Päätöntä touhua...

...sanoi spitaalinen, ja minä myös. Onhan se ihan hullua hommaa lähteä kotoa hieman aamu kymmenen jälkeen, ajaa 300 km ja palata kotiin klo 2 aamuyöstä. Näin kuitenkin tapahtui eilen, kun Vipu ja minä kävimme yhdessä Sarin ja Jensin kanssa Vöyrillä.

Eka kisa oli ainoa, jolla saimme tuloksen. Aika simppeli perusrata, jolla oli kaikki kontaktit. Keinu oli sijoitettu siten, että sen ohi en voinut juosta. Vipu tuli kuitenkin hyvin keinun päähän ja lähti hyvin kääntymään seuraavalle esteelle. Samoin A- esteen kontakti napsahti hyvin kohdalleen, puomi oli suorastaan erinomainen. Kuten sanottua, simppeli rata ja "palkkioksi" saimme nollatuloksen sijoituksen ollessa 6.


Video eka radasta

Toinen ratakaan ei olisi ollut mikään mahdoton suorittaa, mutta A:n jälkeinen tilanne epäonnistui jostain syystä. Tilanne ei näy kovin hyvin edes videolla, mutta voisin kuvitella, että oma liikkeeni vei koiran väärälle hypylle. Jo ennen hylkäystä oli tullut kepeiltä kielto, jälkeenpäin ajateltuna perin huono ohjausvalinta minulta. Puomin alastulokontaktilla Vipu jäi taas hieman ylös, johtunee siitä että pysähdyin itse liian lähelle.

Kolmas rata oli hyppyrata. Siinä pääsin osoittamaan omat "kykyni" pahimmillaan. U- putken jälkeen tuli kaksi takakiertoa rinnakkain. Menin putkelta aivan liian kauas, eikä mulla ollut ollenkaan liikevaraa saattaa Vipua hypyn ohitse. Tuloksena säälittävä kyykkyasento ja pyörähdys päkiöillä, ei hyvä!! Seurauksena siis hylkäys, eikä loppuratakaan mennyt mitenkään erikoisen hyvin. Korkealla olevat kädet, myöhässä olevat valssit ja haltuunotot sekä huolimaton takaleikkaus eivät mairittelevaa kuvaa jättäneet. Silti olo oli ihan jees, ei sellaista harmitusta kuin edellisenä viikonloppuna hylkyradan jälkeen. Jatketaan siis treenejä ja haetaan enemmän ajatusta ohjauksen sujuvuuteen. Oli mukava huomata myös se, että Vipulla oli virtaa suorittaa jokainen rata samalla innolla ja draivillla.

Pasi

Viikonlopun kisaraportti

Kuten Pia edellisessä viestissä kertoi, Kampi ei päässytkään kisaamaan jalkaongelmiensa vuoksi. Vipu sen sijaan meni kaikki neljä kisaa, eikä ollenkaan hullummin noin kaikkinensa. Lauantain eka kisa oli hyppyrata. Aivan alussa oli pieniä ongelmia, välistävedon jälkeen olin hieman myöhässä, mutta onneksi Vipu kuunteli ja irtosi hyvin oikeaan suuntaan. Takaleikkaus onnistui myös suunnitelmien mukaan ja käännökset olivat aika hyviä. Kepit onnistuivat myös hyvin ja lopputuloksena saimme toisen nollan kakkosista.

Toisella radalla oli sitten hieman ylimääräistä ongelmaa ja häiriötekijää. Olimme menossa A- esteelle, kun huomasin, että meillä on seuraa radalla. Eräs sheltti oli keplotellut itsensä ulos häkistään ja pyrki kovasti tekemään tuttavuutta joko meidän tai esteiden kanssa. Vipu ei tainnut huomata shelttiä ollenkaan ainakaan siinä vaiheessa, kun se nousi A:lle. Alastulo oli aivan nappisuoritus. Siinä vaiheessa minulla ei ollut muuta tehtävissä kuin kysellä tuomarilta, että mitäs nyt tehdään? Hän sanoi, koiraa tavoitellessaan, että voin joko jatkaa tai ottaa radan uudestaan. Siinä vaiheessa kun huomasin, ettei shelttiä enää näkynyt missään, päätin jatkaa matkaa. Ja huom!, koko ajan Vipu oli todella hienosti oikealla paikalla esteellä!! Aivan mahtava suoritus pikku- ukolta. Jatkossa puomin alastulo jäi muutamaa senttiä vajaaksi ja jouduin korjaamaan suoritusta uusintakäskyllä, jonka jälkeen oikea paikka löytyi. Keppien aloitus sujui hyvin, eikä Vipu piitannut siitäkään ollenkaan, että leikkasin koiran takana. Keinu oli myös aivan nappisuoritus. Loputkin esteet menivät puhtaasti, tuloksena kolmas nollarata ja siirto kolmosluokkaan!!

Tässä vaiheessa on kiitosten paikka!! Haluan siis julkisesti kiittää ensinnäkin Aaltosen Mikkoa, joka on hyvillä harjoituksillaan saanut meidät yrittämään parasta joka ainoa treenikerta. Mikkoa on myös kiittäminen siitä, että Vipu on suorittamaan esteitä itsenäisesti. Lisäksi olemme saaneet hyviä neuvoja kontaktiesteiden harjoittamiseen ja suorituksiin. Toiseksi haluan kiittää Heiskalan Saria ja Piaa, jotka piiskasivat viime syksynä meitä aina vain vaativampiin suorituksiin, eivätkä todellakaan päästäneet vähällä.

Tänään oli siis vuorossa ensimmäiset kolmosluokan kisat. Omasta mielestäni varsin mallikas suoritus kokonaisuutena, toki pieniä kökköpaikkoja oli. Sarin harmiksi on pakko mainita(viidennen kerran, sori!) puomin alastulon tunarointini. Vipu jäi taas viitisen senttiä etutassut kontaktilla ollen, ei siis etutassut maassa. Jostain käsittämättömästä syystä en vaatinut Vipulta oikeaa suoritusta vaan jatkoimme matkaa... Maaliin tultiin hieman mutkitellen, mutta kuitenkin puhtaalla suorituksella. Yliaikaa tuli 0,76 sekuntia, joten ensimmäinen nollatulos kolmosissa oli totta!

Toinen rata olisi ollut todella mukavan tuntuinen mennä. Sanoin "olisi ollut", koska tuomari oli jostain syystä päättänyt, ettei hylyn jälkeen saanut mennä rataa loppuun. Meidän hylkymme alkoi muodostumaan siinä vaiheessa, kun jouduin jälleen vaatimaan Vipulta puomilla oikeaa paikkaa(nyt siis muistin sen vaatia). Puomin jälkeen tuli takakierto ja siitä puomin alla olevaan putkeen. Meinasin söhliä takakierron, Vipu pelasti sen kohdan. Putkeen viennissä en ollut aivan siinä paikassa jossa olisin halunnut olla. Niinpä Vipu ei irronnut putkeen tarpeeksi hyvin ja samalla hätäilin itse ja vedin koiran puoleeni. Etutassut koskivat puomia ja se oli siinä. Minulla kävi aivan oikeasti sääliksi koiraa, kun poistuimme radalta. Vipu katseli ympärilleen hämillään, eihän se ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Eikä se ymmärtänyt varsinkaan sitä, että se ei ollut tehnyt mitään väärää ja silti sitä "rankaistiin" viemällä se pois esteiltä. Siinä mielessä en ollut todellakaan tyytyväinen tuomarin päätökseen kieltää menemästä rataa kilpailunomaisesti loppuun.

Loppupäätelmänä, olen erittäin tyytyväinen viikonlopun antiin ja erityisesti Vipun innokkuuteen mennä koko ajan hyvällä innolla. Tästä on hyvä jatkaa!

Pasi

Kampi poika sairastaa...

häntä hellikäämme...

Kampille sitten iski saikkua. Vaiva ei onneksi (tai toivottavasti) ole kovin paha, mutta vaati kuitenkin ell käynnin.

Pari viikon aikana Kampi on silloin tällöin varsinkin lenkillä vingahtanut kimeästi yhtäkkiä, mutta ei ole oirehtinut mitenkään. Ollaan tuota reaktiota ihmetelty, mutta ei kuitenkaan olla tutkittu Kampia perin pohjin. Perjantaina sitten aamulenkillä Kampi suorastaan huusi kipua ja samalla kertaa Vipu oli saada kunnolla huutia. Silloin Kampi piti oikeaa takajalkaa ylhäällä. Yritin tutkia jalkaa ulkona, mutten löytänyt siitä mitään. Kokeilin matkan jatkamista ja Kampi lähti kulkemaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kotona sitten syynäsin kaikki paikat läpi. Anturoiden välistä löytyi jokin auki hiertynyt "näppy", joka varmasti oli kivun synnyttäjä.

Onneksi Pasi sai ell-ajan samalle päivälle. Ell lausunnon mukaan anturoiden välissä on joko auki hiertynyt rakkula tai rauhanen. Kampi sai antsakuurin sekä haavaan laitettavaa voidetta. Viikonlopun kisat jäivät väliin, samoin kuin seuraavan viikonlopun Vöyrin reissu. Vaan toivottavasti poika paranee noilla, sillä ell maalaili myös kauhukuvia operoinnista ja varpaan poistosta!

-Pia-

Menneitä ja tulevia

Viikonloppu taas oli, meni ja vilahti. Eipä me mitään uutta ja erikoista tehty. Vähän lenkkien ohessa tokoiltiin ja sunnuntaina käytiin liitelemässä. Tehtiin simppeliä ratatreeniä, jossa oli kaikki kontaktit mukana. Keinu oli jo toisena esteenä, joka tuotti Vipulle vaikeuksia. Pari lentokeinua sai sen tajuamaan vasta, että este on tosiaankin keinu ja siinä kannattaa jarruttaa. Puomin ja A:n kontaktit olivat tosi mallikkaat.

Viikonloppuna onkin Vipun koitoksena kaikki neljä rataa. Tavoitteet on samat kuin edellisissä kisoissa eli kontaktit ja jos ei malta, niin otetaan uudestaan. Pakko uskoa, että tuolla systeemillä Vipu oppii, että myös kisoissa on maltettava pysähtyä niin kuin on opetettu. Rahat kyllä menevät kankkulan kaivoon, vaan viis niistä (sanoo kety, joka ei maksa kisoja :)).

Tulevista karkeloista... pariin tokokisaan on tullut Vipu ilmoitettua huhtikuulle. Alokasluokkaa mennään vielä ja yritetään nyt ennen kesää saada se TK1. Pienistä asioista ne ykköstulokset on kiinni ja toivon, että saan ne nyt korjattua. Yhteen näytelmään Vipu on menossa tälle keväälle. Hirvee urakka olis tuon "resupellen" nyppiminen, karva on päässyt "vähän" kasvamaan... ehkä mä joku päivä reipastun ja otan tuon käsittelyyn, sillä muuten sitä ei kyllä kehään kehtaa viedä. Agikisoja olis sitten molemmille koirille pitkin kevättä. Ollaan suunniteltu pitempää reissua ja sitten on näitä ns. kotikisoja. Mutta noista karkeloista sitten lähempänä lisää...

-Pia-

Vaakatasossa

Niin, muutama päivä on mennyt vaakatasossa maailmaa katsellen. No, ei nyt sentään ihan koko päivä, mutta iso osa kuitenkin. Pasi on maannut vaakatasossa vielä paljon enemmän kuin minä, sillä mies halusi olla tunnollinen työntekijä ja sairastui talvilomallaan. Ite olen päivisin yrittänyt nukkua yövuoron univajetta pois, mutta osittain huonolla menestyksellä.

Kampi kerkesi maanantaina liitelemään. Mielenkiintoisia ja haastavia takaakiertoja oli radalla. Tahmean näköistä oli edelleen Kampin meno. Tai siis koira meni samalla raivolla kuin aina ennenkin, mutta rimat roiskui ja kontaktitkin paukkui ja Pasi oli myöhässä.




Lumimies Vipu



Vipun kaikki liitelyt jäivät tältä viikolta väliin. Vaan enpä usko, että tauko tekee pahaa nuorelle miehelle. Ja ei Piipeli ole toimettomaksi jäänyt... TOKO on ollut viimeaikoina IN! Tiistaina oltiin ryhmätreeneissä ja harjoiteltiin mm. liikkeestä seisomista. Hyvältä näyttää jo loppuosakin liikkeestä, pientä pälyilyä silloin tällöin, mutta luulen (tai ainakin toivon), että sekin jää pois, kun treenaillaan lisää. Välillä ollaan treenailtu ihan muutakin kuin noita jättäviä. Maanantaina leikittiin noutokapulalla ja piiloteltiin sitä lumivallin taakse. Vipu oli ihan intopiukeena hakemassa kapulaa ja tuli sen kans jopa suoraan sivulle!!! Vähän kyllä vätkytti kapulaa, mutta liike ei ole koskaan onnistunut noin hyvin! Itte kun vielä muistais olla hillumatta ja kiljumatta turhia, niin menis vielä paremmin.

Siinäpä tän viikon kuulumiset. Siivouspäivän kunniaksi moppi odottaa jo nurkassa, joten kait mun on irrottauduttava tästä koneesta.

-Pia-

Parasta aikaa

Kevät on kyllä upeeta aikaa. Eilen paistoi upeasti aurinko ja meidät, niin kuin monet muutkin, se sai liikkeelle meren jäälle. Tällä kertaa mentiin Hietasaareen, lähelle kesätreenikenttäämme. Pari, kolme kilsaa ennen kenttää, Kampi aloitti takakontissa elämän. "Jahuu, me mennään treenaamaan!". Vaikee siinä oli yrittää selittää, että ei voida treenata, kun kenttä on lumen peitossa. Kampin oli siis tyydyttävä "vain" lenkkeilyyn.

Kamera ei oikein tykännyt tuosta valtavasta valon määrästä... (kuvaajassahan ei ollut mitään vikaa :)) Tässä kuitenkin pari kuvaa...







Illalla korjattiin Kampin pettymys ja mentiin hallille agiliitämään. Kampin liikkuminen oli jotenkin kankeaa, hypyt monissa paikoin huonoja ja kontakteilla ei meinannut jarru pitää. Täytyy tilata aikaa käsittelyyn... No, hyvät backlap -treenit saatiin Kampille kuitenkin.

Vipu kävi ihan kuumana, kun viimein pääsi kehiin. Hyvä, saatiinpahan kisamaista treeniä aikaiseksi. Radalla oli kontakteista puomi ja A. Ja mitkä upeat kontaktit, vaikka palkka ei valmiina ollutkaan! Palkka tuli vasta sitten, kun Vipu oli jo oikealla paikalla. Nyt vois ehkä jo sanoo, että Vipu tietää mikä on kontakteilla päämääränä, eikä Pasin liikkuminen vaikuta enää niin paljon. Vaan enpä nuolase, ennen kuin taas tipahtaa! Vipulle saatiin myös hyvää irtoamistreeniä. Kiitos Sari hyvästä ratatreenistä!

Vaan olinhan mä kylmissäni treenien jälkeen. Treeneihin lähtiessä asteita oli jotain -1 ja kun lähettiin kotiinpäin, niin auton mittari näytti -9. Vaatetta oli tietysti puettu tuon -1 asteen mukaan ja mun liikkumiset rajoittuivat lämmittelyyn/jäähdyttelyyn. Tyhmästä päästä kärsii siis koko kroppa... toivottavasti ei tule flunssaa. Vaan mikä onkaan ihanampaa kuin palelluttaa ensin itsensä ja sitten mennä kuumaan saunaan, heittää kunnolla löylyä ja tuntea kun varpaat ja sormet lämpenee. Eilen ainakin tuntui, ettei mikään voita sitä fiilistä.

-Pia-

Oppimisen pohdintaa

Tämä viikon kuuma aihe on ollut -ylläri pylläri- jättävät liikkeet eri muodoissaan. Vipun kans ollaan harkattu erikseen seisomisen pysäytystä sekä paikalla pysymistä. Tarpeeksi kun jankkaa, niin edistystäkin tapahtuu. Uutena juttuna otetiin mukaan naksu ja lisättiin haastetta paikalla pysymiseen mun erilaisen liikkumisen ja makupalojen avulla. Hyvin on nyt alkanut sujumaan!

Hauskuutta ja vauhtia ollaan saatu treeneihin ottamalla mm. ruutua, johon myös lisättiin seisominen pinta-kosketuksen kautta ja hyvin onnistui!

Tänään treeneissä pohdittiin mm. koirien oppimista. Vipu on nopea oppimaan uusia asioita ja näyttäs vähän siltä että on ns. tapaoppija. Nappaa hyvin nopeasti oppimansa asian ja tekee sitten niin orjallisesti. Vipulle on tärkeämpää käsimerkit, kuin sanallinen käsky ja se yrittää kaikin tavoin etsiä merkkejä käsien liikkeistä, sanallisesta käskystä viis. Agilityssä taas Vipua "ohjaa" Pasin jalkojen liike, ei niinkään käsimerkit tai sanalliset käskyt. Vipu on siis vähän sellainen maahan tuijottaja :).

Ja jottei menis ihan tokopainotteiseksi koko viikko, niin on molemmat kaverit päässeet liitelemäänkin. Ite en vaan ole ollut yksissäkään treeneissä tällä viikolla, joten enpä puhu niistä mitään.

Vaan tässä kait ne oli kaikki jutut mistä aijoinkin kirjoittaa. Nyt taidan lähtä moikkaamaan nukkumattia! Öitä.

-Pia-

Pieni nuuskuttaja tokokokeessa

Eilen oli Vipun elämän toinen tokokoe. Motivaatio kisoihin valmistautumiseen oli huomattavasti heikompi kuin ensimmäisellä kerralla. Kahdella viimeisellä viikolla sitten yritin kaapia jonkinlaisia motivaation rippeitä itsestäni irti ja käydä treenaamassa. Niillä ja edellisen illan mielikuvatreeneillä oli sitten mentävä koitokseen.


Vipun kans tehdään mielikuvatreenejä :)

Selittelyt sikseen ja itse kokeeseen: Tuomarina oli siis uusi tuttavuus Oulun seudulla, Riitta Räsänen.

Meille uusi tilanne oli kun tuomari halusi tehdä tuttavuutta koirien kanssa jo ennen kehään menoa. Olimme viimeinen ALO -luokan koirakko ja meitä ennen olevaa koirakkoa tuomari ei päästänyt kehään aggressiivisuuden vuoksi. No, tilanteesta voi tietysti olla montaa mieltä ja tuomarin tulkinnastakin... ja tietysti se on tuomarin vastuulla kenet kehään päästää ja kenet ei. Vipu hieman säikähti kykkivää tuomaria, mutta hallin pohjan hajut veivät voiton vieraasta ihmisestä. Tuomari yritti myös syöttää makupaloja Vipulle, mutta eivät ne kelvanneet. No, ei meillä mitään hatää tuossa tilanteessa ollut, Vipu vain käyttäytyi luonteelleen tyypillisesti ja väisti vierasta ihmistä. Saimme siis jatkaa "viralliseen" luoksepäästävyys osioon.
Luoksepäästävyys: Nousi seisomaan ja perääntyi pari askelta kun tuomari tuli Vipun luo. 9 1/2.

Paikallaolo: Itse mokasin tämän liikkeen alun, kun tuijotin Vipua ennen käskyä. Tuijotuksestani meni maahan ennen "käsky" -sanaa, mutta makasi kuin suolapatsas. Vierestä nousi kolme koiraa ja yksi niistä lähti omistajan luo. Lisäksi kivana häiriönä oli toisella puolella ollut ilmapainehallin töhötin, joka liikkui koko ajan. Olin Vipusta hyvin ylpee! Tästä 8 p.
Seuraaminen kytkettynä: Ihan loistavaa Vipua! 9 1/2

Seuraaminen irti: Samoin jaksoi vähintäänkin yhtä hyvin seurata. En enää muista, eikä kyllä videoltakaan selvinnyt miksi tästä pisteitä 8 1/2.

Maahanmeno: Napsahti maahan tosi nätisti, mutta nousi palatessani seisomaan ja lähti tulemaan vastaan. Tästä 5p.

Luoksetulo: Bravuuri edelleen! 10p.

Seisominen: Meni maahan... 0p.

Hyppy: lähti hyvin, mutta hypyn toisella puolella nuuskutteli maata ja istui ennen käskyä. 8p.

Yleisvaikutelma: 9.

Pisteitä yhteensä 150,5 ja sillä irtosi luokkavoitto :). Tulostaso siis hieman eri kuin ekassa kisassa...

Olen hirveen tyytyväinen Vipun toimintaan, melkein jopa tyytyväisempi kuin ensimmäiseen kertaan. Kehän laidalla Vipu oli ihan hirvee, nuuskutteli vaan maata, mutta pienen motivointituokion jälkeen kehään lähti mukaan tekeväinen koira.

Nyt treenaillaan PALJON jättäviä liikkeitä ja erityisesti niiden loppuosaa ennen seuraavaa koitosta. Kiitos Kipa naksuvinkistä, kokeilemme sitä yhtenä vaihtoehtona. Lisää vinkkejä otetaan vastaan.

Tänään rentouduimme meren jäällä. Muutama kuvatus sieltä. Kiitos Minna, Eeli ja tytöt seurasta!


Tilaa on vaikka muille jakaa...


Vipu


Eeli -poika ihastelee aurinkoa!