Laahaa, laahaa...

Kyllä on taas blogipäivitykset pahasti jäljessä. Kiva kasvattitapaaminen on käyty monta viikkoa sitten. Rally-toko oli huippuhauskaa Hakan kans! Pasi kokeili lajia Vipun kans. Oman selkäni vaan onnistuin venäyttämään, kun nostin Iinaa ja paluumatka kotiin oli aika tuskallista. Pari viikkoa töissä sinnittelin selän kans, kunnes oli pakko jäädä sairaslomalle. Onneksi pääsin sellaisen hierojan käsittelyyn, joka pisteli mut suoraan. Hieroja sano, et jos haluut pitää selkäs kunnossa, niin on aloitettava jalkojen venyttely ja vatsalihasten reenaus. Ja kyllähän sitä haluaa.

HakaPiu täytti eilen ruhtinaalliset 1 -vuotta. Ihanan hulvattoman hauska lapsonen :). Onnea vaan sisaruksille!

Ja sokerina pohjalla kerrottakoon, että Vipusta tuli viikonloppuna Pohjois-Pohjanmaan piirinmestari joukkuekisassa ja yksilöissä! Nyt sit ei tartte kerätä nollia Sm -kisoihin. Toivottavasti vaan auto säilyy tällä kertaa ehjänä :). Seurakaveri oli kyllä jo hankkinut hinausköyttä, jotta tarpeen tullen voi hinata meitä ;)!

Kohti kasvattitapaamista

Kokeillanpa miten onnistuu blogin päivitys tienpäältä kännykällä...

Niin, siis matka kasvattitapaamiseen on pyörähtänyt käyntiin. Paljon mahtuu kilometrejä tähän viikonloppuun, mutta kaiken kestää, kun tietää, että on hyvää seuraa tiedossa :). Ihanaa nähä kasvattajaa, tuttuja ja koirien sisaruksia. Varsinkin Hakan sisarusten tapaamista odotan. Niin ja rallytokoo on tosi kiva päästä kokeileen.

Uusi look

Blogi sai pitkästä aikaa uuden ilmeen. Aikomus oli kyllä tehä pojille kotisivut. Harmikseni kuitenkin huomasin, että vanhojen kotisivujen koodi oli kadonnut arkistoista bittiavaruuteen :(. Ketutus on kyllä suuri! Uusien luominen alusta asti taas niin pitkä projekti, että hautasin sen hetkeksi. Mut kyllä nekin vielä joku päivä tulee, sillä en halua sitä taitoa unohtaa.

Mulla on muutenkin viime aikoina kadonnut tärkeitä juttuja. Kamerasta tallensin muka koneelle kaikki kuvat, jotta siskonpojan rippijuhlissa saa räpsiä. Pöh, eivät kaikki kuvat olleet tallentuneet ja niin tuhoutui koirista kivoja kesäkuvia :(. Kyllä ottaa päähän, kun eihän niitä mistään takaisin saa.

Mut onneksi vielä on kesää jäljellä, jos sitä sais tuota kameraa ulkoilutettua.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Niin sitä vaan joutuu jättämään hyvästit ihanan raukeille aamuheräämisille, sohvailtanokosille, kolmen tunnin kimppatokotreeneille ja lukuisille muille kesäloman herkkuhetkille. Ihan helposti olisi mennyt vielä toiset 5 viikkoa.

Tokoiltu ollaan suht ahkerasti, mutta silti mulla on tunne, ettei me keretä saada liikkeitä kasaan tälle vuodelle. Ohjatussa keskikapula on Vipun mielestä tosi ihana, ruutu on välillä ihan hukassa ja zeta vielä kasausvaiheessa. Puhumattakaan muiden liikkeiden pikkuongelmista. Ja nyt sitten vielä työt alkaa haittaamaan harrastamista :(.

Kameraa on tullut luvattoman vähän ulkoilutettua tänä kesänä, mutta tässä muutama kuva...

Pärskis, Vipu nauttii...

Tää on mun!!!

Tätä et saa!

Haka kurkkii

Vipu, kukkulan kuningas

Haka söpöstelee

Kampi papparainen

Ja taas mennään

Uimamaisteri

Liian paljon kirjottamattomia tapahtumia

Tiivistettynä viime viikkoisia tapahtumia...

Viime lauantaina olin Vipun kans kivalla tokokurssilla. Saatiin hyviä neuvoja mm. seuraamisen askeliin, ruutuun ja zetaan.

Tiistaina saatiin mahdollisuus ottaa kaikki liikkeet kokeenomaisesti. Rakennettiin kehä, pistettiin teltta pystyyn  ja paikalla oli leikkituomari. Paikallaolot on kyllä hyvällä mallilla, muissa liikkeissä sitten aika paljon tekemistä. No olin mä sairaan tyytyväinen metalliin ja kakeihin, mut matkaa on kuitenkin vielä ensimmäiseen evl:n kokeeseen.

Haka kävi tänään ensimmäisessä näyttelyssä ja sai eh:n. Liikkumiseen mahtui paljon peitsiä ja pomppuloikkaa ja vähän ravia. Vaan onko ihme, jos liikkumista on treenattu tasan kaks kertaa. Seisominen ja pöytä meni aivan loistavasti, joten siitä isot peukut pikkupojalle :)!

Tässä arvostelu: 10 months. very, very beautiful colour. Correct coat. Beautiful head. Ears very wide carried.  Correct neck & front. Exc. ribcage. Correct angulation & feet. Parallel legs. Still very arched topline in stance & in movement. Needs more training. Has to improve the movement and topline.

Tänään myös saapui "Poika" eli vuoden tokoländeri pokaalit kotiin.

Haka: "Hei, onks nää mun?"

Vipu: "Ehei, ne on MUN. Mut, jos opiskelet oikein ahkerasti, niin joskus ne voi olla sun."

Jottain treenintynkää

Hakanen käväsi nätö -treeneissä ja yllätti meidät aika lailla positiivisesti :). Vähän se yritti aluksi pörhistellä kaikille treenikamuille, mut rauhoittui nopeesti. Olen kyllä tosi ylpee siitä, miten hienosti se antaa vieraan itteensä tutkia. Hampaiden kattomiset ja kaikki meni ok. Pomppupensaa oli kummasti Hakan suonissa, jos Pasi koitti liikkua vähänkään nopeemmin. Hidas kävely näytti kyllä ihan nätiltä ja seisominen oli ihan jees!

Vipu on keskittynyt muutamiin tokon liikkeisiin. Merkkiä ollaan kierretty ahkeraan, niin että kentälle ripotellaan kapuloita ja Vipun täytyy silti hakea merkki. Tämä treeni onkin osottautunut yllättävän vaikeeksi, mutta on tuottanut tulosta! Jes! Ruutua ollaan treenattu merkin kautta ja niin, että ruudussa on ollut lelu. Kakeissa olen käyttänyt lelutakapalkkaa tai niin, että Pasi palkkaa taakse, jotta saataisiin painopistettä enemmän taaksepäin. Lisäksi treenilistalla on ollut idari ja lähinnä seisominen, kun se meinaa aina lässähtää istumaan.

Agikentälläkin ollaan käyty. Haka ei tällä kertaa oikein hiffannut edes putkeen menoa, joten treenit meni ihan pelkän putken, pujottelun ja kontaktien treenaamiseksi. Hienosti Haka kuitenkin menee jo keppejä kujalla. Pääsispä vaan vähän useemmin treenaamaan.

Mitäs muuta. Hakalla oli myös pentutokot, mutta minä tötterö menin kentälle puoli tuntia liian myöhään ja treenit jäivät tynkätreeneiksi. No saatiin me sieltä kotiläksyjä, joten ei kuitenkaan ihan turha reissu.

Että semmonen SM -kisareissu...

Jos oltas etukäteen tiedetty, miten reissu päättyy, niin järkevämpää olis kyllä ollu jäädä kotiin...

Lauantai oli kyllä kiva päivä. Ihanaa SM -humua, aurinko paistoi, nähtiin ystäviä ja tuttuja ja Haka otti ensimmäiset uintivetonsa läheisessä järvessä :). Hakalle reissu oli muutenkin elämys, sillä eihän se ole ollut vielä koskaan vieraassa paikassa yötä taikka mukana tuollaisessa tapahtumassa. Hyvin Haka käyttäytyi, mitä nyt välillä sinkoili sinne ja tänne ;). Pasi ja Vipu starttasivat Active Dogsin joukkueessa toisena. Upea rata kaikin puolin, harmittavasti Vipu lipesi keinulta ennen kontaktia ja siitä vitonen. (Video tulee ehkä jossain vaiheessa tänne). Joukkueen loppusijoitus taisi olla 10., joten ei ollenkaan paha.

Kun koitti aika lähteä kotiin, niin auto päätti alkaa temppuilemaan :(. Jäähdytysnesteen varoitusvalo syttyi heti, kun auto käynnistettiin. Lähellä kisapaikkaa ei ollut muuta kuin kylmäasemia, joten laitoimme säiliöön vettä ja ajoimme 15 km Jyväskylään päin huoltoasemalle. Sieltä ostimme jäähdytysnestettä, vaikka emme sitä sitten loppujen lopuksi olisi tarvinneetkaan. Majapaikkamme sijaitsi Pihtiputaalla, ja päätimme lähtä ajamaan sinne. Kerran jouduimme pysähtymään matkalla lisäämään vettä. Majapaikassa mietimme seuraavan päivän suunnitelmaa ja päädyimme siihen, että emme voi ottaa riskiä ajaa reilu 200 km rikkinäisellä autolla Jyväskylään ja takaisin. Olisi ollut melkoinen homma, jos auto olisi lasahtanut lopullisesti jossain Jyväskylän liepeillä ja luultavasti se olisi hinattu sinne. Millä sitten meidän pesue olisi päässyt kotiin ja seuraavaksi päiväksi töihin?!? Harmittaa kyllä tosi paljon, sillä tätä reissua on odotettu kovasti.

Pihtiputaalta kotiin ajoimme 5 pysähdyksen taktiikalla. Lopussa vettä piti lisätä jo 10 km välein! Huomenna pirssi menee tohtorille, toivottavasti selviää mikä sitä vaivaa. Oishan se ollu kyllä tosi mahtavaa päästä kattomaan yksilökisojakin ja näkemään, miten Vipulla ja Pasilla ois menny. No, katotaan sit ensi vuonna uudestaan!

Huvipuistossa koko rahan edesta

Vipu kävi eilen luonnetestissä Haukiputaalla. Tuomareina huipputyypit, Reijo Hynynen ja Jari Keinänen.

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Tempperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
+++ laukausvarma

157 p.

Onhan se aina niin mielenkiintoista touhua :). Vielä pari vuotta sitten ajattelin, ettei Vipua voi viedä testiin, sillä se  saa vähintäänkin paniikkikohtauksen kesken testin. Vaan mitä vielä, Vipu olis ollu valmis vaikka uusintakierrokselle, edes häntä ei laskenut testin lopussa. Suurin yllätys testissä oli, että Vipusta löytyi puolustushalua, muuten kaikki meni aika odotetusti.

Videot luonnetestistä

-Pia-

Mejä -kurssin osa I

Vipun "mejäily" sai taas uutta potkua, kun ilmoitin sen parin kerran kurssille. Halusin nähdä, kunka jälkeä tehdään tosiharrastajien toimesta ja lisäksi halusin, että joku tietäväinen katsoo Vipun työskentelyä. Kurssi on tavallaan kaksiosainen; Viime viikon keskiviikkona tehtiin jäljet ja torstaina ajettiin ja ensi viikolla samaan tyyliin, paitsi keskiviikkona tehdään parityöskentelynä jäljet ja torstaina on ns. harjoituskoe.

Keskiviikkona siis veretettiin neljälle koirakolle 300 m jäljet. Laskin, että talsin yhteensä n. 5 km kumpparit jalassa metsätietä + metsää ja arvata saattaa, että jalat oli pikkasen kipeet. Vaan olihan mukavata liimailla puihin -30 % ale -tarroja ja välillä vetää veristä sientä perässään :). 24 tunnin jälkeen pääsi koiruuskin tositoimiin :). Vipu oli aivan liekeissä, kun tiesi pääsevänsä jäljelle. Nautin suunnattomasti liinan perässä "roikkumisesta", kun koira tekee itsenäisesti töitä ja sorkka palkkiona oli Vipun mielestä huippu :). Ja saatiin kyllä hienoa palautetta! Ei muuta ku kokeeseen vaan, sano koutsi! Helpommin sanottu, kuin tehty, sillä kisoihin on melkein mahdoton päästä, ellei ole järjestävän seuran jäsen. Mikä tietty estää liittymästä jaseneksi, mutta en tiedä onko vaivan arvoista...

Enivei, ens viikolla jatketaan harjoituksia :)

Onnea Kampi

Ei oo enää nuoren poijjaan kroppa, mut silti meno on välillä aivan päätöntä :). Nuorempien kans vedetään sellasia rähinäspurtteja, että pitää laittaa silmät kiinni, kun niin hirvittää. Lihakset on vaihtuneet melkoiseen "lämpökerrokseen" vyötärölle. Paino vaihtelee kovasti; välillä Kampi oli niin laiha, et hirvitti kattoo. Nyt taas melkoinen tankki. Oon kuitenkin hirveen onnellinen, et nivusten ja takajalkojen ihottuma on saatu kuriin ihan vaan maalaisjärjellä poistamalla ainesosia ruoasta. Vehnä ja nauta näyttäis olevan allergisoivia juttuja ja Kampille passaa hyvin naudanmaha, broileri ja lohi. Kampi siis nauttii tänään maha-broilerkakkua ;)!

Tokoa asenteella

Tarvin isokokoisia hyviä kuvia Vipun tokoilusta. Sain kyllä ihan loisto-otoksia, kun Pirkko Riekki asettui kameran taakse! Kiitos Pirkko! Vipun tekemisen meininki näkyy kyllä näissä kuvissa loistavasti.

Vähänkö mulla on loisto perusasento ja katsekontakti.

Ai, että naurattaa :)

Slurpsss, tuleeko sitä palkkaa?

Vauhdikasta merkkitreeniä

Täältä tullaan

Uuu, näytänkö hyvältä? :)

Koko kööri riehuu :)

Ulkokentillä tokoa, hallissa akiliitoa

Ihanaa, treenikentät on sulaneet ja pääsee ulos treenaan :). Jos tässä jotain edistystäkin saatais aikaseksi ;). Metallia harkkasin Vipun kanssa tänään takapihalla ja ai, että meni hienosti tavaroiden tuontipelinä ja 25 cm hypyn kanssa! Kyllä siitä vielä liike kootaan ;)!

Vipu töröttää sivulla

Merkkitreeniä

Ohjattunouto

Hakan imutusta

Pikkumies osaa myös jo töröttää sivulla upeesti ;)

Hakan bravuuri käynnistymässä: noutokapulan pitotreeni.

"Tän mä osaan hienosti."

Haka ja leluista paras Kongi.

"Ruutuuuuun"

Isot on Hakasen loikat ;)

Haka töröttää

"Mitäs kujeita sitä sitten keksis ;)

Pasi ja Vipu kisasivat viikonloppuna neljä kisaa. Nyt on kuulemma SM- ja karsintanollat kasassa ja toivottavasti pääsevät pitkästä aikaa arvokisoihin kokeilemaan ja nauttimaan hyvästä fiiliksestä.

Kisojen videot nähtävillä:

lauantain eka rata. Tulos 5

Lauantain toka rata. tulos Hyl

Sunnuntain eka rata. Tulos 0

Sunnuntain hyppäri. Tulos 0

Kevättä kohti

Ohase kumma, kun tänne ei saa mitään kirjotettua, vaikka jotain ollaan touhuttukkin.

On ollunna Vipulla agi -kisaa, joista vihdoin ja viimein napsahti tuplanolla. Videoita:
eka rata: http://www.youtube.com/watch?v=Xlkazbsag1U
toka rata: http://www.youtube.com/watch?v=CHH9D7CtIb4
hyppäri: http://www.youtube.com/watch?v=5mcDZKvRW7o&feature=share

Tokoilu on maistunut vähän puulta, paitsi silloin kun ollaan käyty oman porukan kans treenaamassa. Vipun treenilista on pitkä, johon pitäisi saada tolokkua.

• Ohjatun noudon kokonaisuuden hahmottaminen ja palasten kokoaminen. 
• Ruudun hahmottamista merkin kautta.
• Merkki varmaksi
• Luoksetulon pysäytykset varmoiksi. Ennakointi pois
• Zetan asentojen tekeminen peräkkäin. Kokonaisuuden hahmottaminen.
• Seuraaminen paremmaksi: käännökset ja rytmin vaihtelut
• Metalli mielekkäämmäksi
• Kakeisiin paljon varmuutta.

Onhan siinä treenattavaa koko kesäksi. Onneksi on fiksu koira <3, joka oppii nopeasti. Ja onneksi on ihania tokokavereita ympärillä, jotka auttavat. Eihän tuosta listasta muuten ikinä selviäis :). Kenttien sulamista odotellessa.

Hakatsin kans ollaan hömpötelty kivoja toko -juttuja. Hra Hakasen treenilista se vasta pitkä olisikin, jos sellaisen tähän kirjoittaisin, mutta emme revi ressiä siitä. Antaa meidän hömppäveikon kasvaa rauhassa ja me vaan rallatellaan :). Korkeutta on muuten nyt aikalailla tarkalleen 43 cm. Eihän enää yli 8kk ikäinen kasva korkeutta, eihän :)??? Ei muuten, mutta olishan se elämä helpompaa, jos olis medi -poika ;).

-Pia-

Posti kulkee...

kusti polkee, sillä laatikosta löytyi kutsu tulla noutamaan pokaali Länderiyhdistyksen vuosikokouksesta Järvenpäästä. Vuoden tokoländeripokaalista siis on kyse ja Vipulle se kunnia viime vuodelta suotiin. Minun supertaitava tokokoiruus <3 <3

Tokointo on kyllä välillä ollut nollassa. Omaa jaksamista on koetellut suht rankka työ ja sit on ollut kaikenmoista kremppaa omassa kropassa. Ryhmätreenejä ei ole ollut koko talvena ja oman porukan keskenkin ollaan treenailtu tosi harvoin. Kummasti sitä vaan kaipaa ympärilleen kavereita kommentoimaan tekemisiään... motivaatio tehdä töitä on ihan toista luokkaa. Kotona sitten ollaan treenailtu pikku juttuja, muttä häiriötä tarvittas paljon. Kisoja katellaa vasta loppukesästä / syksystä, sillä evl:n liikkeet on vielä kesken. Voittajaan mennään vain siinä tapauksessa, jos ländereille saadaan joukkue kasaan SM -kisoihin.

Kesää ja nurmikenttien sulamista siis odotellessa...

Pelkoja voitettavana

Jo aikaisemmin reippaasti ylitetty silta alkoi yhtäkkiä pelottamaan pientä Hakaa...

Haka: "Iiik, mikä silta! Emmä uskalla tulla!
Vipu: " No ei tää oo paha. Ota isoveikasta mallia."

Vipu: "Mä tiijän kokemuksesta, et se pelottaa, mut kerran rohkaset mieles, niin  se helpottaa."

Vipu: " No, oota siellä, mä tuun avittaan."

Vipu: "Kato, otat tän kepin suuhun, niin se sopivasti tasapainottaa kulkemista."

Vipu: "Kato tälleesti."

Vipu "ja sit tuut vaan."

Haka: "Emmä uskalla, tulkaa apuuuuun!"

Vipu: " Höh, mee sä mamma auttaan tota pelkurii."

Tästä näin vaan, askel kerrallaan.

Haka: "Nuusk, nuusk, joko ollaan perillä?!?"

Pienen pojan elämässä on monia pelkoja voitettavana.

Haka: JEEE, mä uskalsin! Ja melkein ihan ite :)

Nyt pojat rallatellaan!

Vapautunutta juoksentelua!