Aamuni alkoi jo klo 4.30. Hullua sunnuntai aamuna, mutta kun täytyi. Nimittäin mennä töihin. Koko aamun oli mahassani pientä kutinaa, sillä jännitti Pasin ja Sentan puolesta, miten heillä kisat menisivät. En siis päässyt itse tapahtumaa todistamaan, joten oli niiiin turhauttavaa odotella töissä tuloksia. Vihdoin Pasi soitti ja kertoi tulokset. Sentalle ensimmäinen tulos 1-luokasta. Jahuu, mahtavaa! Pari rimaa oli tullut alas, sekä muurin palikat. Tästä oli hyvä jatkaa toiselle radalle. Ja kutina vaan mahassani kasvoi. Eikä olotilaani edes helpottanut se, että töissä oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Vihdoin sain tietooni toisenkin radan tulokset. Vielä upeemmin oli mennyt kuin edellinen rata, sillä vain yksi rima oli tullut alas radalta(toiseksi viimeinen).
Näiden iloisten kuulumisten jälkeen oli aika alkaa "tappamaan aikaa" töissä. Surffailua eri blogeissa, foorumeissa, kotisivuilla, kellon katselua, kaffittelua, taas surffailua samoilla sivuilla jne. Vihdoin kello löi 13.30. Äkkiä kotiin vaihtamaan vaatteet ja menoksi kisapaikalle. Aamun jännityksestä oli vielä hitunen jäänyt jäljelle omillekkin radoille, joten jonkinlainen lataus oli päällä. Eka rata oli hyppyrata. Pasi meni Hugolla ennen minua. En tiedä, eikö viime torstain osteopaatin käsittely ollut auttanut vai vedättikö Pasi, mutta rimoja tuli alas 3 kpl ja pituuden kaato. Kampilla toinen rima alas, koska yritin kääntää koiraa tiukasti, mutta tietysti onnistuin heiluttelemaan käsiä väärässä paikassa väärään aikaan. Lisäksi vielä pujottelu virhe, koska seisoin paikallani kuin puupökkelö ja yritin jollain taikasanalla saada koiran pujotteluun.
Toinen rata oli agilityrata. Pasille ja Hugolle hylky. Puomin jälkeen olisi pitänyt mennä hypyn kautta putkeen, mutta Hugo päätti oikaista ja sukelsi puomilta suoraan putkeen. Rimoja ei tältä radalta tullut alas kuin okseri. Ennen radalle menoa olin päättänyt, että nyt en yritä tehdä väkisin tiukkoja käännöksiä vaan annan koiran hypätä "luonnollisesti". Radalta yksi rima alas. Olin tähän rataan hyvin tyytyväinen. Kohtalaisen nopeat kontaktit, muutama vaikea paikka meni hyvin eikä ylimääräisiä pyörimisiä. Jalkanikin toimivat kohtuullisen hyvin.
Hieman mieltäni kaihertaa kuitenkin se, ettei vieläkään yhtään nollaa kasassa tavoitteeseemme (2007 SM). Taitaa olla tuo tavoite päässäni niin vahvana, että emme niitä nollia saakkaan. Seuraaviin kisoihin olenkin päättänyt lähteä rennoin mielin, ilman nolla -ajatusta takaraivossa. Katsotaan pystynkö.
-Pia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti