keskiviikkona, huhtikuuta 14, 2010

Reipasta meininkiä

No nyt on tokorintamalla ollut suhteellisen reipasta. Lauantaina kävimme katsomassa tokokisoja. Avoimen luokan koirakoita oli mukavasti paikalla, joten paljon erilaisia suoritustapoja tuli nähtyä. Siitä se inspis sitten syttyi ja heti iltapäivällä kentälle treenimään :). Ai että niistä treeneistä jäi hyvä mielin, kun hokasin, että Vipu oikeesti osaa jättävät liikkeet. Maahanmeno ja seisominen menee nyt 99,9 % oikein (toivottavasti en nyt tipu kovaa ja korkealta kun tämän "ääneen" sanoin)!

Sunnuntaina oli vuorossa treeniryhmän tokoilut. Aluksi otettiin paikallaolo. Siinäkin voin hyvin luottaa koiraan ja luotankin, jos ei vaan mitään katastrofaalista satu esim. lumet tipu katolta tai naapurikoira tuu nuuskutteleen. Paikallaolojen jälkeen oli vuorossa treeni, jossa piti tehdä kolme liikettä kilpailunomaisesti. Valitsin meille ne hankalimmat liikkeet: nouto, kaukokäskyt ja luoksetulo.

Nouto meni hyvin: sain heitettyä kapulan hyvin 10 metriin ja Vipu lähti sitä hyvin hakemaan. Pari kertaa Vipu asetteli kapulaa paremmin suuhunsa, mutta se nyt ei ole mikään ihmekkään, kun hallin pohjasta kourallinen oli sen suussa. Hyvin Vipu tuli sivulle, mutta itse sain palautetta siitä, että käsi saa lähteä ottamaan kapulaa vasta sitten, kun liikkuri antaa luvan.

Kaukot sitten oli minulta oikea pohjanoteeraus :(. Ihan hävettää... Okke, siis alku meni hyvin, mutta kun seisoin koiraa vastapäätä, en muistanut enää yhtään mitään mitä olin tekemässä. Kun sain luvan antaa käskyn koiralle, niin en osannut muuta kuin näyttää käsimerkin. Sanallista en saanut suustani. Tällaista ei kyllä saa kokeessa tapahtua! Onneksi koira ei ollut siitä millänsäkään, vaan otettiin liike uusiksi. Maahanmenosta istumiseen Vipu hieman liikkui eteenpäin ja mun ilme kertoi heti, etten ollut tyytyväinen. Sain vetäjältä palautetta, ettei kokeessa saa näyttää tyytymättömyyttään vaan pitäs olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kääk, mistä saa ostettuja naamoja peruslukemilla?!?

Luoksetulo viimeiseksi. Mikä ihana vauhti Vipulla aina on tuossa luoksetulossa, vaikka se varmasti tietää, että saatetaan pysäyttää. Pysäytyksessä Vipu liukui aika pitkälle, mutta vika taitaakin olla mun ajoituksessa. Olin kuulemma antanut velton käsimerkin kun koira oli jo ylittänyt laukalla pysäytysmerkin. Aarrgghh, mulla on siis ajoitus pahasti pielessä!

Hyvillä mielillä lähdin kuitenkin treeneistä kotiin. Nyt tiedän taas mitä treenata. Kiitoksia Paula tokosulkeisista ;)!

Maanantaina treenasin kotikentällä sunnuntain fiaskoliikkeitä. Luoksetulo meni nyt huomattavasti paremmin ja pysäytys osui lähes kohdilleen. Tiistaina oli vuorossa BH -tyyppistä treeniä, jossa taas tuli ilmi mun äärettömän huono vasemmalle kääntyminen. Vipu ei osaa heittää takapuoltaan käännoksessä (ei tietenkään osaa, koska en ole sitä kunnolla sille opettanut) ja minä en tee käännöstä koskaan samalla lailla. Tähän pitäisi paneutua oikein kunnolla... Hurjan positiivisena asiana pidän sitä, että Vipu pysyi hyvin paikallaolossa, vaikka minä oli selin siihen ja sille vieras koira teki tokoa ja leekas lähellä. Hyvä Viputti! Lopuksi otin vielä luoksetuloja ja nyt taas merkki osui aikalailla kohilleen! Jospa se siitä alkais suttaantuun.

Pariin kokeeseen olen ilmottautunut. Hurjasti jo jännittää tulevat koitokset. Kaikkein eniten mua jännittää se, että muistanko tehdä kaikein oikein ja pysynkö itse skarppina. Tiedän kyllä, että Vipu tekee töitä, jos vaan itse keskityn ja olen oikeassa vireessä. Siinäpä kait se tokoilun suola ja vaikeus :).

-Pia-

Ei kommentteja: