Parasta aikaa

Kevät on kyllä upeeta aikaa. Eilen paistoi upeasti aurinko ja meidät, niin kuin monet muutkin, se sai liikkeelle meren jäälle. Tällä kertaa mentiin Hietasaareen, lähelle kesätreenikenttäämme. Pari, kolme kilsaa ennen kenttää, Kampi aloitti takakontissa elämän. "Jahuu, me mennään treenaamaan!". Vaikee siinä oli yrittää selittää, että ei voida treenata, kun kenttä on lumen peitossa. Kampin oli siis tyydyttävä "vain" lenkkeilyyn.

Kamera ei oikein tykännyt tuosta valtavasta valon määrästä... (kuvaajassahan ei ollut mitään vikaa :)) Tässä kuitenkin pari kuvaa...







Illalla korjattiin Kampin pettymys ja mentiin hallille agiliitämään. Kampin liikkuminen oli jotenkin kankeaa, hypyt monissa paikoin huonoja ja kontakteilla ei meinannut jarru pitää. Täytyy tilata aikaa käsittelyyn... No, hyvät backlap -treenit saatiin Kampille kuitenkin.

Vipu kävi ihan kuumana, kun viimein pääsi kehiin. Hyvä, saatiinpahan kisamaista treeniä aikaiseksi. Radalla oli kontakteista puomi ja A. Ja mitkä upeat kontaktit, vaikka palkka ei valmiina ollutkaan! Palkka tuli vasta sitten, kun Vipu oli jo oikealla paikalla. Nyt vois ehkä jo sanoo, että Vipu tietää mikä on kontakteilla päämääränä, eikä Pasin liikkuminen vaikuta enää niin paljon. Vaan enpä nuolase, ennen kuin taas tipahtaa! Vipulle saatiin myös hyvää irtoamistreeniä. Kiitos Sari hyvästä ratatreenistä!

Vaan olinhan mä kylmissäni treenien jälkeen. Treeneihin lähtiessä asteita oli jotain -1 ja kun lähettiin kotiinpäin, niin auton mittari näytti -9. Vaatetta oli tietysti puettu tuon -1 asteen mukaan ja mun liikkumiset rajoittuivat lämmittelyyn/jäähdyttelyyn. Tyhmästä päästä kärsii siis koko kroppa... toivottavasti ei tule flunssaa. Vaan mikä onkaan ihanampaa kuin palelluttaa ensin itsensä ja sitten mennä kuumaan saunaan, heittää kunnolla löylyä ja tuntea kun varpaat ja sormet lämpenee. Eilen ainakin tuntui, ettei mikään voita sitä fiilistä.

-Pia-