Pahasti tämän blogin jutut perässä laahaa... mut koitanpa nyt kiriä kiinni...
Tokokisoissa käytiin marraskuun 30 pv. Kohtaloksemme koitui molemmat paikallaolot, joista molemmista 0. Yritä siinä sitten kasata itseä skarppaamaan loput liikkeet... no onnistuin kohtuullisesti. Luoksetulosta myös 0, kun valui seisomisen ja maahan tarvi kaksoiskäskyn. muuten sellaista 7-8 settiä.
On tässä pyörinyt monen moisia ajatuksia tokon suhteen... paikallaolot pitäis ehottomasti saada kuntoon , jos niistä ykköstuloksista oikeesti haaveilee. Ongelma siis paikallaoloissa on (ilmeisesti) se, että Vipu jännittää vieraita koiria ja lähtee jo jättötilanteissa mun perään. Viime kokeessa jäi jopa "narisemaan" istumiseen ja oli sitten hermostuksissaan mennyt maahan. Maassa paikallaolosta lähti heti perääni. Treeneissä näitä ongelmia ei ole, kun yleensä paikallaoloissa on tutut koirat vieressä. Olemme treenanneet paljon kokeenomaisia paikallaoloja, jossa on ensin kehääntulotarkastus ja sit liikuri höpisee kisajutut ja makupaloja ei käytetä. Näissä tilanteissa ei ongelmia ole. Heti, kun on vieraita koiria mukana, niin huomaan, että Vipu jännittyy ja saattaa lähteä perään. Vieraita koiria on vaan tosi vaikee saada aina treeneihin mukaan, joten saapa nähä tuleeko tästä meidän tokouran kompastuskivi, vai löytyykö asialle joku ratkaisu.
Kaikenlaisia muitakin asioita tokon suhteen pyörii mielessä. Joulukuussa kävin kuunteluoppilaana Mia Skogsterin seuraamiskliniikalla ja sieltä sain monia ajattelemisen arvoisia ideoita. Katsekontakti pitäis saada liikkeiden alkuun "idiottivarmaksi", jotta koiralla ei oikeesti olisi muuta ajattelemisen aihetta, kuin käsky, minkä annan. Myös liikkeiden alkuun pitäsi opettaa Vipulle selkeät singnaalit seuraavaksi tulevasta liikkeestä. Luoksetulossa ajattelin opettaa maahanmenoon käsimerkin suullisen sijaan. Noutojen tuonneistä pitäisi hioa puremiset pois jne jne. pikku viilausta olis vaikka kuin paljon. Tiedän, ettei meidän taidoilla napsita kympin liikkeitä, ku korkeintaan Allulta, joten ei olis varaa tyhmiin pistemenetyksin.
Kaikesta huolimatta ihan huikee tokovuosi on ollut :). Mahtava on ollut Vipun kans kisata, vaikka ihan aina ei putkeen oo mennykään :). Hyviä tuloksia, yksi melkein ykkönen :), ja sit vähän huonompia. Jokaisessa kokeessa kuiteskin jotain hyvää. Periksi ei anneta, kisavuosia on toivottavasti vielä monta edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti