Täältä kirjoittaa melkoinen punakuono. Vuosisadan nuha iski päälle... nenä vuotaa koko ajan ja olo on aika petteripunakuono -mainen. Töissäkin olen ollut aika ykskätinen, kun toinen käsi pitää nenäliinan nokan alla ettei räkä koko ajan tippuis. Kuumetta ei siis ole ollut, joten töissä olen yrittänyt olla.
Kampilta jäi eiliset treenit väliin. Osaksi syynä maanantainen käsittely, osaksi mun flunssa ja osaksi kärppäpeli tv:ssä. Tokoiltiin sitten vaan kotona ja Kampi sai lopuksi kotihieronnan a´la Pia. Kärppäpeliä ei olis paljon kannattanut katsoa, oli se vaan sellaista kompurointia eka erän jälkeen Kärpiltä, mutta tulipa katottua alusta loppuun asti. Pelin jälkeen (n.21.30) mietittiin vielä, että käydäänkö pyörätielenkki kotikulmilla vai ajellaanko Jäälin metsiin ja annetaan koirien juosta vapaana. Helppous ja mukavuudenhaluisuus voitti ja päätettiin ajella Jääliin.
Perillä huomattiin, että talven käyttämättä ollut ajoreitti näytti hyvin ajokuntoiselta, olipa siitä auto mennytkin. Päätettiin kuitenkin ajaa sitä kautta mistä ollaan koko talvi ajettu. Minkään näköiset kellot eivät siinäkään vaiheessa kalkattaneet, kun huomattiin, että ajourat olivat todella syvät. Ei muuta kuin yrittämään... ja yritykseksi jäi. Niin vaan transu jämähti uriin, eikä hievahtanutkaan eteen eikä taakse. Jotain 15 minsaa kerettiin sadatella ja miettiä miten päästä metsästä joskus pois, kun huomattiin tiellä tukkirekan perävaunu. Mitähän apua perävaunusta voisi olla? No, ei mitään, mutta sitten saapui se "pelastava enkeli" nimittäin tukkirekan etuosa. Nuoren kuskin ilme oli hieman epäuskoinen, kun kuuli millä asioilla metsässä liikutaan. Hulluja koiraimmeisiä :). Rekasta löytyi kaikki tarpeellinen verme meidän pirssin vetämiseen ja transu lähti "suosta" kuin ei olisi koskaan kiinni ollutkaan. Tuhannet kiitokset Kaivorinteen kuskille (vaikka tuskin tätä blogia luet) avusta!!! En uskalla ajatellakkaan kuinka myöhään metsässä olisi mennyt, jos rekka ei olis sattunut paikalle. Takaisin päästiin helposti sitä tietä, mitä eka katottiin. Kotona oltiin aika tarkalleen klo 23.00, joten saatiin mennä suorilta nukkumaan. Jotta tällaisia jännitysmomentteja voi sattua aivan tavallisen tylsänä keskiviikkoiltanakin.
-Pia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti