Päivä kerrallaan

Pasi oli tilannut Mikille eläinlääkäriajan jo useita viikkoja aikaisemmin ja eilen sitten oli se päivä. Mikin suun tilanne ei ole näyttänyt hetkeen kovin hyvältä ja ollaan mietitty monia vaikeitakin asioita. Välillä on toki hyviäkin päiviä, Miki on pirtee oma itsensä. Syöminen ja lenkkeily ovat koko ajan olleet Mikin mieleen.

Automatka taittui hyvin hiljaisissa tunnelmissa, sillä oltiin varauduttu kaikkein pahimpaan... Miki ei tulisi enää kotiin. Odotushuoneessa odottelimme piinaavan pitkän ajan. Miki makoili soffalla keskellämme ja yhtäkkiä mieleeni tuli ajatus, että kyllä Miki lähtee vielä kotiin. En tiedä mistä ajatus tuli, kait tunsin, etten ollut vielä valmis tähän.

Vihdoin päästiin ell- vastaanotolle. Eläinlääkäri oli todella miellyttävä, oikein rauhallinen ja empaatinen. Kerrottiin ensin Mikin kuulumisia. Yöllä Miki on levoton, kaveri joka ei normaalisti nuku sängyssä hakeutuu yöllä jopa jalkojen väliin nukkumaan... kertoo varmasti kiputilasta jotain. Kerrotiin myös, että ruoka ja ulkoilu maistuvat. Ell tarkisti Mikin suun ja kasvanuthan kasvain oli. Se oli kiinteää massaa, joten edes sen pienentäminen ei ollut järkevää. Ell ehdotti kuitenkin antibiootin vaihtoa, sillä voisi saada suussa olevan tulehduksen kuriin. Saatiin miettiä asiaa hetki ja päätettiin kokeilla sitä. Katsotaan tilannetta viikko pari, saadaanko siitä apu. Lopuksi vielä ell halasi Pasia ja käski laittaa hännän pystyyn.

Parannahan lääkkeet ei Mikiä, mutta lisäaikaa voidaan saada. Vaikea päätös on edessä, mutta ensi kerralla tiedetään että kaikki on kokeiltu. Päivä kerrallaan...

-Pia-