Nuusk, nuusk tokokokeessa

Eilen oltiin Okk:n tokokokeessa. Pientä jännitysmomenttia toi parit rankat ukkoskuurot ennen koetta. Vielä 5 min ennen koetta satoi rankasti, salamoi ja jyrisi kunnolla. Pilvistä kyllä näki, että on vain kuuroja, ja onneksi sadekkin loppui just ennen kokeen alkua. Tuskinpa olisi tullut lähdettyä koiraa kiusaamaan rankkasateeseen. Me oltiin evl:n eka koirakko.

Istuminen 2 min  9 ( meni nyt loistavasti!)
Makaaminen 4 min 7 ( kaks käskyä maahanmenoon ja hidas istumaan nousu)
Vapaana seuraaminen 7,5 ( hitaassa taas kerkes nuuskutella, sivuaskeleet huonot )
Zeta 6,5 ( ei istunut ja maahan meni hieman hitaasti)
Luoksetulo 5 ( hyvä seisominen, maahan valui ja tartti toisen käskyn)
Ruutu 0 ( ei lähtenyt millään merkille, kävi haahuilemassa ja haisteli maata. Ei lähteny merkille, vaikka otin pannasta kiinni ja yritin usuttaa)
Ohjattu 0 ( Sama homma, ei inahtanutkaan merkille ????)
Tässä vaiheessa meinasin lopettaa koko homman kesken, kun näin, ettei Vipu oo yhtään kartalla. Päätin vielä kokeilla metallin ja onneksi kokeilin. Vipu syttyi metallista ja teki loput liikkeet hyvällä vireellä.
Metalli 9 ( uskomatonta, miten ennen niin inhokki metallista on tullut sille kiva liike!!! Ruoalla on ihmeellinen vaikutus oppimiseen)
Tunnari 9 ( kapulassa oli kaksi hampaanjälkeä, joista piste pois! )
Kaket ( tuplakäsky ekaan maahanmenoon, muuten meille tosi hyvät )

Kotimatkalla soitto ystävälle valoitti asiaa, miksi Vipu on tuolla kentällä niin kuutamolla. Onko se nyt niin suuri ihme, jos samalla kentällä saa treenata juoksuiset nartut agia ja tokoa. Vipu kun on aina ollut sellainen hormoonihirviö, joka on sen suurin haitta tokossa. En tiijä auttaako asiaan enää yli 6 -vuotiaan pallien poisto? Taas on yks kenttä meillä kisapoikotissa ja täytyy alkaa miettimään tarkemmin noita kisapaikkoja. Vai pitäskö alkaa treenaan juoksunarttujen seassa, niin siedättyisköhän tuo ;)??

 kuvat: 
H. Heiskala

Päivä Hailuodossa

Vipu

Kampi

Vipu ja Haka

Haka

Kaik kolme

Haka

Vipu

Kemissä tottelemassa 19.7

Kemissä käytiin tokoilemassa M-L Hiturin kokeessa.

Istuminen 2 min 0 * Tuntui hassulta, kun Vipu tuli ihan nätisti viereen istumaan, eikä yhtään nuuskutellut. Oli jo jättäessä vähän vaisun oloinen. Oli jaksanut istua 1 min ja sit pistänyt maate.

Makuu 4 min 9 * Vähän nuuskuttelua, muuten ok.

Seuraaminen 7 * Aika karmeeta meidän seuraamista, törmäilyä käännöksissä, nuuskuttelua hitaassa seuraamisessa jne.

Zeta 6,5 * Seisoi istumisen ja nuuskutteli ennen liikkeen alkua.

Luoksetulo 9
Ruutu 9
Ohjattu 8,5 * Muuten tosi hyvä, mut pallautuksessa kävi kiekan takana ja pureskeli vähän kapulaa

Metalli 9

Tunnari 9,5

Kaket 8,5 * Jee, tosi hyvät meidän kaket!

245,5 p. 2 -tulos

Oon kyllä tosi tyytyväinen! Parannettavaa toki on, mut kaiken kaikkiaan koko ajan parempaan suuntaan mennään. Liikkeiden välit parani kokeen loppua kohden! Jos istumisesta olis saanu pisteitä olit tullut 1-tulos. JOS; JOS ja JOS :D

Haka Oulun näyttelyssä

Heti reissua seuraavana päivänä oli teidossa "misseilyä" Hakalla. Reenattu ei oltu sitten yhtään, mutta ei näyttänyt Hakaa paljon haittaavaan. Kehässä oli rento ja hyvin liikkuva koiruus :). Tuomari oli vähän "hassu" mun mielestä. Ihmettelin Pasille ennen Hakan kehää, että onko tuo se tuomari, kun se aina, kun koirat lähtivät näyttämään sivuliikkeitä. käänsi koirille selän ja kääntyi sihteerin puoleen. Eikä se edes vilkaissut niitä koiria liikkeessä. Tuomari jutteli Pasin kanssa pitkät tovin ja kehui mm. arvostelleensa ländereitä viimeksi v. 2000 :). Hakan tuomari tutki istuen itse penkillä ja Haka oli maassa. No Hakahan heti, uteliaana poikana, hyppäs tuomaria vasten ja siitäkös tuomari tykkäs :). Hakankaan sivuliikkeitä tuomari ei katsonut ;). Sen verta paljon tuomari kuitenkin Hakasta tykkäs ja kun kehässä ei muita läntsyjä ollut, niin ruusukkeitahan sitten ropisi heti kertalaakista :). Rop, Sert ja Cacib!

Tässä arvostelu: Tuomari: De Ridder Onghena Liliane, Belgia

23 months. scissor bite. well grown up youngster. nicely proportioned. wire coat. ear carriage on one side little bit loose. nice length of head. sufficiently angulated. body needs a little bit more maturity good tail carriage. little bit short in movement.

Tokokokeessa

Oulu 13.6.2013 Tuomari Erkki Shemeikka

Valmistauduin kokeeseen nyt niin, että otin Vipun puoli tuntia ennen koetta mukaani. Vipu sai rauhoittua olemaan vaan. Tarkoitus oli siis saada paikallaolot rauhallisiksi ilman, että Vipun tarvitsee niissä hätäillä.

Istuminen 2 min. 10 p. Jätin Vipun sanalla "istu."
Paikalla makaaminen 4 min. 10p. Jätin Vipun sanalla "maahan" (odota sanasta on tullut kiihdyttävä sana)

Paikallaolojen jälkeen vein Vipun autoon ja hain Hakan hengaileen kanssani. Vähän ennen omaa vuoroa hain Vipun ja virittelin vähän pallolla.

Seuraaminen 8p. Välillä seuras niin tiiviisti, että oli vaikea liikkua ja välillä oli väljyyttä. Juoksu osuus oli huonointa.

Zeta 5p. Seisoi istumisen ja haisteli maata maahan menossa.

Luoksetulo 5p. Ei mennyt ekalla käskyllä maahan. Mielestäni pysäytykset oli ok, mutta tuomarin mielestä liian pitkät.

Ruutu 8p. Meni hyvin merkille, mutta lähti vinosti ruutuun. Annoin toisen ruutu -käskyn ja sitten meni keskelle. Loppu ok.

Ruudun jälkeen palkkasin Vipun makupaloilla ja vein autoon. Otin Kampin kentän laidalle hengaileen. Taas vähän ennen omaa vuoroa hain Viput autosta ja vähän yritin viritellä.

Ohjattu nouto 8p. Tosi hyvä merkki ja oikean kapulan haku. Tullessa pureskeli kapulaa ja kävi kiekan selän takana ja jäi vähän taakse istumaan.

Metalli 9,5p. Jeee!

Tunnari 8,5p. Hyvä tunnarin etsiminen. Lopussa taas kapulan pureskelua josta pistevähennykset!

Kaket 5p. Ei mennyt ekalla käskyllä maahan ja tarvi ainakin yhden tuplakäskyn vaihtoihin. Positiivista kuitenkin ettei liikkunut yhtään ylösnousuissa!

237,5 p. ja 2 -tulos!

Tämän kokeen komapastuskiveksi nousi liikkeiden välit. Haisteli maata tosi paljon ja koiran "kuljettaminen" liikkeestä toiseen oli tuskallista. Samoin perusasentoon saaminen oli hankalaa. Tekee kyllä kuitenkin liikkeet hyvällä tempolla! Tarvitaan paljon kokeenomaista treenitä ja palkattomuustreeniä.

Toukokuun reissu kasvattitapaamiseen

Jo meille hyvin perinteiseksi muodostunut kasvattitapaamisen reissu tehtiin toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Taisi olla jo meidän 10. kerta tapaamisessa.Tällä kertaa reissuun oli yhdistetty myös Vipun agikisat Lohjalla ja Hakan Rauman näyttely.

Kasvattitapaamisessa pääsin kokeilemaan mulle aivan uutta lajia Doboa. Oli kyllä erittäin mielenkiintoista tasapainoilua.

Haka tasapainoilee

Kampille erittäin hyödyllistä takapään vahvistamista.

Vipu temppuilee "lätyn" päällä

Ilmekin sen kertoo, että Hakalla oli hauska reissu ;)

 Agikisat Lohjalla ei kehuttavasti mennyt. Pieniä virheitä siellä täällä ja vähän Vipu oli kait sikaillutkin ;). Paljon Vipu tarvitsisi treeniä, jotta rytmi parilla sailyisi.

Sunnuntai -aamuna klo pärähti soimaan klo 5. Kamojen pakkaus ja auton nokka kohti Raumaa. Oli Hakan vuoro päästä "baanalle". Hienosti Haka kehässä käyttäytyi, ottaen eritoten huomioon miten vähän se on kehäkäytöstä treenannut. Tuomari Maija Mäkinen arvosteli Hakan EH:n arvoiseksi. Tässä arvostelu:

21kk. Oikea sukupuolileima ja mittasuhteet, hyvä päänpituus ja profiili, hieman eripariset korvat, hyvät silmät, ok purenta, hyvä kaula ja niska, hyvin kulm. edestä, mutta kovin kevyt eturinta ja kapea edestä, kääntää etutassuja ulospäin, hyvä rintakehä, polvikulma saisi olla voimakkaampi. hyvä häntä, hyvä karva, liikkuu hyvänpituisella etuaskeleella, mutta lyhyt voimaton taka-askel, rauhallinen käytös, esiintyy hyvin.

Kiitos Kipalle taas meidän majoittamisesta ja muonituksesta ja tapaamisen järjestämisestä. Kiitos Annariinalle ja Aliisalle Rauman nly:n seurasta ja onnittelut Cinco ROP, Kiri VSP ja Fyra PN -2. Erityiskiitos Annariinalle rahoitusavustuksesta :)!

Kampi 12 vuotta!

Meidän ihana papparainen viettää tänään synttäreitä. Mahoton miten nopeaa aika vierii... jo 12 -vuotta ihanaa länderielämää takana :). Papparainen voi muuten hyvin, mutta selvästi näkö on jo heikentynyt. Normaalit lenkit menee hyvin, mutta nopeissa tilanteissa kaihi tekee tepposet. Suosikkileikki ilmasta lelun kiinni otto on jo mahdoton tehtävä Kampille. Toinen vanhenemisen merkki on takapään heikkeneminen. Aina ei Kampi pääse suosikkipaikalleen sängylle. Mutta kun on kyseessä takapihalle meno, vanhuuden vaivoista ei ole tietoakaan. Kyllä siinä pitää laittaa monesti silmät kiinni, kun pelottaa, että mihinkähän se papparainen tuolla turbovauhdillaan vielä törmääkään. Toivottavasti saadaan vielä nauttia pitkään teräspapan metelöinneistä ja muista tempauksista!!!

Tok-tok tokokokeessa

Tästähän näyttää tulevan aivan tokokoepäivitteinen -blogi. No kaikkee muutakin ollaan tehty, mutta niiden kirjoittamiset jäi ihan puolitiehen... ja lopulta kokonaan julkaisematta. Viime lauantaina kuitenkin käytiin taas Vipun kans kokeilemassa miten evl:n liikkeet sujuisivat. Ja hyvinhän ne meni, vaikka tuloksilla ei juhlittu. Koira oli kuulolla koko ajan, joten sen kans oli kyllä tosi kiva mennä.

Tässä pisteet suoritusjärjestyksesä ja kootut selitykset:

Istuminen 0: oli istunut puolet ajasta ja toisen puolen sit makoili.
Paikalla makaaminen 8: Meni viinoon maahan ja piipasi, kun jätin. Keksis vaan mikä noissa jätöissä on vikana???
Ruutu 9: Muuten ok, teputteli vähän ennen mahanmenoa. Tuomarin mielestä ei siis pysähtynyt ruutuun käskystä.
Seuraaminen 9: parasta seuraamista ikinä! Vain sivuaskeleissa ja peruutuksissa vähän poikkoilemista.
Zeta 7: istui seisomisen
Luoksetulo 7: valui molemmat pysäytykset

Ohjattu 6: Syöksyi keskikapulalle, mutta pysähtyi käskystä ja haki sitten oikean. Pureskeli palautuksessa.
Metalli 0: "Hyi, kauhee kun täällä maneesissa on tätä multaa! En pysty ottaan kapulaa suuhun."
Tunnari 8: Hyvää työskentelyä, mutta puri taas luovutuksessa.
Kaket 8: ei mennyt ekalla maahan, muuten aivan loistavat vaihot!!!! Tuomarin mielestä päivän paras seiso-istu vaihto ja se on meille paljon se!!!

202 p. ja 3-tulos

Jotenkin ton kokeen jälkeen oon puhkunut treeni-intoa aivan hulluna :). Kokeita olis taas kiikarissa ja ehkäpä me niitä nyt tahkotaan, kun kerta intoakin piisaa... taidosta en sitten tiedä ;). Saadaanpahan ainakin kisakokemusta jos ei mitään muuta! Että mä sitten nautin hommista mun työkamun kanssa!

Tuplatokokisat

Olin ilmoittanut Vipun kahteen tokokisaan viikonlopulle. Mitä lähemmäs kisat tulivat, sitä enemmän ajattelin olevani HULLU! Jännitys paria päivää ennen oli sanoinkuvaamaton. Kurkkua kuristi jo pelkkä kisojen ajatteleminen. Oli tunne, ettei tää kyllä enää oo kivaa... aivan kuin olisi johonkin työhaastatteluun tms. menossa. Onneksi sain kuitenkin edellisenä iltana ajatukset kasaan ja jännityksen kuriin, sillä harrastaminen ja kilpaileminen on ennen kaikkea hauskaa :). Ja voi pojat, miten hauska viikonloppu olikaan! Oikea nautinto, vaikka tuloksilla ei juhlittukkaan (kaveri onneksi juhli siitäkin edestä :)). Tavoitteet kyllä täyttyivät, sillä lauantaille oli asetettu tavoitteeksi parempi tulos, kuin ekassa evl:n kokeessa ja sunnuntaille tavoitteeksi asetin, että vain yksi 0 -liike on sallittu. Jaa, että miksikö näin "löysät" tavoitteet? No, koska tiesin kokeeseen lähtiessä, ettemme ole vielä valmiita kokeenomaisiin kakeisiin. Toinen ongelma oli paikallaolojen jätöt, joissa on joku härö?!?

Tässäpä tulokset liikejärjestyksessä:

Lauantai 9.3 Oulu, tuomari Allan Aula  Video kisasta

Istuminen 2 min: 10
Paikalla makuu 4 min: 6 (meni ekalla maahan, nousi istumaan ja annoin toisen käskyn, oli ollut levoton jättötilanteessa, mutta sit maannut kuin patsas)
Hyppynouto: 8 (ravasi ja sovitteli tovin metallia suuhunsa)
Zeta: 7,5 (teki oikein kaikki liikkeet, mutta lähti seisomisessa mun mukaan)
Ohjattu 0: (Supatin Vipulle "merkki", niin se huomas ruudun, eikä suostunut irrottamaan katsettaan siitä :D)
Kaket: 0 (Ottaa niin paljon painetta häiriöstä)
Tunnari 9: (pureskelee kapulaaa)
Ruutu 10 :)
Luoksetulo: 9 (tarvi kaks käskyä maahanmenoon)
Seuraaminen: 8,5 (kokonaisuus hyvä, keskellä vähän häröä)

217 p. 3 -tulos

Sunnuntai 10.3 Oulu, tuomari Heli Kelhälä


Istuminen 2 min: 10
Paikalla makuu 4 min: 5 (samaa, kuin edellisenä päivänäkin)

Hyppynouto: 7 (ravasi ja sovitteli tovin metallia suuhunsa. Hyppäsi muuten korkeamman esteen, kuin yleensä!)
Zeta: 0 (teki oikein kaikki liikkeet, mutta lähti seisomisessa ja istumisessa mun mukaan)
Tunnari: 8 (pureskelua)
Ruutu: 8,5 ( vähän himmaili seis -käskyn jälkeen eteenpäin ja seuraamiseen annoin käsiapua)
Kaket 5 (Paljon paremmat, kuin eilen :)))))
Luoksetulo 6: valui molemmissa pysäytyksissä
Ohjattu 8,5 (nyt en uskaltanut supattaa ollenkaan merkki -käskyä, siksi lähti vähän huonosti merkille. Muuten loistava kapulan haku, mut pureskeli vähän)
Seuraaminen 8

212,5p. 3 -tulos ja sijoitus 2/9 :D

Kuten jo kirjoitin, niin tosi hauskaa kyllä oli! Kunhan sais nuo muutamat jutut treenattua kuntoon, niin kisakalenteria taas katsellaan. Nyt Vipu (ja minäkin) on ansainnut pienen lepotauon tokosta. Ens viikolla taas uudella innolla.

Synttärihumua

Kummasti sitä lapsen myötä koirienkin synttärit muuttavat muotoaan. Neiti, kun kuuli, että Vipulla on synttärit, niin alkoi se mahoton "hyysääminen". Pöytiä ja tuoleja järjesteltiin jo päivää aikaisemmin ja pöydälle katettiin leikkiastiasto odottamaan. Kortti tehtiin johon tietysti "Vipu ihastuu" ja lahjakin piti paketoida. Sitten neiti toivotti "Hyvää onnea vakas Vipu" ja luikautti huilulla onnittelulaulun. Kiva oli Vipun 6 -vuotta täyttää :)!

Kolmen länderin loukussa

Nyt kun Hakakin on jo "iso" poika ja käynyt vähän koulujakin, niin on ollut mielenkiintoista pohtia noiden luonne-eroja. Haka ja Kampi toimivat monissa asioissa samalla lailla ja Vipu on "poikkeava" yksilö ;). Haka ja Kampi ovat suht itsenäisiä, nukkuvat omissa oloissaan ja mielellään ihan eri huoneessakin kuin me ihmiset. Vipu taas on aina siellä missä ihmisetkin. Lenkillä Vipu painaltaa usein hyvinkin kaukana omissa maailmoissaan ja Haka ja Kampi pyörivät lähettyvillä. Haka ja Kampi kulkevat nätisti remmissä ja molempia inhottaa, jos remmi menee jalkojen väliin. Vipu painaa menemään kuin hinaja. Kiskoisi, riuhtoisi ja säntäilisi sinne tänne, jos vaan annettaisiin, eikä paljon jalkojenvälissä kulkeva remmi menoa haittaa.

Harrastuksissa Kampille ja Hakalle on ollut pääasia, että on kivaa tekemistä; sillä ei niin väliä kuka vie. Vipulle taas on ollut nuorempana suurikin väli sillä, kuka vie - pentuna ei meinannut lähteä edes Pasin mukaan. Nyt Veekin on itsenäisempi, lähti jopa viime agikisoissa sille tuiki tuntemattoman ohjastajan matkaan. Hakalle ei myöskään näyttäs vaikuttavan mitään häiriökoirien / -hajujen läsnäolo, vaan keskittyy hyvin tekemiseensä. Vipulle taas motivaation hakeminen on ollut varsinkin tokossa iso haaste, sillä tyttökoirien hajut  on niin ihania.

Kampi on ehdottomasti porukan taistelutahtoisin ja tempperamenttisin. Sitä ei ole tarvinnut houkutella leluun tarttumaan. Vipi ja Haka molemmat on opetettu taistelemaan lelusta. Haka on porukan varautunein, ainakin  vielä. Kokemuksen myötä varmasti sosiaalistuu, niin on nuo muutkin tehneet. Haka on myös mielestäni porukan "kovapäisin". Voi tietysti olla, että Hakan kohdalla tilanteet on tuoreimmassa muistissa, mutta välillä tuon murkkuikäisen kans on ollut ihmeissään. Kovapäisyydellä tarkoitan lähinnä sitä, että Hakalla on luonnetta pistää vastaan, jos tuntee olonsa uhatuksi. Mitään agressiota näissä tilanteissa ei ole, vaan ne on lähinnä sellaista "paniikkipyristelyä". Vipu on kyllä ollut tosi helppo koira, en muista että sen kanssa olisi taisteltu nuorenakaan poikana. Vipu on nöyrä, muttei jää miettimään juttuja sitä hetkeä pitempään.

Haka kiipeämässä lintutorniin

Oppimistilanteissa Kampi ja Haka käyttäytyvät samoin. Jos tehtävä on sellainen, että koiran pitää itse löytää ratkaisu, molemmat passivoituvat ja jos tehtävä käy painostavaksi, lähtevät pois tilanteesta. Vipu taas tarjoaa ihan kaikkea mahdollista ja mahdotontakin :). Painostavissa tilanteissa hetkeksi istahtaa miettimään ja taas on innokkaana valmis oppimaan uutta.

Olen joskus sanonut että Vipu on meillä laumanjohtaja. Ennemminkin voisi sanoa, että Vipu johtaa laumaa, kun se kulkee aina edellä, muttei se kuitenkaan Kampin asemaa ole järkyttänyt. Ei noista nuoremmista kumpikaan uskalla Kampille ryppyillä, Kampi nappaa taistelutilanteissa lelut Vipun suusta ja kyllä Kampi vieläkin ratkoo tiukkoja tilanteita menemällä vanhuksen itsevarmuudella paikalle. Haka taas yrittää aika ajoin horjuttaa Vipun asemaa haastamalla riitaa. Veljekset rähisee yleensä lenkillä kepeistä sun muista jutuista ja välillä kähinät on aika pahan kuulosia, onneksi vain kuulosia...

Yhtä kaikki, jokainen pojanpässikkä omine kommervenkkeineen on yhtä rakas meidän perheessä!

Tokokisoja kiikarissa.

Maaliskuulle Vipu on saanut kaks paikkaa tokokisoihin. Hieman on varmemmalla pohjalla liikkeet, kuin viime kokeen aikoihin, mutta toki treenattavaa aina riittää :). Itseasiassa, mitä enempi treenaa, sitä enempi ilmenee ongelmia...

Meidän suurin haaste varmasti tulee olemaan tuon viriilin keski-ikäisen motivoiminen kokeeseen, eikä kentän pohjan nuuskimiseen. Pohja nimittäin on nykyään entistä kiinnostavampi, kun juoksunartut treenaavat agilityä samassa hallissa. Mielessä on kyllä ollut, että varmasti olisi helpompaa harrastaa, jos Vipulta poistas kulkuset...

Liikkeissäkin on paljon treenattavaa. Ennen niin varmat paikallaolot ovat muuttuneet vähän epävarmemmiksi lähinnä jättämisen osalta. Zetassa vaikein liike on istuminen, herran haltuun istuuko vaiko seisoo. Kaket oli hetken suorastaan loistavat, kunnes keksi taas alkaa yrittämään liikaa. Tunnari on periaatteessa hyvä, mutta saattaa lähtä haisteleen sijaistoimintona ihan muuta. Ruutu ja ohjattu tällä hetkellä ok. Seuraamiseen oon myös ihan tyytyväinen. Luoksetulossa ennakoi vähän, mut parempi sekin, kuin ettei pysähdy ollenkaan ;). Metalli periaatteessa ok, muttei kyllä hyppää hyppyä, jos kapula vinossa. Pitäis saada ottamaan katsekontakti ennen hypylle lähetystä, niin sitten onnistuis. Pitää siis heittää suoraan :).

Ja tämähän ei ollut mikään kootut selitykset juttu, vaan katsaus missä mennään. Tekeminen ei ainakaan lopu :)

Vesipedossa polskimassa

Vipu ja Haka kävivät viime sunnuntaina Vesipedossa  uiskentelemassa. Olihan hieno paikka. Molempia vähän jänskätti aluksi, et mihin oikein tultiin. Ennen uintia koirat kasteltiin hienoissa pesualtaissa, jonne mahtuivat molemmat koirat yhtäaikaa. Altaat sai myös nostettua itselle sopivaan korkeuteen, oikein hyvä mun selälle. Etukäteen varoitettiin, että pitää pitää huoli, ettei koirat hyppää yli pesualtaan laidan. No houdini- Hakahan sen tietysti teki ja hyppäsi... onneksi ei sattunut mitään.

Sitten vaan uimaliivit päälle ja uimaan. Vipu varmenpana uimarina sai aloittaa. Eipä tarvinnut kaveria houkutella :). Muutaman kerran Vipu yritti laidoilta nousta ylös, mutta tajusi aika nopeasti, että ramppi on oikea poistumistie. Hakaa jännitti aluksi kovastikin, mutta ei onneksi pyristellyt pahasti uittajalle vastaan. Lelua Haka ei huolinut, vaan pyrki koko ajan Vipua kohti, kun se volisi reunalla. Aika nopeasti Hakakin hoksasi, että vain rampin kautta pääsee pois ja lopuksi Haka innostui jo lelustakin sen verran, että otti sen suuhunsa.

Haka vielä harjoittelee. Kuva Hannu Heiskala

Vipun taidonnäytteitä Kuva: Hannu Heiskala

Vähän reppana :) Kuva: Hannu Heiskala

Vipu elementissään Kuva: Hannu Heiskala

Vipu. Kuva: Hannu Heiskala

Vipu pesulla

" Taas mennään!" tuumii Vipu

Uintien jälkeen pesupaikalla sai helposti pestyä koirat hanasta tulevalla pesuaineella. Sit koirat kuivattiin pyyhkeellä ja laitettiin kuivauspaikalle kuivuri pöhisemään. Asiakkaille tarjottiin kaffit ja koirat sillä aikaa kuivuivat. Aika luxusta sanon mä :).

Mukavata oli ja käydään varmasti uusiksikin.

Vuoden eka postaus

Hohhoijaa... mitenhän tänne on nykyään niin vaikea kirjoittaa??? No mut parempi kait myöhään kuin ei milloinkaan...

Vuosi 2012 on siis pulkassa. Näin summan mutikassa mietittynä parhaimmat saavutukset taitaa olla Vipun yksilö- ja joukkuepiirimestaruus ja tuo Hakan HeJWi.

Vuodelle 2013 en mitään erikoisia tavoitteita ole asettanut. Vipu kisailee pitkin vuotta EVL:ssä ja tavoittelee siellä parempia tuloksia kuin edellisenä vuonna ;), kisailee agissa ja tavoittelee nollia kasaan arvokisoja varten. Haka kasvattelee massaa ja käy muutamassa näyttelyssä, ehkäpä kisaa agissa ja miksei tokossakin. Kaikki on kiinni ohjaajasta/ohjaajista, koirassa kyllä on potenttiaalia vaikka mihin.

Hakan agi ja toko ovat kyllä vielä aika pahasti kesken. Agissa menee vielä puolikkaita vinokeppejä kylläkin kepit jo melkein suorassa. Kontakteja ei ole vielä ollut radalla, mutta muuten meno on jo aika mallikasta. Tokossa seuraaminen ja yleensäkin kokonaiset liikkeet on vielä lapsenkengissä. Ohjaaja on laiska opettamaan, mutta onneksi koira on tosi tosi nopea oppimaan!

Hakan menoa videolla http://www.youtube.com/watch?v=3NpNPS-NQ2k&feature=youtu.be

Ehkäpä joitain täällä kiinnostaa mun selän kunto. Se on tällä hetkellä parempi kuin pitkiin pitkiin aikoihin. Sain avun jäsenkorjaajalta, joka pisti alaselän lihakset kuntoon. Helppoa ei ollut penkissä maata, kun äijä vetää peukalolla lihaksia selkärangan yli! Jo toisen kerran jälkeen lihakset antoivat periksi ja  selkä rentoutui. Tänään kävin kolmannen kerran ja Wau mikä fiilis!! Jäsenkorjaaja sano, et "Kyllä siitä vielä selkä tehhään :)". Jep, niin tehhään :).

Unohtumaton reissu

Enpä tiennyt tuota edellistä postausta kirjottaessani, millainen reissusta vielä tulisi. Aivan oikeassa olin, että junalla olis kannattanut reissuun lähtä... Tai toisaalta selkä olisi saattanut paukahtaa missä tahansa, koska niin herkällä oli. Ei siis tarvittu, kuin yksi huolimaton tyhjän päälle astuminen ja selkä paukahti jumiin. Niin jumiin, etten muista onko koskaan ollut niin kipeä. Jouduin kulkemaan aivan kierossa ja tipuaskelin. Kokoajan selkä meni vain enemmän jumiin. Luojan kiitos matkaseurana oli Päivi, joka ystävällisesti ulkoiluttu Hakaa ja huolehti kaikista mun tavaroista. En kyllä uskalla ajatellakkan miten olisin selvinnyt reissusta ilman Päiviä. Kaikki yksinkertaisetkin asiat tuntuivat tuskaisilta, bussista ulos tuleminen, huoltoasemalle käveleminen, tarjottimen kantaminen, kahvin ottaminen, vessassa käyminen ja käsien peseminen vain muutamia mainitakseni. Lopullinen niitti oli, kun olisi pitänyt kävellä bussilta messariin. En yksinkertaisesti pystynyt enää tuskalta kävelemään, vaan jouduin jäämään nojaamaan messarin seinustalle, kun Päivi lähti hakemaan pyörätuolia. Aika tuntui ikuisuudelta ja jalat vaan tärisivät, kun vain vaivoin pystyin seisomaan. Itkukin siinä epätoivossa tirahti, mutta sekin kävi niin kipeää, että oli pakko ryhdistäytyä. Onneksi pelastava enkeli Päivi saapui pian pyörätuolin kans ja niin sitä mentiin hurjaa kyytiä ihmismassoja väistellen kohti kamoja ja kehänlaitaa.

Seuraavaksi siirryin Kipan, Maken ja Taijan huolehittavaksi. En kyllä olisi selvinnyt reissusta ilman heidänkään huolenpitoa. Välillä kyllä oli tosiaanki niin avuton olo ja suorastaan hävetti olla toisten passattavana... Avartava kokemus pyörätuolielämästä, jota en kylläkään toista kertaa välttämättä halua kokea.

Länderikehän ympärillä oli jo paljon tuttua porukkaa. Hakalle täytyi siis saada esittäjä. Haka liikkui tosi nätisti kaikkien kans, mutta pöydälle se ei antanut kenenkään muun kuin mun nostaa. Petra ystävällisesti lupautui esittämään Hakan ja minä sitten menin pöydälle nostamaan ja esittämään Hakan. Tuskaa kyllä oli Haka pöydälle nostaa, mut muuten meni kehäkäytös oikein mallikkaasti. ERIn Haka sai ja näin ollen oli HeJWi -12! Joten ei mikään turha reissu.

HeJWi -12 Kipazin Dorati. Kuva: Taija Forsten

Lähdettiin näyttelystä heti ajeleen Kipalaan ja pääsin levähtämään. Sain lisää kunnon droppeja ja musta kyllä pidettiin tosi hyvää huolta. Harmittaa, kun musta ei kauheen hyvää seuraa ollut, voivottelua ja väsynyttä torkahtelua. Nukkumaankin menin jo ysin aikaan.

Hyvin kyllä nukuin paria heräämistä lukuunottamatta ja aamulla selkä oli ehkä vähän paremmassa kunnossa. Taas lähettiin kohti messaria ja onneksi pyörätuoli löytyi samasta paikasta mihin se oli jätettykin. Petra taas ystävällisesti esitti Hakan ja nyt onnistui pöydälle meno niin, että minä pyysin Hakaa nostamaan etutassut pöydälle ja Petra nosti takaa. Haka esiintyi vieläki paremmin, kuin eilen ja sai taas ERIn. Mollemmissa arvosteluissa moitittiin Hakaa liian laihaksi. Upea Kiri oli Jv- ja V -12! Onneksi olkoon kaikille menestyneille! Päivän aikana tuli mietittyä moneen kertaan, että miten menen kotiin. Lentokoneella? Junalla? Bussilla? Päädyin kuitenkin bussiin, sillä Haka olisi samassa kyydissä ja myös mulla mahdollisesti auttajia.

Kehän jälkeen oli aikaa kierrellä kojuja. Ystävällisesti mua taas pukattiin pyörätuolissa kojulta kojulle. Välillä mulle tarjoiltiin kahvia ja syötävää ja taas tehtiin kierrosta. Hakasta pidettiin hyvää huolta ja käytettiin aika ajoin ulkona. Aikamoista luxus -kohtelua.

Kun kaikki ostokset oli tehty oli aika kiittää Kipaa ja co:ta ja siirtyä taas Päivin "riesaksi”. Päivi holehti heti kamat bussiin ja seuraavaksi käytti koirat pitkällä lenkillä. Kahvilassa tapasimme oululaisen fysioterapeutin, joka lupautui laittamaan rentouttavat teipit (en muista teippien oiketa nimeä.) selkääni. Ne auttoivatkin huomattavasti. Kiitos Leena!

Kotimatka alkoi kohtalaisissa tunnelmissa. Selkä oli teippien ja droppien ansiosta vähän parempi. Renkomäen pysähdyksen jälkeen mulle löytyi hyvä paikka, missä pystyin lepäämään koko loppumatkan. Kotona olimme onnellisesti viiden aikaan ma aamuna.

Olipa tosiaan unohtumaton reissu. Vakka tiesin, ettei selkäni ollut aivan kunnossa reissuun lähtiessä, niin en olisi ikipäivänä arvannut, että se menisi noin huonoon kuntoon. Sydämmellisesti kiitän (vielä) teitä kaikkia mua auttaneita. Olen onnekas, kun matkassa oli nilin monta auttavaa kättä! Nyt keskityn saamaan selän kuntoon ja toivottavasti vielä sen saankin.

Matkalla Messariin

Suunnitelmat messariin lähdöstä alkoivat syksyllä, kun kasvattaja laitto viestiä, et kai Haka aikoo messariin tulla. Eihän sitä sitte auttanut muu, ku alkaa reissua suunnitteleen. Pasi ei ollut reissusta innostunut, joten pakko oli näyttelykammoisen alkaa Hakan kans vähän treenaan. Vähäiseksi kyllä treenaus jäikin, kun vain yhessä nätötreenissä käytiin, muuten pikkutreeniä kotona. Kulkupeliksi valikoitui bussi, vaikka näin jälkeen päin ajateltuna paras vaihtoehto selälle olis ehottomasti ollut junan makuuvaunu. Innolla odotan ystävien ja tuttujen tapaamista, näyttelytuloksista en ymmärrä juuri mitään :). Kehän reunalle tulijat tuuppikaa mua sit oikeeseen aikaan kehään ja sieltä pois, jos en ite ymmärrä liikkua ;). Onnea kaikille koitoksiin!

Silmäpeilauksessa

Muutama viikko sitte Vipu ja Haka kävi silmäpeilauksessa. Etukäteen jännitin tilannetta aika paljon. Sitä tietysti, että mitä peilauksessa löytyy ja sit toisaalta miten lähinnä Hakalta saa silmät peilattua. Se kun on vähän sellainen venkula. Tippojen laitto oli molempien mielestä aika ällöä, mutta itse peilaus meni loistavasti, vaikka silmät katsoi myös silmälääkäriharjoittelija. Ell:den mielestä molemmilla oli tosi kauniit silmäpohjat, niistä olis voinu kuulemma vaikka taulun teettää. Vipulla näkyi jtn tähtisadetta pinnalla, mutta ei mtn sairauteen viittaavaa. Jee, molemmilla siis terveet silmät :). Haka kävi myös rokotuksilla, mikä ei ollut pikkumiehen mielestä ollenkaan kivaa, hirvee rimpuilu ja ell joutu pistään piikin kankkuun. Mitään agressiivisuutta Hakan käytöksessä ei ole, kamala epäluulo ja paniikki vaan iskee. Mut siitäkin toimenpiteestä selvittiin :)

Koe videona

Noh, pistetään nyt tänne meidän kokeen videot, jos joku haluaa menoa katella. Videosta puuttuu paikallaolot ja kaket, kun puhelin soi kesken kakejen ja katkaisi kuvauksen.

Seuraaminen, zeta ja luoksetulo: http://www.youtube.com/watch?v=IoFbYsVIhjU
Ohjattunouto, tunnistusnouto: http://www.youtube.com/watch?v=NK51LoijS6M
Metalli: http://www.youtube.com/watch?v=FmTVv8b2zFY

Kuvaajan kommentit on kyllä parhaita ;)

EVL:n korkkaus

Lauantaina käytiin Vipun kans korkkaamassa EVL periaatteella "katotaan missä mennään". Tiesin kyllä, että moni liike on vielä kesken/epävarma, mut halusin kokeilla vuoden kisatauon jälkeen millä mallilla liikkeet on kisafiiliksissä. Ihan mahtaava Vipun kans on kisailla! Tässä pisteet ja kootut selitykset. Liikkeet tehtiin muutetussa järjestyksessä:

Paikalla istuminen 2 min  9 1/2 * oli vähän nuuskutellut ilmaa

Paikalla makaaminen 4 min 0 * Oli jäänyt makaamaan jännittyneenä ja häntä pystyssä, kuin odottamaan, että kutsun luo tms. ja nousi istumaan heti kun pääsin piiloon. Istui sitten kuulemma 4 min kuin patsas :).

Seuraaminen 8 * muuten oikein mallikasta, mut lopussa jäi nuuskiin vähän maata ja jouduin antamaan lisäkäskyn.

Zeta 6 1/2 * Muuten ok, mut seisoi istumisen

Luoksetulo 0 * läpijuoksu, minä tomppeli tajusin vasta liian myöhään, et maahankin vois käskee.

Ruutu 9 * Meni hyvin ruutuun, mut liikkui eteenpäin seis -käskyn jälkeen ja meni aivan rajalla maahan.

Ohjattunouto 8 1/2 * merkki hyvä, kapulan nouto hyvä, mut väykytti kapulaa tullessa.

Metalli 0 * Heitin vinoon ja Vipu ei hypännyt hyppyä mennessä eikä palatessa. Tämä oli viimeinen liike ja olen tyytyväinen, että pystyi sen vielä tuomaan. Ja syy on totaalisesti harjoituksen puutteesta... en oo ollenkaan treenannut heittoja kolmesta metristä eikä Vipu oo noutanut metallia vinosta. Joten treenaamaan!!!

Tunnistusnouto 5 * joku Vipun mielestä ällöttävä haju oli lähtöpaikassa, koska en millään meinannut saada sitä perusasentoon. Lähti ravaamalla (yleensä laukkaa) kapuloille ja haisteli hyvin, otti oman, mutta ei taas pystynyt tulemaan sivulle.

Kaukokäskyt 0 * Kaket olis pitänyt tehä siitä samaisesta paikasta ja temppuroitiin heti perusasennon kans. Meni kuiteski maahan ja teki vaihot, tarvittiin vain muutama lisäkäsky, joten siitä pistemenetykset.

Paljon hyvää oli tässä kokeessa ja kannatti ehottomasti käydä, vaikka keskeneräisiä oltiinkin. Nyt tiedän taas mitä me treenaillaan. Seukki kerralla aijon ehottomasti kokeilla pitää Hakaa kentän reunalla, jos vaan mahollista. Katotaan tuoko se Vipuun lisää virtaa, vai meneekö kuppi nurin. Vain kokeilemalla se selviää.

Syksyiset terkut

Karmeen pitkä päivitysväli on taas ollunna... Selkä on syksyn aikana sanonut sopimuksen mun kans irti ja sen takia en oo yhtään ylimääräistä pystynyt istumaan koneella. Kumma kyllä hajonnut selkä ei oo pahemmin estänyt treenaamasta ja onneksi on ollut ihania treenikamuja ympärillä, jotka on mua auttanut. Nyt oon kulkenut fysioterapiassa ja pilateksessa ja vähän paremmalta vaikuttaa selän kunto. Saan ainakin ite sukat jo jalkaan, eikä 3 -vuotiaan niitä tarvitse mulle laittaa  :D.

Vipu on harkannut tokossa evl:n liikkeitä ja edistynytkin niissä mukavasti. Hassua miten joku liike voi vaikuttaa ihan toivottomalta ja yks kaks vaan palaset loksahtaa paikoilleen. Niin kuin nyt esim. metalli, jota on jankattu useempi vuosi. Yks päivä se vaan alko ottaan kapulan reippaasti suuhun ja hyppeli hypyn kapula suussa reippaasti. "kop, kop, kop" pakko koputtaa tässä kohin puuta.

Kampi <3 td="td">

Vipu

Kokeeseenkin olen Vipun ilmottanu. Tavoitteena tässä kokeessa on vain taidontarkistus. Katotaan mitä me osataan ja missä mennään. Eihän sitä muuten tiedä, ellei joskus kokeeseen mene. Tilanne kun on niin eri kuin treeneissä.

Hakatsi pakatsi on treenannut vähän tokoo, vähän agia ja nyt sit ollaan keskitytty nätö -treeneihin. Joulukuussa Haka esiintyy elämänsä toisessa ja kolmannessa näyttelyssä Messarissa. Reissu on mun ja Hakan juttu, sillä päräytämme sinne linja-autoporukassa. Ollaan muka vähän yritetty treenatakki kehäkäytöstä. Minäkö en oo mikään näyttelyihminen ollenkaan ja Pasi on aina koirat näytelmissä esittäny, niin on ollu vähän opettelussa kaikki.

Haka ja "pikkukeppi"

Haka on kyllä niin ihana lapsonen :). Hyppelehtii ja pomppii innoissaan, ihan sama mitä tehhään. Hakalle on  toisaalta helppo opettaa juttuja, mut jos tekeminen ei heti onnistu Haka häipyy muualle ja sanoo "et tee kuule ite temppus". Tiukempi Haka on kuin isoveljensä. Uskaltaa haastaa riitaa, mutta toisaalta alistuu kyllä helposti. Kaiken kaikkiaan kiva harrastuskoira, olis vaan paljon aikaa sen koulimiseen.

Haka

Ystävykset