Tänä aamuna pääsi Pian todellinen koheltajaluonne TAAS irti! Olin lähdössä kouluun ja ajattelin lähteä viimetippaan, jotta ei tarvis kärvistellä pysäkillä. Ja kun lähtee viimetippaan, niin siinähän tuppaa tulemaan kiire. Puolessa välissä matkaa huomasin, että mullahan taisi jäädä puhelin kotiin. Ja siinä samassa huomasin myös, että niin taisivat jäädä avaimetkin toisen takin taskuun. Jep, alkoipa aamu kivasti. No, ei siinä vielä kaikki. Bussikin oli tietysti mennyt. Mitäs lähin niin myöhään. Rangaistuksena odottelin bussia puoli tuntia... onneksi sentään olin muistanut ottaa bussikortin mukaan. Niin ja olihan mulla toppahousut jalassa, joten ei ollut aivan pingviinimäinen olo. Koulussa sitten meinasin kaataa koko koneen, kun poistelin ja asentelin yhtä ohjelmaa. Onneksi tilanne ei sitten ollutkaan niin paha kun alkujaan näytti.
No, loppu hyvin kaikki (toistaiseksi) hyvin. "Pelastava enkeli" Pasi löytyi lähempää, kuin lähin puhelin. On muuten todella orpo olo ilman puhelinta, siinä kun on mun kello jota ilman kaupungissa kulkeminen on hankalaa.
Eilen muuten postitin Konstan tokoilmoittautumisen Tornioon. Kisat ovat 17.2, eli 10 päivää ennen Konstan 11-vuotispäivää. Kyllä jänskättää!!
T: Pia the koheltaja
1 kommentti:
Arvaa kuka unohti tänään puhelimensa kotiin... *viheltelee*
Aamulla sovittiin bussissa, että laitan kämppikselle viestin, jos jään kouluun pitempään ja sen pitäisi käyttää Onni lenkillä.
Bussissa tuntui, että jotain puuttuu ja tarkistin, että muistitikku v a r m a s t i on mukana. Oli nätisti repussa.
Koulussa tajusin, että ai niin kännykkä...
Onneksi koulusta pääsee nettiin ja sain liudan ihmisiä lähettään muiskulle viestin.
Lähetä kommentti