Uuden vuoden bileet tuo mukanaan tietysti kaiken maailman papatitkin. Kampi, jolla on ollut jo pitempään ukkosenpelkoa (vuosi vuodelta pahempi), on alkanut vanhemmuuteen myös regoimaan paukkuihin. Reagoiminen on ollut kuuntelemista ja hännänlaskemista alas, toimintakyky on kuuitenkin säilynyt tilanteissa. Eilen, kun tulimme kotiin, niin koulunpihalla kakarat paukuttelivat papatteja ja vähän kovempia jytkyjä. Ensimmäisen kerran näin Kampin reagoivan myös läähättämällä näihin ääniin.
Toi paikkuarkuus on tosi harmittava juttu, mutta en voi syyttää sitä muuta kuin itseäni. Kampin pentu- ja nuoruusaikana on sattunut pari sellaista juttua, joiden luulen olevan syypää paukkuarkuuteen. Pentuna jouduimme tilanteeseen, jossa poliisinäytöksessä ammuttiin pistoolilla emmekä kerenneet kovinkaan kauas näytöksestä. Nuorena treenihallin peltikatolta tulivat lumet automme konepellille, jota Kampi säikähti kovasti.
Onneksi voimme vietää uudenvuoden "maalla" poissa pahimmasta paukkeesta. Kampi voi olla stressaamatta ja me voimme olla stressaamatta Kampin stressiä.
-Pia-
1 kommentti:
Hiljaista uutta vuotta koko n-elikon porukalle!
Ps. Mulla on Kampille kortti meijän blogissa ;)
Lähetä kommentti