Äitinsä poika ja Hugon manttelin perijä

Kyllä, Vipu on äitinsä veroinen ainakin halukkuudessa mennä uimaan kun tilaisuus tulee. Ja tänään se tilaisuus tuli ensimmäistä kertaa. Ei tarvinnut paljoa houkutella kun jo molskahdettiin veteen, ensin ihmisten perään ja sitten vesilelua noutamaan. Pia tosin sai pari kunnon naarmua ihoonsa kun Vipun into alkoi nousta hieman yli äyräiden. Siitä huolimatta meillä oli oikein mukavaa, ainoastaan retkieväät jäivät puuttumaan. Konstalla oli uintihalut tallella ja Mikikin suostui kahlailemaan lähes uintisyvyyksissä. Kampi oli ainoa, jota uiminen ei miellyttänyt. Uinnin jälkeen kävimme vielä päivälenkin ja sitten kotiin syömään ja syöttämään koirat pikapikaa.

Illansuussa lähdimme Virpiniemen liikuntaopistolle kuuntelemaan luentoa/tietopakettia Vipun ensi viikolla alkavasta agilityn alkeiskurssista. Mikko Aaltonen piti katsauksen tulevasta ohjelmasta. Mielenkiinnolla odotan tulevaa ja pientä jännitystäkin on mielessä. Onhan Vipu ensimmäinen koira, jota pääsen kouluttamaan agin saloihin pennusta saakka. Luottavaisena kuitenkin katson tulevaisuuteen, joten tulkoon ensi viikko sittenkin pian!

Luennon jälkeen oli vuorossa iltalenkki Isoniemen maastoissa. Siellä on aina yhtä mukavaa lenkkeillä, koska maastot ovat niin ihanteelliset koirien kanssa kulkemiselle. Ollapa itsellä sellaiset lähimaastot... Oikeastaan ainoa miinus on se, että uintipaikkaa ei ole lähellä. No, ei kai kaikkea voi saada.

Lopuksi muutama kuva meidän uimamaistereista.

Pasi