Eilen oli Vipun ell päivä. Ei tee kovin hyvää Vipun ell kokemukselle, kun joka kerta ultrataan. Nytkin kun mentiin, niin odotushuoneessa alkoi tärinä ja syliin kapuaminen. Edellis kertojen epämiellyttävät ultraus kokemukset olivat siis muistissa. Mutta olipa mukava tapaaminen odotushuoneessa, kun vanhempi nainen tuli kyselemään, että onko tuo länderi. Naisella oli ollut 70 -luvulla länderi nimeltä Niina Oululaiselta kasvattajalta. Kennelnimeä hän ei muistanut ja saattoipa olla, että kennelnimeä ei ollutkaan. Nainen kertoi monta hauskaa tarinaa koirastaan samalla kun katseli Vipua.
Toimenpiteenä oli taas ultraus. Eipä kovin ihme, että Vipu ei ultrauksesta tykkää. Kaks ihmistä pistää toisen selälleen pöydälle ja pitelee jaloista kiinni ja ell työntää "mönjää" mahaan ja sitten tuijotetaan ruutua. Ei ainakaan hauskaa olis itestäkään. Nyt ultrassa näkyi selvästi kiteitä, kun viimeksi se oli hyvin hiekkamaista. Hoidoksi saatiin sama mikä viimeksikin. Antibiootit ja kide -ruokaa.
Että sellainen käynti tällä kertaa... eiköhän tää taas tästä ala suttaantuu.
-Pia-
torstaina, huhtikuuta 24, 2008
maanantaina, huhtikuuta 21, 2008
Iloa ja moninkertaista murhetta
n. 12 tunnin Jyväskylän raskas reissu takana päin, mutta voi sanoa että kannatti käydä. Treenaamattomuus ei Vipun kehäkäyttäytymisessä näkynyt. Paineli kuin vanha konkari. Isäntä sen sijaan oli kuin yli-innokas vasta-alkaja, kävi eka kerran Vipun kanssa kehässä ennen kuin edellinen rotu oli edes loppunut. No eipä siellä näkynyt tuomariakaan, joten siinä mielessä ei paha moka:). Tuomari nähtävästi tykkäs Vipusesta, kun kotiin viemisiksi tuli serti ja Rop -ruusukkeet. Ja mikä erityisesti sydäntäni lämmitti, oli siskolikka Kujeen sijoittuminen VSP:ksi!!! Onnea Hanna ja Kuje! Meinasi nimittäin käydä niin, että Pasi olisi joutunut esittämään Kujeen, Hannan ollessa samaan aikaan toisessa kehässä. Onneksi niin ei käynyt, sillä Kuje meni oman mamman kanssa tosi hienosti.
Vielä kun nautittiin tuosta näyttelyn tuomasta hyvästä mielestä, niin pudottiin sitten maan pinnalle kovaa ja korkealta. Eilen soitti ell ja kertoi Mikin kasvaimen tulokset. Kasvain on pahanlaatuinen, ja sen leikkaaminen on mahdotonta sen vaikean sijainnin vuoksi. Kyllä eilinen päivä oli kova päivä. Sitä miettii jo kaikkee sellaista, jota ei vielä edes tarvis miettiä. Luopumisen tuska on aina niin sietämätön... pikkukaveri, oikea sisupussi, jossa ikä ei paljoa paina... ei ole oikein, ei. Äskettäinkin juoksi vuoden ikäisen pinserineidon perässä kuin nuori varsa ja yritti hurmata tyttöstä. Oikea naistenmies. Ai, niin. Eilen päätettiin, ettei vielä mietitä näitä. Mietitään ja surraan sitten kun aika on lähempänä. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty...
Ja lisää murhetta saatiin sitten tänään, kun Vipulla on taas virtsakivet vaivana. Päivälenkillä raasu tiristeli pissaansa. Koitetaan saada tälle viikolle aikaa ell:iin.
-Pia-
Vielä kun nautittiin tuosta näyttelyn tuomasta hyvästä mielestä, niin pudottiin sitten maan pinnalle kovaa ja korkealta. Eilen soitti ell ja kertoi Mikin kasvaimen tulokset. Kasvain on pahanlaatuinen, ja sen leikkaaminen on mahdotonta sen vaikean sijainnin vuoksi. Kyllä eilinen päivä oli kova päivä. Sitä miettii jo kaikkee sellaista, jota ei vielä edes tarvis miettiä. Luopumisen tuska on aina niin sietämätön... pikkukaveri, oikea sisupussi, jossa ikä ei paljoa paina... ei ole oikein, ei. Äskettäinkin juoksi vuoden ikäisen pinserineidon perässä kuin nuori varsa ja yritti hurmata tyttöstä. Oikea naistenmies. Ai, niin. Eilen päätettiin, ettei vielä mietitä näitä. Mietitään ja surraan sitten kun aika on lähempänä. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty...
Ja lisää murhetta saatiin sitten tänään, kun Vipulla on taas virtsakivet vaivana. Päivälenkillä raasu tiristeli pissaansa. Koitetaan saada tälle viikolle aikaa ell:iin.
-Pia-
perjantaina, huhtikuuta 18, 2008
Elämän herkkuhetkiä, NOT!
Koettiinpa taas Jäälin iltalenkillä koiramaailman ihanuuksia. Vipu löysi metsästä ihanan haisevan apajan ja otti ja pyöri siinä. Jess, kauttaaltaan ruskea P...skalle haiseva koira oli tietty ilo ottaa autoon kotiin vietäväksi. Onneksi sentään jokaisella koiralla on autossa oma häkki, ettei sotkenu koko klaania. Ja näin näyttelyn alla oli mukavaa pestä kaveri, jotta jo valmiiksi pehmeähkö karva pehmenee entisestään.
Teille koirattomat lukijat, olen kuullut huhuja että niitäkin joukossa on :), hankkikaa ihmeessä koira, jotta saatte mahdollisuuden nauttia tästä hiihtäjän/lenkkeilijän äkillisestä mahanväännön tuotoksesta kylpyhuoneenne lattialla. On niitä elämän herkkuhetkiä!!!
-Pia-
Teille koirattomat lukijat, olen kuullut huhuja että niitäkin joukossa on :), hankkikaa ihmeessä koira, jotta saatte mahdollisuuden nauttia tästä hiihtäjän/lenkkeilijän äkillisestä mahanväännön tuotoksesta kylpyhuoneenne lattialla. On niitä elämän herkkuhetkiä!!!
-Pia-
torstaina, huhtikuuta 17, 2008
Pikku, pikku tuholainen
No, nyt voi sanoa, että meillä asuu pieni remppareiska. Tiistaina kun palasin iltavuorosta kotiin, ihmettelin pieniä puupalasia lattialla. Olivat niin pieniä, ettei Pasi ollut niitä edes huomannut. Makkarista löysin sitten vähän isomman siivun puuta, jossa oli valkoista maalia. Tein hetken salapoliisin työtä ja jäljet päätyivät makkarin ovenpieleen. Sievästi siitä olit siivuja nakerrettu. Liekö ollut asialla tuo nuorimmainen??? Ei ehkä kauheesti tarvi muita epäillä. Heti näyttää Vipuun vaikuttavan, kun päivällä ei kerkeä koirien kanssa touhuta. On muka kaikkee kotitöitä ja sellasta turhanpäivästä, ja kakara päättää alkaa omatoimiseksi. Keskiviikkona, kun kerkesin käymään pitkän lenkin aamulla ja tokoilemaan kaikkien kanssa erikseen, niin eipä ollut jälkeäkään mistään tuhoista.
En sitten tiedä pitäisikö se portti alkaa taas hommaamaan, jotta Vipu saisi puuhastella olohuoneen puolella omiaan. Voisi laittaa tekemistä sille päiväksi, kun se sitä niin näyttää kaipaavan. No, katellaan keksiikö "reiska" muuta remontoitavaa, vai tyytyikö tuohon.
Tänään ollaan kans lenkkeilty upeassa säässä. Käytiin metsässä reilun tunnin lenkki ja tokoiltiin sisätiloissa. Nyt ainakin kaikki tursottaa ympärilla hyvin tyytyväisinä.
Juväshyvän näyttely lähenee... vielä on Vipussa trimmaamista. Perspuoli pitäisi vielä siistiä, ja sitten alkaa näyttämään hyvältä. On noilla kahella vaan niin erilainen karva. Vipulla on huomattavasti pehmeempää ja tiukemmin kiinni. Siksi se ei kait liiemmin tykkääkkään trimmaamisesta. Näyttelyharjoituksissa ei olla käyty sitten Kajaanin näyttelyt. Ei vaan ole muistanu koko juttua ja Jyväskyläkin tuli eteen vähän yllättäen. Hieman jänskättää, että miten menee, mutta onneksi ei tartte olla ite kehässä :).
Vaikka ulkona paistaa komeasti aurinko, niin mun on lähettävä päiväksi sisätiloihin. Blääh! Onneksi sentään koirat saavat nauttia keleistä Pasin kanssa muutaman tunnin päästä.
-Pia-
En sitten tiedä pitäisikö se portti alkaa taas hommaamaan, jotta Vipu saisi puuhastella olohuoneen puolella omiaan. Voisi laittaa tekemistä sille päiväksi, kun se sitä niin näyttää kaipaavan. No, katellaan keksiikö "reiska" muuta remontoitavaa, vai tyytyikö tuohon.
Tänään ollaan kans lenkkeilty upeassa säässä. Käytiin metsässä reilun tunnin lenkki ja tokoiltiin sisätiloissa. Nyt ainakin kaikki tursottaa ympärilla hyvin tyytyväisinä.
Juväshyvän näyttely lähenee... vielä on Vipussa trimmaamista. Perspuoli pitäisi vielä siistiä, ja sitten alkaa näyttämään hyvältä. On noilla kahella vaan niin erilainen karva. Vipulla on huomattavasti pehmeempää ja tiukemmin kiinni. Siksi se ei kait liiemmin tykkääkkään trimmaamisesta. Näyttelyharjoituksissa ei olla käyty sitten Kajaanin näyttelyt. Ei vaan ole muistanu koko juttua ja Jyväskyläkin tuli eteen vähän yllättäen. Hieman jänskättää, että miten menee, mutta onneksi ei tartte olla ite kehässä :).
Vaikka ulkona paistaa komeasti aurinko, niin mun on lähettävä päiväksi sisätiloihin. Blääh! Onneksi sentään koirat saavat nauttia keleistä Pasin kanssa muutaman tunnin päästä.
-Pia-
sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008
Kyllä oululainen voittaa aina!
sanoo yks oululainen radiomainos ja nyt voin kyllä yhtyä siihen. Hyvä Kärpät! Oikein tuli nostalgisia muistoja eilistä peliä kotisoffalta katsoessa. Joskus 90 -luvulla nuorena tyttönä roikuttiin jokaisessa Kärppien pelissä. Nimmareita oltiin vinkumassa pelien jälkeen vielä takaovella ja tulipa joskus istuttua katsomossa kun Kärpillä oli harjoitukset. Nykyään en ole paljon pelejä seuraillut, muutama liigapeli on tullut käytyä katsomassa, mutta aina finaalipelit tulee kytättyä ja jännitettyä telkusta.
No joo, sitten näihin koira- asioihin :). Perjantaina oli Vipun tokot. Vipu oli ihan tohkeissaan, kun pääsi treenaamaan. Pysy tosi hyvin käynnissä, eikä edes mennyt sekaisin suosikkitypystään, jolla oli juuri loppunut juoksu. Maahanmenokilpailussa päästiin jopa jatkoon, mutta ei sen pidemmälle. Paljon maahanmeno onkin parantunut ja nopeutunut, mutta vielä jostain pitäs saada draivia siihen lisää. Sitten meillä oli ohjaajien kapulanheittoharjoitukset. Jee! Sain heitettyä vasurilla kapulan kymmeneen metriin ja vieläpä merkkien sisäpuolelle. Olen kyllä niin armottoman huono heittämään, kun en oikealla osaa heittää, vaikka muuten oikeakätinen olenkin. Vipu pääsi yllättäen hakemaan kapulaa ja niin se vaan nappas kapulan ja toi sen mulle ilman pureskeluja. Kateusharjoitukset ovat siis tuottaneet tulosta! Kapulan kantaminen ei kuitenkaan ole kivaa, vaan se putoaa melkein heti. Suunnitelmissa onkin, kunhan kelit paranevat, ottaa ulkona kateusharjoituksia niin, että Konsta tekee noutoja ensin ja Vipu saa katsoa. Tarkoitus olisi saada Vipulle mielikuva hauskasta noudosta.
Lauantaina käytiin katsomassa epävirallisten tokojen voittajaluokkaa. Huh, kuinka tarkkaa työtä se on. Kaiken on mentävä just eikä melkein ja tosi nopeesti. Tassukaan ei saa liikkua eri suuntaan. Ei ehkä ole kovin hyvä tällaisen suurpiirteisen ja lyhytjännitteisen ihmisen harrastus, mutta pidetään Vipun kanssa hauskaa ja katotaan mihin meidän opeilla ja metodeilla päästään. Illalla Kärppäpelin jälkeen lähdettiin vielä Vipun kanssa hallille tokoilemaan ja samalla käytiin iltalenkki. Vipun kanssa treenailtiin seuraamista, liikkeestä seisomista ja hyppyä. Lopuksi otettiin vielä keppejä. Pasilta tuli hyviä vinkkejä seuraamisen liikkeelle lähtöön, koska Vipu laskee katseen aina alas, jos lähdetään perusasennosta. Täytyy lähteä liikkeelle todella nopeasti ja jättää makupala pois alusta. Pysy heti paremmin katse minussa. Ite huomasin, että kävelen seuraamisessa kauheen nopeasti. Yritän kait pitää sillä konstin Vipun mielenkiintoa yllä. Täytyy kokeilla, onnistuuko, jos olen vähän rauhallisempi liikkeissäni.
Ja ette arvaa, mutta aamulla kymmenen jälkeen oltiin taas hallilla. Tällä kertaa mukana oli länderi Paavo ja otettiin rataharjoitusta kaikille. Kampi pudotteli kauheesti rimoja ja oli muutenkin vähän turhan kuumana. Otettiin sitten rataa pienemmissä osissa, jotta päästiin palkkaamaan. Paavo ja Tiina olivat kehittyneet viime näkemästä todella paljon. Menoa oli oikein ilo katsella. Vipu oli myös intoa täynnä kun pääsi halliin. Irtoamiset lähtivät hyvin käyntiin, kun palkka oli edessä. Takaaleikkaukset onnistuivat myös hyvin etupalkalla. Ja puolikas pujottelu sujuu jo mallikkaasti irti ilman käsiohjausta.
Vielä iltapäivällä suunnistettiin Virppariin turisteiksi kattomaan agikisoja. Jotta sellanen koiratäyteinen viikonloppu on nyt pulkassa.
-Pia-
No joo, sitten näihin koira- asioihin :). Perjantaina oli Vipun tokot. Vipu oli ihan tohkeissaan, kun pääsi treenaamaan. Pysy tosi hyvin käynnissä, eikä edes mennyt sekaisin suosikkitypystään, jolla oli juuri loppunut juoksu. Maahanmenokilpailussa päästiin jopa jatkoon, mutta ei sen pidemmälle. Paljon maahanmeno onkin parantunut ja nopeutunut, mutta vielä jostain pitäs saada draivia siihen lisää. Sitten meillä oli ohjaajien kapulanheittoharjoitukset. Jee! Sain heitettyä vasurilla kapulan kymmeneen metriin ja vieläpä merkkien sisäpuolelle. Olen kyllä niin armottoman huono heittämään, kun en oikealla osaa heittää, vaikka muuten oikeakätinen olenkin. Vipu pääsi yllättäen hakemaan kapulaa ja niin se vaan nappas kapulan ja toi sen mulle ilman pureskeluja. Kateusharjoitukset ovat siis tuottaneet tulosta! Kapulan kantaminen ei kuitenkaan ole kivaa, vaan se putoaa melkein heti. Suunnitelmissa onkin, kunhan kelit paranevat, ottaa ulkona kateusharjoituksia niin, että Konsta tekee noutoja ensin ja Vipu saa katsoa. Tarkoitus olisi saada Vipulle mielikuva hauskasta noudosta.
Lauantaina käytiin katsomassa epävirallisten tokojen voittajaluokkaa. Huh, kuinka tarkkaa työtä se on. Kaiken on mentävä just eikä melkein ja tosi nopeesti. Tassukaan ei saa liikkua eri suuntaan. Ei ehkä ole kovin hyvä tällaisen suurpiirteisen ja lyhytjännitteisen ihmisen harrastus, mutta pidetään Vipun kanssa hauskaa ja katotaan mihin meidän opeilla ja metodeilla päästään. Illalla Kärppäpelin jälkeen lähdettiin vielä Vipun kanssa hallille tokoilemaan ja samalla käytiin iltalenkki. Vipun kanssa treenailtiin seuraamista, liikkeestä seisomista ja hyppyä. Lopuksi otettiin vielä keppejä. Pasilta tuli hyviä vinkkejä seuraamisen liikkeelle lähtöön, koska Vipu laskee katseen aina alas, jos lähdetään perusasennosta. Täytyy lähteä liikkeelle todella nopeasti ja jättää makupala pois alusta. Pysy heti paremmin katse minussa. Ite huomasin, että kävelen seuraamisessa kauheen nopeasti. Yritän kait pitää sillä konstin Vipun mielenkiintoa yllä. Täytyy kokeilla, onnistuuko, jos olen vähän rauhallisempi liikkeissäni.
Ja ette arvaa, mutta aamulla kymmenen jälkeen oltiin taas hallilla. Tällä kertaa mukana oli länderi Paavo ja otettiin rataharjoitusta kaikille. Kampi pudotteli kauheesti rimoja ja oli muutenkin vähän turhan kuumana. Otettiin sitten rataa pienemmissä osissa, jotta päästiin palkkaamaan. Paavo ja Tiina olivat kehittyneet viime näkemästä todella paljon. Menoa oli oikein ilo katsella. Vipu oli myös intoa täynnä kun pääsi halliin. Irtoamiset lähtivät hyvin käyntiin, kun palkka oli edessä. Takaaleikkaukset onnistuivat myös hyvin etupalkalla. Ja puolikas pujottelu sujuu jo mallikkaasti irti ilman käsiohjausta.
Vielä iltapäivällä suunnistettiin Virppariin turisteiksi kattomaan agikisoja. Jotta sellanen koiratäyteinen viikonloppu on nyt pulkassa.
-Pia-
torstaina, huhtikuuta 10, 2008
Punakuono ja jännitystä iltalenkillä
Täältä kirjoittaa melkoinen punakuono. Vuosisadan nuha iski päälle... nenä vuotaa koko ajan ja olo on aika petteripunakuono -mainen. Töissäkin olen ollut aika ykskätinen, kun toinen käsi pitää nenäliinan nokan alla ettei räkä koko ajan tippuis. Kuumetta ei siis ole ollut, joten töissä olen yrittänyt olla.
Kampilta jäi eiliset treenit väliin. Osaksi syynä maanantainen käsittely, osaksi mun flunssa ja osaksi kärppäpeli tv:ssä. Tokoiltiin sitten vaan kotona ja Kampi sai lopuksi kotihieronnan a´la Pia. Kärppäpeliä ei olis paljon kannattanut katsoa, oli se vaan sellaista kompurointia eka erän jälkeen Kärpiltä, mutta tulipa katottua alusta loppuun asti. Pelin jälkeen (n.21.30) mietittiin vielä, että käydäänkö pyörätielenkki kotikulmilla vai ajellaanko Jäälin metsiin ja annetaan koirien juosta vapaana. Helppous ja mukavuudenhaluisuus voitti ja päätettiin ajella Jääliin.
Perillä huomattiin, että talven käyttämättä ollut ajoreitti näytti hyvin ajokuntoiselta, olipa siitä auto mennytkin. Päätettiin kuitenkin ajaa sitä kautta mistä ollaan koko talvi ajettu. Minkään näköiset kellot eivät siinäkään vaiheessa kalkattaneet, kun huomattiin, että ajourat olivat todella syvät. Ei muuta kuin yrittämään... ja yritykseksi jäi. Niin vaan transu jämähti uriin, eikä hievahtanutkaan eteen eikä taakse. Jotain 15 minsaa kerettiin sadatella ja miettiä miten päästä metsästä joskus pois, kun huomattiin tiellä tukkirekan perävaunu. Mitähän apua perävaunusta voisi olla? No, ei mitään, mutta sitten saapui se "pelastava enkeli" nimittäin tukkirekan etuosa. Nuoren kuskin ilme oli hieman epäuskoinen, kun kuuli millä asioilla metsässä liikutaan. Hulluja koiraimmeisiä :). Rekasta löytyi kaikki tarpeellinen verme meidän pirssin vetämiseen ja transu lähti "suosta" kuin ei olisi koskaan kiinni ollutkaan. Tuhannet kiitokset Kaivorinteen kuskille (vaikka tuskin tätä blogia luet) avusta!!! En uskalla ajatellakkaan kuinka myöhään metsässä olisi mennyt, jos rekka ei olis sattunut paikalle. Takaisin päästiin helposti sitä tietä, mitä eka katottiin. Kotona oltiin aika tarkalleen klo 23.00, joten saatiin mennä suorilta nukkumaan. Jotta tällaisia jännitysmomentteja voi sattua aivan tavallisen tylsänä keskiviikkoiltanakin.
-Pia-
Kampilta jäi eiliset treenit väliin. Osaksi syynä maanantainen käsittely, osaksi mun flunssa ja osaksi kärppäpeli tv:ssä. Tokoiltiin sitten vaan kotona ja Kampi sai lopuksi kotihieronnan a´la Pia. Kärppäpeliä ei olis paljon kannattanut katsoa, oli se vaan sellaista kompurointia eka erän jälkeen Kärpiltä, mutta tulipa katottua alusta loppuun asti. Pelin jälkeen (n.21.30) mietittiin vielä, että käydäänkö pyörätielenkki kotikulmilla vai ajellaanko Jäälin metsiin ja annetaan koirien juosta vapaana. Helppous ja mukavuudenhaluisuus voitti ja päätettiin ajella Jääliin.
Perillä huomattiin, että talven käyttämättä ollut ajoreitti näytti hyvin ajokuntoiselta, olipa siitä auto mennytkin. Päätettiin kuitenkin ajaa sitä kautta mistä ollaan koko talvi ajettu. Minkään näköiset kellot eivät siinäkään vaiheessa kalkattaneet, kun huomattiin, että ajourat olivat todella syvät. Ei muuta kuin yrittämään... ja yritykseksi jäi. Niin vaan transu jämähti uriin, eikä hievahtanutkaan eteen eikä taakse. Jotain 15 minsaa kerettiin sadatella ja miettiä miten päästä metsästä joskus pois, kun huomattiin tiellä tukkirekan perävaunu. Mitähän apua perävaunusta voisi olla? No, ei mitään, mutta sitten saapui se "pelastava enkeli" nimittäin tukkirekan etuosa. Nuoren kuskin ilme oli hieman epäuskoinen, kun kuuli millä asioilla metsässä liikutaan. Hulluja koiraimmeisiä :). Rekasta löytyi kaikki tarpeellinen verme meidän pirssin vetämiseen ja transu lähti "suosta" kuin ei olisi koskaan kiinni ollutkaan. Tuhannet kiitokset Kaivorinteen kuskille (vaikka tuskin tätä blogia luet) avusta!!! En uskalla ajatellakkaan kuinka myöhään metsässä olisi mennyt, jos rekka ei olis sattunut paikalle. Takaisin päästiin helposti sitä tietä, mitä eka katottiin. Kotona oltiin aika tarkalleen klo 23.00, joten saatiin mennä suorilta nukkumaan. Jotta tällaisia jännitysmomentteja voi sattua aivan tavallisen tylsänä keskiviikkoiltanakin.
-Pia-
maanantaina, huhtikuuta 07, 2008
Murhetta ja jumeja
Miten tän nyt alottas... ei kovin hyviä uutisia nyt ole tiedossa. Miki kävi aamulla suuhoidossa ja kolme hammasta vielä lähti. Yhden hampaan ympäriltä löytyi kasvain, josta otettiin näytepala patologianlaitokselle tutkittavaksi. Parin viikon päästä selviää onko kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen ja millaisia jatkotutkimuksia on tiedossa. Että tällasta... ei ole mieli kovin korkealla, mutta ei kait se auta kun ootella tuloksia ja toivoa siihen asti parasta.
Miki on kyllä sisukas sissi. Kun tulin kahen aikaan töistä kotiin, niin se oli jo ovella vastassa sen näkösenä kuin ei olisi missään käynytkään. Ei ollut vinkunut ollenkaan herätyksen aikana, mitä Konsta teki melkein koko illan. Kun aloin ruokaa laittamaan, niin kukapa muu kuin Miki oli ekana paikalla.
Kampilla oli iltapäivällä osteopaatin käsittely. Täytyy kyllä sanoa, että oli tosi hyvä käsittely. Kampi oli ihan jumissa lanteesta takajalkoihin. Takajalat vaan tärisivät jännityksestä kun kipupisteitä paineltiin. Kampi sai kehuja upeasta luonteestaan, sinnikkäästi äijä makas matolla vaikka oli niin jumissa. Läksyksi sain hieroa ite Kampin takapäätä ja kahen viikon päästä otetaan uusiksi.
Meinaspa jäädä tokot tänään väliin, sillä ulkona on karmiva räntäsade kera tuulen ja kurkkuni on raastinrautaa. Mietin kaks kertaa lähenkö, mutta sinnikkäästi vedin kamppeet niskaan ja otin vaan Vipun mukaan kentälle. Kenttä oli yllättävän hyvässä kunnossa keliin nähden. Otettiin vähän seuraamista, ja eteen menemistä kosketuskepin avulla. Uutena liikkeenä harjoiteltiin liikkeestä seisomista niin, että nakkaan palkan taakse. Vipulla on niin hassu ilme, kun pallo lentää taakse, että melkein naurattaa. Ehkäpä se siitä, kun se tajuaa paremmin mistä on kyse.
Alkaa olemaan tämä päivä pulkassa. Vielä viimeinen erä kärppämatsia kattomatta ja sitten vois lenkin kautta kaatua sänkyyn.
-Pia-
Miki on kyllä sisukas sissi. Kun tulin kahen aikaan töistä kotiin, niin se oli jo ovella vastassa sen näkösenä kuin ei olisi missään käynytkään. Ei ollut vinkunut ollenkaan herätyksen aikana, mitä Konsta teki melkein koko illan. Kun aloin ruokaa laittamaan, niin kukapa muu kuin Miki oli ekana paikalla.
Kampilla oli iltapäivällä osteopaatin käsittely. Täytyy kyllä sanoa, että oli tosi hyvä käsittely. Kampi oli ihan jumissa lanteesta takajalkoihin. Takajalat vaan tärisivät jännityksestä kun kipupisteitä paineltiin. Kampi sai kehuja upeasta luonteestaan, sinnikkäästi äijä makas matolla vaikka oli niin jumissa. Läksyksi sain hieroa ite Kampin takapäätä ja kahen viikon päästä otetaan uusiksi.
Meinaspa jäädä tokot tänään väliin, sillä ulkona on karmiva räntäsade kera tuulen ja kurkkuni on raastinrautaa. Mietin kaks kertaa lähenkö, mutta sinnikkäästi vedin kamppeet niskaan ja otin vaan Vipun mukaan kentälle. Kenttä oli yllättävän hyvässä kunnossa keliin nähden. Otettiin vähän seuraamista, ja eteen menemistä kosketuskepin avulla. Uutena liikkeenä harjoiteltiin liikkeestä seisomista niin, että nakkaan palkan taakse. Vipulla on niin hassu ilme, kun pallo lentää taakse, että melkein naurattaa. Ehkäpä se siitä, kun se tajuaa paremmin mistä on kyse.
Alkaa olemaan tämä päivä pulkassa. Vielä viimeinen erä kärppämatsia kattomatta ja sitten vois lenkin kautta kaatua sänkyyn.
-Pia-
sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2008
Ei paljon mitään ja vaikka mitä
Nyt täytyy kyllä kirjoittaa, etten ole viikkoon tehnyt koirien kanssa mitään. En siis mitään!!! Ei tokoa, ei tempun temppua, mutta kiirettä on silti pitänyt. Kaikki aika on mennyt äidin juhlia järjestäessä ja töissä. Toki aikaa olisi voinut järjestää myös koirille jos olisi jaksanut/viittinyt, mutta veto on ollut täysin pois. Nyt on kuitenkin kivat juhlat juhlittu ja univelat nukuttu pois joten lupasin koirille, että ensi viikolla otetaan kaikki tekemättömät päivät takaisin. Ilokseni huomasin, että läheinen kenttä on keskeltä jo kuiva, joten eiköhän meidän iloinen tekeminen kantaudu sieltä naapureiden iloksi/harmiksi ensi viikolla.
Vaikka ite en olekkaan koirien kanssa mitään puuhaillut, niin ei ainakaan nuoriso ole toimettomaksi jäänyt. Pasi aloitti Vipun kanssa tiistaina Active Dogin jatko3 -kurssin jota on 5 kertaa. Kampi on päässyt useammin kuin normaalisti tällä viikolla treenaamaan. Ensin keskiviikon normi treenit ja viikonloppuna vielä Juha Oreniuksen oppeihin. Sunnuntaina pääsin katsomaan näitä treenejä ja kyllä siellä porukka sai koko rahan edestä treenata. Pasiltakin löytyi kunnon tsemppi päälle, vaikka kiemurat eivät menneetkään ihan nappiin. Mistä sitä sais itellekkin sellasen auktoriteetin, että pystyis "piiskaamaan" toisen huippusuorituksiin??
Huomenna on Miki -raasun suunhoitopäivä. Saapa nähä, saako hampaat jäädä suuhun, vai viedäänkö viimeisetkin. Toivotaan taas parasta, että kaikki menisi hyvin. Kampille on tiedossa huomenna specialhoitoa, kun oikein kotiin tulee osteopaatti. Toivotaan, että siitä on apua.
Nyt tää lähtee nukkuun! Öitä!
-Pia-
Vaikka ite en olekkaan koirien kanssa mitään puuhaillut, niin ei ainakaan nuoriso ole toimettomaksi jäänyt. Pasi aloitti Vipun kanssa tiistaina Active Dogin jatko3 -kurssin jota on 5 kertaa. Kampi on päässyt useammin kuin normaalisti tällä viikolla treenaamaan. Ensin keskiviikon normi treenit ja viikonloppuna vielä Juha Oreniuksen oppeihin. Sunnuntaina pääsin katsomaan näitä treenejä ja kyllä siellä porukka sai koko rahan edestä treenata. Pasiltakin löytyi kunnon tsemppi päälle, vaikka kiemurat eivät menneetkään ihan nappiin. Mistä sitä sais itellekkin sellasen auktoriteetin, että pystyis "piiskaamaan" toisen huippusuorituksiin??
Huomenna on Miki -raasun suunhoitopäivä. Saapa nähä, saako hampaat jäädä suuhun, vai viedäänkö viimeisetkin. Toivotaan taas parasta, että kaikki menisi hyvin. Kampille on tiedossa huomenna specialhoitoa, kun oikein kotiin tulee osteopaatti. Toivotaan, että siitä on apua.
Nyt tää lähtee nukkuun! Öitä!
-Pia-
maanantaina, maaliskuuta 31, 2008
Tää on niin Kampin tuuria
Viikonloppu meni hevosen kakkia haistellessa. Ensin lauantaina oltiin kolmen kisan verran töissä kisamaneesissa ja sitten sunnuntaina oli Kampin vuoro startata kolmen kisan verran.
Pari eka kisaa oli agiratoja. Aivan hyvän näköistä menoa parilla oli. Rimoja ropisi jonkun verran ja toiselta radalta tuli harvinainen A:n kontaktivirhe. Milloin lie viimeksi tehny kontaktivirheitä?
Viimeinen rata oli hyppis. Alku oli tosi hienon näköistä. Tiukat käännökset ja kaikki rimat pysyivät ylhäällä. Puolessa välissä alkoi oikein itteäkin jänskättään, kun rata oli niin hyvän näköistä menoa. Sitten lähetys viimeiseen putkeen ja enään viiden esteen "loppusuora". Mitä hittoa? Pasille iski putken kohdalla blackout, pyöri vain kuin väkkärä etsien omaa paikkaansa. Mitäpä se koira siinä välissä kerkeis tehä, kuin tulla putkesta ulos ja mennä selän takaa seuraavan esteen. Eka tietty harmitti sikana meitä molempia, mutta nopeesti harmi kyllä katosi. Oli se siihen asti vaan niin hienon näköistä. Liekö noihin hylkyihin jo turtunut, kun ei ne enää tunnu oikein missään. Ja tietty pää asia, että koiralla on kivaa. Hyllyistä viis!
Saatiin kisoissa vinkki uudesta osteopaatista, joka samalla myös hieroo lihaksia. Aateltiin kokeilla sitä Kampille, jospa siitä olisi apua jumeihin. Kiitos Tiina vinkistä!
-Pia-
Pari eka kisaa oli agiratoja. Aivan hyvän näköistä menoa parilla oli. Rimoja ropisi jonkun verran ja toiselta radalta tuli harvinainen A:n kontaktivirhe. Milloin lie viimeksi tehny kontaktivirheitä?
Viimeinen rata oli hyppis. Alku oli tosi hienon näköistä. Tiukat käännökset ja kaikki rimat pysyivät ylhäällä. Puolessa välissä alkoi oikein itteäkin jänskättään, kun rata oli niin hyvän näköistä menoa. Sitten lähetys viimeiseen putkeen ja enään viiden esteen "loppusuora". Mitä hittoa? Pasille iski putken kohdalla blackout, pyöri vain kuin väkkärä etsien omaa paikkaansa. Mitäpä se koira siinä välissä kerkeis tehä, kuin tulla putkesta ulos ja mennä selän takaa seuraavan esteen. Eka tietty harmitti sikana meitä molempia, mutta nopeesti harmi kyllä katosi. Oli se siihen asti vaan niin hienon näköistä. Liekö noihin hylkyihin jo turtunut, kun ei ne enää tunnu oikein missään. Ja tietty pää asia, että koiralla on kivaa. Hyllyistä viis!
Saatiin kisoissa vinkki uudesta osteopaatista, joka samalla myös hieroo lihaksia. Aateltiin kokeilla sitä Kampille, jospa siitä olisi apua jumeihin. Kiitos Tiina vinkistä!
-Pia-
lauantaina, maaliskuuta 29, 2008
Harvinaisia vieraita
Torstaina meille tuli sellaisia special yövieraita, jotka eivät ennen ole meillä käyneet ja taitaapi tovi mennä ennen kuin seuraavan kerran tulevat. Vipu oli tyystin myyty näiden vieraiden edessä, ei se oikein tiennyt miten päin olisi ollut. Tunsi kyllä nämä ystävät heti eikä peitellyt onneaan. Ihan itellekkin tuli niin hyvä mieli Vipun onnellisuudesta. Kampikin tunsi nämä vieraat selvästi, mutta jäyhänä tyyppinä tervehti tyynesti. Konsta ja Miki ottivat vieraat vastaan vanhuuden tuomalla tyyneydellä ja rauhallisuudella.
Tovi siinä vierähti kaffittelujen ääressä vaihtaen kuulumisia puolin ja toisin. Taisipa olla puolenyön kieppeillä, ennen kuin nukkumatti kutsui luokseen. Vipu raasu ei tiennyt missä olisi nukkunut. Patjan rahina ja hännän koputus vain kuului olohuoneen puolelta, kun Vipu piti vieraille seuraa. Taisi se kuitenkin lopulta valita meidän seuran loppuyöksi. Aamulla sitten kaffittelujen jälkeen oli vieraiden aika jatkaa matkaansa. Kiva kun kävitte. Harmi kun aika jäi niin lyhyeksi, mutta otetaan joskus uusiksi!
-Pia-
P.S. Konekkin toimii taas :)
Tovi siinä vierähti kaffittelujen ääressä vaihtaen kuulumisia puolin ja toisin. Taisipa olla puolenyön kieppeillä, ennen kuin nukkumatti kutsui luokseen. Vipu raasu ei tiennyt missä olisi nukkunut. Patjan rahina ja hännän koputus vain kuului olohuoneen puolelta, kun Vipu piti vieraille seuraa. Taisi se kuitenkin lopulta valita meidän seuran loppuyöksi. Aamulla sitten kaffittelujen jälkeen oli vieraiden aika jatkaa matkaansa. Kiva kun kävitte. Harmi kun aika jäi niin lyhyeksi, mutta otetaan joskus uusiksi!
-Pia-
P.S. Konekkin toimii taas :)
tiistaina, maaliskuuta 25, 2008
Eikö kellekkään kelepaa??
Niin, edelleen ovat hyllyt myytävänä, ostajia ei ole ilmaantunut.... Tässä olis videot hyllyistä, josko sitten kävisivät paremmin kaupaksi nämä upeat luomukset. Huom! Ovat rakkaudella tehty :)!
Kiitos Sarille videoista!
-Pia-
Kiitos Sarille videoista!
-Pia-
sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2008
Hyllyjä myytävänä
Olis pari hyllyä myytävänä... sellaisia Pasin tekemiä, ihan Rovaniemellä asti tehty. Ovat kuin uusia. Myydään tarjousten perusteella...
Joupa jou, siis reissu tehtiin Rovaniemelle eilettäin. Hieman olivat iltapainotteiset kisat, sillä viimeinen startti oli ohi n. klo 22.00 ja kotona oltiin puoli kahen aikaan yöllä. Tää päivä onkin menny sitten elpyessä ja hoitolaisia hakiessa.
Niin, ihan hyviä ne Pasin hylyt olivat. Vähän käden vippausta siellä ja myöhästymistä täällä, niin äkkiäkös se tollanen sähäkkä kaveri käyttää tilaisuudet hyväkseen. Ei se ole helppoa tollaselle nopea jalkasellekkaan toi Kampin ohjaaminen. Vaikeinta siinä on varmaan se, kun Kampi ei ole kovinkaan itsenäinen suorittaja, mutta reagoi kuitenkin herkästi pienimpäänkin ohjausliikkeeseen.
Tällaista nyt tällä kertaa. Ensi viikonloppuna uusi yritys.
-Pia-
Joupa jou, siis reissu tehtiin Rovaniemelle eilettäin. Hieman olivat iltapainotteiset kisat, sillä viimeinen startti oli ohi n. klo 22.00 ja kotona oltiin puoli kahen aikaan yöllä. Tää päivä onkin menny sitten elpyessä ja hoitolaisia hakiessa.
Niin, ihan hyviä ne Pasin hylyt olivat. Vähän käden vippausta siellä ja myöhästymistä täällä, niin äkkiäkös se tollanen sähäkkä kaveri käyttää tilaisuudet hyväkseen. Ei se ole helppoa tollaselle nopea jalkasellekkaan toi Kampin ohjaaminen. Vaikeinta siinä on varmaan se, kun Kampi ei ole kovinkaan itsenäinen suorittaja, mutta reagoi kuitenkin herkästi pienimpäänkin ohjausliikkeeseen.
Tällaista nyt tällä kertaa. Ensi viikonloppuna uusi yritys.
-Pia-
perjantaina, maaliskuuta 21, 2008
torstaina, maaliskuuta 20, 2008
Sairauslista pitenee
Jottei vaan pääsis toi sairauslista lyhenemään, niin Pasi käytti eilen Mikiä ell:ssä. Miki on jonkin aikaa vingahdellut vaihtelevista asioista: Pannan laitossa kaulaan, tavaroiden kantamisesta jne. Muuten sen vaivoja ei ole kyllä huomannut. Syö normaalisti (ottaa ehkä makupalan hieman sievemmin kädestä) ja on muutenkin ollut oma rauhallinen itsensä. Huomattiin, että tavallisesti innosta haukkuva Miki on lopettanut haukkumisen kokonaan. Katsaus suuhun paljasti, että jonkinlainen tulehdus on kyseessä. Miki sai ell:stä antibiootit tulehdukseen ja uuden ajan hammaskiven/hampaiden poistoon. Saapa nähä tuleeko Mikistä hampaaton kaveri, etuhampaat kun on poistettu jo n. 3 vuotta sitten.
Niin ne nuo vanhat koirat saavat aina yllättäviä vaivoja riesakseen. Miki tosin on ollut koko elämänsä muuten tosi terve. Hammaskalustoa vaan on rempattu. Kampi on nyt ainut laumasta, jota ei ole tämän vuoden puolella ell:iin kuskattu. Toivottavasti ei hetkeen tarviskaan *koputtaa puuta*.
Vipu kävi tiistaina liitokurssillaan. Rata oli näyttänyt suurin piirtein tältä (piirretty Pasin paperiversiosta, ite en ollut paikalla):
Eka oli menty numeroidut (1-6) kohdat ja sitten kirjain (A-F) kohdat. Lopuksi oli menty koko rata niin, että hyppy nro 6 oli jätetty pois. Viimeisellä pätkällä oli ollut ongelmia päästä koiran edelle viemään hypyltä B putkeen C. Sekin oli onnistunut, kun Pasi ei ollut saatellut Vipua niin pitkälle hypylle A. Pussi oli tuottanut myös jonkin verran ongelmia. Meidän hallilla on niin huono pussi tällä hetkellä, joten sitä ei olla paljon pystytty ottamaan.
Nyt valmistautumaan iltavuoroon... ja sitten pääsiäisen viettoon.
-Pia-
Niin ne nuo vanhat koirat saavat aina yllättäviä vaivoja riesakseen. Miki tosin on ollut koko elämänsä muuten tosi terve. Hammaskalustoa vaan on rempattu. Kampi on nyt ainut laumasta, jota ei ole tämän vuoden puolella ell:iin kuskattu. Toivottavasti ei hetkeen tarviskaan *koputtaa puuta*.
Vipu kävi tiistaina liitokurssillaan. Rata oli näyttänyt suurin piirtein tältä (piirretty Pasin paperiversiosta, ite en ollut paikalla):
Eka oli menty numeroidut (1-6) kohdat ja sitten kirjain (A-F) kohdat. Lopuksi oli menty koko rata niin, että hyppy nro 6 oli jätetty pois. Viimeisellä pätkällä oli ollut ongelmia päästä koiran edelle viemään hypyltä B putkeen C. Sekin oli onnistunut, kun Pasi ei ollut saatellut Vipua niin pitkälle hypylle A. Pussi oli tuottanut myös jonkin verran ongelmia. Meidän hallilla on niin huono pussi tällä hetkellä, joten sitä ei olla paljon pystytty ottamaan.
Nyt valmistautumaan iltavuoroon... ja sitten pääsiäisen viettoon.
-Pia-
maanantaina, maaliskuuta 17, 2008
Ystävät yllätysvierailulla yökylässä
Vipun sisko Kuje "perheineen" Tampereelta oli tullut viikonlopuksi Ouluun Adeinan vanhempien kotiin. Lauantaiksi sovittiin lenkkeilyä porukalla. Lenkille olisi siis lähdössä 6 urosta ja 1 narttu. Ennakkoon lenkin onnistuminen vähän mietitytti. Ajettiin Adeinan kodin pihalle ja annettiin osan koirista vähän tutustua toisiinsa. Ja kun oltiin lähtöä tekemässä niin sattui se mikä on joskus meillekin sattunut. Toinen laittaa oven kiinni ja toinen huomaa, ettei avaimet olekaan taskussa. Vara-avaimia ei tietenkään ollut missään ja Adeinan vanhemmat tulisivat vasta sunnuntaina kotiin. No, hetki pihalla mietittiin ja pähkäiltiin tilannetta, kun hoksattiin, että meillähän on tilaa. Juu, ei meidän reilun 60 neliön kaksioon ihan 7 koiraa ja 4 ihmistä mahdu, mutta me suunnattiinkin omat kamat Pasin kotiin "maalle".
Lauantain lenkki meni tolla laumalla ihan kivasti. Jopa kaikki saivat juosta metsässä irti. Vipu kävi vähän haastamassa nuorempaansa, 8 kk ikäistä seropi Elmeriä, mutta onneksi Elmeri ei osallistunut haasteeseen. Oi, että Elmeristä tulikin Hugo elävästi mieleen. Jotenkin niin samanlaisia elkeitä ja tapoja. Tosi hauska kaveri!
Sunnuntaina lenkkeiltiin toiseen kertaan samalla kokoonpanolla. Murkku -Vipu oli päättänyt taas ottaa mittaa Elmeristä... tällä kertaa remmi tuli kaulaan ja loppulenkin Vipu saikin olla talutusnuorassa. Kampi taas oli Mamin pikku enkeli ja kulki tosi mallikkaasti koko matkan.
Kuviakin tuli otettua, mutta säät eivät todellakaan suosineet kuvauksia. Muuten kyllä kelit olivat kivat, mutta ei kuvia ajatellen. Harmaata ja hämärää. Tietysti kun oltiin käyty pitsalla ja toivotettu Adeinalle ja Helluselle hyvää loppulomaa niin aurinkokin alkoi paistamaan.
-Pia-
Onni -glenni lelu suussa
Elmeri ja Onni vetopuuhissa
Kuje ottaa rennosti
Vipun ja Kujeen keppileikkejä
Välillä toisinpäin
Hyökkäys
Ota nyt tää, ota!!
Sisarukset Kuje ja Vipu
Kaunis Kuje poseeraa
Lauantain lenkki meni tolla laumalla ihan kivasti. Jopa kaikki saivat juosta metsässä irti. Vipu kävi vähän haastamassa nuorempaansa, 8 kk ikäistä seropi Elmeriä, mutta onneksi Elmeri ei osallistunut haasteeseen. Oi, että Elmeristä tulikin Hugo elävästi mieleen. Jotenkin niin samanlaisia elkeitä ja tapoja. Tosi hauska kaveri!
Sunnuntaina lenkkeiltiin toiseen kertaan samalla kokoonpanolla. Murkku -Vipu oli päättänyt taas ottaa mittaa Elmeristä... tällä kertaa remmi tuli kaulaan ja loppulenkin Vipu saikin olla talutusnuorassa. Kampi taas oli Mamin pikku enkeli ja kulki tosi mallikkaasti koko matkan.
Kuviakin tuli otettua, mutta säät eivät todellakaan suosineet kuvauksia. Muuten kyllä kelit olivat kivat, mutta ei kuvia ajatellen. Harmaata ja hämärää. Tietysti kun oltiin käyty pitsalla ja toivotettu Adeinalle ja Helluselle hyvää loppulomaa niin aurinkokin alkoi paistamaan.
-Pia-
Onni -glenni lelu suussa
Elmeri ja Onni vetopuuhissa
Kuje ottaa rennosti
Vipun ja Kujeen keppileikkejä
Välillä toisinpäin
Hyökkäys
Ota nyt tää, ota!!
Sisarukset Kuje ja Vipu
Kaunis Kuje poseeraa
perjantaina, maaliskuuta 14, 2008
linssiluteilua + kaikkee muutakin
Tänään oli oikeen kivan aurinkoinen keli... siis oiva keli kaivaa kamerakapistus esiin ja lähteä pienelle kuvaussessiolle. No kuvat ovat mitä ovat, sillä vielä on aivan liian tuoreessa muistissa vanhan kameran käyttöohjeet ja niitä sitten kovasti yritän tähän uuteenkin soveltaa. Saa sitä sitten aina ihmetellä, että miksi myöhästyy pahoin hyvistä hetkistä. Noh, eiköhän sitä joskus opi...
Konsta on toipunut hyvin leikkauksesta. Tavallista väsyneempi se ehkä kuitenkin on. Sen huomaa lähinnä lenkkeilyssä, että jalka ei nouse yhtä reippaasti kuin ennen.
Itekki olen ollut nyt extraväsynyt. Liekkö neljän viikon 4.30 herätys tehnyt tehtävänsä vai onko jotain kevätväsymystä, mutta päikkäreittä en ole monesta päivästä selvinnyt. Sitten tietysti koirien treenaamiset on jääneet minimiin, muutamaa tsemppauspäivää lukuun ottamatta.
Eilen kuitenkin oltiin Vipun kanssa tokoryhmän treeneissä. Ei ollut meidän ihan paras päivä, muttei nyt niin huonokaan. Lempparitypyn seura olisi ollut kiinnostavampi kuin mun seura :). Seuraaminen menee ihan pyllylleen, jos pitää aloittaa sivulla olosta. Olen siis treenannut seuraamista vauhdista ilman perusasentoa. Eiköhän se PA:n kanssakin sieltä tule, kunhan saadaan varmuutta lisää.
Näihin päivänpaistatuskuviin lopetan jutustelun.
-Pia-
Konsta on toipunut hyvin leikkauksesta. Tavallista väsyneempi se ehkä kuitenkin on. Sen huomaa lähinnä lenkkeilyssä, että jalka ei nouse yhtä reippaasti kuin ennen.
Itekki olen ollut nyt extraväsynyt. Liekkö neljän viikon 4.30 herätys tehnyt tehtävänsä vai onko jotain kevätväsymystä, mutta päikkäreittä en ole monesta päivästä selvinnyt. Sitten tietysti koirien treenaamiset on jääneet minimiin, muutamaa tsemppauspäivää lukuun ottamatta.
Eilen kuitenkin oltiin Vipun kanssa tokoryhmän treeneissä. Ei ollut meidän ihan paras päivä, muttei nyt niin huonokaan. Lempparitypyn seura olisi ollut kiinnostavampi kuin mun seura :). Seuraaminen menee ihan pyllylleen, jos pitää aloittaa sivulla olosta. Olen siis treenannut seuraamista vauhdista ilman perusasentoa. Eiköhän se PA:n kanssakin sieltä tule, kunhan saadaan varmuutta lisää.
Näihin päivänpaistatuskuviin lopetan jutustelun.
-Pia-
maanantaina, maaliskuuta 10, 2008
Potilas voi hyvin
Konsta on toipunut hyvin aamupäivän leikkauksesta. Aluksi vointi oli hyvin huteraa, kuten arvata saattaa. Liikkeelle oli kuitenkin päästävä nopeasti ja sitten ryömittiin kun takapää ei pitänyt. Nyt ollaan jo käyty ulkona pikku lenkillä ja jo melkein jalkakin nousi. Harmi kun nyt tuli nuo liukkaat kelit... saa olla Konstan kans tosi varovainen.
Onneksi on tuo kepo -Pasi, jonka tehtävänä on huolehtia toipilaan hyvinvoinnista silloin kun olen töissä.
-Pia-
Onneksi on tuo kepo -Pasi, jonka tehtävänä on huolehtia toipilaan hyvinvoinnista silloin kun olen töissä.
-Pia-
sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2008
Haaveita, onnea, iloa ja huolta
Kaikkea otsikon tunteita ollaan tässä viikonlopun aikana mietitty ja koettu.
Monen vuoden takaisen haaveen toteutimme viikonloppuna, kun ostimme digijärkkärin. Olen himoinnut järkkäriä jo pitkään, mutta sen hinta on estänyt haaveen toteuttamisen. Nyt muutaman työllä ansaitun lahjakortin avulla sen toteutin. On se vaan melekosen valtava kapistus, kun on tottunut pieneen pokkarityyliseen kameraan. Lauantaina pääsin vähän kokeilemaan tuota kapistusta. Tänään ei paljon kannattanut mukaan sitä ottaa, sillä lunta satoi kiitettävästi.
Onnea on sitten ollut poikien 25 -vuotis synttäreiden juhliminen. Päätettiin julistaa Vipun, Konstan ja Mikin synttärit yhdellä kertaa, kun ovat niin lähekkäin. Pojat saivat oman lättykakkunsa ja kuokkavieras Kampi myös.
Ilon tunteita saatiin tuntea jo keskiviikkona, kun Vipu sai täysin terveen paperit ell:stä. Ultrauksessa rakko oli ollut täysin puhdas. Parin kuukauden päästä on tarkoitus käydä kontrollissa katsomassa mikä on tilanne. Samalla ell -reissulla Vipu sai myös rokotukset... Pasin kertoman mukaan Vipu oli ollut reipas poika :).
Huolta tuottaa huominen Konstan kastrointi. Tiedän ettei se ole mitenkään iso leikkaus, mutta kuitenkin on vanha koira kyseessä... ja leikkaus on aina leikkaus. Pasi joutuu Konstan viemään yksin ell:lle, sillä ite joudun töihin. Toisaalta hyvä, sillä se on aina niin surkeeta kattoo kun koira nukutetaan, mutta toisaalta kannan suurta huolta siitäkin etten itse ole paikalla. Toivottavasti kaikki huoli on turhaa ja saadaan Konsta vaari kuntoon. Kaikki siis peukut pystyyn huomiselle!
-Pia-
Monen vuoden takaisen haaveen toteutimme viikonloppuna, kun ostimme digijärkkärin. Olen himoinnut järkkäriä jo pitkään, mutta sen hinta on estänyt haaveen toteuttamisen. Nyt muutaman työllä ansaitun lahjakortin avulla sen toteutin. On se vaan melekosen valtava kapistus, kun on tottunut pieneen pokkarityyliseen kameraan. Lauantaina pääsin vähän kokeilemaan tuota kapistusta. Tänään ei paljon kannattanut mukaan sitä ottaa, sillä lunta satoi kiitettävästi.
Onnea on sitten ollut poikien 25 -vuotis synttäreiden juhliminen. Päätettiin julistaa Vipun, Konstan ja Mikin synttärit yhdellä kertaa, kun ovat niin lähekkäin. Pojat saivat oman lättykakkunsa ja kuokkavieras Kampi myös.
Ilon tunteita saatiin tuntea jo keskiviikkona, kun Vipu sai täysin terveen paperit ell:stä. Ultrauksessa rakko oli ollut täysin puhdas. Parin kuukauden päästä on tarkoitus käydä kontrollissa katsomassa mikä on tilanne. Samalla ell -reissulla Vipu sai myös rokotukset... Pasin kertoman mukaan Vipu oli ollut reipas poika :).
Huolta tuottaa huominen Konstan kastrointi. Tiedän ettei se ole mitenkään iso leikkaus, mutta kuitenkin on vanha koira kyseessä... ja leikkaus on aina leikkaus. Pasi joutuu Konstan viemään yksin ell:lle, sillä ite joudun töihin. Toisaalta hyvä, sillä se on aina niin surkeeta kattoo kun koira nukutetaan, mutta toisaalta kannan suurta huolta siitäkin etten itse ole paikalla. Toivottavasti kaikki huoli on turhaa ja saadaan Konsta vaari kuntoon. Kaikki siis peukut pystyyn huomiselle!
-Pia-
lauantaina, maaliskuuta 08, 2008
Miki 12 vuotta!
Ettei vain pääsisi bileet loppumaan, tänään täytti Miki 12 vuotta. Päivänsankari otti luonteensa mukaisesti juhlapäivän aika hillitysti, isompia touhuamatta.
Muistan hyvin sen huhtikuisen perjantain, kun sain kahteen kämmeneen mahtuvan aussipojan kasvattaja- Orvokin tuomana pitkän odotuksen jälkeen. Tuon päivän jälkeen ei olla montaa päivää oltu erossa. Päin vastoin, pari lomareissuakin on tehty yhdessä ulkomaille ja tuliaisina sieltä mm. kansainvälisen muotovalion arvo.
Tittelit eivät paljoa paina sen rinnalla, mitä kaikkea Miki on tuonut vuosien varrella elämääni. Voi sanoa täydellä syyllä, että siinä on suuri koira pienessä koossa. Monesti on saanut olla tiukkanakin, mutta aina on yhteisymmärrys löydetty. Tässä blogissa on aika vaikea kertoa tai kuvailla kaikkea sitä, mitä ajatuksia tuo pikku veijari saa aikaan mielessäni, mutta voin yrittää.
Ensiksi, se vilpitön riemu kaikkine "omituisine" tempauksineen, kun tulen esim. töistä kotiin. Vaikka olisi ollut miten p..kamainen päivä, ei voi olla ilostumatta kun näkee Mikin kantavan jopa kahta kenkää suussaan ja lisäksi iloinen hännän heilutus ja urina mukana.
Toiseksi, vasta jälkeen päin on huomannut, että kaikki se mitä on itse pitänyt jonkinlaisena menestyksenä tai tavoitteiden täyttymisenä, on kuitenkin ollut ainakin Mikille täysin toisarvoista. Sen mielestä todennäköisesti ja toivottavasti mukavinta on ollut yhteinen tekeminen. Miki on kai huomaamattani saanut minut laittamaan asiat oikeaan mittakaavaan. Kuulostaa juhlallisemmalta kirjoitettuna kuin omassa ajatuksessani, mutta enpä ajatellutkaan sen olevan helppoa ilmaista.
Mikin kanssa olen myös päässyt tutustumaan moniin hienoihin ihmisiin. Jokaiselle erikseen ja kaikille yhteisesti kiitokset näistä vuosista meiltä molemmilta. Minun täytyy kuitenkin mainita vielä aivan erityisesti kaksi nimeä, jotka ovat olleet vahvasti vaikuttamassa Mikin ja minun yhteiseen eloon. Ja sattuupa vielä niin, että molemmat tapasin samana päivänä Tornion koiranäyttelyssä vuonna 1995. Toinen on Orvokki, joka lupasi minulle pennun nimenomaan Veera- nartusta joka puolestaan vei tai pikemminkin valtasi sydämeni heti ensi tapaamisella.
Kun tuo synttärisankari makoilee tuossa vieressä, en voi olla menemättä hieman rapsuttamaan ja hellimään sitä. Kai se hyväksytään?!
kysyy Pasi
keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008
Kiitoa, liitoa
Hurjaa vauhtia on viikonloppu ja viikko mennyt. Viikonloppu meni koirattomissa hommissa, paitsi sunnuntai-iltana keksittiin lähteä hallille treenaamaan. Otin eka Vipun kanssa tokoa: Seuraamista, joka sujuu kerta kerralta paremmin ja hyppyä kosketuskepin kanssa. Onneksi Pasi oli nyt kattomassa mun tekemisiä, sillä käskytykseen saan kyllä kiinnittää enemmän huomiota. Käskyt sekoittuvat liian helposti muuhun höpöttämiseen, joten tartten kyllä aina välillä apusilmiä ja -korvia tuohon hommaan. Sitten Kampilla otettiin teho kontaktitreenit. Voi miten helposti kontaktit lipsuvat, kun muutaman kerran antaa tulla kisoissa tai treeneissä eri tavalla kun on opetettu. Vielä kesällä ja syksyllä A:n kontaktin Kampi tuli alas niin, että etutassut olivat maassa ja takatassut kontaktilla. Nyt pysähtyy vasta kokonaan maassa. Näihin kontakteihin täytyy kyllä kiinnittää huomiota.
Vipu treenasi vielä lopuksi pujottelua, keinua ja puomia. Pujottelu menee jo aika sujuvasti. Keinulle saatiin hyviä vinkkejä, miten koira tulee suoraan kontaktille ja sitten vasta keinu laskeutuu alas. Kontakteja Vipu ei ole vielä hiffannut ollenkaan. Tarvitaan siis edelleen mua roikkumassa remmin päässä ja pysäyttämään kontaktille.
Eilen oli Vipun kolmas treenikerta ActiveDogin ryhmässä. Aika luxusta, kun eka saa alkaa vähentään vaatetta kun astuu halliin. Porukka juoksee t-paita silleen ja silti tulee kuuma. Treeneissä oli pientä radanpätkää (Råtan blogissa rata) ja itsenäisesti keppejä, keinua ja A:ta. Kiva oli kattoo kuinka Vipu on edistynyt radanlukutaidossa ja kuinka innokkaasti, mutta kuitenkin tasaisesti se menee.
Tänään Vipulla on Ell reissu edessä. Ultrataan pikkumies ja katotaan ovatko kiteet kaikonneet rakosta. Samalla reissulla saadaan sitten rokotukset. Pidetään peukkuja, että nyt tulis kiteiden osalta terveet paprut.
-Pia-
Vipu treenasi vielä lopuksi pujottelua, keinua ja puomia. Pujottelu menee jo aika sujuvasti. Keinulle saatiin hyviä vinkkejä, miten koira tulee suoraan kontaktille ja sitten vasta keinu laskeutuu alas. Kontakteja Vipu ei ole vielä hiffannut ollenkaan. Tarvitaan siis edelleen mua roikkumassa remmin päässä ja pysäyttämään kontaktille.
Eilen oli Vipun kolmas treenikerta ActiveDogin ryhmässä. Aika luxusta, kun eka saa alkaa vähentään vaatetta kun astuu halliin. Porukka juoksee t-paita silleen ja silti tulee kuuma. Treeneissä oli pientä radanpätkää (Råtan blogissa rata) ja itsenäisesti keppejä, keinua ja A:ta. Kiva oli kattoo kuinka Vipu on edistynyt radanlukutaidossa ja kuinka innokkaasti, mutta kuitenkin tasaisesti se menee.
Tänään Vipulla on Ell reissu edessä. Ultrataan pikkumies ja katotaan ovatko kiteet kaikonneet rakosta. Samalla reissulla saadaan sitten rokotukset. Pidetään peukkuja, että nyt tulis kiteiden osalta terveet paprut.
-Pia-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)