Mejä -kokeissa kuokkimassa

Muuan viikko sitten olimme seuraamassa mejä -kokeen (Metsästyskoirien jäljestämiskoe) kulkua. Jaa, että miksikö?!? Ollaan mietitty mejää Vipulle, joka luonnostaan käyttää paljon nenäänsä, lajiksi jo pitkään. Kun aloitettiin pk -jäljellä, niin meitä kehoitettiin kokeilemaan mejää, sillä laji on kaikille roduille avoin kilpailumuoto. Silloin vielä laji ei sytyttänyt lähinnä veren kanssa tolskaamisen vuoksi ja siksi ettei lajista mitään tiedetty. Pikkuhiljaa otettiin kuitenkin lajista selvää netistä tietoa etsimällä tai kavereilta kysymällä. Näillä seuduilla ei kuitenkaan mejä -kursseja oikein ollut, joten asia jäi taas hautumaan. Kasvattitapaamisessa tuli asia taas puheeksi ja kasvattajan heittämän porkkanan innostamana me yllytyshullut aloimme taas katsella mejä -kursseja tai -kokeita.

Eräänä lauantaiaamuna klo 7.30 me sitten pistimme pirssin käyntiin ja ajoimme Muhokselle koetta katsomaan. Tietenkään me "vihreät" koiraihmiset ei tajuttu ottaa sadevaatteita saatikka kumppareita matkaan, vaikka keli näytti lähtiessä jo uhkaavalta. Perillä vettä satoi, ei nyt ihan kaatamalla, mutta riittävästi kuitenkin. Vaan ei valitettu, kun kerran lähdetty oltiin, niin kastutaan sitten. Meidät otettiin hienosti vastaan koepaikalla. Aamukahvien jälkeen pääsin seuraamaan voittajaluokan jäljenajoa. Onneksi sadekin lakkasi sopivasti ennen suoritusta. Näin sellaisen ideaalisuorituksen jäljenajosta, tasasen rauhallista menoa hyvällä motivaatiolla ja sorkkakin löytyi helposti. Maasto oli tuomarin sanoin helppo kangasmaasto. Usein maastot ovat kuulemma paljon vaikeampia sisältäen ojia, kantoja tms.

Mejä -kisat ovat tyystin erilaista menoa agility- ja tokokilpailuihin verrattuna. Yleensä kilpailijat osallistuvat jäljen tekoon edellispäivänä. Kisa-aamu aloitetaan aamupalalla ja sen jälkeen aloitetaan jälkien ajo. Kisailuun kuuluu myös ruoka ja illalla oma ohjelmanumeronsa on palkintojen jako, eli päivä vierähtää kisapaikalla. Hintaa kisalla on 50 -90 €, joka siis kattaa kaiken tuon edellä mainitun (korjatkaa joku kokeneempi, jos olen kirjoittanut puutaheinää).

Hieno oli kokemus ja innostuttiin lajista tyystin. Tarvikkeet jäljen ajoon on hankittu ja yksi helppo jälkikin tehty. Vipu, vanha jälkikoira, ei verestä hätkähtänyt. Saapa nähä mitä sanoo hirvensorkasta ;)!

-Pia-