Miki 12 vuotta!

Ettei vain pääsisi bileet loppumaan, tänään täytti Miki 12 vuotta. Päivänsankari otti luonteensa mukaisesti juhlapäivän aika hillitysti, isompia touhuamatta.

Muistan hyvin sen huhtikuisen perjantain, kun sain kahteen kämmeneen mahtuvan aussipojan kasvattaja- Orvokin tuomana pitkän odotuksen jälkeen. Tuon päivän jälkeen ei olla montaa päivää oltu erossa. Päin vastoin, pari lomareissuakin on tehty yhdessä ulkomaille ja tuliaisina sieltä mm. kansainvälisen muotovalion arvo.

Tittelit eivät paljoa paina sen rinnalla, mitä kaikkea Miki on tuonut vuosien varrella elämääni. Voi sanoa täydellä syyllä, että siinä on suuri koira pienessä koossa. Monesti on saanut olla tiukkanakin, mutta aina on yhteisymmärrys löydetty. Tässä blogissa on aika vaikea kertoa tai kuvailla kaikkea sitä, mitä ajatuksia tuo pikku veijari saa aikaan mielessäni, mutta voin yrittää.

Ensiksi, se vilpitön riemu kaikkine "omituisine" tempauksineen, kun tulen esim. töistä kotiin. Vaikka olisi ollut miten p..kamainen päivä, ei voi olla ilostumatta kun näkee Mikin kantavan jopa kahta kenkää suussaan ja lisäksi iloinen hännän heilutus ja urina mukana.

Toiseksi, vasta jälkeen päin on huomannut, että kaikki se mitä on itse pitänyt jonkinlaisena menestyksenä tai tavoitteiden täyttymisenä, on kuitenkin ollut ainakin Mikille täysin toisarvoista. Sen mielestä todennäköisesti ja toivottavasti mukavinta on ollut yhteinen tekeminen. Miki on kai huomaamattani saanut minut laittamaan asiat oikeaan mittakaavaan. Kuulostaa juhlallisemmalta kirjoitettuna kuin omassa ajatuksessani, mutta enpä ajatellutkaan sen olevan helppoa ilmaista.

Mikin kanssa olen myös päässyt tutustumaan moniin hienoihin ihmisiin. Jokaiselle erikseen ja kaikille yhteisesti kiitokset näistä vuosista meiltä molemmilta. Minun täytyy kuitenkin mainita vielä aivan erityisesti kaksi nimeä, jotka ovat olleet vahvasti vaikuttamassa Mikin ja minun yhteiseen eloon. Ja sattuupa vielä niin, että molemmat tapasin samana päivänä Tornion koiranäyttelyssä vuonna 1995. Toinen on Orvokki, joka lupasi minulle pennun nimenomaan Veera- nartusta joka puolestaan vei tai pikemminkin valtasi sydämeni heti ensi tapaamisella.

Kun tuo synttärisankari makoilee tuossa vieressä, en voi olla menemättä hieman rapsuttamaan ja hellimään sitä. Kai se hyväksytään?!



kysyy Pasi