Tammikuun lopussa oli Oulussa tokon Kv -kisat ja me käytiin siellä hulluttelemassa huippujen joukossa :D. Siis alunperinhän oli tietysti sitä mieltä, ettei me nyt voida sellaiseen kisaan osallistua. Sit kun olin tarpeeksi kauan huokaillut kisojen vähyyttä, niin ajattelin, että voisihan sitä kysyä onko paikkoja vielä kokeeseen. Ja olihan niitä :). Noh, ajattelin sit, että voisihan se olla meille hyvä kokemus ja kokeilu siitä miten oma pää kestää suurempaa painetta. Vaan kun näin osallistujalistan, niin meinasi tulla oikeesti kakat housuun! Vain kaksi tavallista pulliaista ja muut maajoukkueeseen pyrkiviä!!! Onneksi on kuitenkin päät kääntäviä ystäviä lähellä ja ei muuta kuin koekamppeita pakkaileen. Oman päänikin sain kasaan ajatuksella, että teemme tätä vain itsellemme muista kisaajista piittaamatta.
Kokeessa oli kaksi kenttää, joihin liikkeet oli jaettu. Kokeessa oli myös kaksi tuomaria: Pipa Pärssinen ja Päivi Kivelä. Aluksi olin kyllä vähän pihalla, että mitä tapahtuu. Suoritusjärjestys arvottiin ja luulin, että lähden ensimmäisenä, kun mun nimi sanottiin eka. Mutta sieltä olikin nostettu nimelle numero ja olin 19. Hienosti kokeneet ihmiset auttoivat, kun apua kysyin! Ja tosi mukava tunnelma oli kokeessa!
Paikallaolot tehtiin eka pienessä kehässä ja olimme viimeisessä ryhmässä. Ne meni loistavasti, Vipu oli niiin rauhallinen (vain yksi lisäkäsky maahanmenoon) :). Pitkän tauon jälkeen oli meidän vuoro mennä isoon kehään, jossa suoritettiin seuraaminen, ruutu, luoksetulo ja ohjattu nouto. Seuraaminen olisi ehdottomasti voinut olla parempaa. Kaikki perusasennont oli vinoja :/. Ruutu oli hyvä, luoksetulo jees! Ohjatussa, meni merkin jälkeen keskikapulalle, mutta vaihtoi vasempaan ja puri kapulaa.
Sitten kerkesin just käydä palkkaamassa koiran kehän reunalla, kun jo oli meidän vuoro mennä pieneen kehään suorittamaan metalli, zeta, tunnari ja kaket. Metalli jees! Zetassa tuli paljon virheitä: Vipu oli lähdössä eka merkille, meni maahan viiveellä, ei istunut ja seisomisessa kääntyi epävarmuuttaan. Tunnarissa oli taas epävarma: otti oikean, pudotti sen välille ja palasi takaisin kapuloille, kuljeksi ja haahuili. Kakeisiin oli kiva päättää, sillä ne oli meidän parhaat kisakaket varmaan ikinä :)!
 |
| Tuomarien kommentit liikkeistä |
Mun maailman ihanin kisakamu oli kyllä tolokkuna! Hajuja oli paljon ja tietysti Vipu olisi halunnut pohjaa haistella. Kuitenkin se malttoi hyvin kehässä pitää nenänsä kurissa ja yrittää kaikkensa. Hieno kokemus hienolla koiralla!
