Tällainen päivä kun on saatu päätökseen, niin toivoisi ettei toista hetkeen tarvitsisi kokea. Mutta, kerronpa sen nyt sitten teillekin. Aamu alkoi rattoisasti, kun huomasin Kampin etutassun kynsivallin punoittavan. Tarkempi analyysi osoitti, että jep, tulehdushan siinä ja kynsikin näytti liikkuvan epätavallisesti. Aamutouhujen jälkeen soittoa ell:iin ja sain kuin sainkin ajan tälle päivälle. Kauhukuvissa näin, että tiedossa on piiiitkä sairasloma ja kynnen poisto.
Vipun kotiin jättäminen oli taas yhden sortin show. Ilmeisesti vaisto sanoi, että nyt taas jätetään. Pää nousi häkistä aina kun olin lähtöä tekemässä. Loppu viimein jätin taas hereillä olevan kakaran etsimään juttuja. Matkalla kouluun mietin vain kuinkahan se taas jäi huutamaan. Onneksi päivän mittaan asia unohtui. Koulusta olin myöhässä "vain" pari tuntia, eikä muutenkaan koulujutut menneet aivan putkeen. Harjoittelupaikasta tuli kielteinen vastaus, joten hakuprosessin joutuu aloittamaan taas alusta.
Onneksi sentään kotiin tulo oli positiivinen yllätys. Vipu oli aivan selvästi sekä nukkunut että touhunnut aktivointilelujen kanssa. Onnenhuuto oli kyllä yhtä dramaattinen, kuin eilenkin.
Eläinlääkäriin oli hiukan kiire, joten nopea koirien pisutus ja vastaanotolle. Kampi sai jalasta odotetun diagnoosin, eli kynsivallin tulehdus, mutta onneksi sentään ei tarvinnut kynttä poistaa. Viikon lepo on tiedossa. Toivottavasti riittää, sillä viikon päästä alkaisi Mikko Aaltosen vetämät treenit, joihin olemme ilmoittautuneet. Okk:n kisat on joka tapauksessa meidän osalta peruttu. Jalasta tehtiin komean punainen paketti. Komean ehkä mielestäni, mutta ei tosiaankaan Kampin mielestä. Aivan kamalaa, eihän jalalla voinut enää edes kävellä.
Kysyinpä vielä ell:ltä Konstan ripulista. Konstalla on yleensä pari kolme kertaa vuodessa ripuli, joka joko menee omilla rohdoilla ohi tai sitten tarvitaan järeämpiä aseita suolistotulehdukseen. Nyt ripulia oli kestänyt kolme päivää. Konstakin kerettiin ottaa samaan syssyyn ja mitä vielä. Vanhuksella on vanhuuden oireita, nimittäin laajentunut eturauhanen. Tai en mä tiedä onko se vanhuuden oire, mutta ei ole aikaisemmin ollut. Saipa Konstakin sitten rohdot siihen vaivaan.
Vipulla on sitten riittänyt virtaa koko illaksi. Onneksi Vilma ja Penni tulivat kyläilemään. Ja ihanainen Penni paini Vipun kanssa. Isot pojat painelivatkin makuuhuoneeseen nukkumaan jotta kakarat saavat leikkiä.
Jotta päivä olisi epätäydellisen täydellinen, niin tottahan Kampi osaa siitä tehdä sen. Iltalenkillä paimennettiin viittä koiraa metsässä ja jossain välissä Kampi oli kerennyt pyörähtää SIINÄ ITTESSÄÄN! Voi jessus sitä lemua ja näköä! Valjaita myöten... Yritä siinä sitten pitää muita koiria erossa Kampista saimoin kuin katsoa ettei itse sotke itseään siihen. No, suihkureissuhan siitä sitten tuli. Jotain positiivista tietysti siinäkin... onneksi se ei ollut Konsta, koska siinä olisi ollut paljon enemmän työsarkaa.
Nyt taidan päättää tämän epätäydellisen päivän menemällä suosiolla nukkumaan. Toivottavasti en putoo sängystä!
-Pia-
5 kommenttia:
Huh teillä on ollut menoa. :/
Kampille ja Konstalle kovasti paljon paranemista!
Pikaista paranemista kummallekin. Meillä katsellaan tuota "paranemista" maanantaihin, sitten kiikutan koissun taas lääkäriin, jos ei ala kinttu paranemaan...
Toivotaan, että tulehdus paranee lyhyen kaavan mukaan ja että eturauhasesta ei tule vaiva ja että ja että....
Mutta minä purskahdin hörönauruun sun viimeiselle lauseelle:-)
Jäämmekö jännittämään tarinan kakkososaa eli sitä, että putositko sängystä?
Oih, mikä päivä :P Pikaista paranemista molemmille!
Hyvin on paraneminen edistynyt. Konsta kakkas tänään OIKEAN möhkäleen *bileet*. Kampin tulehduskin on paranemaan päin.
Ja tarinan kakkososasta sen verran, että en pudonnut sängystä, vaan epätäydellisen päivän päätös oli onnellinen :).
-Pia-
Lähetä kommentti