Tässä meidän lähellä menee Hiukkavaaran sotilasalueen raja. Hiukkavaarassa ei ole ollut sotilaita n. 10 vuoteen, mutta usein alueelta kuuluu pauke. Alueella on ampumarata, jossa soltut varmaan käyvät harjoittelemassa. Olen siellä joskus käynyt koirien kanssa lenkillä, mutta en ole uskaltautunut kovinkaan kauas, koska metsä on täynä SEIS-STOP -varoituskylttejä. Tiedän kuitenkin, että siellä kulkee paljon koiran ulkoiluttajia, lenkkeilijöitä ja crossi- ja maastopyöräilijöitä. Viime syksynä meinasimme kaverini kanssa eksyä sinne, koska alkoi hämärtää tosissaan ja emme löytäneet tietä "ulos". Alue on nimittäin niin kuin labyrintti, polkuja ja hiekkateitä ristiinrastiin.
Työkaverini kertoi käyvänsä siellä miehensä kanssa sauvalenkeillä. Kyselin uteliaana heidän kulkureittiään ja mielessäni ajattelin, että josko minäkin uskaltautuisin sinne. Niinpä sitten eilen suunnistimme kohti ampumarata-aluetta.
Ensimmäinen kyltti tuli vastaan jo heti alueelle päästyämme. Se oli sellainen info-kyltti, joka näytti missä kohti olemme ja missä on ampumarata-alue. Eteenpäin, sano mummo lumessa. Seuraava kylttissä luki ”SEIS-STOP olette ampumarata alueella”
. Mielessäni toistin työkaverin sanat, ettei kylteistä tarvinnut välittää. Hieman epäröiden jatkoin matkaa. Kohta eteeni tuli toinen samanlainen kyltti. Taisipa siinä olla puhelinnumerokin, mihin voi soittaa ja tarkistaa ampuma-ajankohdat. Sitten olin saada laakin, kun Kampin kohdalta ojasta lähti sorsa lentoon. Suusta pääsi tahaton volahdus 
ja sydän hakkasi tuhattajasataa. Taisinpa olla aika jännittynyt. Viimeisessä kyltissä jonka minä näin, varoitettiin räjähtämättömistä kranaateista ja harha-ammuksista. Samassa näinkin ampumaradan vallit. Uskallukseni loppui siihen ja käännyimme takaisin.Sen verran seikkailumieltä vielä löytyi, että kuljimme takaisinpäin hieman eri reittiä. Matkalla näimme upeita hiekkadyynejä ja solttujen poteroita ja juoksuhautoja. Olisipa muuten upeat hakumaastot, valmiit umpipiilot ja kaikki. Välillä kävi mielessä, että mennäänköhän oikeaan suuntaan, mutta rakenteilla olevalta asutusalueelta kantautuva kavinkoneen ääni helpotti oloani. Voi sitä helpotuksen tunnetta, kun tupsahdin tutulle pururadalle. Jännitystä elämään voi siis järjestää tälläkin tavoin.
-Pia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti