Oliko se kyyn purema?

Niinpä niin, ei olisi eilistä juttua saanut päättä sanoihin "tässäpä tämän päivän tapahtumat" sillä tottahan toki silloin tapahtuu.

Olin Konstan ja Kampin sekä Vilman ja hänen äippänsä kanssa iltalenkillä. Tavalliseen tapaan koirat juoksentelivat metsässä irti. Yhtäkkiä huomasimme, että Kampi ei kulkenutkaan mukana. Pari huutokertaa riitti ja Kampi tuli kaukaa takaamme hirveätä laukkaa luokseni. Tassut olivat tahmaisessa veressä, samoin parta. Tarkemmassa tutkinnassa huomasimme, että toisessa etusessa oli pari pientä haavaa. KYYN PUREMA! Oli ensimmäinen ajatus. Kelasin nopesti mielessäni ohjeita miten toimia. Koira ei saa liikkua, ettei myrkky leviä veren mukana. 14 kg paketti siis syliin (onneksi ei ollut pitkä matka tielle). Mukanani ei tietenkään ollut kyypakkausta, eikä kännykkääkään. Onneksi Vilman äippä oli varustautunut kännyllä. Soittamaan siis Pasi paikalle. Muistin, että autossa on myös kyypakkaus. Seuraavaksi kaivelemaan päivystävän eläinlääkärin numeroa ja soittamaan sinne. Tässä vaiheessa ei näkynyt turvotusta etusessa, eikä muuallakaan. Sain toimintaohjeet pävystäjältä seurata tilannetta ja annoin myös varalta kyytapletit.

Pasi otti Kampin yöksi valvontaan, koska menin itse töihin. Koirassa ei ollut mitään muutoksia illan tai yön aikana. Selvisimme siis pelkällä säikähdyksellä. Onneksi!! Tilanteen mentyä ohi, itselle tuli aivan hirvittävä "horkka". Mielessä kävi kauheita kauhukuvia siitä mitä olisi voinut tapahtua. Mutta siis loppu hyvin, kaikki hyvin!

Luultavasti Kampi on kamppaillut metsässä jonkin eläimen kanssa. Epäiltiin siiltä. Taikka sitten sieltä löytyi joku raato. Sitä emme luultavasti saa koskaan tietää.

Mikä oli tämän tositarinan opetus? Muistetaan pitää kännyt ja kyytapletit mukana aina, kun kuljetaan koirien kanssa metsällä.

-Pia-