Syksyiset terkut

Karmeen pitkä päivitysväli on taas ollunna... Selkä on syksyn aikana sanonut sopimuksen mun kans irti ja sen takia en oo yhtään ylimääräistä pystynyt istumaan koneella. Kumma kyllä hajonnut selkä ei oo pahemmin estänyt treenaamasta ja onneksi on ollut ihania treenikamuja ympärillä, jotka on mua auttanut. Nyt oon kulkenut fysioterapiassa ja pilateksessa ja vähän paremmalta vaikuttaa selän kunto. Saan ainakin ite sukat jo jalkaan, eikä 3 -vuotiaan niitä tarvitse mulle laittaa  :D.

Vipu on harkannut tokossa evl:n liikkeitä ja edistynytkin niissä mukavasti. Hassua miten joku liike voi vaikuttaa ihan toivottomalta ja yks kaks vaan palaset loksahtaa paikoilleen. Niin kuin nyt esim. metalli, jota on jankattu useempi vuosi. Yks päivä se vaan alko ottaan kapulan reippaasti suuhun ja hyppeli hypyn kapula suussa reippaasti. "kop, kop, kop" pakko koputtaa tässä kohin puuta.

Kampi <3 td="td">

Vipu

Kokeeseenkin olen Vipun ilmottanu. Tavoitteena tässä kokeessa on vain taidontarkistus. Katotaan mitä me osataan ja missä mennään. Eihän sitä muuten tiedä, ellei joskus kokeeseen mene. Tilanne kun on niin eri kuin treeneissä.

Hakatsi pakatsi on treenannut vähän tokoo, vähän agia ja nyt sit ollaan keskitytty nätö -treeneihin. Joulukuussa Haka esiintyy elämänsä toisessa ja kolmannessa näyttelyssä Messarissa. Reissu on mun ja Hakan juttu, sillä päräytämme sinne linja-autoporukassa. Ollaan muka vähän yritetty treenatakki kehäkäytöstä. Minäkö en oo mikään näyttelyihminen ollenkaan ja Pasi on aina koirat näytelmissä esittäny, niin on ollu vähän opettelussa kaikki.

Haka ja "pikkukeppi"

Haka on kyllä niin ihana lapsonen :). Hyppelehtii ja pomppii innoissaan, ihan sama mitä tehhään. Hakalle on  toisaalta helppo opettaa juttuja, mut jos tekeminen ei heti onnistu Haka häipyy muualle ja sanoo "et tee kuule ite temppus". Tiukempi Haka on kuin isoveljensä. Uskaltaa haastaa riitaa, mutta toisaalta alistuu kyllä helposti. Kaiken kaikkiaan kiva harrastuskoira, olis vaan paljon aikaa sen koulimiseen.

Haka

Ystävykset