Jos metsään haluat mennä nyt …

Niin takuulla yllätyt ainakin siitä, miten kauan aikaa siellä voi vierähtää. Eilinen päivä meni, jos ei nyt ihan kokonaan, niin melkein metsässä. Puoli 12 aikaan lähettiin ajelemaan jälki-, haku- ja esinetreeneihin. Oltiin sovittu aijemmin treenaavamme isommalla porukalla oikein kaffien ja lisukkeiden kera.

Laitettiin ensin vanhenemaan kolme jälkeä ja juotiin sitten aamupäiväkaffit. Kaffittelujen jälkeen ajettiin Vipulle jälki. Jälki oli aika lyhyt, johon oli sinne tänne ripoteltu jauhelihanpaloja ja lopussa odotti jauhelihapalkka. No Vipun mielestä jälki oli ihan iisipiisi. Mennä puksutti nokka maassa. Ainoastaan jauhelihanökäreet hieman häiritsivät etenemistä, kun piti niitä jäädä mussuttamaan. Palkkakin oli tällä kertaa superihana! Hirven- ja sika-naudanlihan sekoitus maistui makoisalta. Koska Vipun meno oli niin helpon näköistä, päätettiin tehdä vielä toinenkin hieman vaikeampi jälki.

Seuraavaksi otettiin yhdelle koiralle hieman hakuilmaisuja. Oli kiva päästä maalimieheksi metsään. Pääsi verestämään vanhoja muistoja Konstan nuoruudesta, kun sen kanssa rämmittiin hakuporukoissa.

Sitten olikin jo päiväkaffien aika. Kun kaffit oli juotu ja Vipun toinen jälki oli vanhentunut n. 40 min, ajettiin se. Aluksi Vipu oli hieman hämmentynyt, katseli taakseen tiellä seisovaa porukkaa ja mietti että mitähän tekis. Alusta kun selvittiin, matka jatkui hyvin. Puksutti omaan tyyliinsä hyvin keskittyneesti eteenpäin. Tällä kertaa jäljellä ei ollut makupaloja haittaamassa etenemistä. Taas löytyi hyvin jäljen pää, mutta makkarat taisivat olla pienoinen pettymys. Jauheliha kun oltiin jo syöty edellisellä jäljellä. Olin oikein tyytyväinen Vipun työskentelyyn, se osasi ratkaista alun ongelman ihan itse, löysi jäljen uudelleen ja jatkoi loppuun asti.

Jälkimies Vipu! Kuva: Sari Heiskala

Sitten olikin jo osaavampien koirakoiden vuoro päästä jälkitöihin. On se hienoo katsella kuinka kokeneemmat koirat tekevät töitä pitkillä jäljillä ja kuinka ne nauttii siitä hommasta. Siinä on meilläkin tavoiteltavaa.

Kovin vakavahenkiseksi tätä porukkaa ei voi sanoo, sillä seuraavaksi oli vuorossa, yllätys yllätys, iltapäiväkaffit. Turistiin koirajuttuja tovi ja hörpittiin jo ties kuinka monetta kaffikupposta tälle päivälle, kunnes innostuttiin vielä tekemään esineruutu. Tehtiin oikein kisasääntöjen ja mittojen mukainen ruutu. Vipu korkkas esineruutu-uransa hakemalla hanskan. Nakattiin eka yrittämällä hanska selkäni takaa ruutuun. Se meni hieman plörinäksi, kun Vipun jälkivaihde oli jäänyt päälle. Puksutti nokka maassa pitkin ruutua, kuin kokenutkin jälkimies. Otettiin toisella yrittämällä niin, että Pasi vei hanskan metsään ja johan Vipukin sai ideasta kiinni. Jätettiin esineruutu hautumaan iloisella kokemuksella.

Konsta haki taas konkarin elkein pari esinettä maastosta. Laitoin sille oikein hakuliivit päälle, jotta näyttäisi ”katu-uskottavammalta” vieraampien ihmisten edessä. Olikin kiva kuulla kommentteja hyväkuntoisesta vanhuksesta. Täytyy kyllä ollakin kiitollinen, että Konsta liikkuu vielä niin hyvin 11,5 vuotiaaksi.

Kampilla meni esineruutu huomattavasti paremmin kuin edellisellä kerralla. Ensimmäinen esine löytyi hyvin. Toiselle lähetin hieman huolimattomasti, eikä koira meinannut lähteä ollenkaan. Kun keskityin oikeanlaiseen lähettämiseen, pinkaisi metsään kuin ei mitään ja toi tavaratkin ihan hyvin.

Lopulta saatiin päätökseen koko porukan treenit. Pisutuslenkin ja kaupassa käynnin jälkeen oltiin kotona klo 18. Onneksi ilma oli hyvä ja porukka oikein mukavaa, niin mikäs siellä metsässä oli ollessa. Otetaan treenit uusiksi vielä ennen lumentuloja.

-Pia-