Joka tapauksessa mulle jäi niin kauheen surullinen mieli. Siitä syystä, kun Kampi ei voi tietenkään asiaa ymmärtää. Miksi Vipu pääsee kisaamaan ja hän itse vaan joutuu odottamaan??? Kampi, joka niin RAKASTAA litilätiä, painaa satalasissa ja nauttii sydämestään! Onneksi päätös ei tarkoita sitä, etteikö kaveri pääsisi enää koskaan esteille. Ihan varmasti pääsee humputtelemaan silloin tällöin, mutta turvallisesti matalia hyppyjä. Eikä Kampista saa soffakoiraa vielä tekemälläkään. Suunnitelmissa on erilaisia nenänkäyttöjuttuja, katsotaan mitä kesä tuo tullessaan. Lopullisen päätöksen tekeminen on nyt totta. Nyt ollaan yhdellä agiuran päätepysäkillä, mutta elämä jatkuu uusilla jutuilla ja urilla.
Kuvat (c) Juha Lehtikangas
5 kommenttia:
Kampi tottuu asiaan, pääseehän se sitten omiin juttuihinsa, kyllä se ymmärtää, ikääkin alkaa olla. Nämä päätökset ovat aina kipeimpiä meille kaksjalkasille. Asiat, joista luovutaan, korvataan toisilla, eikä elämä siihen lopu, eikä elämänilo mihinkään katoa. Tästä esimerkkinä meillä kaksi näkövammaista, Arska ja Viivi, joille elo maistuu, vaikka jostain jutuista on jouduttu luopumaan, toisia on sit otettu tilalle.
Hengessä mukana ja apuja / ohjeita tarjolla, jos tarvetta on.
Kampille leppoisia eläkepäiviä :) Meillä on sama jossain vaiheessa Bellan kanssa...
Tuo sama päätös piti tehdä pari vuotta sitten. Kyllä säälitti Tiltu, josta agi oli nii-iin ihanaa! Mutta onneksi on lajeja, joita voi harrastaa eläkkeelläkin!
Hatun nosto teille! Olette ihailtavan fiksuja kun kykenette näkemään asiat ajoissa oikein. :)Ja vielä pystytte tekemään sen mukaiset ratkaisut. Tsemppiä!
jassu
Kiitos kommenteista :)!
Päätös oli vaan pakko tehdä, sillä yhdistelmä huono näkö, maxi -esteet, ikä ja hullun palo esteisiin ei kuulosta kovin hyvältä :). Ratkaisut on tehtävä koiran terveyttä ajatellen, eikä siinä paljon tunteilut paina. Kampihan menis agia vaikka umpisokeena, jos annettas :).
Lähetä kommentti