Ei kerkee, vai kerkeekö sittenkin?

Totaalinen aikapula on taas iskeny koirahommiin... Vai liekö motivaatiopula sittenkin?!? Ottaa kyllä niin päästä, kun tiedän, et tarvittais muutamissa jutuissa jokapäiväistä treeniä ja illalla yheksältä huomaan, et enhän mä oo mitään muistanu tehä :(.

Ei me kuitenkaan ihan toimettomina olla oltu ja se mitä ollaan tehty on ollu ihanaa huomata, et Vipu on tosi tohkeissaan ja pätevänä ! Reipas ja motivoitunut Vipunen on palannut kuvioihin! Ei enää nuuskuttelua eikä narttujen perään haikailuja * kop* *kop*. Tiistaina oltiin AD:n tokoissa kahen viikon tauon jälkeen ja ai, että olin tyytyväinen jäppiseen! Otettiin kunnon häiriöpaikallaoloja, kun Jenni heitteli tunnarikapuloita vierestä ja rapisutteli pussia eikä Vipu suunnitellutkaan lähtevänsä (ei oo kyllä suunnitellu enää aikoihin). Sit hyppynoutoa häiriössä, kun parettain heitettiin kapuloita vierekkäisten hyppyjen yli ja vuorotellen koirat haki omat kapulat. Taas jäppinen oli pätevänä ja lähti vain omasta käskystä :)! Seuraamista ja peruuttamista otettiin epätasaisella alustalla ja hyvin meni jopa peruutukset :). Oli ihanaa lähtä treeneistä kotiin vaihteeksi pää pilvissä :)!

Agitreeneissäkin oltiin eilen koko perheen voimin. KeVellä oli pikkasen hauskaa viilettää villasukat jalassa pitkin hallia. Neiti juoksee jo niin hirveetä kyytiä, ettei mitään mahkuja saada kiinni. Pasi ja Vipu harjoitteli umpiputkea, takaakiertoja ja rytmitystä. Vika kierroksella meno näytti jo tosi hyvältä. Treenien jälkeen lämmitin vielä KeVelle puuron hallilla ja vaihettiin yövermeet päälle. Sitten olikin hyvä antaa neidin nukahtaa automatkalle, riisua kotona päälyvaatteet ja kantaa suoraan sänkyyn. Uni maitto aamuun asti :)!

-Pia-