Eilen ajeltiin vuoden viimeisiin kisoihin Tornioon. Täällä pohjoisessa on nyt tänä talvena tooosi huonosti kokeita, joten haastaviinkin olosuhteisiin on lähettävä, jos mielii testailla kisakuntoaan :). Tornion halli siis on aikas haastava: Teollisuushallin yläkerta, jonka yhdeltä reunalta näkee kivasti alas ja kentän läpi menee tolppakuja.
Positiivisina asioina kokeessa pidin ehdottomasti Vipun sopivan tsäpäkkää virettä, joka säilyi läpi koko kokeen. Meillä oli koko ajan yhteys toisiimme, Jes!
Paikallaolot meni hyvin. Istumisen alku oli vähän hermoilua meiltä molemmilta, mut Vipu jäi istumaan hyvin. Paikallamakuun alku meni paremmin. Molemmissa paikallaoloissa annoin Vipun kattoa eteenpäin, enkä alkanut "vonkaamaan" katsekontaktia. Molemmissa paikallaoloissa myös rauhallinen yleisolemus, JES!
Ruutu oli myös meidän PROO tässä kokeessa, Ei haitannut tolpat Vipu työskentelyä, vaan jäppinen teki topakasti hommia!
Kaket oli myös erittäin hyvät meidän kaket! Vähän takeni, mut olin erittäin tyytyväinen :)! Kakeisiin on auttanut paljon se, että on aina käytetty takapalkkaa ja palkka on ollut välillä niin, ettei Vipu tiedä sitä.
Sit niitä mietinnän ja pohdinnan arvoisia juttuja... kaikista noudoista nolla! Jostain syystä Vipu paineistui jokaisesta noudosta ja toi joko tajuttomasti pureskellen kapulan, tai yritti tarjota kapulaa liikkurille tai puotti matkalla! Ohjatussa meillä kävi evl:n koirakoista ainut huono tuuri ja piti hakea vasen kapula. Vasemmalla minusta vähän matkan päässä oli myös ruutu, jonka Vipu bongas heti. Tämähän ei ole meille uus ongelma, mutta en vain ole saanut sitä korjattua pois. Vipuhan siis käväisi siellä ruudussa, mutta hienosti sitten ajatteli itse ja haki oikean kapula. Kuitenkin lisäkäskyt ja kapulan pureminen laski liikkeen nollaksi. Myös koetta edeltävässä treenissä meillä oli samantyyppistä ongelmaa ja kielsin sitä siinä menemästä väärään suuntaan, joten paineistui varmasti sen takia kapulan tuonnista. Tunnarissa taas näkyi epävarmuus: otti eka oman, mut lähti viemään liikkurille ja sit puotti sen ja palas takaisin haistelemaan kapuloita. Otti kuitenkin oman ja luovutti mulle seisaalleen. Tässäkin oon treenannu kapulan pitämistä etuhampaitten välissä ja jotenkin nyt ilmeisesti on tuonut koko liikkeeseen epävarmuuden. Metallissa oli pakko valita melko suuri kapula, kun pienet olivat tosi paksuja keskeltä ja ajattelin, ettei Vipu olisi sellaista tuonut. Vipu haki kapulan hyvin ja hyppäsi takaisin, mut pudotti sit kapulan, eikä suostunut enää ottamaan sitä. Mitä siis näistä noudoista opimme: älä ala pikunviilaajaksi kapulan pitämisissä vaan treenaan mahdollisimman kivoja ja nopeita luovutuksia!
Zeta olisi kyllä pitänyt saada onnistumaan, sillä se tehtiin heti paikallaolojen jälkeen yksittäisenä liikkeenä. Pystyin siis hyvin valmistelemaan Vipua zetaan kehän reunalla ennen omaa vuoroa. Siltikään en saanut istumista onnistumaan. Olen yrittänyt pääni puhki miettiä, miksi en saa koe -zetaa onnistumaan, enkä tiedä siihen oikein syytä. Kävelenkö ehkä liian nopeasti???
Seuraaminen oli muuten ihan jees, mut perusasennot oli vinoja.
Ja sitten luoksetulo :). Meidän läpijuoksuongelma oli nyt vaihtunut ennakointiongelmaksi. Keh, eihän se Viputti tyhmä ole! Treeneissä ei ole läpijuoksuja otettu sen takia, koska Vipu tulee aina yhtä vauhdikkaasti, vaikka se tietää, et se pysäytetään. No nyt se oli päättänyt, et pysähtyy aivan omatoimisesti sekä seisomisen, että maahanmenon :). Täytyy alkaa korjaileen nyt sitten luoksetulon toista päätä.
Ei tulosta tästä kokeesta, mut silti jäi ihan hyvä mieli lähinnä koiran hyvästä vireestä. On se vaan sellainen kultakimpale! Paljon mietittävia asioita ja yksi hyvä vanha (itsestäänselvä) opetus: Mieti aina treenit niin, että voit auttaa Vipu onnistumaan suorituksessa, eläkä turhaan paineista kieltämällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti