen lumentuloja.

-Pia-

Mitä me ollaan tehty?

Onpas tämä viikko mennyt nopeasti. Jotain ollaan keretty touhuilemaankin. Tiistaina otettiin kotitottista vähän jokaisella koiralla. Konsta lähinnä hömpötti siivoten lelujaan omaan koriinsa. Että sitten jonkun mielestä voi siivoominenkin olla hauskaa!!! Kampi jatkoi noudon opettelua naksun avulla ja Vipskalle otin rauhallisia sivulle tuloja. Yritän siis itse tehdä käsi liikkeen rauhallisesti, jotta Vipu pysyy perässä eikä tarvi pomppia.

Keskiviikkona käytiin liitämässä. Vipulle otettiin U:n muotoista treeniä. Tavoitteena oli siis eteneminen ja sivukäännöt. Hyvin se jo taitaa noita pikkujuttuja. Paikalla olo on jo tosi hyvä ja lähtee vasta tule -käskyllä. Makupalakippoa ollaan käytetty pätkän päässä, mikä välillä näyttää olevan Vipulla hukassa. Lisäksi otettiin vielä puolikasta pujottelua, jossa myös on kivasti jo rytmi löytynyt. Nämä jutut jätettiin sitten Vipun osalta hautumaan ja otettiin Kampi kehiin.

Rakennettiin hyppyrata, jossa oli kivan haastava alku ja pitkät estevälit. Ensimmäinen pätkä meni Pasilla ja Kampilla hieman harjoitteluksi, mutta jo toisella yrittämällä palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Koko ajan meno näyttää paremmalta ja paremmalta. Kait se on myönnettävä, että harjoittelu tuottaa tulosta eikä vain lahjattomat treenaa.

Treenien jälkeen iltalenkin aikaan Kampi vingahti noustessaan ylös. Toinen etusista oli kipeä ja Kampi ontui selvästi. Mitään paikkaa ei kuitenkaan aristanut kun tassua vääntelin. Tehtiin sitten tavallista lyhyempi lenkki ja jalka sai kaipaamaansa lepoa yöllä. Aamulla ontuminen oli jo huomattavasti lievempää ja iltapäivällä ontumisesta ei ollut tietoakaan. En tiedä mistä tuo johtui, mutta onneksi selvittiin noinkin vähällä.

Eilen käytiin treenaamassa pikaisesti tokoa. Sain kullanarvoista vinkkiä Vipun seuraamiseen. En ole tuntenut tuota makkaralla imuttamista oikein meidän jutuksi ja sen on tekemisistäni huomannut epävarmuutena. Nyt aloitetaan seuraaminen hieman eritavoin lelun avulla ja tuntuu, että tää on meidän juttu. Toivotaan parasta!

Jaahas, taitaa perjantaisauna olla lämmennyt. Taidanpa lähteä sinne lämmittelemään. Hauskaa viikonloppua kaikille!

-Pia-

Kesämuistelot

Ihan pakko laittaa vielä yksi kuvasarja tulemaan... löysin nämä otokset kuvia peratessani. Vaikka syksy on jo täysillä päällä, ainakin täällä pohjoisessa, niin muistellaan vielä hieman viime kesää. -Pia-


Jes, sain napattua tämän suuren lelun pojilta.


Upsista, jalkani tarttui kiinni!


Kupperiskeikkaa, nyt mennään!


Doing, onneksi oli pehmeä alusta!


Oi voi tuota kakaraa. Kasvahan vielä hieman, niin ehkä se sitten luonnistuu!

Kuva-aiheinen viikonloppu

Tää viikonloppu on sitten tällainen kuva-aiheinen. Saryn galleriasta löytyi kuvia Okk:n viime viikonlopun kisoista. Tässäpä pieni annos teillekin katseltavaksi. Kiitos Sarille taas upean vauhdikkaista otoksista! -Pia-

Koirakuvat viikkohaaste: uni

Löysinpäs Pirkon ja Nucan blogin kautta Koirakuvat-viikkohaaste blogin, johon innostuin osallistumaan. Aiheena oli uni. Konstasta ja Mikistä ei valitettavasti tähän hätään löytynyt yhtään uneliasta kuvaa, joten Vipu ja Kampi poseeraavat tässä.



Vipu (10vk) ottaa unoset "äipän" sylissä




Kampi, väsynyt, mutta onnellinen agirotu karkeloiden jälkeen.

-Pia-

Viimeiset pentutreenit

Niin se vaan 6 viikkoa vierähti nopeasti ja eilen päätettiin pentukurssi. Nyyh, kouluttajakin sanoi, että tulee ikävä meitä kurssilaisia. Vielä ei ilmoittauduttu uudelle kurssille, katotaan sitten ensivuoden puolella josko jotain mielenkiintoista kurssia olisi tulossa. Mutta ei meidän tokoilut nyt tähän jääneet. Päästiin puikahtamaan kesken kauden seuramme möllitokoihin. Ei taideta ihan vielä olla möllitasoisia, mutta otetaan tavoitteeksi ryhmässä tekeminen. Jos jotain juttua ei osata, niin tehdään se sitten oman tason mukaan.

Pentukurssilla tehtiin jo TOSI vaativia juttuja. Piti osata seurata hallin mittainen pätkä ilman makupalaa eikä käsi saanut olla nokassa kiinni. Ihan kivasti se meni, tosin Vipu taisi luulla, että makupala on kuitenkin mulla jemmassa. Toisella kierroksella piti tehdä itsestä kiinnostava pyörimällä ja tekemällä siksakkia. Vipu oli ihan äimän käkenä, että mikäs tolle emännälle nyt tuli. "Pitäskö soittaa piipaa-auto??"

Otettiin häiriönalaisena istumista, seisomista ja maahanmenoa sekä erilaisia juttuja hyppyesteen kanssa. Lopuksi iloiteltiin agiesteiden parissa. Otettiin pussia, hyppyä ja puomia. Meidän agihirmu päätti puomilla, että tää este on aivan hirvee, mua ette kyllä laita tota menemään!! Ensin alko sydäntäsärkevä huuto ja sitten yritettiin kaikin tavoin kammeta pois nousu-osuudelta. Tasanen ja alastulo oli sitten tosi vauhdikas, jopa niin, että täyty jarruttaa valjaista. Oliskohan ollut syynä uusi puomi (oli kyllä ihan tukeva) vai liekö ollut vaan murkkuiän ketkutuksia, sillä ollaanhan me menty puomia jo useampi kerta???

Tänään on ollut ihan lunkkipäivä. Ollaan vaan lenkkeilty ja vötkistelty kotona. Aika hyvin jo Vipukin osaa rauhoittua kotona. Jos mitään ei tapahdu, niin loikoilee jossain lähettyvillä. Välillä toki täytyy kokeilla lähtisikö Konsta tai Kampi käyntiin, jos vähän härnäisi.

-Pia-

Vuoden viimeiset ulkokisat

Viikonloppu meni agilityn merkeissä. Kisattiin ihan kotikulmilla naapuriseuran kisoissa. Kisat tuomaroi Johanna Nyberg. Radat olivat kivan jouhevia, jopa helpohkoja. Mukavaa, että välillä saa mennä loogisia ratoja vailla ylettömiä ansoja.

Lauantain eka radalta Pasi ja Kampi ottivat työvoittonollan. Miksi työvoitto? No ohjaus oli hieman hapuilevaa, käännökset laajahkoja ja Kampi kyseli paljon johtuen myöhäisistä käskyistä. Mutta nolla mikä nolla. Tyytyväinen mieli siitä! Voiton tällä radalla vei meidän kultapoika! Onnittelut vielä tätäkin kautta ohjastajalle ja Jensille!

Toinen rata oli Pasilta ja Kampilta tosi hieno. Ei riman tiputuksia eikä laajoja kaarroksiakaan. Harmittavasti vaan pujottelun jälkeen Pasi unohti koiran käännöksessä ja Kampi livahti selän takaa väärälle hypylle. Heh, kuinkahan monta kertaa mä olen tehnyt tollasen virheen.

Sunnuntain eka kisan alku oli haastava. Pasin ohjauksessa näkyi alun vaikeus epävarmuutena ja siinä Kampi pyörähteli kysellen mihin mennään. Yhdellä riman pudotuksella selvittiin tästä alusta ja lisäksi tuli vielä toinen rima myöhemmin alas. Siis 10 tulokseksi.

Toinen kisa oli sellainen rata, jossa ajattelin Kampin pudottavan paljon rimoja. Radalla oli paljon hyppypyörityksiä. No, väärin ajattelin. Pasi ohjasti Kampia oikein mallikkaasti. Kampin ei tarvinnu turhaan kysellä, suunta oli selvillä jokaisella esteellä. Upeasti radalta nolla ja sijoitus oli 3.

Tyytyväinen voi siis olla viikonlopun saldoon. Kampilla jo nyt enemmän SM -nollia kasassa, kuin viime vuonna yhteensä. Kauaksi ei jäänyt tuplanollakaan tältä viikonlopulta (mikä siis tarvitaan SM -kisoihin osallistumiseen). Kaatui siis yhteen mokaan lauantaina. Tästä on hyvä jatkaa... seuraavaksi kisataankin jo sisäkisoissa lokakuussa.

-Pia-

Käytöskoulua!

Ei opittu eilen koulusa matikkaa eikä äikkää, vaikka Pia niin luppaili. Aiheena oli opastus hyvvään käytökseen sekä mallikäytöksen alakeet. Niin, siis jankattiin niitä samoja juttuja mitä aijemminkin. Piti osata kävellä makkara nokassa ja hyvinhän mää sen osasin. Välillä makkaraa nostettiin ylemmäs ja mun piti hypätä ylettyäkseni siihen. Simppeli juttu. Sit meidän piti käyä moikkaamassa toiset kurssilaiset. Siellä on yks sellanen ärhäkkä kaveri, jonka kans ois kivvaa ottaa pikku painit. Mut painit ei kuulemma kuulu hyvvään käytökseen, joten jätettiin sitten välliin. Välillä mua alako niin sapettaan toi samojen juttujen jankkaaminen, joten pistin ihan ranttaliksi. Miks muka makkoilusta pitäs nousta istumaan? Emmää jaksanu, kun just olin päässy hyvvään lepoasentoon. Enkä mää ollenkaan tajunnut miksi se nyt käski mun mennä istumisesta makkoiluun??? Pia on ite sanonu, et paras tapa mennä makkoiluun on mennä suoraan seisomisesta. Ei siis mittään lokkiikkaa tässä jutussa!

No sitten päästiin mallikouluun ja mun handleri kutsuttiin paikalle. Siinä me sitten pyöräheltiin muijen katteltavina muutama kerta. Katottiin mun upian valakonen hammaskalusto, kauniin ulukonevat korvat ja komia selänpäälle kaartuva häntä. Siinä emännät kehuivat mua kilivan ja mikäs siinä oli ollessa. Kommee kyllä oonkin! Ja just kun pääsin oikeeseen rytmiin catwalkissa, niin aika loppu! No, onneksi on vielä kerta opiskelua, jospa jatkettas vielä vaikka mallikoulua.

Nyt mää lähen lenkkeileen, sillä täytyyhän virriilin nuoren miehen pitää kunnostaan huolta.

Moikka! T: A. Vipunen

Kaikenlaista toimintaa mahtuu viikonlopulle

Taas se viikonloppu niin sanotusti suhahti ohitse. Ihan liian nopeesti se aina menee. Koiraihmisellä pitäisi ehdottomasti olla viisi päivää vapaata ja kaksi töitä, ja palkka tuplasti parempi. Samaa mieltä???

Perjantaina töiden jälkeen hurautettiin oikein PK –kentälle tokoilemaan. Vipun idoli Jens oli jo meitä odottamassa. Vipun fanitus oli taas tosi kova, suorastaan tunkeileva. Tällä kertaa Vipun nokka oli enemmän maata kohden kuin minua kohden, joten oli työ ja tuska saada pidettyä Vipun nokka irti maasta. No onneksi makupalat kuitenkin hieman irrottivat viestien luvusta ja sain tehtyäkin jotakin. Maahanmeno sujuu muuten jo tosi kivasti, mutta jollain konstilla pitäisi saada Vipun nokka irti kädestäni. Siinä asiassa on siis mentävä seuraavaksi eteenpäin. Sivulletulo menee jalan ja käden auttamisen kanssa myös hienosti, mutta apuja on tästäkin vähennettävä. Siispä harjoittelemme seinänvierus sivulletuloja ja ylempää palkkaamista. Seuraamista ollaan otettu tähän asti makupalan ”imuttamisella”, mutta jos otan makupalaa irti koirasta, niin vieterikone on valmis käyntiin. Mitenkähän siinä etenesin??? Täytyy kysyä pentukurssilla ohjeita.

-Tänne se makupala

- Anna jo

Konsta myös tokoili, tai paremminkin hömpötti kanssani hetken tekemällä vuoroin tottista vuoroin temppuja. Kampi treenasi vielä tätä meidän pitkäksi käynyttä nouto –projektia. Elokuun 23. päivä 2006 olin asettanut tavoitteeksi, että saisin kuvan Kampista kapula suussa. Tässä se nyt on! Konsta vaan puuttuu kuvasta.

- ota jo, ota äkkiä.

Ei nyt sentään vuotta olla noutoa treenattu, vaan vasta nyt reilun kuukauden. Nyt ollaan edistytty tossa kapulan pitämisessä alun sekunnin pitämisestä jo 30 s. pitämiseen. Enpä olisi ihan arvannut, että noudon opettaminen voi olla näin vaikeaa. Paljon se on vaatinut hermoja, ja kokeiluja siitä mikä toimii ja mikä ei. Kampin mielestä kapulan pitäminen on kyllä huippu kivaa, mutta sen antaminen käteeni tai kapula suussa tekeminen ei onnistu. Pitkä matka on vielä täydelliseen noutoon, mutta asetetaan se tavoitteeksi, että joskus se vielä onnistuu.

Lauantaina napattiin kyytiin Tiina ja Paavo –länderi ja mentiin näytelmätreeneihin. Tällä kertaa meidän poppoosta vain Vipu pääsi näytelmiin. Pasin aamuinen selkäkipu vain paheni treenatessa, mutta sinnillä näytelmät mentiin loppuun asti. Agitreeneihin Pasista ei ollut, joten käytin tilaisuuteni hyväksi ja treenasin Vipun kanssa. Otin vähän pujottelua ja eteen menoja. Kampi pääsi lopuksi hyppelemään aivan huvin vuoksi. Tiedän, että ei saisi koskaan lähteä asenteella ”huvin vuoksi” treenaamaan, mutta hallin hiostava ilma veti kyllä minut aivan ventiksi.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa esineruutua ja Vipulle jälkeä. Esineruutumaasto oli hieman hankalaa hakkuumetsää, jossa oli oksia kasassa siellä täällä. Mutta eipä se Konstaa haitannut, kolme esinettä löytyi kolmella lähetyksellä. Ainakin Konstalla hajuaisti pelaa mainiosti. Kampilla taas oli huonompi päivä, sillä en muista milloin olisi näin kauheasti takkuillut. Ensimmäinen löytyi hyvin, mutta toiseen tarvittiin pari sijaistoiminto pissaa ja pari – kolme uusinta lähetystä. Olisi pitänyt lopettaa tähän, mutta kun kolmas esine oli keskellä ruutua ja suht lähellä, päätin lähettää vielä sillekkin. Sepä olikin sitten virhetikki. Yhdesti Kampi jopa merkkasi esineen, mutta ei tuonut. Kävimme sen sitten yhdessä metsästä hakemassa ja Kampi kyllä toi sen mielellään. Esine ei siis ollut liian vaikea. Jäin miettimään, että oliko risukkoinen maasto Kampin kauhistus? Herkkähipiäinen kun on. No mene ja tiedä, toivottavasti seuraava kerta on parempi.

Vipu jäljesti n. 30 m. jäljen, jossa oli n. 5 makupalaa ja lopussa makupalakuppi. Autolta asti nenä maassa mentiin ja heti löytyikin oikea jäljen paikka. Pari kertaa jäljen aikana pyörähti taaksepäin etsien jälkeä, mutta muuten eteni hienosti. Ja jäljen päänkin löysi tällä kertaa ihan itse, mutta ei ne makupalat olleet kovin kiinnostavia. Syötiin lähinnä asenteella ”no, jos on ihan pakko”.

Jotain muutakin kerettiin viikonloppuna tekemään, mutta jätänpä ne nyt kertomatta. Vipu lähtee taas mun kanssa opiskelemaan. Onkohan tänään vuorossa matikkaa vaikko äidinkieltä?

-Pia-