n. 12 tunnin Jyväskylän raskas reissu takana päin, mutta voi sanoa että kannatti käydä. Treenaamattomuus ei Vipun kehäkäyttäytymisessä näkynyt. Paineli kuin vanha konkari. Isäntä sen sijaan oli kuin yli-innokas vasta-alkaja, kävi eka kerran Vipun kanssa kehässä ennen kuin edellinen rotu oli edes loppunut. No eipä siellä näkynyt tuomariakaan, joten siinä mielessä ei paha moka:). Tuomari nähtävästi tykkäs Vipusesta, kun kotiin viemisiksi tuli serti ja Rop -ruusukkeet. Ja mikä erityisesti sydäntäni lämmitti, oli siskolikka Kujeen sijoittuminen VSP:ksi!!! Onnea Hanna ja Kuje! Meinasi nimittäin käydä niin, että Pasi olisi joutunut esittämään Kujeen, Hannan ollessa samaan aikaan toisessa kehässä. Onneksi niin ei käynyt, sillä Kuje meni oman mamman kanssa tosi hienosti.
Vielä kun nautittiin tuosta näyttelyn tuomasta hyvästä mielestä, niin pudottiin sitten maan pinnalle kovaa ja korkealta. Eilen soitti ell ja kertoi Mikin kasvaimen tulokset. Kasvain on pahanlaatuinen, ja sen leikkaaminen on mahdotonta sen vaikean sijainnin vuoksi. Kyllä eilinen päivä oli kova päivä. Sitä miettii jo kaikkee sellaista, jota ei vielä edes tarvis miettiä. Luopumisen tuska on aina niin sietämätön... pikkukaveri, oikea sisupussi, jossa ikä ei paljoa paina... ei ole oikein, ei. Äskettäinkin juoksi vuoden ikäisen pinserineidon perässä kuin nuori varsa ja yritti hurmata tyttöstä. Oikea naistenmies. Ai, niin. Eilen päätettiin, ettei vielä mietitä näitä. Mietitään ja surraan sitten kun aika on lähempänä. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty...
Ja lisää murhetta saatiin sitten tänään, kun Vipulla on taas virtsakivet vaivana. Päivälenkillä raasu tiristeli pissaansa. Koitetaan saada tälle viikolle aikaa ell:iin.
-Pia-
6 kommenttia:
Voi kauhistus, sekö oli sitten pahanlaatuinen.. Teillä on kyllä koirien terveysmurheita riittänyt viime aikoina :(
Mutta aivan totta, etukäteen ei kyllä kannata surra. Kesä tulossa ja kaikki!
Voi itku... Kyllä teillä on niin onnea ja sitten taas surua. Kuten Sari mainitsi niin älkää nyt vielä murehtiko liikaa, eihän sitä tiedä miten kauan eteneminen kestää yms. Tietysti tämä kaikki on aina tuhat kertaa helpompaa sanoa toiselle...
Lämmin halitus molemmille ja myös Mikille!
Voi että kuinka harmillinen juttu.. Nauttikaa nyt vaan aurinkoisista kevätpäivistä ja unohtakaa liiat murheet vielä!
Rapsutukset Mikille ja tsemppiä teille!
Toivotaan Mikille reippaita ja onnellisia päiviä vielä pitkäksi,pitkäksi aikaa! Suuri halaus koko porukalle,ja kovasti voimia jaksaa eteenpäin. Tyrtsin bortsut laittavat terveisiä:)
Voi - kuulin Mikin sairaudesta ja Pikku-Piika lähettää lämpimät terveiset hyvälle ystävälleen Mikille. Tsemppiä.
Meillä pennut kasvaa ja kova murina kuuluu jalanjuuressa. Aeka-Veikko yrittää pitää tyttöjä kurissa. Melkoinen Aeka-Veikko saa ollakin kun neljä 6 viikkoista yrittää yli kävellä. ;o)tv Kielan Aussit ja kirjuri-Anne
Voi, kuinka ikäviä uutisia. :( Murehtimisen aika ei tosiaan ole vielä, yrittäkää jättää asia taka-alalle ja keskittykää mukaviin asioihin. Mikille supersuuret rapsutukset ja halaus koko poppoolle!
Pitäisi taas lähteä porukalla lenkille, alkaa shelttineidit jo vähän kavereita kaipaamaan.
-Minna ja tytöt
Lähetä kommentti